Aihearkisto: Muu koti

Perjantain poiminnat sisustussyksyyn

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Oma elämä 2 kommenttia

Aijai, nyt se on sanottu ääneen. Sieltä se syksy joskus tulee.

Mutta antaa tulla vaan, tuohan se mukanaan ainakin syntymäpäiväjuhlat ja uusia tuulia, olkoonkin että lapsen päiväkodin aloitus ja omien opiskelujen jatkaminen saavat mahan möyrimään ja pään särkemään jännityksestä.

Täytyi siis koettaa ajatella syksystä myös pinnallisia, materialistisia ja ennen kaikkea kevyellä tavalla kauniita ajatuksia. Sisustusjutut sopivat tarkoitukseen mainiosti, joten käänsin aivot onnellisuusvaihteelle ja siirryin valitsemaan sisustussuosikkejani H&M HOME:lta ja Ellokselta.

Ylemmän kollaasin kaikki tavarat ovat H&M:n valikoimista. Pääkalloja ja romantiikalla höystettyjä goottivaikutteita – eihän sisäinen (teini)goottini voi olla tykkäämättä! Todettakoon sivuhuomautuksena että pääkallotyynyjen harhauttaman luin tuosta alimmaisesta tyynystä ”Brain moussant”.

Alemmassa kuvassa on monia sellaisia asioita, joita hankkisin ehdottomasti, jos käytössäni olisi vähänkin enemmän neliöitä. Metallikoriin rullaisin viltit säilöön tai käyttäisin sitä pyyhekorina vaikkapa kodinhoitohuoneessa. Pöytälamppu pääsisi työhuoneeseen ja tyynyt ripottelisin pitkin asuntoa. Tarjotinpöytä pääsisi ulkokuistille, jonne voisin kantaa tarjottimella teekupin lisäksi kirjan ja pientä naposteltavaa. (Ja nämä kaikki ovat siis Ellokselta.)

Oletteko jo kääntäneet katseenne syksyn työ- tai opiskeluasioihin (taikka muoti- tai sisustuskuvioihin) vai lykkäättekö syksyn ajattelemist (millään tasolla) mahdollisimman pitkään?

 

Jätetään lapsi nukkumaan ja lähdetään terassille!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Muu tyyli 8 kommenttia

Sain idean lähteä miehen kanssa terassille. Nukutin lapsen ja aloin valmistelemaan terassireissua. Tiettyjä esivalmisteluita täytyi nimittäin tehdä.

Pistin valkoviinin ja Coca Colan hetkeksi pakastimeen, ladoin jalallisiin jälkiruokamaljoihin mansikoita ja pursotin päälle kermavaahtoa. Vielä muutama sitruunamelissan lehti ja tarjottavat olivat valmiita. Oli niin helteinen terassikeli että kermavaahto suli jälkiruoka-annoksen päälle.

Puin päälle säädyllisyyden vuoksi edes jotain kimonon ja hipsin terassille odottamaan seuralaistani. Terassi oli aika kivasti sisustettu, joten siellä kelpasi vartoa ja nauttia ilta-auringosta ja hieman viilenneestä ilmanalasta.

Aika kiva reissu oli ja omaan sänkyynkin oli kerrankin riittävän lyhyt matka.

 

Kaunista, järjestelmällistä ja herkullista… arkea

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Muu koti 4 kommenttia

Olen sikäli hankala ihminen että voin rumassa elinympäristössä pidemmän päälle kehnosti. Ja vastaavasti esteettisesti miellyttävät värit, kalusteet ja asiat tuovat harmaimpaankin arkipäivään iloa ja energiaa. (Rumuus on toki täysin subjektiivinen kokemus. Toisen mielestä ruma esine voi olla toiselle kauan etsitty aarre.) Olisin muuten saattanut tulla vanhempainloman ja hoitovapaan aikana hulluksi, jos olisin joutunut nököttämään sisällä rumana pitämässäni asunnossa.

Tänään päätin ottaa pitkällä putkella varustetun kameran käsittelyyni ja räpsiä muutamia kuvia kotimme yksityiskohdista. Lienee tarpeetonta todeta, että sen muutamista pikkuvirheistä ja vähäisistä neliöistä huolimatta pidän kodistamme kovasti.

Kameralle tallentui…

Jääkaappiin unohtuneiden raaka-aineille uuden käyttökohteen keksimisprosessi. (Niille haettiin sopivaa ruokaa eli muutakin käyttöä kuin upouuden keittiöalusen päällä kuvattavana olemista.*)

Lahjaksi saatuja, vauvan leluiksi harvinaisen kauniita, Sofie-kirahveja, joita saimme hauskasti kaksin kappalein. (Voidaankin ehkä todeta lähipiirini arvanneen ettei kauneuden kaipuuni katoa lapsen saamisen myötä.)

