Kotityöfilosofiaa

Meillä on yleensä perussiistiä, ei mitenkään putipuhdasta, mutta pahimmat möhnät siivotaan heti
ja tavarat pyritään pitämään omilla paikoillaan. Mutta sitten on sellaisia päiviä kuin tämä maanantai.

Eilen viiletettiin tukka putkella paikasta toiseen ja välissä pyykättiin ja tiskattiin.
Kun tulimme neuvolasta aamulla, lajitteluaan odottivat eilinen treenikassi (hyvät hajut!),
vauvauintitavarat, kaksi koneellista puhdasta pyykkiä ja läjä puhtaita tiskejä. Sängyt olivat petaamatta, koska en ehtinyt pedata niitä ennen neuvolaa. Eilisessä vaatekriisissä hylättyjä asuja piti palauttaa kaappeihin.
Myllätessäni vauva seuranani asuntoamme taas perussiistiksi tein muutamia positiivisen ajattelun harjoitteita:

Kauniit astiat tuottavat enemmän iloa kuin rumat astiat – myös likaisina tiskialtaassa.

Makuuhuoneeseemme mahtuu maksimissaan 140 cm leveä sänky ja se tuntuu ajoittain ahtaalta
kahden aikuisen, vauvan ja kolmen eläimen tarpeisiin. Mutta toisaalta päiväpeiton levittäminen tämänkin
kokoiseen sänkyyn on ankeaa ja vaivalloista. Onneksi ei siis ole isompaa sänkyä!

Kun lajittelee kerralla jättikasan pyykkiä, tulee koreja ja kaappeja avattua harvemmin
kuin jos lajittelisi jokaisen koneellisen erikseen. Ajan, vaivan ja kaappien säästöä.

Myönnän, hieman epätoivoista.
Mutta kohta on sentään taas siistiä.

 

 

Maanantaipingviini

Viikonloppu oli sellaista avautumista, että maanantaina täytynee ottaa täällä blogin puolella hieman rauhallisemmin. Kotona sen sijaan riittää puuhattavaa.
Pian pääsee kahvittelemaan ystävän kanssa. Koti on viikkosiivottu, kynttilöitä on sytytetty, päällä on kaunis mekko ja partioasioita on saatu taas muutama nykäys eteen päin. L korjasi rikkoutuneen kehyksen, minä järjestelin kaappeja ja pyykkäsin. Tänään on oltu tehokkaita ja eilinen crossing tuntuu edelleen kivasti pakaroissa ja reisissä. Kuntalisäpäätös tuli postissa, samoin kuin yllättävän iso sähkölasku.

Varasin huhtikuulle sen kylpyläloman ihan vain meille kahdelle (iih).

Illalla voisi tehdä hyvää juoda kuppi teetä ja katsoa yksi hömppäohjelma. Mutta vain yksi, sillä pitää alkaa ideoimaan kolumnia, jonka lupasin saada valmiiksi kahdessa viikossa.

Fok-it:in perjantaipingviiniä mukaillen maanantaipingviini toivottaa teille ihan kreisiä tulevaa viikkoa!

 

Kohtaloonsa tyytyy, vanki elämän

Mäyräkoirat ovat kertakaikkiaan ja ehdoitta kovapäisin tuntemistani elämänmuodoista.

Tällä kertaa meidän kotipaukapäämme on päättänyt vihata keittiön oviaukkoomme asennettua lapsiporttia verisesti. Koiran mielestä portti on älytön viritys, mutta on sille perusteensakin. Koska keittiössämme ei ole ovea, päätimme asentaa oviaukkoon portin useastakin syystä:

1) Kun vauva oppii availemaan keittiön laatikoita, tämä ei pääse keittiöön omin avuin. Meillä on kaappi- ja laatikkotilaa rajallisesti eli emme yksinkertaisesti voi siirtää kaikkea terävää, särkyvää tai sotkevaa työtasokorkeuden yläpuolelle säilöön.

2) Ruokaa laittaessa voi lukita vauvan keittiöön seurakseen ja näkee koko ajan, mitä tämä puuhaa. Näin vauva ei pääse luikahtamaan omille teilleen ja syömään vaikkapa kiviä eteisen lattialta, kissankakkaa vessasta tai kannettavan tietokoneen laturia makuuhuoneesta.

3) Koira saa syödä ja juoda rauhassa keittiön puolella. Ainakin teoriassa.

