Tällä tontilla aamusta iltaan kestävä hiljaisuuskin on poikkeuksellista, joten joku innokkain blogien lukija on saattanut pohtia, onko se kipeänä vai tullut järkiinsä, kun uutta postausta ei ole ilmaantunut viimeistään iltapäivällä.

Aamupäivällä minua työllistivät kolme koneellista liinavaatepyykkiä ja puolilta päivin ovikello soi ja lyhyen Tessan kanssa rupattelun jälkeen minulla olikin kaksi taaperoa hoidettavanani.

Pieni eroahdistelu saatiin unohtumaan kylvyllä ja isolla kasalla kumiankkoja.

Kylvyn jälkeen haukkasimme lounasta ja siivottuani poikien sotkut lähdimme lähipuistoon leikkimään.

Keinumista, hiekan heittelyä, kiipeilemistä, hiekkakakkuja, liukumäessä laskemista hiekkalaatikon reunalla juoksemista ja paljon lisää keinumista.

Hyvin perinteistä puistotouhua siis – ja niin pitkään että lapset alkoivat jossain vaihessa norkoilla omatoimisesti puiston portin kulmalla!

Jonkin verran sain kyllä toimia erotuomarina taaperoiden tökkiessä vuorotellen toistensa kasvoja, kaataessa toisen tai halailun muistuttaessa liiaksi painiottelua. Kaiken kaikkiaan yhteistouhut sujuivat kuitenkin kohtuullisen rauhallisesti.

Sää ainakin suosi, sillä pitkästä aikaa pihalla tarkeni varjossakin lyhythihaisessa paidassa ja suorassa auringonpaisteessa lämpötila oli suorastaan paahteinen. Muka varmuuden varalta laukkuun nakkaamalleni vesipullolle riittikin kysyntää.

On mukavaa hoitaa itselleen tuttua lasta tällaisia pieniä jaksoja oman lapsen vahtimisen rinnalla, mutta kyllä lyhyessäkin ajassa toteaa, etten jaksaisi pidemmän päälle kahden pienen lapsen kaitsemista.

Hatunnosto niille pitkäpinnaisille, joista asiassa ei ole mitään ihmeellistä. Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin kuitenkin sanoa, että yhden lapsen kiukuttelujen ja uhmaamisen kanssakin meinaan välillä menettää hermoni ihan tosissaan.

Puisto oli Kainin mielestä ilmeisen loistavalla paikalla, menihän sen yli lentokoneita kahteen suuntaan vuorotellen ja ihan koko ajan. Isoimmat lentokoneet kirvoittivat kantavia naurunpuuskia ja pienemmätkin saivat osakseen kohteliaita osoitteluita ja hihkumista.

Aiemmin en ole huomannutkaan, miten paljon koneita kulkee tuosta kohdasta, kun ei ole ollut näin innokasta lentolaitteiden havainnoijaa matkassa.

Alkuillasta napostelimme vielä Tessan ja Kainin kanssa miehen paistamia lettuja sekä rupattelimme hetken. Lasten akuutin väsähtämisen vuoksi lettukestien jälkeen täytyikin pakata tavarat kassiin ja sopia, että juttua jatkettaisiin joskus myöhemmin uudestaan.

Kivaa oli, mutta kuten sanottua, jokapäiväisenä hauskuutena yksi lapsi on kuitenkin ihan tarpeeksi!