Taaperon touhuamista minikeittiössään Porvoon reissulta ostettujen puisten kananmunien ja uuden tiskiharjansa kanssa.

Vanhan, korutelineeksi muutetun ikkunankehyksen täyttävää korupaljoutta.

Vaatekaapin ahtautta helpottamaan hankittu vaaterekki, josta on kiva katsella ja selata vaatekokoelmaansa, pohtien mitä pukisi päällensä.

Mahanrapsutuksia kaipaava, tapansa mukaan erittäin älykkään näköinen maatiaiskissa.

Valokuvaseinä, jossa on kehystettynä niin elämiemme kohokohtia kuin arkisempiakin hyviä hetkiä. Olen pitänyt valokuvien ottamisesta ja katselemisesta lapsesta asti. Pidän niiden tavasta säilöä muistoja ja lyhyiden hetkien tunnelmia. Siitä syystä valokuvat ovat iso osa tätä blogiakin.

Eräästä työpaikastani saatu Ivana Helsingin käsilaukku, joka ei voisi olla yhtään enempää tyyliseni tai väriseni. Se on vain yksinkertaisesti ihana.

Vuosia sitten tekemäni grafiikantyö. Olen pyöritellyt pienen ikuisuuden mielessäni ajatusta toisesta tatuoinnista, jossa olisi lintuaihe kuten ensimmäisessäkin tatuoinnissani. Aihe ja paikka ovat pysyneet toiveissani samoina niin pitkään että enää puuttuisi vaan tatuoinnin piirtäminen kunnolla loppuun ja rahojen kasaaminen sitä varten.

Kuutin potkuauto, jolla tämä on päässyt ajelemaan vasta ihan hiljattain, jalkojen ylettäessä viimein lattiaan asti.

Purkkeja, purnukoita ja vaimon kuva – sekä tämän piirustustarvikkeita, miehen työpöydällä.

Ja miehen lounaaksi kokkaamia artisokkapestoleipäsiä, joiden täytteessä oli ilmeisten artisokansydämien ja peston lisäksi tuoretta basilikaa, oliiviöljyä, parmesaaniraastetta, suolaa ja mustapippuria. Päälle vielä vähän paistettua halloumia ja voi että oli hyvää!

* Meneekö muuten Ella F.:n mielestä liiaksi Suvi sur le vif:in puolelle? Heheh.

 

Lapsi tuhoaa aivoni eli miksi en lue enää mitään

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Muu koti 24 kommenttia

Tunnustan heti alkuun erään asian: En ole lukenut yhtään kirjaa puoleentoista vuoteen. Todettakoon saman tien tämän olevan aikaisempaan elämääni verrattuna erittäin poikkeuksellinen, huolestuttava ja häpeällinen tila. (Edes salaisen blogiystäväni hankkimaa keskustelua herättänyttä, yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa ja varmasti älykästä kirjaa en ole saanut luettua. Anteeksi.)

Opin lukemaan päiväkoti-iässä ja sen jälkeen olen aina lukenut paljon, välillä hurjan paljon. Ensimmäisen luokan aikana luin kaikki siihen mennessä suomennetut Neiti Etsivät eli noin 90 kirjan verran Nancy Drewn salapoliisileikkejä sekä tietenkin siinä sivussa kaiken maailman ponitallikirjoja ja Tiinan seikkailuja. Pakollisen luettavan eli koulu- ja opiskelukirjallisuuden lisääntyneen määrän myötä (lukiossa, yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa) harrastukseksi laskettava lukeminen väheni jonkin verran, muttei suinkaan loppunut kokonaan. Kun lapsemme syntyi, lukeminen loppui kuin seinään.

Lukeminen on minulle parasta mahdollista rentoutumista ja eskapismia. Se vaatii heittäytymistä ja rauhaa, mutta auttaa hiljentämään päässä pyörivät työlistat, vaatimukset ja projektit. Ja juuri siksi en olekaan pystynyt lukemaan yli vuoteen kappalettakaan. Olen kyllä lainannut kirjoja, mutta palauttanut ne kirjastoon vihaisena ja pettyneenä, usein avaamatta niitä kertaakaan.

Luen aina kirjan kerralla tai en lue ollenkaan. Viisisataasivuisen kirjan lukemiseen menee kolmesta neljään tuntia. Enkä muista, milloin minulla olisi ollut käytettävissäni neljä tuntia sellaista aikaa, etten olisi vastuussa taaperon valvonnasta, kotimme olisi siisti ja kotityöt tehty, viikon liikuntakiintiö täynnä, partiohommat suunniteltuina ja blogipostauksissa ”bufferivaraa”. Ei ainakaan vuoteen. En siis viitsi edes avata kirjaa, kun tiedän, ettei sen lukeminen tavalla, josta nauttisin tule kuitenkaan onnistumaan.

Lapsen hoidosta saadut vapaahetket olen käyttänyt laittamalla jonkin hömppäohjelman pyörimään taustalle ja siivoilemalla, pyykkäämällä tai kirjoittamalla siinä samalla. Kun aikaa on vähän, täytyy kaikki mukava tekeminen usein yhdistää jonkin pakollisen tekemiseen tai toinen jää tekemättä. Keskeytyksien ja hektisyyden vuoksi kirjan sijaan
viihteeksi valikoituvat blogit, lehdet ja televisio-ohjelmat.

Lehtiartikkelin sentään ehtii lukea sillon tällöin, tai uutisia netistä. Jopa pisimpien blogipostausten lukeminen täytyy joskus jättää ilta-aikaan, sillä muuten pyykkikoneesta on ehditty tyhjentää kakkavaipat, hieroa niistä kakkaa seiniin tai kantaa ruukustaan irti revittyjä orvokkeja keittiön pöydän alle. Viihteen pitää siis olla nopeasti nautittavaa ja sellaista, ettei se vaadi, ainakaan jatkuvasti, kannan ottamista, selkeiden ajatuksien muodostamista tai taustatiedon hakemista. Kuten sanoin; Lapsi tuhoaa aivoni. Tunnen ja näen tyhmentyväni päivä päivältä ja vihaan sitä.

Minusta se, etten ole voinut nollata päätäni kolmeksi tunniksi kertaakaan vuoden aikana on aika huolestuttavaa. Huomaan että nyt se alkaa oikeasti vaikuttaa minuun. Pitkään jaksoin olla pirteä, mutta nyt kiristää päätä ihan tosissaan. Hermostun ja kiihdyn nollasta sataan todella herkästi, tiuskin miehelle ja lapselle. Saan jatkuvasti tehtyä kaiken pakollisen juuri ja juuri puoleen yöhön mennessä ja sitten pitääkin nukkua saadakseen edes kuuden tunnin unet.

Elättelen toiveita, että saisin luettua juhannuksena mökillä edes yhden kirjan. Josko neljän päivän reissusta löytyisi sopiva hetki lukemiselle, taaperon kalliolta putoamisen estämisen, perunoiden pesemisen, valokuvaamisen, pakollisen hyttystenpakenemislenkkeilyn, kirjoittamisen ja vesien kantamisen ohessa. Siellä ei ole kotitöitä tehtävänä, mutta toisaalta mökkihommia riittää. Todennäköisyys sille, että tuo aika löytyisi, on kuitenkin parempi, kun paikalla ja tarjolla taaperon seuralaisiksi on viisi (lähes) aikuista ihmistä, joista kenenkään ei tarvitse olla kahdeksaa tuntia vuorokaudessa töissä.

 

Puutarhan kosto & turboluomi muistuttaa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Liikunta & ravinto, Muu koti Kommentoi

Palattuamme reissusta ajelimme eilen hoitamaan velvollisuuksiamme eli kasvien lomavahtina toimimista. Kastelimme piha- ja sisäkukkia. Huomasin pionien olevan aukeamaisillaan ja päätin virittää äidin ohjeen mukaisesti vielä nuorelle ja hennolle pionille pätkän tukiverkkoa.

Lähes saman tien kun lopetin puutarhahommat ja siirryin sisätiloihin käsivarsiani ja kämmeniäni alkoi kutittaa. Käsiin ilmestyi näppylöitä ja sormet turposivat kummallisesti. Tänään käsien paukamat ovat laskeneet, mutta nenä on tukossa, henki kulkee tavallista huonommin ja toisen silmän yläluomi on turvonnut valtaisaksi. On muuten mukavaa, kun toisella silmällä ei näe kunnolla ja jokainen (sen puoleisen) silmän räpäyttäminen sattuu.

Tässäpä yksi syy (lisää) haluta isona japanilaistyylinen kivipuutarha.

Täältä Tukholmapostauksien ja sangen perusteellisen tomutus- ja siivouspäivän lomasta huikkailen varsinkin uusille lukijoille lopuksi vielä muistutuksen: Jos haluat pysyä ajan tasalla blogin juttujen, arvontojen ja kaiken muun mahdollisen höpinän suhteen, kannattaa tykätä blogista Facebookissa ja klikkailla blogi seurantaan Blogilistalta tai Bloglovinista. Näin saat ilmoituksen aina kun blogi on päivittynyt. Facebookista löytyy postauslinkkien sellaisia kuvia ja kuulumisia, jotka eivät koskaan päädy blogiin asti.

Marmeladia, puolustustunneleita ja parisuhdeklingonia

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Kirjat, Muu koti 2 kommenttia

Mitä olemme puuhanneet kuluneina päivinä?
Meidän ei siis alkuperäisen suunnitelman mukaan pitänyt tehdä viikonloppuna mitään erityistä, mutta tilanne lipsahti siihen että kävimme kylässä miehen isoäidin luona ja sunnuntaina lähdimme yllätykseksemme Porvooseen.

Tässä kohtaa joku saattaa miettiä, miten voi yllättää itsensä lähtemisellään. Yllätysmomentti perustui siihen että ehdotin Porvooseen lähtöä vain puoliksi tosissani, koska mies ei pidä paikasta sen kummemmin. (Minulle se on aina mieleinen matkakohde). Yllätyin siitä että mies lähti jokseenkin mukisematta. Mies puolestaan tuntui yllättyvän hieman siitä että hän suostui kyytimieheksi tällä kertaa ilman viikkokausien mankumista.

Tosin sain käynnille selvät reunaehdot eli muutamassa suosikkiputiikissani voisimme pyörähtää, mutta jokaista pikkuliikettä ja torikojua emme jäisi nuohoamaan. Valitsin yleisen tunnelmoinnin, kiertelyn ja kuvaamisen lisäksi piipahduskohteiseni Riimikon ja Brunbergin. Tosi aikuiset valinnat, tiedän… Lelukauppa ja makeispuoti!

Brunbergillä koetin pitää kiinni viimeisistä järjen rippeistäni ja huokasin helpotuksesta poistuessamme liikkeestä mukanamme vain yksi pussi lakuja miehelle ja marmeladipussi itselleni. Taaperoa laareissaan odottavat makeiset tuntuivat kyllä kiinnostavan kovasti. Muutaman vuoden päästä hänellekin lienee jo pakko ostaa jotain pientä.

Lelukaupasta ostin Kuutin leikkikeittiöön kennollisen puisia kananmunia, nukkekotiin maissintähkän sekä pieniä yllätyksiä erään valloittavan lähes kaksivuotiaan synttärisankarin pakettiin ensi viikonlopulle. Eipä tarvitse stressata lahjan kokoamisesta niin paljon Tukholmassa. Olin ajatellut ostaa satukirjan ja tajusin myöhemmin, että suomenkielisen, kivan lastenkirjan löytäminen Ruotsista voi olla himpun verran hankalaa. Hyvin on taas logiikka hallussa.

Logiikasta puheen ollen kävimme eilen katsomassa miehen kanssa uusimman Star Trekin. Meidän ”treffi-iltamme” piti siis sisällään aterian kantapaikassamme Morrison’s Grill&Greenissä sekä elokuvan. Ravintolassa seuraa meille piti miehen veli ja elokuvavalinnasta vastasi (ei-niin-yllättäen) tällä kertaa mies.

Huomasin silti altistuneeni ehkä liiaksikin nörttivaikutteille, sillä minun ei tarvinnut pohtia, mikä ihmeen paikka on Kronos, Spockin otsatukan liikkumattomuus häiritsi edelleen ja huomasin pohtivani tribblejen erinomaisuutta laboratorioeläinkäyttöön niiden nopean lisääntymistahdin vuoksi. Apua!

Oli oikeasti todella mukavaa. Valitettavasti pojan jäämisestä appivanhemmille yökylään pitkäksi venyneen treffi-iltamme päätteeksi en ehtinyt aamulla nauttia; Lähtö ja muutaman kopiopaperin mittainen työlistani pakottivat heräämään joka tapauksessa heti seitsemän jälkeen.

Nyt olen kyllä suoraan sanottuna aika puhki. Seitsemän tuntia viiden alakouluikäisen pojan ja yhden taaperon kanssa julkisilla kulkuvälineillä suhaamista, turvallisuudesta huolehtimista, kävelyä, muureilla kiipeilyä, sotamuseon nuohoamista, tunneleissa rymistelyä, kantorepun ja rattaiden välillä vuorottelua, kurinpitoa, lisää kävelemistä. Ja siihen päälle melkein heti kotiuduttuani vauhtikestävyys-crossing.

