Aihearkisto: Muu koti

Kahden vuoden suhteen loppu

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Eko, Muu koti, Rakkaus & suhteet 6 kommenttia

Tutustuin sinuun kaverini kautta vauvavuoden raskaimmassa vaiheessa. Kevät oli kääntynyt lämpimän kesän kautta syksyksi ja tiuhkusadetta oli jatkunut monta päivää. Univelkaa oli kertynyt jo puoli vuotta, ajatukset olivat muuttuneet väsymyksestä lyhytjänteisiksi. Söin vähän mitä sattuu silloin kun ehdin ehdin ja torkahtelin päivisin milloin minnekin. Pienetkin ongelmat ja vastoinkäymiset tuntuivat usein ylivoimaisilta.

Kotitöistä muistan tuolta ajalta selvimmin loputtomat pyykin vuoret, laaksot ja kukkulat. Lakanat, viltit, peitot, tyynyt, vanhempien ja lapsen vaatteet, rätit, liivinsuojukset sekä kestovaipat. Kaikkia mahdollisia ihmiskehon eritteitä tahroina ja roiskeina. Synkkä epätoivo valtasi toisinaan mielen, kun survoin lisää pyykkiä ennestään pullistelevaan koppaan.

Eräänä sumuisena syyspäivänä puin siistimmät vaatteet päälle ja kietaisin, ties milloin edellisen kerran värjätyn, korpputukkani nutturalle, sipaisinpa jopa vähän väriä ripsiin. Kävelin vaunuja vihaava lapsi kantorepussa keskustaan ja astuin toiveikkaana erikosliikkeeseen, josta uskoin löytäväni etsimäni. Ja siellähän sinä olit, kestouimavaippojen, syksyasusteiden ja ekopesuaineiden välissä.

Vaatimattoman näköinen, pahvinen paketti, jonka sisältämän sadan gramman palasen en olisi koskaan kuvitellut kestävän kahta vuotta. Hintalapussa luki kolme ja puoli euroa ja tein kaupat saman tien. Kotona tuijotin paketista paljastunutta vihreää möhkälettä hieman epäluuloisena ja iskin sen kanssa erilleen lajittelemani pinon kimppuun: Siinä olivat tuhoon tuomituiksi luokittelemani vaatekappaleet, joista löytyivät pahimmat tahrat kaikista mahdollisista kategorioista: ruokaa, rasvaa, viiniä…

Sittemmin joka ikiseen pesemääni pyykkikoneelliseen päätyi ainakin muutama vaate, johon olin käyttänyt parasta pyykinpesukaveriani. Lapsen opetellessa syömisen alkeita esikäsittelyhommaa riitti eivätkä päiväkodilta pienissä pussukoissa palaavat likavaatteetkaan ole koneeseen laitettavassa kunnossa, mikä on tietenkin ihan selvää.

Nyt, kahden pitkän ja vaihderikkaan vuoden jälkeen, tiemme erkanevat piakkoin, huvetessasi lähes olemattomiin. Täytynee lähteä pian etsimään itselleen uutta vastaavaa pyykinpesukumppania, tositarkoitutuksella. Suosittelen varauksetta, pyyteettömästi ja omalla rahallani ihan jokaiselle, joka ei pesetä kaikkia vaatteitaan pesulassa. 

P.S. Muistattehan osallistua Unicefin ja Globe Hopen yhteistyömalliston asusteiden arvontaan täällä.

 

Booo-OOh

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu hyvinvointi, Muu koti 9 kommenttia

Jos synttärikoristeet eivät roikkuisi edelleen olohuoneen ja keittiön katossa, saattaisin harkita järjestäväni pikapuoliin Halloween-juhlat, uskokaa tai älkää. Parantumaton häärääjä tässä moi. Mutta ehkä tällä kerralla tyydyn vain jakamaan vähän juhlainspiraatiota kanssanne. Lompakko ja pää kiittävät, kun en rohmua itselleen enää yhtään enempää hommia. 