Jostain syystä suljettu ovikin ottaa koiraa paljon vähemmän päähän kuin tuo portti, jonka läpi kyllä näkee, muttei pääse; Lähtiessämme  taannoin kiireessä Helsinkiin elokuviin ja syömään, lukitsin Hertan poikkeuksellisesti keittiöön olohuoneen sijaan, sillä ajattelin, että tämä viihtyisi siellä ruoka- ja vesikulhonsa parissa. Enkä jaksanut ruveta siirtämään vauhdissa tarjoiluja olohuoneeseen.

Palatessamme kotiin kahden aikaan yöllä, kynnyksellä odotti vihainen lappu naapureilta. Koiran ketale oli haukkunut pitkin iltaa ja yötä, mitä tämä ei tietääksemme ole tehnyt koskaan aiemmin yksin kotona ollessaan. Valituslappuja ei ole näkynyt sen koommin, kunhan vain olemme muistaneet jättää portin auki.

Haters gonna hate.

 

Joiden päättymistä ei näy

Päätin sitten toissapäivänä purkaa joulun.
Näin sivumennen sanottuna se ei ole mikään ihan pilipalihomma.
Joulukuusi on kootu pois ja viety kellarikomeroon, samoin lähes kaikki joulupallot. Tekstiilit on kerätty pois, lakanat ja verhot vaihdettu osaan huoneista ja kolmisen koneellista pyykkiäkin on niiden tiimoilta pesty. Viimeiset tyynyliinat lähtevät pesuun palattuamme taas Suomeen. Vaikka urakoitavaa riittää, olisi tämä(kin) askare hoidettu paljon nopeammin, ellei assistenttini tuhoaisi paikkoja samalla kun koetan tehdä purkutöitä.

Joulunpurku-urakoinnin lisäksi olen koettanut pakata. Pakkaaminen on edelleen kesken.
Ei paljon naurattaisi, jos huomaisi, että vaikkapa rintakumikotelo on unohtunut eikä vauva näin ollen pystyisi juomaan rintamaitoa koko reissun aikana. Pitääkin mennä heti pakkaamaan yksi kotelo takin taskuun ja toinen matkalaukkuun.

Olen askaroinut blogipostauksia viikonlopulle, tehnyt postitempausta varten osoitekoonteja, suunnitellut aikataulua Tukholman keskustakierrokselle, tehnyt ostoslistaa, vastannut englanninkielisiin viesteihin, taistellut nettikauppojen asiakaspalvelujen kanssa…

Lisäksi kävimme useamman tunnin uintireissulla appivanhempien, L:n siskon ja miniperheemme voimin.
Ihan mukavaa oli, mutta jos olisin tajunnut, miten kiire päivä tänään tulee olemaan,
olisin ehkä ehdottanut jotain muuta päivää.

Ennen kuin pääsen nukkumaan, minun pitäisi vielä:
Pakata koiran hoitokassi viikonloppua varten
Pakata hygieniakamat, korut, vaihtokenkiä, pyykkipussit ja muuta puuttuvaa matkaa varten
Lajitella kaksi koneellista pyykkiä
Pakata viimeinen joululaatikko valmiiksi kellariin viemistä varten
Tehdä työlista huomiselle, tai oikeastaan tälle päivälle
Pestä naama ja hampaat

Uhh. Tekisi mieli vain nukkua.

Lähdemme huomenna tänään perjantaista sunnuntaihin kestävälle Tukholman risteilylle.

Kun oli jouluaatto kahdessa paikassa, kaipa sitä pitää risteilläkin kummankin vanhempien kanssa, joulun molemmin puolin? Tällä kertaa luvassa on elämysmatkailun sijaan ehkä hieman enemmän ostosmatka.
Kuten Oi mutsi mutsissa oivasti todettiin, kyseessä on Helsinki-Lagerhaus-Helsinki-risteily.

Postauksia tulee tästä huolimatta totuttuun jokapäiväiseen tahtiin. 
Pysykää siis kuulolla ja kommentoikaa. Kommentteja on kiva lueskella luppoaikana reissussakin.

Hyvää viikonloppua!

 

Vauvailua blogiseurassa

Blogin kirjoittamisen mukanaan tuomia iloisia asioita on monia.
Saan kirjoittaa ja kuvata. Molemmista puuhista nautin suuresti.
Niin arkisista kuin juhlavemmistakin asioista, tunnetiloista, maisemista, yhteisistä hetkistä jää muisto.
Saan vertaistukea ja voin vuorovaikuttaa lukijoiden ja kanssabloggaajien kanssa kommenttien kautta. 

Mutta hienointa on kuitenkin uusien tuttavuuksien , jopa ystävien saaminen, joka konkretisoitui
Yksi kaksi meitä on kaksi blogin äiti-vauva-kokoonpanon torstaisella vastavierailulla.