Illan ratoksi on luvassa pyykkikaaoksen selvittelyä, jottei se entisestään pahene reissusta palatessamme, pakkaamista, blogihommia, postitushommia, asunnon siistimistä, työlistojen tekemistä… Jos puolenyön pintaan pääsisi nukkumaan, olisin positiivisesti yllättynyt, mutta se tavoite katoaa koko ajan kauemmaksi. Mutta eihän tässä ole mitään hätää, hoitovapaallahan sitä ollaan!

Vauhdikasta, mutta silti ihanaa viikko kaikille!

Märin pusuin, Norppa

 

Maanantaiterapiaa eli Huvikumpupäivä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Muu tyyli Kommentoi

Hoitovapaalla maanantai ei tunnu ihan niin tuskalliselta päivältä kuin työelämäaikoina, mutta kyllähän siinä on eroa, jaetaanko päivän lastenhoidot puoliksi vai onko mies töissä ison osan päivästä. Olenkin usein järjestänyt maanantaille jotain puuhaa: Lähtenyt hoitamaan asioita kaupungille, tehnyt ratasajelun koirapuistoon, kutsunut kahvivieraita tai suunnannut johonkin tapahtumaan.

Olen pitänyt laskun arkiviikkoon pehmeänä myös kotitöiden osalta eli tehnyt vain välttämättömimmät ja jättänyt isotöisempiä ja enemmän aikaa vieviä hommia suosiolla tiistaille.

Maanantait ovat tiukkapipoiselle ja tehtäväorientoituneelle äidille hermolepoa ja taaperokin tuntuu tykkäävän päivästä, jolloin kissoja saa syöttää levittämällä naksut keittiön lattialle ja katsomalla, kuinka kissat syövät nappulansa yksitellen.

Jos pysyttelemme koko päivän kotosalla, voi ottaa ylimääräisiä torkkuja aikuisten sängyllä äidin vieressä, istua parvekkeen arkulla narskuttelemassa hampaita ja levitellä lelujaan ja kirjojaan vielä tavallistakin vapaammin. Uskon ”Huvikumpupäivän” olevan molemmille hyväksi, mutta pääkoppani ei valitettavasti kestäisi huvikumpumeininkiä jokapäiväisenä ilmiönä. Ja kyllä eläimetkin pitävät ylimääräisistä leikki- ja rapsutustuokioista.

Tänään ajattelimme jälleen pyhittää päivän ihmettelylle ja iloa tuoville asioille, hypätä Helsinkiin päin menevään junaan, käydä taidenäyttelyssä ja kahvitreffeillä sekä hoitaa muutamia postiasioita. Helsingin reissulta saamme kenties kuvia välillä muualtakin kuin näistä tutuista nurkista.

Ihanaa alkavaa viikkoa ja mahdollisimman rentoa maanantaita kaikille!

 

5+1 syytä miksi ei kannata nukkua päiväunia

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu hyvinvointi, Muu koti, Muu tyyli 10 kommenttia

Oikeastihan päiväunet ovat uusimpien tutkimusten perusteella, oikean mittaisina, terveellisiä aikuisellekin ja pienet torkut parantavat keskittymiskykyä ja oppimista sekä laskevat verenpainetta.

Harmillista kyllä, ne kerrat kun olen kokenut virkistyneeni päiväunista voi laskea yhden käden sormilla, kun taas oloa huonontaneita torkkuja on tullut otettua kymmeniä, ellei peräti satoja. Mistä päästään syihin, joiden vuoksi kaikkien ei (ehkä sittenkään) kannata ottaa niitä päiväunia:

1) Kun herää päiväunilta on vihainen siitä, ettei saanut nukkua yhtä soittoa kellon ympäri. Murisee, haastaa riitaa epäolennaisuuksista, syyttää herätyksen kurjuudesta kaikkia ympärillä olevia. Pahimman raivon saa luonnollisesti tuta se henkilö joka erehtyy muistuttamaan ketjutorkuttajaa illalle sovitusta menosta tai herättämään ennalta sovittuun aikaan.

2) Kahdenkymmenen minuutin torkut ovat urbaanilegenda.
”Nukun vartin” päättyy joko siihen ettei asuinkumppani lupauksestaan huolimatta raaski tai uskalla (katso kohta yksi) herättää nukkujaa tai tämä torkuttaa unesta sekavana herätyskelloa uudestaan ja uudestaan sillä lopputuloksella että nukkuukin kaksi tai jopa viisi tuntia. Herätessä asunto on sekaisin ja aiotut kotityöt tekemättä. Seuraavan päivän tentin kirja on avaamatta ja posti, josta piti hakea paketti, on mennyt kiinni tunti sitten.