Jos joku teistä päättää ottaa ilon irti kotomaahamme koko ajan vahvemmin rantautuneesta syksyn juhlasta, olkaapa hyvät ja napatkaa kollaaseista kivoimmat idean päältä: viirinauha, tarrat ja viuhkat sekä paljon muutakin oheistavaraa löytyi Pop up kemuilta ja nuo söpöt pahviastiat ja -naamiot, servetit sekä kynttilä puolestaan H&M:ltä.

Täytyy muuten sanoa, että suhtaudun itse Halloween-hössötykseen varovaisen positiivisesti; Suomen syksy on niin pitkä ja pimeä, että siihen mahtuu useampikin syy pistää pirskeet pystyyn! Mitä mieltä olette Halloweenista: Hauska lisä syksyihin vai ärsyttävää hapatusta?

 

 

SNEAK PEAK

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu hyvinvointi, Muu koti 14 kommenttia

Täällä on täysi juhlakoristeluhässäkkä päällä. Viikon kouluhommat on vähän pakostakin taputeltu, koska viikonloppuna on luvassa synttärijuhlallisuuksia sen verran jatkuvalla syötöllä. Pian myös miehen ja tämän siskon laajamittainen kokkausprojekti pyörähtää käyntiin keittiössä. Sotku siis kasvaa hetken ja huomenaamulla siivotaan. Puuh, maanantaina olen todennäköisesti onnellinen juhlista, mutta kaipaan pari lepopäivää järjestelyjen jäljiltä!

Ihanaa viikonloppua, palailen vähintään juhlatunnelmien, todennäköisesti muidenkin juttujen tiimoilta taas huomenna! 

 

Luovuudesta ja sen tarpeellisuudesta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Muu koti Kommentoi

Kun olin muuttamassa takaisin Lilyyn, Toimitus kysäisi pari kysymystä ”comeback-juttua” varten. Tuolloin pohdin myös, mikä oikeastaan on parasta bloggaamisessa. Päädyin siihen tulokseen, että parasta on jonkin luovan tekeminen lähes päivittäin; Jos en saa, ehdi tai pysty tekemään jotain luovaa, menen jumiin ja väsähdän.

Nautin kirjoittamisesta ja koska kuvan tekemisessäni on ollut luova tukos jo pidempään, valokuvaaminen on ottanut sen paikan. Blogiin voin kirjoittaa monipuolisesti yhteiskunnallisesti kantaaottavampia juttuja tai arkikuulumisia sekä jakaa sisustukseen, tyyliin ja uusiin löytöihin liittyvää höpinää. Ja tietysti jakaa huolella otettuja ja valittuja kuvia. 

Toinen, samanarvoinen juttu ovat ihmiset. Lukijat ja kanssabloggaajat, joilta olen saanut vertaistukea, monet naurut, kanssakulkemiset ja myötäelämiset. Kerran itkin vähän elokuvateatterissa, odotellessani saliin pääsyä, lukiessani eräästä blogista keskenmenouutisen. Ja toisaalta blogin kautta ystäväksi muodostunut ihminen pyysi minua hiljattain kaasokseen. Voiko tällaista mukaan tempautumista osata odottaa miltään harrastukselta? Itse en ainakaan osannut.

Mutta siitä luovuudesta. Luulen että kiire, paine valmistua, urheilla, olla nopeampi, tiukempi, älykkäämpi ja parempi nakertavat ”luovuusvarastojani”. Lomalla tai rennompina ajanjaksoina vapaata, luovaa energiaa nimittäin oikein pursuaa ja se konkretisoituu asujen kanssa leikittelynä, sisustusprojekteina, kuvaamisena ja juhlasuunnitelmina.

