Synkkyyspäivitys ja päivän asu

Uusi peli, uusi soittolista ja uusi niittitakki. Raskaampaa musiikkia, emompaa virtuaaliseuraa ja mustempia vaatteita. Niistä on tämä alkuviikko tehty.

Viikonloppua ja koko kulunutta viikkoa puolestaan leimasi raskaan sarjan miesflunssa, joka näkyi tavalla jos toisellakin perhe-elämässä. Ihme ja kumma säästyimme Kuutin kanssa kummatkin kyseiseltä pöpöltä, mutta vietimme ehkä hieman tavallista enemmän aikaa kylässä ja puuhaamassa omiamme muualla kuin kotona. Leporauhaa vai sairastamisestaan kiukkuisen puolison välttelyä, päätelkää itse.

Kiitän onneani lähes päivittäin siitä, miten vähän olemme loppupeleissä sairastelleet koko lapsen kolmivuotisen taipaleen aikana – sekä lapsen että aikuisten osalta; Esimerkiksi bloggaajakollegoiden kauhukertomukset kuukausien tautikierteistä ja kerralla koko perheen kimppuun käyvistä oksennustaudeista hirvittävät – eihän niitä kukaan omalle kohdalleen halua.

Koulutöiden käydessä vähiin viime päivät ovat sisältäneet myös intensiivistä työpaikkailmoitusten läpi kahlaamista, CV:n päivittämistä sekä oman osaamisen, kykenemisen ja kokemuksen kyseenalaistamista… Koska kyllähän jokaisessa elämän nivelvaiheessa kuuluu palata hetkeksi takaisin epävarmaksi teini-ikäiseksi, kehittää itselleen edes pienimuotoinen kriisi sekä hautoa paniikinpoikasta?

 

3 kommenttia artikkeliin “Synkkyyspäivitys ja päivän asu

  1. Mulla on tuntunut olevan viime aikoina tuota oman osaamisen kyseenalaistamista kovasti. Huomenna pitäisi tulla vastaus työhaastatteluun ja kuten omalla tontilla kirjoittelin, odottelu on pahinta. Alkaa miettimään et mitäs jos ei osaakaan (vaikka oikeasti osaakin). 

    • Jotenkin toivoisi, ettei töihin haettaisi väistämättä aika persoonattomilla tavoilla kuten sähköposteilla tai jonkin rekry-nettilomakkeen avulla. Olisi kiva päästä näyttämään omat valmiutensa hands-on-periaatteella. Siksi varmaan aika moni työllistyykin mahdollisuuksien mukaan opiskelujen aikaiseen harjoittelu-/työpaikkaan…

  2. Ah, tuo cv:n päivitys on tehty täälläkin ja kyllä nuo aatokset pyörii taustalla jatkuvasti. ”Mitä minä muka osaan? Onko minusta mihinkään?”
    Huoh. Kotona vauvan kanssa höpötellessä sitä ei tunne itseään niin kovin ammattimaiseksi.

    Tsemppiä työpaikan etsimiseen sinulle!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *