Vihainen piparkakku-ukko

 

Joulukorttikuvia valitessamme pohdin, olisiko ystäviä ja sukulaisia enemmän naurattanut vai kauhistuttanut saada tällainen joulukortti.
Meillä oli monia iloisia ja onnistuneita kuvia valittavana joulukortiksi, joten vihainen piparkakku-ukko ei lopulta päätynyt painotuotteeksi asti.

Miksi vauvaa sitten otti kuvaustilanteessa päähän noin kovasti? Vieraan paikan ja kuvaajan sekä kummallisten valojen lisäksi päiväuniaikakin alkoi
lähestyä kuvauksen loppupuolella. Ei siis ollut mikään ihme, että vauvaa jännitti ja väsytti. Ja sitten piti vaihtaa vaatteet, sillä käytimme kuvauksessa kahta eri asua. M vihaa vaatteiden pukemista ja vaihtamista. Yhdeksän kymmenestä pukemistilanteesta päättyy veretseisauttavaan karjuntaan. Tämä kerta ei ollut poikkeus…

Iloisempia, jouluisia kuvia tosiaan löytyy ja saattaa eksyä blogiinkin vielä ennen joulua.

Haimme M:n kanssa eilen kuusemme kellarista. Viime vuonna meillä oli käytössä valkoinen tekokuusemme, koska uudeksi vuodeksi piti järjestää häät sekä hoitaa koulutyöt ja harjoittelu pois alta ennen kun vauva syntyisi. Päätin, etten jaksa olla imuroimassa karisevia neulasia koko ajan pois.

Tänä vuonna tekokuusen puolesta puhuu se, etteen halua vauvan muuttuvan muumiksi syötyään niin paljon neulasia tai aiheuttavan laminaattiin pahanlaatuista vesivahinkoa loiskuttamalla kuusen kasteluvesiä pitkin lattioita. Ensi jouluna M on jo lähes kaksivuotias ja ymmärtää ehkä jättää kuusen paremmin rauhaa. Niin tai näin, ensi jouluksi haluan taas oikean kuusen!

Olen ollut koristelupuuhien suhteen tänään supertehokas, vaikka itse sanonkin. Kävimme oman miesväkemme ja äitini voimin Ikeassa hankkimassa joulukukkia ja täydentämässä talvivalojen valikoimaamme. Koetan ottaa huomenna tai viimeistään maanantaina kuvia uusista koristeista ja kukka-asetelmista. Huomenna on ohjelmassa sunnuntaibrunssi ja crossingia, joten katsotaan, josko ehdin.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

(Kuva: Mari Lehtisalo)
 

Olohuone

Olohuoneemme oli edellisten asukkaiden käytössä makuuhuoneena ja se onkin melko pieni. Koska jaoimme nykytrendin vastaisesti ison olohuoneen kahdeksi pieneksi huoneeksi ja teimme niistä makuu- ja lastenhuoneen, jäi olohuoneeksi entinen makuuhuone.

Huoneessa oli 70-luvun alkupuolelta peräisin oleva massiivinen, kokonaisen seinän peittävä, säilytysratkaisuiltaan epäkäytännöllinen vaatekaappi. Kun purimme kaapin, alta, takaa ja päältä paljastui yllätyksiä. Kaapin alla tai takana ei ollut seinän tasoituksia tai lattiaa vaan molemmat olivat jonkinlaista kiveä peittävää betoniainesta. Seinään lätkimme tasoitusainetta ja mahdollisimman levottomalla kuviolla varustetun tapetin, jotta melko epätasainen seinäpinta ei erottuisi tapetin alta. Lattiassa olevaa ”pudotusta” paikkailimme muovimaton paloilla ja asensimme sitten vanhan tummanruskean laminaatin päälle kuvissa näkyvää valkoista laminaattia. Kaapin takaa löytyneessä seinässä luki muuten isoilla lyijykynäkirjaimilla ”Kuapit tähän.” Kaapin yläsokkelin päällä ei ollut katossa maalia, joten jouduimme maalaamaan kattoakin. Rautakaupan myyjälle täydet pisteet siitä, että maalin sävystä tuli lähes samanlainen kuin jo aikaa nähneessä katossa, kun tilasimme maalia, joka näyttää siltä, että se on ollut alun perin valkoinen, mutta jo 35 vuotta katossa!