Kuten inkkarisynttäri-ideana, joka on työllistänyt minua viime päivinä. Kun muutamat arkihässäkkään sovitettavissa olevat, luovalle puuhastelulle varatut hetket ovat kuluneet paperisulkia leikatessa, helmiä nauhoihin pujotellessa ja puisia kertakäyttöaterimia maalaillessa, blogiin humpsahti saman tien päivän mittainen päivitystauko. Ja siinä missä blogin päivittymättömyys kielii välillä siitä, etten ole saanut luovalle näpertelylle varattua edes pientä tovia, tällä kertaa kyse oli vain siitä, että paletissani oli pitkästä aikaa maalia ja lattioilla leikkausroskia. 

Vaikka jonkin projektin, kuten teemasynttäreiden alulle paneminen keskelle kiireisintä tenttiputkea voi tuntua mielipuoliselta ja mieskin pudistelee päätään videopuhelun läpi nähdessään aluillaan olevat koristeluviritykset, täytyy sanoa että jokainen itselle pohjimmiltaan mieluisaan puuhaan kaadettu minuutti on mennyt oikeaan osoitteeseen.

Sillä sieluni tai mieleni, miten kukakin sen näkee, jokin sellainen perustavanlaatuinen osa minussa, tarvitsee luovuden käyttöä johonkin, mielellään jonkin kauniin luomiseen, pysyäkseen ehjänä ja tasapainossa. Halpaa terapiaa!

Millaisia luovia asioita te puuhastelette ja kuinka merkityksellisiksi ne koette?

 

Vakavat 50v-juhlat eli inkkaribailut

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Oma elämä 4 kommenttia

Julkaistu 10.9.2014

On vähän haipakkaa pitänyt näiden muuttoon liityvien blogiasioiden järjestelemisessä, kahdentoista tenttikirjan huojuvan pinon pystyssä pitämisessä ja huushollaamisessa, mutta tänään ehdin olla tovin itsekseni miehen lähdettyä lapsen kanssa liikenteeseen. Ja juhlasuunnitteluksihan se lipsahti heti, yllättäen ja pyytämättä.

Parin viikon päästä täytämme nimittäin paliskuntana pyöreitä vuosikymmeniä ja juhlateemaksi valitsin yksinvaltiaan elkein intiaanipippalot. Mies luuli pitkään, että vitsailin, kunnes näki Facebookin juhlakutsun. Voi raukkaa, tämä ei edelleenkään ymmärrä, etten laske leikkiä kuolemanvakavista asioista, kuten teemajuhlista.

Mihinkään suurisuuntaisiin askarteluoperaatioihin tuskin kerkiän repeämään ja siksi ajattelin päästää itseni kerrankin vähän helpommalla ja hakea sulkapäähineeni jostain lelukaupasta sekä tilailla koristeita ainakin lähes valmiina. Ainakin Pop up-kemuilla näyttäisi olevan kivoja ja tyylikkäitä intiaaniteemaan sopivia koristeita.

Tarjoilut ovat sen sijaan vielä täysin avoinna, olen harkinnut hyödyntäväni ainakin osittain tuon minimunkkikuvan alkuperäisen blogilähteen menua sekä poimivani lisää leivontaideoita muun muassa nuo kuppikakut esittelevästä juhlapostauksesta. Jos saisin aikaiseksi hankittua tulostimeemme puuttuvat musteet, voisin myös printata jotain kivaa esimerkiksi täältä, mutta jos vanhat savumerkit pitävät paikkansa, se voi osoittautua ylivoimaiseksi tehtäväksi.

Inkkarikemut aikuisille, uhka vai mahdollisuus? Ja jos keksitte jotain hauskoja tarjoiluideoita, vinkatkaa! Olen virallisesti pulassa niiden kanssa!