3) Urheilun voi unohtaa päivätorkkujen jälkeen.
Lähteminen on helppoa kuin tuoreesta asfaltista irrottautuminen eikä edes alkavassa superflunsassa urheileminen tunnu yhtä tukkoiselta: Kolmisen kertaa tänä aikana kun olen käynyt säännöllisesti liikkumassa olen erehtynyt nukahtamaan hieman ennen aiottua urheilusuoritusta ja tekeminen sen jälkeen on ollut kamalaa.

4) Järki on ihan seis.
Mitä tulee aiemmin mainittuun keksittymis- ja oppimiskykyyn, saattaa ”virkistävien päiväunien” jälkeen lukea samaa lausetta lukuisia kertoja saamatta siitä mitään otetta. Eikä normaalissa arjessa tarvittavassa toiminnanohjauksessakaan ole kehumista:
Nukahdin tänään taaperon kanssa puolentoista tunnin päiväunille. Sen jälkeen pakkasin kiireessä eripariset alusvaatteet, kiskoin pikkuhousut väärin päin jalkaan, selitin auringon paistavan suoremmin illalla, vaikka tarkoitin päinvastaista ja totesin ettei se haittaa jos crossingista myöhästyy muutaman tunnin (minuutin).

5) Illalla ei enää saakaan unta ja puuhailee kaikkea, mitä olisi pitänyt ehtiä tehdä
liian pitkiksi venähtäneiden päivätorkkujen aikana. Sillä seurauksella että seuraavana päivänä kaipaa taas päiväunia ja kenties nukkuu taas liikaa eikä saakaan illalla unta…

+ 1 Seksiä samana päivänä, kun on nukkunut päiväunet?
Tukkoisella ololla, koko ajan nälkäisenä, vihaisena, ärtyneenä ja väsyneenä: Ei kiitos.

Auttavatko päiväunet teillä väsymykseen
vai sotkevatko ne aikataulut ja unirytmin
sekä pahimmillaan käynnistävät sotatilan kotona?

 

 

Kotikurkkaus eli tervetuloa virtuaalikyläilylle

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Sisustus, Ystävät & perhe 18 kommenttia

Eräänä pilvisenä, lähestulkoon sateisena torstaiaamuna päätin napsia kotoa kuvia.

 Olohuone-työhuoneemme täytyi kuvata pikapikaisesti ennen kun mies aloitti työpäivänsä.

Huomaatteko (tarkkasilmäiset ja hyvämuistiset), mitä muutoksia olohuoneessa on tapahtunut edellisten olohuonekuvien ottamisen jälkeen?

Myös eteinen täytyi kuvata rivakasti, sillä olohuoneen ovi täytyi saada kiinni työrauhan parantamiseksi. Eikä luonnonvalo riitä eteisessä kuvaamiseen näillä kuvaustaidoilla ilman että olohuoneesta pääsee valoa eteiseen.

Kuluneella viikolla meillä on käynyt useampiakin vieraita ja kiitos yhden ystävämme, eteistä koristavat kesän ensimmäiset pionit. Muun muassa tuikkutalona ja kasvihuoneena toimineessa koristetalossa majoittuvat muuten tällä hetkellä eniten käytetyt kynsilakat ja huulirasvarasia.

Asunnon viralliseen läpikulkutilaan eli eteiseen on taas perinteiseen tapaan kertynyt kaikenlaista tavaraa: Pino laskuja ja kirjeitä, kirjaston kirja sekä huoneesta toiseen vaeltava lelukori.

Otin kerrankin makuuhuoneesta kuvan ihan lattianrajasta, jotta nuo korit näkyisivät. Kiskoin niitä vielä vähän tavallista enemmän esille. Käytetyt, mutta vielä käyttökelpoiset päivä- ja yövaatteet sekä vauvan viltit säilytetään noissa koreissa. Näin vältytään ainakin suurimmaksi osaksi epämääräisien vaatekasojen asunnonvaltaukselta.

Molemmilla aikuisilla on omat korinsa, mutta lapsi ei vielä toistaiseksi tarvitse omaa: Taaperon vaatteet kun harvoin kestävät puhtaina yli yhtä vuorokautta.

Kuva kuvaajasta ja näkymä parvekkeelta makuuhuoneen suuntaan.

Uutta, auenneiden kukkien erää odotellessa perhoset ovat laskeutuneet koristamaan markettaa. Parvekkeelta löytyi yllätyksenä myös junavarikko.

Olohuoneen tyynyistä kaksi on muuttanut parvekkeelle. Sisustustyynyjen saralla tapahtuu muutenkin. Huoneiden välillä vaihtumisten lisäksi niitä on kohdannut viime aikoina karsinta. Osa tyynyistä on nimittäin kymmenenkin vuotta vanhoja ja hankittu jo silloin kun asuin vanhempieni luona.

Tyynymyllerryksessä jotkut tyynynpäällisistä viikataan kaappiin. (Niitä voi vaihtaa halutessaan joskus takaisin.) Osa päällisistä luovutetaan kokonaan eteenpäin. Huonokuntoisimmat heitetään pois. Sisätyynyt säilötään varastoon ja eteisen kaapin päälle.

Kukkia pukkaa. Keittiönpöydällekin saatiin oma nippu eilisten vieraiden myötä.

On muuten hauskaa, että meillä on niin erilaisia kavereita ja ystäviä. Yhden kanssa pohditaan kasvatusteoriaa, toisen kanssa kasvuyrityksiä ja politiikkaa, kolmannen kanssa ihmissuhteita, neljännen kanssa puhutaan kulttuurista ja viides selittää kameroiden ominaisuuksia. Ihania ja elämään paljon lisäväriä tuovia tyyppejä, joita voisi nähdä paljon useamminkin.

Pidättekö muuten keittiö-arkirealismista? Tässäpä sitä tulee, vain kohtuullisena annoksena onneksi: Juuri ehdin tyhjentää kolapullot jääkaappiin, mutta nelipakkauksen muovi jäi ilmeisesti lavuaariin eikä päätynytkään roskikseen. Ja talouspaperirullatelinettämme ei ole kuukausiin käytetty talouspaperin säilyttämiseen vaan siinä kuivataan kaukalollista ruokalappua. Eikä tuo välitilan levykään ole pyyhkimisjälkineen mikään kaunistus, olkoonkin että se on sentään ilmeisen puhdas.

Viimeinen kuva toimikoon selityksenä sille, miksi kuvauskierros tuli päätökseensä. Taaperon hermo kesti jaloissa pyörimisen ja kuvaamisen sivussa puuhailun, mutta karvainen lapseni alkoi vilkuilla omaa ruokien säilytysastiaansa ja parkua siihen malliin että täytyi laskea kamera pois käsistä ja ruokkia kissat.

 

Neljätoista kuukautta!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu koti, Muu tyyli Kommentoi

Perheemme nuorimmalla jäsenellä on ikää 14 kuukautta ja onkin hyvä käydä taas hieman läpi sitä, mitä tyyppi nykyään osaa ja mistä hän pitää.

Kuutti osaa:
– Kävellä sujuvasti erilaisissa maastoissa. Vain kaikista jyrkimmät korkeuserot, ylä- ja alamäet sekä kivikot tuottavat enää hankaluuksia.
– Pikakävellä/juosta. Erityisesti iltaisin juostaan ympäri asuntoa, heilutetaan käsiä villisti, nauretaan ja sähistään. (Tulee valitettavan elävästi mieleen taannoisesta Ylen lastenohjelmasta sääski-pahikset.)
– Taputtaa, vilkuttaa, antaa pusuja, silittää ja halata, joko pyynnöstä tai lisääntyvässä määrin oma-aloitteisesti oikeissa tilanteissa

– Avata ovet, joihin ylettyy. Sytytellä ja sammutella valoja. Käynnistää ja avata iPadin ja puhelimemme.
– Kiivetä tuolille/laatikolle/keittiötikkaille ja niiltä esimerkiksi ruoka- tai työpöydälle. Uusimpia kiipeilytaitoja ovat tikkaiden kiipeäminen ja leikkipuiston kiipeilyverkosta selviäminen.
– Pestä pyykkiä. Tai oikeammin avata ja sulkea pyykinpesukoneen luukun, säätää pesuohjelmia, laitta koneeseen virran ja käynnistää koneen. Pesu- ja kuivausohjelmat eivät vain vastaa sisällä olevien pyykkien tarpeita.
– Tehdä pieniä askareita pyydettäessä: ”Tuo Hertan hihna/rintakumikotelo/äidin kenkä/isin laukku/pyyhe” tai ”Vie paita pyykinpesukoneeseen/lehti isille/ kastelukannu parvekkeelle” tai ”Laita lelut koriin”

Kuutti ymmärtää:
– Keskeisimpien ruumiinosien nimet ja paikat: Osaa pyydettäessä mm. ”Laittaa pään tyynyyn” ja ”Ruoan suuhun”, ”Kurkata napaa” ja ”Laskeutua pylly edellä”.
– Helppoja kysymyksiä kuten: ”Missä Hertta/isi/napa on?”, ”Minne Vanja meni?” tai ”Mennäänkö syömään?”
– Pyytää vanhemmilta apua esimerkiksi purkkien avaamiseen, ovien avaamiseen, sängylle nousemiseen ja muuhun vastaavaan. Välillä tulee kommunikaatiokatoksia, mutta aika hyvin viesti saadaan perille.

Hauskoja leikkejä ovat:
– Hippaleikki eli se, että joku jahtaa, ottaa välillä kiinni, kutittaa tai hassuttelee ja sitten mennään taas uudestaan karkuun
– Puhelimeen/iPadiin tms. kuulokkeiden kiinnittäminen ja niiden ottaminen pois. Kaikki, missä on johto, kiinnostaa samoin kuin näppäimistöt. Myös puhelimeen ”puhuminen” alkaa hiljalleen kiinnostaa.
– Kirjojen lukeminen on kivaa, joskin kiinnostus säilyy pidempään vain otollisilla hetkillä puuhaan tartuttaessa
– Siivoaminen ja ruoanlaitto: Leikkikeittiöllä kokataan ja imurilla, rikkaimurilla, lattialuutulla, vessan lattiankuivauslastalla, tarraharjalla ja keittiörätillä huidottaisiin ja heiluttaisiin niin paljon kuin vanhemmat sallivat

Ruoka, juoma ja uni:
– Lähes kaikki ruoka uppoaa ja itse syödäänkin kohtuullisen siististi. Keittoruokien syöminen on aika hankalaa ja sotku on taattu. Muiden lautasilla oleva ruoka kiinnostaa edelleen ja aina pitää varmistaa, josko muiden ruoka olisi parempaa.
– Juotavaa tarjoillaan nokkamukista ja rinnasta: Ennen päiväkodin aloitusta olisi tarkoitus molempien mukavuuden nimissä lopettaa imetys.

– Päiväunia nukutaan yhä useammin vain yhdet päivässä, mutta ne saattavatkin kestää pari tuntia, tosin vain kopassa/rattaissa, missä kevyemmän unen vaiheessa voi lykätä hieman vauhtia ja saada taaperon takaisin uneen. Sängyssä ilman ”uniapuja” unet kestävät liian vähän aikaa, yleensä alle tunnin.
– Illalla mennään nukkumaan joko nopeasti aikuisen kanssa tai muutaman minuutin karjunnalla yksinään. Yöunet kestävät kahdeksasta kuuteen. (Vaikka nukkumaan mentäisiin yhdeltätoista, lapsi herää kuudelta, mutta erittäin vihaisena, joten unille mennään kohtuullisen aikaisin.) Yhdentoista ja kolmen aikoihin havahdutaan monina öinä kitisemään, mutta lähes aina myös nukahdetaan uudelleen omin avuin.

Tärkeitä asioita:
– Vanhemmat – kumpikin tasapuolisesti. Yleensä ollaan enemmän isän kimpussa, mutta tämä johtunee hoitojärjestelyistämme. Ollessani pidemmän aikaa poissa, kuten kuluneena viikonloppuna Naisten Kympillä, tuli kotimatkalta soittamani puhelun jälkeen kuulemma itku ja hätä ja minua täytyi tulla alaovelle vastaan.
– Isovanhemmat ja muut läheiset aikuiset. Usein tulee itku kun erotaan tai tavataan liian pikaisesti. Rakkaat myös tunnistetaan kuvista ja näiden kuvat kiinnostavat.
– Osallistuminen kaikkeen puuhailuun kuten kotitöihin. Hermo menee, jos ei saa olla mukana.
– Lemmikit, varsinkin Hertta. Ne ovat hauskoja ja kiinnostavat, mutta lapsen touhotus ei vielä niinkään kiinnosta eläimiä.

Täytyy sanoa, että lapsen kasvaessa koko ajan enemmän näkee, millainen persoona lapsemme oikeasti on. Millaiset sosiaaliset taidot hänellä on, kuinka aktiivinen hän on päivän mittaan, kuinka säännölliset rytmit hän tarvitsee, kuinka kauan hän jaksaa keskittyä…

Sanoisin näin 14 kuukauden perusteella ja hyvin tiivistetysti että lapsemme on:
Herkästi innostuva, kohtuullisen reipas ja rohkea sekä herkästi muihin ihmisiin kontaktia ottava. Mutta hyvin itsepäinen ja vahvalla omalla tahdolla varustettu lapsi, joka myös tuo toiveensa äänekkäästi tiettäväksi.