Muut seinät maalattiin Tikkurilan värikartan sävyllä Graniitti. Seinätarra on FermLivingin ja tilattu Seinäruususta. Olohuoneemme oli ainut asunnon huoneista, jossa oli vanhaa tapettia – onneksi! Mutta sitä olikin neljä kerrosta. Kuvioita ja materiaaleja oli jos jonkinlaista. Maalailin vierashuonetta, kun äitini, joka auttoi tapettien irroittamisessa, huusi olohuoneesta: ”Täältä löytyi kerros sinistä hirvitapettia!” Sininen hirvitapetti kuulosti sen verran erikoiselta, että menin katsomaan. Kävi ilmi, että kyseessä oli sentään vain sininen pilvitapetti…

Nojatuolista pitävät erityisesti vanhemmat vieraat, sillä siitä on helpompi päästä ylös kuin melko matalalta divaanilta. Tuolilla Ikmolla on kaverinaan Barbababa ja Ainu-pupu.

Olohuoneemme on myös L:n työhuone, joten tapettiseinää hallitsee Ikean työpöytä, joka on syönyt laatikoihinsa taiteilu- ja askartelutarvikkeitani, kortteja, toimistotavaraa, laskulaatikon ja erilaista teknistä sälää kuten Xbox 360S:än. Pöydän toinen puoli on periaatteessa varattu puuhasteluilleni, mutta useimmiten askartelen, piirrän tai paketoin lattialla. Lisää säilytystilaa on rahin sisällä.

Meillä ei ole televisiota vaan ohjelmat katsotaan tarvittaessa isolta koneelta, jolla myös pelataan mm. Kinectiä. Katossa oli ennen iso rottinkipallovalaisin, mutta pelin tiimellyksessä siitä lenteli säleitä. Lamppu löysi uuden kodin ja tilalle tuli Muuton kuminen Unfold, joka kestää iskut joustavasti.

Olen täysin toivoton sisustustyynyjen hamstraaja ja kolmen eläimen huushollissa niitä on mukava imuroida ja tarraharjata puhtaaksi viikkosiivouksen yhteydessä. Kuvan tyynyt Ikeasta, Ellokselta ja H&M Home:sta.

Kun joskus hankimme isomman asunnon, seinämme tulevat ennen muuttoa kaipaamaan tasoitus- ja maalikerroksen, sen verran innokkaasti kiinnittelen tauluja ja muita koristeita seinille. Yllä olevista kuvista osa on tekemiäni, muutaman ystäväni on tehnyt ja loput on kerätty matkoilta tai ostettu AllPosters:ista tai Perromaniasta.

 

Puppy odottaa nuoren herran varttumista ja toimii nykyisellään koristeena ja huopaisten imetys- sekä Aarikan puuhelmien säilytyspaikkana.

Voihan Vitalis, mikä rasia. Noita on jo kahden eri värisenä, vaikkei Vitalista tule useinkaan käytettyä.

Valkoiset, normaalia kevyemmät verhot ovat Ikeasta, kuten myös useimmiten käytössä olevat mustavalkoiset oksaverhot. Nyt kaipasin huoneeseen lisää valoa ja ilmavuutta ja tummat verhot pääsivät hetkeksi kaappiin lepäämään.

Pöydän alla majailee normaalisti korissaan yksi mäyräkoira, mutta nyt niitä onkin kaksi! Työtuoli löytyi Kodin1:sestä, siinä on samaa muotokieltä kuin ruokapöydän tuoleissamme, tapetti on K-raudasta ja bioetanoli-sisustustakka Elloksesta. (Itse poltamme takassa lähinnä Sinolia.) Lampaantaljan nappasin mukaan muuttaessani omilleni; se on ostettu jo kun olin vauva.