 

Neurootikko osallistuu nakukotihaasteeseen

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu koti, Oma elämä 4 kommenttia

Aika monissa koti- ja toimistokuvissa on nakuiltu viime aikoina. Ja nyt en viittaa asuntojen myynti-ilmoituksissa satunnaisesti, vahingossa (?) peilin kautta vilahteleviin pakaroihin, kylpytakki auki viuhahteleviin isäntiin tai alasti takapihalla kirmaaviin pikkulapsiin. Helsingin Sanomat haastoi bloggaajia jättämään kotinsa siivoamatta, jotta todellisuus saataisiin tallennettua kuviin ja Valkoisen Harmajan tontilla käytiin hyvää keskustelua aiheesta, onko viikon siivouslakko oikeasti todellisuutta kovinkaan monessa kodissa.

Varsinkin lapsiperheissä taistelu epäjärjestystä ja suoranaista saastaisuutta vastaan on arkipäivää. Täytetään tiskikonetta, pyöritetään, levitetään ja lajitellaan pyykkiä, kerätään leluja, kannetaan lehtiä keräyspussiin, pedataan sänkyjä, pyyhitään tasoja, rikkaimuroidaan eteiseen kulkeutunutta hiekkaa. Ei se isompi viikkosiivous ole mikään kiveen hakattu normi ja asunnon laajemman imuroinnin, mahdollisen lattioiden pesun ja pölyjen pyyhinnän väli vaihtelee aika rajusti: Joku jynseeraa kerran puolessa viikossa ja toinen kerran kuukaudessa.

Miettikääpä, miltä asunto näyttäisi, jos sitä ei siivottaisi viikkoon poikkeustilanteessakaan, vaikka oksennustautiputken aikana tai päätteeksi. Roiskeita seinillä ja lattioilla, likaisia lakanoita, mattoja, pyyhkeitä, vaatteita ja muita tekstiilejä kasoina nurkissa, ämpäreitä, talouspaperirullia ja tyhjiä dvd-koteloita kasoina sänkyjen ja sohvien vieressä.

Pyyhin itse pölyt ja hinkkaan keittiön sekä kylpyhuoneen puhtaaksi viikottain. Mies imuroi asunnon ja sisustustyynyt sekä divaanin noin kerran viikossa. Lattiat pestään parin, kolmen viikon välein, ikkunat kerran tai kaksi vuodessa ja kerran vuodessa tomutetaan myös hankalasti tavoitettavat paikat kuten kirjahyllyjen-, lipastojen sekä vaatekaappien pohjat ja päälliset.

Keittiötä ja kylpyhuonetta jynssätään myös viikkosiivouksien välissä tarpeen mukaan. Mikään ei ällötä minua niin paljon kuin tahmainen lavuaari, muruiset keittiön tasot tai roiskeinen vessa. Jatkuvan murujen, hiekan ja eläinten karvojen maailmanvalloituksen vuoksi rikkaimuroin asunnon kulkuväylät ja isommat lattiapinnat yleensä pari kertaa viikossa. Ihan oman mielenterveyteni vuoksi.

Olen sitä sorttia ihmisistä, joita sotku häiritsee hyvin perustavanlaatuisella tasolla; Sotkuisessa kodissa pääkin sakkaa eikä ajatus kulje. Kenties kyse on kyvystä jättää häiriötekijöitä huomiotta, jostain pienimuotoisesta keskittymyshäiriöstä. Oli miten oli, sotku jos mikä on häiriötekijä pahimmasta päästä.

Toki kodissamme riittäisi viikkosiivouksen ulkopuolista siivottavaa aika moneksi viikoksi. Saisi paiskia hommia päivät ja yöt eikä siltikään tulisi valmista; Voisi pestä sormenjälkiä kirjahyllyn lasiovista, huidella pölyjä alas valaisimista, jynssätä kenkäkaapin pohjalle valuneet kurat pois, tehokuurata roskavaunun, raaputtaa tiskikoneen vuotosuojan alle jumittuvat tahmat pois, pyyhkiä lattialistat, pestä huonekalujen irtopäällisiä ja koristetekstiileitä sekä irrottaa parvekkeen lattialaatat, pestä ne ja juuriharjata parvekkeen lattian puhtaaksi.

