DIY of the day: How to deal with Shit

Kymmenen vuotta. Ainakin niin kauan muistan raivostuneeni säännöllisin väliajoin yhteiskunnan asioihin välinpitämättömästi suhtautumisesta, heikosta argumentoinnista, itsekeskeisyydestä, passiivisuutta ihannoivasta tai siihen kannustavasta puheesta sekä katteettomiin väitteisiin nojaavasta, itsearvoisesti huomionhakuisesta retoriikasta. 

Yksittäinen perseily (pun intended) ei yleensä riitä suistamaan minua raiteiltaan. Mutta kun yksisilmäistä ja ankeaa oman navan kaivelua tulee vastaan turhan monesta tuutista, saattaa jokin tapaus katkaista kamelin selän. Aika monille se viimeinen palautussmoothieloraus kameliparan kyttyröille taisi olla eilen puhjennut äänestämättömyyskeskustelu. Facebookissa joku keskusteluun osallistuneista kirjoitti:

”Pyyhin pyllyä tollasilla ´jokainen on oman onnensa seppä´ ja ´en tule tarvitsemaan yhteiskunnan tukea´-mielipiteillä.”

Ja toinen jatkoi:

”…oli niin hyvin tuossa muotoiltu aikaisemmin tuo sun mielipide, että mä osallistun pyllynpyyhkimistalkoisiin! Metafora suorastaan lihallistuu mielessäni.”

Noh, metafora päätyi lihallistumaan, aktualisoitumaan ja tulemaan sanasta todeksi meidän tulostimessamme. Tosin mies totesi valmiita arkkeja tuomitsevan näköinen ilme kasvoillaan ojentaessaan, että:

” Ne voivat tuntua sitten pyyhkiessä yhtä ikäviltä kuin toisessakin päässä.”

Tiedän, ettei tämä ollut ehkä kovin fiksua tai aikuista käytöstä. Mutta olen viime viikkoina koettanut kirjoittaa itseni uuvuksiin asti ja pauhannut turuilla, toreilla ja somessa aiheesta niin, että kuluneet viikot ovat olleet loppusoittoa kymmenen vuoden kärsivällisyydelle ja nyt meni sitten nappo nurin.

En räjäyttänyt mitään, en karjunut, perustanut viharyhmää tai saanut hermoromahdusta. En tehnyt kuten Emmi vaalitenttipostauksen kommenttiosioissa uhkasi eli hankkinut verenpainelääkkeitä, rauhoittavia ja lobotomiaa. Printtasinpa vaan vähän paperia.

Nyt ollaan harvinaisessa tilanteessa – Norppalasta käsin jaetaan self-help-ohjeita. Nyt jos koskaan kannattaa siis olla kuulolla!

Jos kaipaat maltillista höyryjen poistamista aiheesta kuin aiheesta, oli kyseessä sitten vaalit, turkistarhaus, vähemmistöjen laiminlyödyt oikeudet, opintotuen rajoittaminen, sukulaisten sekoilut, asevelvollisuus tai hedelmätön, jankkaava nettikeskustelu, saa vinkistä ottaa vaarin ja toteuttaa itselleen protestirullan. Aika rauhanomainen ja harmiton keino loppupeleissä…

P.S. Herkkäpeppuisten ei edes tarvitse oikeasti  pyyhkiä protestiksi. Pelkästään rullan näkeminen ja kenties myös kuvaaminen riittää lievittämään ahdistuksen oireita. Eikä tulostuspaperi kyllä kuulu myöskään viemäriin.

P.P.S. Internetin ihmeellisessä maailmassa on palveluita, joista saa tilata ihan oikeaa vessapaperia valitsemallaan kuvalla tai tekstillä. Valitettavasti minimitilausmäärä on sata rullaa (!) eikä itseäni ärsyttänyt vielä ihan niin paljoa.

Lue myös: Tyhmentävätkö naiset itse toisensa?   //   Ihmisyydestä ja keskustelukulttuurista  // Seksuaalinen häirintä on hauskaa, jos se kohdistuu miehiin?

29 kommenttia artikkeliin “DIY of the day: How to deal with Shit

  1. Elä nyt hei sit tuohduksissas (onks TÄSSÄ jo vuoden tuohtumiskiintiö täynnä?) nakkaa tätä vessanpönttöön, menee Norppalan putket tukkoon ennätysvauhtia!

    Mä en vaan kykene osallistumaan tähän keskusteluun järjellisesti millään foorumilla, kun näen punaista jo lukiessa. Aivoista kuuluu vain suhinaa kun yrittää järjestää ajatuksia. Painelen vain sydämiä niille, jotka argumentoivat hyvin puoliaan.

    • Totta hyvä pointti, lisäsin vielä ohjeistukseen huomautukseen, vaikken usko, että kukaan olisi ehkä tulostuspaperia pönttöön tunkenutkaan. Edes tuohtuneena.

      En tiedä, onko tämä vaalihomma vai mikä syynä, mutta alkuvuosi on ollut tosi raskas kun on koettanut olla tuohtumatta.