Olohuoneessa istutaan usein iltaa ystävien kanssa ja lisää istumapaikkoja saadaan lainaamalla tuoleja muualta ja käyttämällä lattiatyynyjä hyödyksi.

Kiitos sinullekin käynnistä ja tervetuloa uudelleen!

// Jouduin julkaisemaan postauksen uudestaa,
koska muokatessani tallensin sen vahingossa luonnoksiin.

 

Paluu koulunpenkille

Tai oikeastaan koulun lattialle.
M oli nimittäin mukanani ja touhusi tyhjän Pepsi Max-pullon ja naksurasiansa kanssa tyytyväisenä yllättävän pitkään ja otti vielä pienet päiväunet niin, että ehdin syömään koulun ruokalassa.

Mutta eikös minun pitäisi olla vanhempainvapaalla?
Normaalisti olenkin, mutta meillä oli tänään opiskelupaikassani ”Ammatillisen kasvun”-pienryhmätapaaminen. 
Selvisimme M:n kanssa liikkeelle yllättävän kivuttomasti eikä M tuntunut vierastavankaan yhtä pahasti kuin vielä lauantain vauvauinnissa. Kummallisesti vaihtelee tuo vierastamisen määrä. 
Osaako joku selittää, miksi? 

En tiedä, oletettiinko minun edes ilmaantuvan paikalle koko tapaamiseen. Meille piti tulla tänään vieras, mutta hänen tulonsa siirtyi myöhemmäksi. Jos aamupäivällä olisi pitänyt ehtiä siivoamaan ja kehittämään jotain tarjottavaa, olisin varmaan jättänyt tapaamisen väliin. Hyvä että menin; Ihan mukavaa oli käydä kuulemassa, miten opiskelutoverit olivat epämotivoituneita ja koulun vastaantulo opiskelijoiden suuntaan yhtä heikkoa kuin aina ennenkin. Viime aikoina on ollut jo vähän ikävä älyllisempien haasteiden kuin pyykinpesun ja vaipanvaihdon pariin, mutta ehkä koulun penkille ehtii ärsyyntymään ensi syksynäkin.

Kävimme vielä kurkistamassa, löytyisikö Seppälän Outletista mitään ja löytyihän sieltä jotain pientä. Ostin vielä yhden joululahjan ja suuntasin sitten kotiin. Sain äsken vauvan syötettyä ja nukutettua. Ihana hiljaisuus!

Nyt viimein voi maata hetken sängyllä ja katsella kimaltavia joulupalloja.
Olen laittanut ”eliittipalloni” eli Pentikistä hamstratut kalliimmat pallot roikkumaan sängyn päälle, metalliseen kattokruunuumme. Siinä me ovat melko hyvin turvassa sekä vauvalta että eläimiltä. (Pelkäisin kuusen oksien katkeavan ja pallojen rikkoontuvan, jos ripustaisin ne koristamaan kuusta.)

Kuten olettaa sopii, tätä rauhaa ei kestä kauan.

Lähdemme pikapuoliin vanhemmilleni saunomaan ja L pääsee totuttuun tapaan ratkomaan jälleen yhtä tietokoneisiin liittyvää ongelmaa. Lähes aina, kun menemme jomman kumman sukulaisten luo, siellä pitää asentaa jokin ohjelma, pelastaa matkapuhelimesta yhteystietoja, neuvoa, miten uudesta kamerasta saa siirrettyä kuvat koneelle, selvittää, miksi jokin peli kaatuu jatkuvasti… L parka. Koska harva tuntuu ymmärtävän, mitä tämä tekee työkseen, he kuvittelevat, että tämä osaa korjata likipitäen kaiken, mihin liittyy sähkö.

Jos illalla ehtisi katsoa jotain hömppää ja löhötä kahden kesken. Eilenkin piti, mutta tultuani crossing-tunnilta (liikkumassa kaksi kertaa samalla viikolla, ihme!), tuli siitä taas riitaa. Koska alkoi harmittaa, että kotona tulee riitaa siitä, että yritän viimein saada itseäni parempaan fyysiseen kuntoon niin lihasten kehittämisen kuin pienen painonpudotuksenkin merkeissä, painuin suoraan nukkumaan.