Erikoisemmat ja harvemmin tehtävät siivoushommat ovat niitä, jotka useimmiten jäävät muiden puuhien jalkoihin, mutta onneksi nekin tulee tehtyä toisinaan. Niiden vuoksi en kuitenkaan pahemmin retostele kotimme olevan putipuhdas tai viimeisen päälle siivottu. Tavoitteena on pitää koti perussiistinä ja kivan näköisenä. Siitä syystä olen myös lapsen sotkujen suhteen aika tiukka; Kädet pitää pestä sotkuisten hommien jälkeen tahmajälkien minimoimiseksi, ikkunoissa ei roikuta ja lelut kerätään paikoilleen useamman kerran päivässä, ei vain illalla.

Kolmen ihmisen ja kolmen eläimen sotkuja en ehtisi millään siivoamaan yksin kaiken muun ohella, joten perheen miesväki joutuu myös hommiin. Mielestäni se on ihan oikein, joskin joudun aina välillä miettimään, miten paljon siivoustoimia voin edellyttää mieheltä, jonka siisteyskäsitys poikkeaa omastani melko lailla. Keskipahan sottapytyn ja potentiaalisen siivousneurootikon yhteisessä huushollinpidossa on omat haasteensa!

Mutta niin, tämän selostuksen päätteeksi olisi luvassa koti(kännykkä)kuvia tältä päivältä. Kuvia varten ei ole siivottu sen kummemmin, joten niissä vilahtelee erinäisiä arkiaskareita ja -paskareita eikun siis sotkuja.

Heti sisään tultaessa, eteisessä, komeilee Elloksen tilauksen jäljiltä tyhjä pahvilaatikko. Eteistä koristaa toisinaan myös kenkäpari tai kaksi sekä tyhjien pullojen pussi, mutta pullot on sattumalta juuri viety eikä kenkiä ole vielä käytetty tänään, joten ne kaikki lymyävät kaapeissaan.

Keittiössä ruokailuvälinelokerikko odottaa tyhjentäjäänsä, sillä se jää suosikki-inhokki tiskaushommanani usein viimeiseksi eli odottamaan miestä tyhjentäjäkseen. Ruokapöydällä on kasa Ikean pehmovihanneksia ja -hedelmiä, jotka pesin juuri ensimmäistä kertaa sitten niiden oston. Alkoivat mokomat olla sen verran tahmaisia ja karvaisia. Ne pitäisi kuivattaa ja lajitella paikoilleen.

Tiskipöytätasolla ajelehtii tuttuun tapaan epämääräistä tavaraa: juomapullo, ruokalappu, teepurupurkki ja teepannu eivät useinkaan ehdi päätyä paikoilleen ennen uutta käyttökertaa. Syvän tiskialtaan vaadin remontin yhteydessä juuri siksi, että voisin kätkeä maltillisen määrän tiskiä edes hieman siistimmin altaan pohjalle odottamaan koneeseen mahtumistaan. Parempi sekin, kuin tiskintäyteiset tasot?

Ja takaisin eteisessä. Isot vaatekaapit nielevät varsin hyvin kaikki romut, joita kertyisi muutoin asunnon läpi kulkevaan eteiskäytävään melkoista vauhtia. Eteinen on kodin hermokeskus, jonka kautta kaikki tiedot, tavarat ja elolliset olennot liikkuvat. Siksi ovien päälle asetetut koukut ja riittävä säilytystila ovat avainasemassa lojuvien laukkujen, kuivavien vaatteiden kasaantumisen ja kaaoksen ehkäisyssä.

Tällä hetkellä kodin ilmeeseen ja hajumaailmaan vaikuttaa eilinen pyykkipäivä, jonka kolmen pestyn koneellisen jäljiltä asunnossa näkyy muitakin pyykkejä kuin pehmovihanneksia. Vessa on täynnä puolikuivia vaatteita ja lajiteltavaa pyykkiä löytyy muualtakin kuin kuivaustelineestä.