      Mä en kanssa nyt pysty tähän enää. Pitää vähän vetää happea. Ehkä tästä postauksesta huomaa, miten rakentavalla tasolla keskustelukykyni on tällä hetkellä. Jätän sen rauhan ja fiksun jutustelun opiskeluhommiin ja partiotehtäviin, nettiin zeniä ei nyt riitä.

      • Mä en oikeesti uskonutkaan, että sä olisit sitä viemäristöön tunkenut, huvitti vaan ajatus omassa pääsäsni, että ehkä sä tuohtuneena niin saataisit vahingossa tehdä 😉 Se tuohtumus kun kuulemma on aika harvinainen ilmiö Norppaemossa 🙂

    • Mitens ne Uutisvuodossa aina sanoo: ”Ei niin hauska, mutta pistää miettimään” tai tässä tapauksessa: ”Ei niin pistä miettimään, mutta hauska”. Tai sitten ei. ;D

  2. 😀 😀 😀 😀 😀 hahahahahaha enkestäääääh! 😀 😀 😀 😀 tää on niii-iiin paras ikinä mitään pitkään aikaan, ulvon naurusta 😀 😀 😀 😀

  3. Sä voisit järjestää jonkun kilpailun ja palkita osallistujat tolla paperilla, yllättävän moni voisi olla kiinnostunut jos katsoo ko. postauksen kommenttiosiota 😀

  4. Mun kaveri jo pisti fb linkin tohon juttuun ja sain avauduttua siihen pahimmat. Sit näin ton rullan kuvan instassa ja oli pakko tulla lukemaan.
    Tykkään. Jos tilaat niitä wc-papereita niin tänne kans!

    • Kiinnostaisi tietää, kuinka moni on poukkoillut himassaan alkukantaisen raivon vallassa viimepäivien ulostuloja lukiessaan.

      Ehkä tää kollektiivinen rulla riittää kevytterapiaksi. 😀

    • I know right! 

      Luin noita ym. FB-kommentteja ja olin että: 

      ” HEI vessapaperi ! ”

      ” Ei. Aika mautonta. ”

      *lukee viimeisimmän urpoilupostauksen uudestaan*

      *naamapalmaa nenänsä vinoon*

      *koettaa olla zen ja miettii älyllistä vastinetta yökahteen*

      ” Emmä pysty vastaamaan tämmöiseen näköalattomuuteen enää mitenkään. ”

      *käynnistää taitto-ohjelman*

      Kuten sanoin, olen koettanut kehittää itselleni sellaista pekkahaavistomaista tyynen asiallista, selittävää ja keskustelevaa ulosantityyliä siitä asti kun olin 15-vuotias.

      Syntymäkiukkuisella loppuu vaan joskus jaksaminen, nyt reippaasti harvemmin kuin 15-vuotiaalla, ehkä sitten 35-vuotiaana vielä vähemmän kuin nyt.

      Ja ihan yksittäisiä kertoja mikään hermoromahdus ylittää julkaisukynnyksen muuten kuin jäsenneltynä vastineena. 

      Muuuutttta nyt meni se kuuluisa hermo, pahoittelen vilpittömästi.

      Lastentarhatasoiseen argumentointiin pitää toisinaan vastata lastentarhatasoisella tavalla. 😉

  5. Mun mielestä meidän pitäisi erilaisista mielipiteistämme huolimatta kohdella toisiamme kunnioittavasti. En ole sitä mieltä, että kaikki mielipiteet olisivat lähtökohtaisesti samanarvoisia. Kyllä hyvin argumentoitu pesee mutu-tuntumasta kumpuavan aina. Kuitenkin meillä jokaisella on oikeus mielipiteisiimme. Olivat ne sitten miten tyhmiä tahansa.

    Kun omat argumentit riittävät, ei tarvitse sortua asiattomuuksiin, vaan voi pysyä asiassa. Kyllä fiksut ihmiset ymmärtävät milloin vastapuoli on puhunut itsensä pussiin ja pahasti. Yksi suosikkipoliitikoistani on Pekka Haavisto, joka kohtelee kaikkia uskomattoman kunnioittavasti, vaikka mielipiteet olisivat kuin eri planeetoilta. Sellaista ihmistä minä arvostan.

    Luulen, että olen sun kanssa täysin samaa mieltä Natan tekstistä, mutta tää menee mun mielestä jo kiusaamiseksi, eikä siitä syystä naurata pätkän vertaa. Tietysti saat omassa blogissasi kirjoittaa mitä lystäät, mutta en oikein näe miten tämä ajaa yhtään kenenkään asiaa.

     

     

    • Kiitos kommentistasi!

      Olen ihan samaa mieltä siitä, että hyvin argumentoitu vastaus voittaa aina loanheiton. Se vaatii kisakestävyyttä, jollaista ihailen, kuten yllä olevassa kommentissakin sanoin.

      Onneksi hurjan monilla riitti tälläkin kierroksella jaksamista vastata pitkästi ja perustellusti, kommenteissa ja blogeissaan.

