Kävimme keskiviikkona juttelemassa päiväkodin johtajan kanssa päivähoidon käytännön asioista. Meiltä kyseltiin muun muassa hoitoaikoja, varahakijoiden nimiä ja yhteystietoja ja lupaa kuvata lasta päiväkodissa (esitteitä tai ryhmän omaa käyttöä varten). Kertasimme pääpiirteissään myös, millaisia velvoitteita laki asettaa päivähoidolle.
Kuutti on ilmoitettu päivähoitoon kokopäiväisenä, mutta pyrimme siihen, ettei tämän päiväkotipäivistä tulisi täyden työpäivän pituisia ainakaan näin alussa. Miehen joustava työaika ja kotitoimistossa työskenteleminen sekä vaihtelevat opiskeluaikatauluni mahdollistanevat joko lapsen viemisen myöhemmin hoitoon tai sieltä pois hakemisen aiemmin- jopa kokonaiset vapaapäivät silloin tällöin.
Päiväkotiin totuttelu ja uuden arjen harjoittelukin pitäisi aloittaa; Sovimme käyvämme ensi viikolla tutustumassa hoitajiin ja kavereihin päiväkodin pihalla muiden ulkoillessa ja kahden viimeisen viikon aikana uskaltautuvamme sisätouhuihinkin. Pikkuhiljaa osallistumme ruokailuihin ja päiväuniin ja viimeisen viikon aikana totutellaan olemaan ryhmässä myös ilman vanhempaa.
Kuutin päiväkodin ryhmien nimien selvittyä ne tuntuivat minusta hauskalta sattumalta. Lindgrenin eräästä sadusta löytyvän nimen haltiana lapsi sopinee hyvin päiväkotiin, josta löytyvät muun muassa Kissankulma, Vaahteramäki, Melukylä ja Huvikumpu.
Pienimpien ryhmässä on tällä hetkellä kymmenen lasta sekä kolme hoitajaa – paikkoja on kaiken kaikkiaankin vain kaksitoista. Elokuussa lapsia on paikalla jopa vähemmän kuin kymmenen, joten tutustumisjaksomme tulee olemaan melko rauhallinen. Kaikki lapset ovat alle kolmevuotiaita, joten voisi toivoa, etteivät leikit ja kohtaamiset yltyisi kovin rajuiksi. Isompien lasten jalkoihinkaan ei jää samalla lailla, kun nämä touhuavat eri ryhmissä ja erillisellä piha-alueellaan.
Kävimme kurkistamassa ryhmätilan palveluskeskustelun yhteydessä ja tapasimme myös ryhmässä työskentelevät aikuiset. Huomasin ryhmässä ainakin kaksi harrastuksien ja kerhojen kautta ennestään tuttua lasta. Pojalle oli jo oma nimikoitu lokeropaikkansakin valmiina.
Tänään kävimme leikkimässä tovin pihalla. Pienen ujostelun jälkeen kärryjen työntäminen, hiekkaleikit ja keinuminen alkoivat kiinnostaa. Hetken päästä pieneen liukumäkeen kiivettiin ja sieltä laskettiin alas niin että hiekka vain ropisi joka suuntaan. Muiden aikuisten kuin minun ottaessa kontaktia ujous otti vielä vallan eikä heille vastattu mitään.
Leikkiessä selvisi jo päiväkotielämän realiteettejakin. Muutamat isommat tytöt ilmoittivat Kuutille tomerina, ettei tämä pääsisi laivan kyytiin koska ”poikia ei oteta mukaan”. Hienoa, tästä se lasten keskinäinen ”sukupuolikasvatus” eli aikuisilta opittujen urponormien siirtäminen seuraavalle sukupolvelle sitten alkaa. Lisää vapaavalintainen ruma sana tähän.
Nyt on aloituskeskusteluaika sovittu myös omahoitajan kanssa ja kaikki lappuset täytetty sekä kysymyksiä pohdittu etukäteen miehen kanssa. Yleisesti ottaen suhtautuminen päivähoidon alkuun on melko levollinen ja positiivinen, vaikka tuntuukin hiukan kurjalta, että oma lapsi on jo alle kuukauden päästä yksi monista, jotka joutuvat odottamaan milloin joku ehtii nostaa pois keinusta, kuunnella asioita, keskustella niitä näitä, lukea tai puuttua riitatilanteisiin.