Ehkä tänään on parempi päivä?

//

Ja jos uusia Lilyläisiä on eksynyt lukemaan blogia, muistattehan seurata palstaa.
Kaikkia lukijoita muistutan, että palsta on löydettävissä myös Bloglovinista ja Facebookista.

Tsemppiä maanantaihin kaikille!

 

Ensimmäinen

Lähtölaskenta on virallisesti alkanut!
Partiolaisten adventtikalenterista on avattu luukku numero kaksi. 
Jo eilen tulitikkuaskikalenterista paljastui L:n sinne kätkemä aikuisten parisuhdeyllätys.

Oi joulukuu.
Vuoden tapahtumarikkain kuukausi. Tänä vuonna joulukuuhun mahtuu ainakin partion puurojuhlaa,
elokuva- ja ravintolareissu, risteily Tukholmaan, uudenvuoden illanistujaiset,
sekä useita kahvitteluja ja tapaamisia ystävien kanssa.

 

 

Lisää vain talvivaatteet ja reki

L lupasi suunnata piakkoin lumipyryn läpi kauppaan katsomaan,
ovatko ihmiset tyhjentäneet pulkkahyllyt tyystin heti ensimmäisen kunnon lumisateen jälkeen.

Jos vauvapulkkia on vielä jäljellä, käymme ennen vauvauintia kokeilemassa, jaksaako M istua pulkassa
ollenkaan vai koettaako tämä mennä maahan naamalleen makaamaan.

Hieman kiehtoisi valjastaa Hertta pulkan eteen ja laittaa tämä kävelemään suoraa tietä eteenpäin.
Jäänee kyllä vain suunnitelmaksi. Nimimerkillä ylisuojeleva äiti.
Pelkäisin, että koira kiskoo selkänsä solmuun, vaikkei sillä olisi mitään hätää.

Ja jos jokin rusakko tai muu piennisäkäs sinkoaisi lähipellolla ohi,
koiraparka varmaan koettaisi lähteä ajoon pulkkineen päivineen
ja vauva löytäisi itsensä tienvierustan penkasta.

Pahoittelen jälleen kännykkäkuva-”laatua”.
Ainakin meillä täällä tosielämässä tilannekuvia otettaessa puhelin sattuu olemaan
useammin käsillä kuin järjestelmäkamera.

Mitäs talvipuuhia teillä on suunniteltuna?

 

Päivän asu

Marraskuu on paras shortsikuu! 

On viimein perusteltua laittaa shortsien kanssa kunnolla muhkurat peittävät ja paksut sukkahousut. Eikä tarvitse selitellä kellekään, miksi pitää sukkahousuja helteilläkin.

Tylsästi pukeutuva mies vaikuttaa selvästi negatiivisesti kreisipukeutumispäiviini:
Ajatteli ensin sutaista uintinutturan kaveriksi linnun pesineen, mutta päädyin huiviin,
jonka kaiken kukkuraksi unohdin uimahallille. Myös vispipuuronpunainen neule vaihtui mustaan.

Takki: Ellos / Huivit, neule, perhoskoriste, shortsit, pusero, korvakorut, rannekorut ja sukkahousut: H&M / Pienet rannekorut: Seppälä/ Vyö: Vila / Kaulakoru: Larnakan lentokentän asusteliikkeestä /
Kengät: Ostettu Lontoosta vuosia sitten.

Puuhavinkki lauantaille

Kuviopurina:

1) Ota kaveriksesi joku, joka on lämmin ja seurallisella tuulella. 
2) Siirtykää sängylle, sohvalle tai mille tahansa mukavalla alustalle, jolle mahdutte levittäytymään rennosti. 
3) Omaksukaa kaverin kanssa mahdollisimman rennot lepoasennot, jotka myötäilevät toisiaan. 
4) Nauttikaa olostanne ja kehrätkää henkisesti.