Kurkistimme kotia kuvien takana, söimme vähän suolaista ja makeaa ja seurasimme vauvojen touhuamista.
Hurja koiramme Hertta oli Kainille uusi tuttavuus ja koiran touhotusta pitikin seurata tovi turvallisesta äidin sylistä käsin. Sittemmin koiran suukotteluyritykset ja nuuhkaisut eivät enää häirinneet laisinkaan. 

Lapsia viihdytettiin muun muassa leikkikeittiöllä, rusinoilla ja kuivatuilla papaijoilla sekä ison lelukopan kippaamisella olohuoneen lattialle. Siinä määrin hauskaa vaikutti olevan, että silmitöntä tuhoamisvaihdetta ei missään vaiheessa kytketty päälle.

Lelut ja erityisesti niiden vieminen toiselta jaksoivat kiinnostaa merkittävän pitkään – ainakin meidän sähelön mittapuulla. Kain pohti pitkään, miten tuon useissa kuvissa vilahtavan nallelelun saisi pyörittämään nallukoita. Idea oli ymmärretty hyvin, mutta tekninen toteutus tuotti vaikeuksia.

Katsokaa mikä hurmuri!

Takassa palaneet kynttilät kiinnostivat kovasti, mikä ei sinällään yllättänyt kauheasti.
Kun tarkastelu vaihtui kaukaa ihailusta lähituntuman hakemiseen, piti nuo loistavat ihanuudet puhaltaa sammuksiin. Äh, miten tylsä homma se olikaan vauvojen mielestä.

Kiitoksia vielä vierailusta näin bloginkin kautta!

 

Tee työtäs kuolaten

Siellä se nyt seisoo, keittiö keittiön sisällä. 
Ja kyllä on pikkukokki jaksanutkin touhuta omassa nurkassaan.
Kaapinovia on kiva paukuttaa, tiskiallas nostaa pois kolostaan lattialle ja kolistella siinä tavaroita, maistella pehmovihanneksia, asetella tavaroita eri paikkoihin ja ottaa niitä pois sekä sekoitella kauhalla tai lastalla kattilan pohjaa. En olisi alun alkaen uskonut, että yhdeksänkuinen* vauva pystyisi touhuamaan tuolla tavoin kaikkea leikkiköökissään.

Polkaisen kohta reippaana tyttönä jälleen crossaamaan. Nyt on syytä käydä erityisen tiuhaan liikkumassa, kun välipäivinä syömiset ovat aina vähän mitä sattuun. Kävin tänään turistioppaana Helsingissä ja illalla pääsee vielä saunomaan. Ja eilen meillä oli kivoja vieraita. Koetan saada siitä kuvia blogin puolelle.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

* Sekin rajapyykki ylitettiin toissapäivänä. Onnea vauva ja hyvä me.

 

Joulupakettien availua

Olemme olleet ilmeisesti kiltteinä tänä vuonna;
Paketteja paljastui kahden kuusen alta melkoinen määrä.

Napsin kuvia kaikista lahjoista, jotka sain nopeasti haalittua kuvattaviksi.

Tässä ensimmäsessä koosteessa ovat kaunista kotiin-lahjat eli Lento-palovaroitin, Sarjaton-joulupallot, Balmuirin ruskea, oranssi ja punainen kynttilä sekä muutama koristepallo. Lisäksi saimme patalappusetin.

M sai paljon lahjoja.
Seuraavaan kuvaan on koottu leluja ja lukemista:
Leikkikeittiön lisäksi M sai Puppekirjan sekä kuvassa näkyvät kirjat, palapelin, Legon Duplo-eläinjunan
ja Brion työnnettävän ravun.

Pehmeitä paketteja tuli useita.
Molemmat vanhemmat saivat lämpimiä sukkia varusteiksi talven kylmää vastaan.
M sai villasukkia, poronnahkaiset erittäin lämpimät rukkaset ja laskettelupuvun. Hienon henkselikuvioisen bodyn olin ehtinyt jo nostaa kaappiin enkä jaksanut etsiä sitä kuvattavaksi. Jo aiemmin pikkujoululahjana oli avattu paketti, josta paljastui Lindexin Littlephant-body ja housut sekä kissakuvioinen body. Pukinkontista paljastui myös kaksi paitaa, leggingsit ja neljät sukat kartuttamaan vauvan vaatevarastoja. L:kin sai yhden paidan.

Vaatekuvissa seikkailee (niin ikään joululahjaksi saatu) kimaltava dinosaurus,
jonka mukana paketissa tuli myös Muumi-muistikirja.