P.S. Lievitin päiväkodin aloituskuohuntaani hieman tilaamalla kerhotossut ja -repun Tohvelisankarilta. Niiden pitäisi saapua joskus ensi viikon puolella.
Kävimme aamulla keskustelemassa lapsen tulevan päiväkodin johtajan kanssa ja tekemässä palvelusopimuksen. Äitini piti sen aikaa seuraa lapselle ja saimme keskustella rauhassa sekä kurkistaa, miltä ryhmätilat näyttivät. Mutta tuo keskustelu tai sen herättämät tunteet eivät ole tämän, vaan pikemminkin ihan oman postauksensa, asioita.
Haettuamme pojan hoidosta kello oli vasta vähän yli yhdeksän. Ehdotin miehelle, että tekisimme jotain kivaa koko perheen voimin, onhan miehen kesäloma melkein lopussa.
Pähkäilimme hetken, mikä tekeminen olisi sellaista, että se kiinnostaisi sekä molempia vanhempia että taaperoa. Lyhyen pohdinnan jälkeen istuimmekin jo junassa, jolla ajoimme Pasilaan ja kävelimme siitä Linnanmäen kupeeseen Sealifeen.
Taaperon kanssa reissatessa ei kannata suunnitella tapahtumien kulkua turhan tarkasti etukäteen tai ainakaan hermostua, jollei kaikki suju aiotulla tavalla; Meinasimme, että lapsi nukkuisi aamupäiväunensa rattaissa ja pääsisimme aloittamaan Sealifekierroksemme virkeän lapsen kanssa. Toisin kävi ja Kuutti nukahti vasta ollessamme melkein Linnanmäellä.
Päätimme muuttaa marssijärjestystä ja mennä ensin syömään. Ehdimmekin syödä kaikessa rauhassa Midhill burgerissa valitsemamme hampurilaiset, olkoonkin että ajankohta (kahdeltatoista) oli miehen mielestä liian varhainen lounaan syömiseen. Ai miten niin erilaiset luontaiset ruokarytmit? Omasta mielestäni lounas pitäisi saada viimeistään puolilta päivin tai tulen vihaiseksi…
Sealifessa lapsi oli aluksi ihan liikuttavan innostunut kaloista. Tämä säntäili altaalta toiselle ja varsinkin suuri, vaaleanpunainen kala kiinnosti ja nauratti paljon. Aikansa kaloja ihmeteltyään lapsi keksi, että hän haluaisi työntää omia rattaitaan.
Ratasselkkausta lukuun ottamatta reissu sujui hyvin. Omasta mielestäni sympaattisimpia ja mielenkiintoisimpia otuksia olivat merihevoset sekä 
Kävimme äidin kanssa kiertelemässä asuntomessuilla.
Mies on lomalla ja Kuutti jäi touhuamaan hänen kanssaan.
Hyppäsimme Hyvinkäälle menevään junaan ja olimme puolen tunnin päästä jo istumassa messualueelle ajavassa messubussissa.
Messualueen sisääntulon ja uloskäynnin luona oli rakennus- ja sisustusteltan lisäksi myös lukuisia kojuja, joissa myytiin syötävää, juotavaa ja pikkutavaraa. Ainut ostos, jota harkitsin oli 
Hyvinkään kaupungilla oli oma esittelytelttansa, jossa pyöritimme onnenpyörää. Voitin onnenpyörästä päivän mietelauseen: ”Onni on oma koti.”.
Äiti näytti mallia siitä, miten blogikuvissa kuuluisi poseerata!
Tiililadottuja, (kiiltävän) valkoisia laattoja näkyi muuten paljon sekä keittiöissä että märkätiloissa.
Yhden kohteen seiniä koristivat hauskasti lukuisat, eri huoneisiin ryhmitellyt asukasperheen lasten taideteokset.
Huopaiset lasimerkit näyttivät suloisilta kattauksessa.
Mammuttihirren messukohteen pihasta löytyi pieni mammutti. Äidin vaistot heräsivät.
Nuolikuuset kiehtoivat edelleen.
Ja eriväriset kynttilät ryhmiteltyinä kynttelikköön.
Sekä kaikki suloinen ja lapsiin liittyvä.
Niin kumpi meistä oli se kalpea kalkkuna?
Neonoranssia tyynyissä.
Leikkisää avohyllysäilytystä lastenhuoneessa.
Löysin myös sohvapöydän, joka olisi kiinnostanut melko varmasti myös taaperoa.
Ja kaverini Myyrän.
Harakansukuista norppaa kiinnostavan kirjan.
