Ai mistä sitten? No uudesta tukasta tietenkin.
Ette voi kuvitella, tai ainakaan suurin osa tuskin voi, miten olenkaan kateellinen sivulta ja takaa hyvin lyhyeksi saksitusta ja päältä sekä edestä hieman pidemmäksi jätetystä hiusmallista. Yhyy, tahtoo myös.
Pohdiskelin jo lokakuussa, mitä lapsen hiushapsukkeille oikein pitäisi tehdä ja päätin silloin leikkauttaa tukan, kun lapsi sitä itse pyytää tai tukka alkaa haitata hänen olemistaan. Satuin päiväkodille hakupuuhiin päivänä eräänä, kun lapsi oli jumppasalissa touhuamassa kavereidensa kanssa. Tarkkailin lasten touhuja hetken ja näin ihan lyhessä ajassa lapseni kamppailevan kasvoille valuvan otsatukkansa kanssa useampaan otteeseen. Varasinkin parturiajan melko nopeasti sen jälkeen.
Käytin lapsen tukanleikkuussa vakiopaikassani, Kauppakaaren kampaamossa, jota voin ihan pyyteettömästi ja ilman blogietuja suositella sekä leikkausjäljen että hintatason puolesta. Kuutti jaksoi istuskella lapsille tarkoitetussa koroketuolissaan, nallessu päällään yllättävän hyvin, tosin mukaani nappaamilla herkuilla saattoi olla osuutta asiaan.
Leikkaaminen, ympärillä häärivät kampaamon muut työntekijät tai koneella surauttaminenkaan eivät aiheuttaneet paniikkia. Sangen onnistunut ensimmäinen parturireissu siis! Osansa oli varmasti lastamme operoineen Kinnan tavalla selittää eri työvaiheita ja jutustella lapsen kanssa ennen leikkausta ja sen aikana.
Norppaemo tykkää!
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Mikä hurmuripoika! Oi ihana! Olen tottunut näkemään Kuutilla sellaisen pienen kiharapehkon , mutta hyvin sopii tämäkin 🙂
Juu onhan tässä totuttelemista, että erottaa oman lapsensa muiden joukosta ilman sitä hiuspehkoa!
On kyl hieno tukka :). Joissaki kuvissa Kuutti näyttää ihan sun veljiltäs 😀
Ne on noi suvun vahvat palikkapäägeenit! 😉
Mikset sää leikkaa samanmoista tukkaa? Suosittelen, toimi mulla monta vuotta ja tykkäsin kovasti! 🙂
Hirvittää se ylläpitämisen vaiva; En ole kerran kuussa kampaajalle selviävää tyyppiä… Ellen rupea sellaiseksi…
Voi apua, miten ihana tukka! Vauva vanheni samalla ainakin vuoden ;)… Meillä tukkaa on saksittu tähän mennessä kynsisaksilla ja opettajan koulutuksella keittiönpöydän ääressä, mutta ehkä meidänkin pitää uskaltautua kampaajan käsittelyyn kevään mittaan.
Ihan eri näköinen on ainakin!
Mä en vaan uskaltanut koskea lapsen tukkaan itse, ajattelin että maksan mieluummin vähän kuin kärsin paljon, jos oma leikkuujälki olisikin lopulta jotain ihan silkkaa horroria. 😀
Voi miten ihana!
Täytyy olla samaa mieltä. 🙂