      En olisi vastannut tällaisella ns. tuntemattomalle rivibloggaajalle, mutta valtakunnanlehtiin asti siteerattava julkisuudessa viihtyvä tyyppi kestänee myös vähän roisimpaa kritiikkiä.

      Mä uskon myös, että sellainen ihminen, joka vastaa lehden ostaman friikkutyön mokaan ottamalla pilkkakuvia ihan eri uskontokunnan pyhinä pitämistä asioista kestää vessapaperijutut.

       

       

      • Voi Norppalainen, miten oikeassa oletkaan <3

        Suomessa jokainen saa olla ihan mitä mieltä tahansa, ja sanoa sen ääneen. On kuitenkin aivan eri asia trollata erittäin tarkoitushakuisesti kaupallisessa mediassa niin, että siitä saadaan jutunjuurta ihan Nyt:n saakka.

      • En koe oleelliseksi niinkään sitä, miten just Nata kestää tai ei kestä tällaisia juttuja. Miten suhtautuisit esimerkiksi siihen, että tasa-arvoista avioliittolakia puoltava bloggaus olisi saanut vessapaperivastineen? En ehkä tarkastele näitä juttuja niinkään yksilötasolla. Jokainen tekemämme bloggaus tai kommentti vie (netti)kulttuuria pienen nytkäyksen johonkin suuntaan. Tämä ei vain ole se suunta jonka itse valitsisin. Etenkään, kun (kuten itsekin mainitsit) asiallisia argumentteja ja argumentoijia riittää.

        Toisaalta mietin myös, oikeuttaako se, että Nata ei (läheskään) aina käyttäydy hienotunteisesti sen, että häntä kohtaan ollaan töykeitä? Silmä silmästä ja sitä rataa? 

        Mutta kuten sanottu, kirjoitat omaan blogiisi just sitä mikä itse tuntuu hyvältä. Eihän minun tarvitsekaan ymmärtää. 🙂 

        • Kun tässä olisikin kysymys mielipiteestä, mutta kyllä tässä nyt on aika selkeästi näkyvissä, että kyse on klikkauksista. Se mikä termi onkaan varattu hänelle, joka klikkien toivossa kirjoittaa ihan mitä tahansa, on jo sellainen, että sitä ei mielellään käytä kenestäkään.

          Ja mitä tulee tasa-arvoiseen avioliittolakiin: täällä Lilyssä vastaääniä oli häviävän vähän, mutta kyllä niitä vastaisia blogikirjoituksia oli muualla ihan tarpeeksi, ja argumentaatio way beyound the vessapaperi.

          • Hei Ella,

            Pointtini taisi mennä sinulta vähän ohi. Tasa-arvoisen avioliittolain otin esimerkiksi koska se tuli ensimmäisenä mieleen. Tarkoitukseni oli vain kysyä, miten asiallisena tällaista vessapaperivastinetta pidettäisiin, jos yleinen mielipide ei olisi sen puolella. Jos siis vaikka just tasa-arvoisesta avioliittolaista keskustellessa joku sanoisi, että sitä puoltavalla mielipiteellä voi pyyhkiä hanurinsa. 

            En pidä oleellisena myöskään sitä, oliko Natan puolelta kyse klikkausten kalastelusta vai mielipiteestä. Se on ihan toinen keskustelu. Minun mielipiteeni on se, että ihmisiä tulee pyrkiä kohtelemaan asiallisesti aina. Minusta ei ole oikeutettua käyttäytyä tökeröä ihmistä kohtaan tökerösti, loukata loukkaajaa tai kiusata kiusaajaa. Siksi kommentoin tätä postausta. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta halusin nyt tuoda esiin oman kantani asiaan. 🙂

          • Joo, pointtisi meni multa vähän hukkaan, mutta hyvä kun selvensit. Katsomme siis asiaa eri näkökulmista. Itse kun näen Natan postauksen A-lehtien palkollisen tekemänä klik-klik -postauksena, ei kritiikkikään kohdistu hänen mielipiteeseensä sinällään vaan itse tekoon, motiiveihin ja tapaan, millä hyötyä tavoiteltiin. Tässä kohtaa katson myös phocahispidan postauksen kritiikinä aika paljon laajempaa ilmiötä kuin yhden hlön mielipidettä kohtaan. Ja tietenkin kyllä, olen Norppalan emännän kanssa samoilla linjoilla.

            On hyvä että nettikäyttäytymisestä keskustellaan. Jos tässäkin olisi kysymys ”vain mielipiteestä”, jakelisin sitä hyväksi havaitsemaani elämänohjetta ”kaikesta saa olla mitä mieltä tahansa, mutta kannataa todella miettiä, mitä sanoo ääneen”.

             

  6. Melkein koko elämänsä lastentarhassa viettäneenä (miinus koulu – ja yliopistovuodet) vertaus ”tasoon” meni kyllä hutiin…. Tarhatasolla argumentointi on totisesti perusteellista ja mielipiteet vaffoja… ;D (tämä siis lastenvälisessä toiminnassa)

Vastaa käyttäjälle Ella F. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *