Eilinen oli tyyppiesimerkki päivästä, jona mikään ei suju alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta kuin ihmeen kaupalla kaikki kuitenkin lutviutuu varsin näppärästi. En ole pitänyt tästä asiasta mitään virallista tilastoa, mutta tuntuisi siltä, että maanantait ovat muita viikonpäiviä todennäköisemmin vähän sinnepäin. Ehkä se kuuluu maanantaiden ominaisluonteeseen viikonlopun ja arkiviikon välisenä rajapintana.

Kalenterini perusteella näytti pitkään siltä, että maanantaina olisi vapaapäivä, jolloin ehtisin tehdä rästiin jääneitä opiskeluhommia, metsästää itselleni tenttikirjan ja siivoilla pikaisesti sekä hakea lapsen hieman tavallistakin aikaisemmin päiväkodista.Sunnuntai-iltana kalenteriin ilmestyi kuitenkin opiskelutapaaminen, joka päätyikin kestämään pitkälle iltapäivään. Onneksi olimme sentään tehokkaita ja saimme alun perin sovitun yhden homman sijaan kaksi projektiamme saatettua lähes kalkkiviivoille.

Eli kotona vallitsee edelleen kaaos, jonka toivon selkiytyvän viimeistään perjantaina, jotta sekasotku ei olisi vastassa odottamassa vielä reissusta kotiin palatessamme. Ja kouluhommia pitänee yrittää tehdä ensi yönä.

Minun piti mennä crossaamaan. Olen käynyt crossaamassa lähes vuoden ja kertaakaan tunti ei ole ollut ihan täynnä. En olekaan jaksanut ilmoittautua tunneille turhan tunnollisesti. Poljin siis kuntosalille huolettomana ja olin ilmoittautumassa tunnille vasta paikan päällä, mutta huomasinkin tunnin olevan täynnä. Tein viikoittaisen liikuntasuunnitelmani toteutumista paikkaavan pikaratkaisun ja soitin veljelleni, joka tuli kanssani potkimaan jalkapalloa ja juoksemaan pikaisen spurttilenkin.

Poljettuani kotiin vaihtaakseni jalkapallokengät jalkaan, huomasin kuvien perusteella tutun näköisen naisen lähestyvän taloamme. Siinä vaiheessa tajusin sopineeni yhteistilauksena tehdyn lastenvaatepaketin luovutuksen seitsemäksi. Mies olikin lähtenyt yllättäen lapsen kanssa appivanhemmille touhuamaan ja asuntomme olisi ollut tyhjillään, elleivät liikuntasuunnitelmani olisi muuttuneet. Eli kahdesta suunnitelmanmuutoksesta huolimatta ainakin yksi sovittu asia toteutui ja onneksi kyseessä oli ainut perheemme ulkopuolisen tahon kanssa sovittu tapaaminen.

Jossain koko ajan muuttuvien suunnitelmien välissä luoviessani eksyin pitkästä aikaa Keravan Filmtowniin useiden metrien mittaisten irtokarkkilaaririvistöjen äärelle. Sen kerran kun ostan irtokarkkeja, suhtaudun intohimoisesti suosikkieni metsästämiseen ja olen todennut paikkakuntamme parhaan valikoiman löytyvän Filmtownista.

Muiden ostamissa karkkipusseissa tai kaupan valmiissa pusseissa ei koskaan toteudu sellainen täydellinen tilanne, jossa mikä tahansa pussista poimimani makeinen olisi minulle mieluinen. Siksi itse kasatun pussin tyhjentäminen on puhdasta nautintoa. Nam.

Kasasin pussiin ja kuviin omia makeissuosikkejani ja ajattelinkin kysyä, löytyisikö teidän suosikkipussistanne samoja herkkuja vai jotain ihan muuta:

Millaisia karkkeja te poimitte pussiinne ja olenko ainut, jolla maanantait muodostuvat usein melko kummallisiksi päiviksi?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