Hauskat purkkikävelyjalat.
Erikoisen, raskasrakenteisen mutta toisaalta lähes herkän sohvapöydän.
Oli kirkas ja kuuma päivä. Häikäisi siis koko ajan, mutta ei se menoa haitannut.
String-hyllystöä eri muodoissaan näkyi monissa kohteissa.
Pala yhden suosikeistani, Villa Avantin, julkisivua.
Hyvinkin arkisista tavaroista saa ilmeisesti kauniita asetelmia aikaan.
Ja toisaalta arkisia toimintoja, kuten pyykinkuivatusta voi toteuttaa totuttua kauniimmilla ratkaisuilla.
Klassikoita.
Ja kenties joskus klassikoiksi muotoutuvia uutuuksia.
Pakollinen peilikuva.
Hienoja astioita. Keh keh.
Iittalan uusi Leimu-valaisin oli löytänyt tiensä moneen kohteeseen. Valaisin on lähes eeppinen, tosin niin on sen hintakin.
Postauksen voikin lopettaa sukat makkaralla, jalat väsyneinä, maha täynnä juustovoileipää, lettuja ja metrilakuja. Sekä mieli täynnä inspiraatiota ja talohaaveita.
Päätimme piipahtaa, 
Sää oli pilvinen ja harmaa, mutta muutamia pieniä pisaroita lukuun ottamatta säästyimme onneksi sateelta. Ajelimme rattaiden kanssa katsellen, haistellen ja kuunnellen huvipuiston tunnelmaa.
Vastakkaiseen suuntaan kuljeksivasta väkijoukosta pilkistivät tutut virnistävät kasvot. Tommi K.:n neitihän se siellä heilutteli jalkojaan ja oli isäkin mukana vaunujen takana.
Pelkkä alueella kierteleminenkin olisi varmaan riittänyt viihdykkeeksi, sillä taaperoiden päät pyörivät vinhasti ympäri, seuraten värikkäiden laitteiden liikkeitä. Musiikin tahtiin heiluteltiin jalkoja tai koko kehoa ja Kain keksi, miten huvipuistolaitteissa kuuluu käyttäytyä. Laitteiden vilahtaessa ohi, tämä alkoi kirkua kimeästi ja innokkaasti.
Kävimme kuitenkin testaamassa muutamia alle metrin pituisille sopivia laitteita. Testiin pääsivät 
Linnanmäellehän on kesäkaudella 2013 ilmainen sisäänpääsy, joten kyseessä oli suorastaan budjettimatka. Rattaiden kanssa sai matkustaa ilmaiseksi junassa ja suurin osa pienimmille sopivista laitteista oli kaiken lisäksi ilmaisia. Rahaa meni ainoastaan ostamiini metrilakuihin, jotka eivät olleet varsinaisesti pakollinen ostos. Hyvä on, olivat ne.
Panoraamasta avautuivat hienot maisemat yli Helsingin ja tietysti Linnanmäen. Panoraamasta voisikin olla hyvä aloittaa huvipuistovierailu, sillä ylhäältä käsin hahmotti paremmin, minne mitkäkin huvipuiston laitteet sijoittuivat.
Kuutin mielestä parhaita juttuja vaikuttivat olevan aluetta kierätävän 
Tessa pääsi laitekierroksen jälkeen vielä pelaamaan Nuijia ja kiertelimme myös alueen putiikeissa. Seurueen nuorin jäsen suuntasi muita aikaisemmin päiväunille, mutta pojat jaksoivat hieman pidempään. Kuutti oli reipas ja innoissaan vielä kotimatkallakin; Kannatti nukkua lähes koko menomatka!
Kivaa oli ja pitää koettaa nähdä Tessaa ja Kainia useammin, nyt kun he ovat taas Euroopan samalla laidalla. Pojat kun touhusivat ennen reissailuja mukavasti yhdessä. Nyt kun edellisestä näkemisestä oli vierähtänyt pidempi aika, taaperot tuijottivat toisiaan pohdiskelevasti. Ei tainnut enää kaverin naamataulu olla ihan tuoreimmassa muistissa…
Kuutille on juuri puhjennut useita poskihampaita ja kulmahampaatkin ovat juuri tuloillaan. Ikeniä ilmeisesti kivistää ja kutittaa sillä varsin monissa kuvissa lapsellani on sormet tungettuina suuhun…
Kaksi autoa starttaa kohti appivanhempien lainaamaa mökkiä.
Lapset ovat kaikki eri ikäisiä: Alle parin kuukauden ikäinen pikkupötkylä, puoltatoista vuotta lähentelevä touhutaapero, vilkas kaksivuotias sekä kaksi ja puoli vuotta vanha sähikäinen.
Yksi yö ja kaksi päivää, yhteensä kolmisen tuntia ajomatkoja.
Uimista, saunomista, kahlailua ja hiekkaleikkejä rannalla.
Kalaherkkuja, patenttiperunasalaattia ja grilliruokaa. Mustikoiden keräämistä ja mustikkapiirakan leipomista. Rantakallion nuotiopaikalla kypsyviä lettuja.
Päiväunia, lukuisia vauvaimetyksiä ja muutamia taaperoimetyksiä, pulautuksia, erilaisia yöunirytmejä ja päivätorkuille nukahtaneita aikuisia.
Ruoasta pinkeitä pikkuisia ja isompia mahoja, ruoan kanssa leikkimistä ja syömisestä kinastelua. Mustikoiden syömistä suoraan pensaasta, uusia ja vanhoja makuja.
Tottuneesti tontilla kiipeilevä lapsi ja toinen,
Ja maastossa asustavat pelottavat hämähäkit, kiinnostava, kimaltava koppakuoriainen, nopeat, varvikossa kahistelevat sisiliskot. Merellä huutavat lokit, lasten kiljuntaa rannasta poikaset selässään pakeneva koskelo.
Omien lelujen vaalimista toisilta, yhteentörmäyksien sovittelua, kahden rappuharjan jakamista kolmen leikkimiskykyisen lapsen kesken, kurkistusleikkejä ja riemukasta kivien heittelyä mereen.
Halauksia, pusuja, sylivauvaksi taantumisia, aamulla sängyssään
Iltaisia Aliasotteluita, Suosikki- ja Demisukupolvien vertailua
Aurinko, meri ja lasten touhuamisen seuraamisen riemu ja raskaus.
Eli miten puolitoistavuotiaan lapsen kanssa hoidettiin arkiset, perustavanlaatuiset hoitotoimenpiteet muun leiriarjen lomassa. Mukana myös nelivuotias mäyräkoira.
Lapsen touhuja seurasi koko ajan jompi kumpi meistä, kummitäti, eno tai joku muu tutuista aikuisista. Erityisesti pariskunta H ja leirinjohtajamme jaksoivat aina välillä touhuta lapsen kanssa. Leirinjohtajan kanssa muun muassa pumpattiin vettä, aseteltiin käpyjä tyhjään munakennoon ja opeteltiin kasamaan Trangiaa. (S pärjää näiden suoritusten perusteella lasten kanssa siinä määrin, että omaa osaamista voisi, myös paperilla, laajentaa 
Kuvassa on pieni tissitaapero.
Tässäpä olisi vahvasti kuvapainotteinen postaus viikonlopun reissulta.
Muutoin kertoilinkin jo eilisessä postauksessa pääpiirteissään mökkiviikonlopun touhuista, mutta jätin mainitsematta valokuvaamisen, urheilun ja grillailun.
Grilliruokaa tosiaan syötiin lauantaina, mistä ei ollut kiittäminen grilliä, joka lähinnä poltti raaka-aineet niiden kypsentämisen sijaan.
Grillimestarimme L onnistui kuitenkin lepyttelemään grillin hengen ja pelastamaan meille täyttävän aterian pöytään asti.
Tunnollisena bloggaajana otin ja otatin lukuisia kuvia lähes kaikista paikoista ja aktiviteeteista.
Näissä kahdessa postauksessa on yhteensä noin neljäkymmentä kuvaa ja ne käsittivät alle kymmenesosan muistikortilta siirtämistäni kuvista.
Olen pikkuhiljaa hyväksynyt järjestelmäkameran vaihtuvine objektiiveineen normaaliin varustukseeni kuuluvaksi, oloonkin että se painaa ja vie tilaa.
Kun kamera kulkee kaikkialla mukana, sillä tulee myös räpsittyä kuvia ihan eri lailla. Useammat tunnetilat, puuhat ja luonnonilmiöt löytävät tiensä kuviin asti.
Otin itse mökillä todella rennosti, vaikka raahasinkin toiveikkaasti urheiluvaatteitani mukana.
Orastava kesäflunssa kutitteli kurkussa ja olo oli siitä johtuen suhteellisen vetämätön.