Yksi pyykkikasa tervehtii asunnossa liikkujaa johtojen ja kuulokkeiden säilyttämiseen tarkoitetun purkin päältä ja senkin päälle kasaantuva postien, hoidettavien paperiasioiden ja maksettavien laskujen kasa on suorastaan eteisen vakioasukas.

Olohuone pysyy yleensä verrattain siistinä, ainakin työviikolla, jolloin se on lähes yksinomaan kotitoimistossaan istuvan tietokonetyöläisen yksityiskäytössä. (Enemmän tuoreita olohuonekuvia täällä.) Pianon ääressä olevalle tuolille tuppaa kasaantumaan miehen vaatteita ja sohvan tyynyt räjähtävät siinä löhöiltäessä, mutta muutoin huone pysyy perusjärjestyksessään helposti.

Eteiskäytävän päästä löytyvät makuuhuoneet, joista aikuisten makuuhuoneessa sotken lähinnä minä itse. Sängyn alle kertyviä astioita ja käytettyjä kotivaatteita lukuun ottamatta sotku pysyy maltillisena. Siitä kiitos kuuluu säilytystiloille, joita löytyy vaatekaapeista, kirjahyllyistä sekä sängyn alle tungettavista koreista.

Eteisen nurkassa on kori laukuille, jotta niitä tulisi oikeasti vaihdettuakin eikä hillottua kaappien yläkoreissa sekä ilmeisesti myös paperikassillinen kenkiä, jotka pitäisi viedä suutarille korjattavaksi ja kantalappujen vaihtoon.

Makkarin sotkut, silloin kun niitä on, ilmenevät lähinnä vinossa olevina vaatepinoina ja vääränväristen sukkien lokeroon päätyneinä sukkapareina. Kyse onkin ennemin epäjärjestyksestä, joka sekin rajoittuu onneksi kaapinovien taakse.

Parvekkeella vakionäky on vaateripustin, jossa urheiluvaatteeni tuulettuvat ja kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa. Arvoitukseksi jää, johtuuko parvekkeella leijaileva, vieno ja pistävä tuoksu kissanhiekkalaatikosta vaiko hikisistä urheilutekstiileistä…

Muutoin parvekkeen sotkut muodostuvat satunnaisista multahippusista, hiekkalaatikosta karanneista kissanhiekkakiteistä sekä kissojen kaatelemista ja karvoittamista tyynyistä.

Lapsen huoneessa lattiaa hallitsevat toisinaan leikit ja tällä hetkellä mustalaisleirin väliaikaisasumuksen fiilistä luovat kuivuvat pyykit…

…sekä lajittelemistaan odottavien pyykkien läjä nukkekodin päällä.

Siinäpä tämänkertaiset sotkut. Tarttukaa tekin haasteeseen ja kertokaa omasta siivous- tai sotkufilosofiastanne!

Alkusyksyä Malibu Beachilla

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu koti, Sisustus Kommentoi

Perjantai oli taas sellainen päivä että hiukan hirvitti. Heti aamusta kiskaisimme lapsen kanssa itsemme junaan ja suuntasimme koululle kuuntelemaan opinnäytetyöseminaareja. Kiitin ensimmäistä seminaaria kuunnellessani onneani siitä, etten ole tekemässä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä tai gradua. Kyllä sellaisenkin kai tekisi, ei siinä mitään, intoa ei vain olisi tällä hetkellä yhtään.