Vauva järjestää ohjelmaa riittämiin, mutta tämän unien aikaan tai muutoin mahdollisuuden huomatessaan on mukava tehdä muutakin kuin touhuta tämän kanssa. Puuhapaketitkin ovat siis paikallaan.
Lomalla täytynee pelailla Carcassonnea, sillä uusia lisäosia pitää päästä testaamaan!

Luvassa on herkuttelua. 
Punaviinin lisäksi kuvasta puuttuvat kuivatut banaanit, papaijat, yksi suklaarasia sekä mausteöljyt. 
Onneksi osa herkuista on hieman kevyempiä, ettei koko loma mene suklaan syömiseksi, 
vaikka on sillekin paikkansa ja aikansa. Pikkujoululahjaksi saamamme suklaat ja glögin olimme ehtineet nautiskella jo ennen joulua.

Perheen ruoka- ja viinimestari sai lahjaksi punaviinilasti sekä juustoveitset.
Nyt kelpaa siemailla viiniä ja leikata juustoja lomailtoja viettäessä.

Aineettomampiakin lahjoja saimme.
M:n polkupyörärahasto karttui. Meille luvattiin lapsenhoitoapua elokuvissa käynnin ajaksi, saamiemme elokuvalippujen lisäksi. Hyvän mielen toi lahjasta paljastunut tieto siitä, että kehitysmaiden lapset saivat taas vähän lisää rokotteita. Sain lupauksen päästä valitsemiini kasvo- tai vartalohoitoihin tulevalla risteilyllä, johon liittyi myös lahjasta paljastunut ruokalupaus.

Norppaperhe kiittää kaikista lahjoista!
 

Joululahja-arvoitus

Arvaatteko näiden kuvien perusteella, mitä M mahtaa saada isältään ja äidiltään joululahjaksi?

Taannoisen sinikeltaiseen laatikkoon suuntautuneen vierailun jälkeen olisin heti halunnut kiskoa ostoksen ulos pahvilaatikostaan ja pystyttää keittiön nurkkaan. L kuitenkin kielsi touhun ja ostos päätettiin säilyttää paketissaan jouluaattoon asti.

Sain kuitenkin kehitettyä väliaikaisratkaisun ostoksen tulevalle paikalle. Nuo keittiövälineille viritetyt S-koukut jäävät samalle paikalle myös joulun jälkeen. Monitoimikalusteen virassa oleva puulaatikko muuttunee ruokakomeroksi. Kehitän sen sisään vielä jonkin jakosysteemin. Hyllyksikin jotkut niitä kutsuvat…

(Laatikko on Kodin1:sestä, pitsikorit H&M:tä,
kaikki leikkiruoat ja -astiat Ikeasta, paitsi leivokset ovat Riimikosta,
omenamehu ja Coca Cola Prismasta ja paperipussi on otettu talteen Salaisen blogiystävän lahjasta.)

 

 

Kolme yötä jouluun on

Siis kolme!

Jouluvalmistelut ovat nyt siinä vaiheessa että jääkaappi on ostettu täyteen ruokaa.
Epäilen, että päädymme syömään jouluruokia vielä aaton jälkeenkin jomman kumman vanhemmille, mutta on ruokaa omastakin takaa mukavasti uuteen vuoteen asti. Painopisteenä miehen kotiin raahaamissa ruokakasseissa näyttivät olevan erilaiset kalat, salaatit ja juustot. Ruokien tai leivonnaisten valmistamisesta ei tarvitse ottaa mitään paineita, kun syömme niitä kuitenkin pääasiassa kahdestaan.

Kaikki lahjat (yhtä lukuunottamatta) on paketoitu sekä annettu vastaanottajilleen tai kuljetettu aaton juhlapaikkoihin. Joulukortit ja postin kyytiin mielityt paketit lähetettiin ja hoidettiin kuntoon jo hyvissä ajoin, joten niistä ei ole tarvinnut stressata.

Koti on koristeltu osittain jo marraskuussa ja kuusikin on seissyt täydessä koristekuormassaan olohuoneen nurkassa jo jonkin aikaa. Muutaman hyasintin ajattelin vielä hankkia tuomaan tuoksua välipäiviin.

Koska olemme lauantaista aattoaamuun asti risteilemässä, emme tee mitään erityistä joulusiivousta vaan siivoamme vasta aaton jälkeen välipäivinä kodin mukavaan lomailukuntoon.

Huomenna reissaamaan, jee!

Miten teillä, onko joulu jo valmisteltu vai jäivätkö touhut hieman viime tippaan?

Oli miten oli: Stressitöntä laskua jouluun kaikille!