Päivän esimerkkisuorituksen teille tarjoavat Vanja ja Peppi.

 

Viimeinkin

Paljon on vettä virrannut Keravanjoen vanhan kivisillan alitse sen jälkeen kun viimeksi mainitsin uudesta talvitakista. Nyt siitä on viimein kuvallista todistusaineistoakin.

Tuosta hupusta käytiin jo kova kinaaminen. Ei saatu vieläkään selvyyttä siitä onko se enemmän punahilkkamainen, jedimestarihuppu vai viekö se ajatukset Tarun sormusten herrasta maailmaan.

Takissa ei ole paksua vuoriosaa, mutta se riittää varmasti lämmittämään tällaisen luonnostaan alati ylilämmitetyn naisen. Lisäksi materiaali on aivan ihanan tuntuinen. Takin villapitoisuus lähentelee kahdeksaakymmentä prosenttia. Aiempi villakangastakkini oli hyvä, muttei läheskään näin villava.

Pidän myös takin piilonapeista ja siitä, että vyötärön voi itse säätää vyöllä suhteessa kapeammaksi kuin mitä takin muu koko antaisi olettaa. Näin takin saa istumaan rintavalle, lanteikkaalle ja isotakamuksiselle, mutta pienivyötäröiselle hyvin.

Takki: Ellos / Kengät, sukkahousut ja sukat: H&M / Mekko: Prisma
 Laukku: Lehden kylkiäinen / Sormikkaat: Lindex / Kaulahuivi: Fida Kerava

 

Päivän asu

Maanantai-illan kunniaksi ihan vaan asupostaus. Vauvan kiukkupäivän ja ”ei muuten saanut nukkua sitä paljon mainostettua tuntia pidempään, tänäänkään” -ärsytyksen jälkeen on hyvä käpertyä katsomaan Grand Designsia ja Huippumallia Haussa.

Kaikki vaatteet ja korut ovat Hömppämaukalta, paitsi ”rukousnauha”-rannekoru on Lindexiltä, kaulakoru on Kalevala korun ja saappaat raahattiin tuliaisina Vesannon wanhan koulun kirpputorilta.

Vauvan body H&M, housut ja sukat Fida Kerava.

 

 

Kyllä meilläkin treenataan!

Vain yhdellä perheenjäsenellämme on tällä hetkellä treeniohjelma käynnissä. Edellinen treeniraportti on toukokuulta, joten ajattelin korjata asian. Kehitystä on tapahtunut ja onhan se odotettavissa, kun treenitunteja kertyy vuorokaudessa kahdesta yhdeksään!

Kuvassa istumatreenit ovat keskeytyneet ja vaihtuneet kiinteään tuijotukseen. On huolestuttavaa, että tietokoneen näytöllä pyörinyt Epic Sax Guy näytti oikeasti kiehtovan vauvaa.

Toukokuiset kyynärnojat ovat vaihtuneet vauhdikkaaseen matkakonttaukseen, istumalihasten vahvistamiseen sekä yleisiin tasapainoa ja notkeutta parantaviin harjoitteisiin. Pystyyn pyritään muun muassa kuvan esittämästä asennosta ja välillä innostutaan tapailemaan myös karhukävelyä.

Tällä hetkellä ohjelmassa on lisääntyvässä määrin seisomaannousuja tukea vasten, tavaroiden kiskomista pois paikoiltaan, painon siirtoa jalalta toiselle ja yhdellä jalalla seisontaa tukea vasten. Vain toisella kädellä tuen ottaminen ja asennon vaihtelu on saavuttanut suuren suosion, kulloinkin valvontavuorossa olevan aikuisen suureksi riemuksi.

Mielenkiinnolla seuraamme, pitääkö perhekahvilassa M:lle nopeaa kävelyn aloitusta
povanneen kylävaarin ennustus paikkansa…

Leppoisaa sunnuntaita!
Sain nukkua tänään aamupäivätorkut ja iltapäivällä on kuvataidekoulua
eli luvassa on vielä lisää akkujen lataamista tulevaa viikkoa varten.