Koululta lähtiessämme Ella F. kyseli tekemistä itselleen ja lapselle. Keskustelu päätyi siihen, että kävivät tyttösensä kanssa meillä kahvilla ja leikkimässä dinosauruksilla sekä leikkikeittiöllä. Sen jälkeen minulla oli rapsakat pari tuntia aikaa hoitaa tiski- ja pyykkihommia, järjestää asunto lähtökuntoon, sulkea vesihanat, kastella kukat, ruokkia kissat, raahata pieni muuttokuormallinen tavaroita autoon, pakata loppuun ja hoitaa omat romuni kyytiin. Takapenkille sullottiin tavaroiden ja koiran lisäksi kaverimme lauren-, mutta lapsi matkusti onneksi appivanhempien tilavammassa kyydissä.

Illalla saunoimme, asettauduimme taloksi ja purimme kotoa mökille muuttanutta omaisuutta paikoilleen. Meri oli noussut niin paljon, että pienestä hiekkapoukamasta ei näkynyt murustakaan ja aallot pärskyttivät laiturin päälle. Tuuli tuiversi ja tietokoneelta löytyi kymmeniä viestejä, enimmäkseen #teammomfien huhuiluja erinäisien esittelypostausten ja sivupalkkipallojen tekemisen tiimoilta. Kevyesti huokaisten väsäsinkin vielä muutaman homman koneella ja kaaduin viileiden lakanoiden väliin. Ei muuten kestänyt kauaa nukahtaa.

Jos tänään ehtisi nauttia pimenevien iltojen tunnelmasta kuistilla, sytyttää kynttilät lyhtyihin ja kääriytyä vilttiin pelaamaan vaikka korttia. Itsehän pidän mökkeilystä erityisesti silloin kun illat ovat jo hieman pimeämmät ja viileämmät – mies taas viihtyy mökillä parhaiten vuoden muutamana hellepäivänä. Kaveri leipoi juuri porkkanakakkua ja pöydällä näyttäisi olevan myös tyhjä lakupussi, kuka lie nekin syönyt. Ehkäpä tunnelmointi suoritetaan siis vasta reipastahtisen juoksulenkin jälkeen…

Ihanaa viikonloppua kaikille!

’Cause you’re a sky full of stars

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu koti, Sisustus Kommentoi

Tässäpä olisi vähän lastenhuoneinspiraatiota syksyyn. Itseäni ovat aina viehättäneet, niin asuntomessuilla, sisustuslehdissä kuin blogeissakin erilaiset avaruusaiheiset lastenhuoneiden sisustukset: tähdet, planeetat, raketit, robotit, kaukoputket – tekstiilien printeissä, julisteissa tai leluina.

Hennesin lastenhuonetekstiilit palauttivat taas avaruusihastukseni voimiinsa ja kulutinkin eilen lähemmäksi tunnin selailleen erilaisia teemaan sopivien lastenhuoneiden kuvia Pinterestistä sekä oheistuotteita Etsystä. Ensimmäisen ja viimeisen kollaasin tuotteet ovat H&M:ltä, mistä koko surffailu alkoi ja keskimmäiseen keräsin kivoja juttuja Etsystä.

Jos ja kun joskus päivitämme asuntomme, lastenhuoneesta saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä tulla The avaruusasema.

 

Olohuoneen sisustusta tänään

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu koti, Sisustus 4 kommenttia

Olohuone näytti niin paljaalta ilman verhoja että päätin koristaa sitä tällä kertaa tuollaisella kartanon ovien pariskunnalla. Tyynyistä osa muutti Malibu Beachille ja jäljelle jääneiden värit valitsin kestosuosikkini, miehen taanoin joululahjaksi hankkiman Pauli serkun valosarjan, palleroista.

Huone on ollut viime viikkoina tavallista enemmän tyhjillään, mutta nyt sen vakiokäyttäjä muuttanee taas merkittävän pituisiksi jaksoiksi pönöttämään työtuoliinsa. Kesälomat on lusittu ja arki voi alkaa. Ja iltojen viilentyessä sekä pidentyessä pikkuvalot pääsevät taas tositoimiin ja koristetakkaan voi ehkä pian sytyttää tulen lepattamaan.