Tämänkin jutun kirjoittaminen venähti hieman, kuten ehkä huomaatte. Mutta kun mökkireissu, Lintsin reissu, keskustakierros, liikuntaa ja flunssa… kyllähän te tiedätte. No joka tapauksessa meille tarjoutui siis mahdollisuus viettää lähes koko edellinen viikonloppu kahden kesken.
Taapero lähti isovanhempiensa kanssa mökkeilemään ja me otimme ilon irti asiasta nukkumalla hyvin ja tekemällä pois rästihommia. Lauantaina olimme jo sen verran virkeitä että jaksoimme tehdä jotain kodin ulkopuolellakin. Kävimme syömässä kantapaikassamme ja haukkasimme vielä helteen ja Instagramfeedin lukuisten jäätelökuvien inspiroimina muutaman pallon jäätelöannokset Fazerilla.
Kävimme katsomassa Maximissa What Maisie Knew-elokuvan. En ollut koskaan käynyt Maximissa ja täytyy sanoa, että siinäpä on mitä viehettäväin, sympaattisin ja tunnelmallisin pieni elokuvateatteri.
Mies ei ilmeisesti ollut samaa mieltä, sillä hän tuijotti ympärilleen silmät ymmyrkäisinä ja supatti vielä elokuvasalissakin: –Mikä ihmeen mummoteatteri tämä on? Olen varmaan ainut mies täällä. Kysyin, eikös se ole vain hyvä asia ja mies totesi lakoniseen sävyyn asian olevan niin, muttei silloin jos naisten keski-ikä on kahdeksankymmentä vuotta.
Niin ja se elokuva. Ihania (lasten)vaatteita, lavastuksia, hyviä näyttelijäsuorituksia, koskettava tarina ja mielenkiintoinen toteutus, jossa elokuvaa kuljettivat lapsen havainnot ympäristöstään ja läheisistään.
Ja lisäpisteitä ropisi luonnollisesti myös jumalaisesta Alexander Skarsgårdista, joka sai kerrankin näytellä hieman pehmeämmässä ja jopa isällisemmässä roolissa. Jälkiruoan jälkiruokaa. Mmh.
Elokuvan jälkeen tiemme erosivat miehen suunnatessa pelaamaan rentoutumaan kotiin ja minun setviessä tietäni kohti kaverin juhlia. Kun löysin perille, hoiputtuani rakennustyömaan läpi korot jalan alla notkuen, huomasin olevani paikalla etuajassa ja reippaasti muita vieraita aikaisemmin.
Täytyy muuten todeta, että liikkuessani yksin tai kahdestaan taaperon kanssa, olen yleensä etuajassa, mutta jos mieheni on mukana olemme usein myöhässä. (Voidaanko tästä vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä?)
Valmistimme kaverini kanssa tarjottavia ja vaihdoimme kuulumisia. Illan mittaan seurueemme kasvoi ja pääsimme Kuuban vallankumouksen hengessä juomaan mojitoja, syömään hedelmäsalaattia ja kuuntelemaan teemaan sopivaa musiikkia. Kulautin muutamia Cuba Librejä ilman libreä ja pelasin lautapeliä, jossa piti koettaa pudottaa vastustajien kanat aidalta lentokoneella suhaten.
Kiitoksia vain mukavasta illasta! On ihan tarpeen päästä välillä muiden ihmisten joukkoon tuulettamaan päätään. Että saa mutsiutunutta ja henkisesti keski-ikäistäkin kutsua juhliin. Lupaan koettaa aina välillä selvitä paikallekin.
Pikaiseen sunnuntaista kyläilyasua näin aamutuimaan. Myöhemmin on luvassa 
Mutta se asu. Reikäkengät, housut ja huivi on hankittu H&M:ltä aikapäiviä sitten. Helminauha on kirpputorilta ja pitsipaidan hankin hiljattain Lindexin kesäaleista. Alle sujauttamani tuubitopin hankin lähinnä imetyskäyttöön H&M:ltä, mutta voi sitä toki käyttää muutenkin.
Laukun ostin viime kesänä markkinoilta. Pussukka on valmistettu kierrätyskankaasta ja -vetoketjusta. Valitettavasti en enää muista laukkuja myyneen yrityksen nimeä, (heillä oli nimittäin kaikkea muutakin ihanaa myynnissä).
Lapsi on käymässä mökillä isovanhempiensa kanssa. Vanhemmat päättävät lähteä peruuntuneita kesäjuhlia paikatakseen elokuviin ja syömään.
Illalla on tiedossa kaverin teemajuhlat, joihin tarvitaan Kuuban vallankumouksen aikainen kapitalistiasu. Asun täytyisi sopia myös kaupungilla kuljeskeluun siten, ettei se näyttäisi aivan naamiaisasulta.
Jättihelmet ja pitsihanskat sekä hiuskoriste saavat siis jäädä vielä pakkauksiinsa ja ravintolapiipahdus sekä elokuvakäynti hoidetaan hillitymmällä asustuksella. (Vanhempien vapaaviikonlopusta on tulossa juttua vielä ihan erillisessä postauksessa.)
Aina yhtä viehättävä Rautatientori tarjoaa jälleen parastaan kuvaustaustana.
Mekko ja laukku: Lindex / Kengät: H&M
Miten on, haluatteko nähdä kuvia vielä illan ”kapitalistisemmasta” asusta?
Jenni J.J. on yhden naisen yritys, joka toimii Helsingissä.
Väijyin juhannusviikonloppuna mökiltä käsin alennusmyyntien alkua ja sain napattua tökkivän internetyhteyden yli 
Tunnustan käskeneeni miesparkani painua pois kyselemästä tyhmiä siihen asti että tilaus on tehty. Rankkaa tämä alennusmyyntimania.
Lindexin verkkokaupassa huomasin tarjouksen, jossa alennuksessa olevia tuotteita sai tilata kaksi yhden hinnalla. Päädyin ostamaan neljät värilliset farkut, yhdet koossa 92 ja 104 sekä kahdet koossa 98.
Vihreä hedelmähaalari on keskiviikkoisen lastenvaatekirpputorilla vierailun saaliita. Tuota noin, mitäs minä tuosta koosta sanoisin. Josko vain että se on ostettu hienousperusteella varmuuden välttämiseksi – varastoon. Hups.
Elämän pieniä iloja:
Ja pitäähän lapsella olla päiväkotitossuja monessa koossa ja värissä. Kissamokkasiinit tarttuivat mukaan Keravan Lindexiltä, kun noudin housupaketin.
Kävimme muutama viikko sitten vanhempieni ja veljieni kanssa syömässä Keravan keskustassa. Ruokailun jälkeen lähdimme katsastamaan, löytyisikö keskustan liikkeistä jo joitain tuotteita alennuksessa. Etsimme nuoremmalle veljelleni siistejä shortseja ja kierroksen varrella tulin ostaneeksi Seppälästä Kuutille takin syksyksi.
Myyjäkin tuli kehumaan takkia ja huomautti sen olevan viimeisiä kappaleita ja puoleen hintaan alennettuna materiaaliinsa nähden erittäin kohtuuhintainen. Ja kyllähän minä sen tiesin, mutta pojalle tehdyn syystakkiostoksen jälkeen en saanut takkia enää sopimaan rajalliseen kuukausittaisiin ostosbudjettiini.
Mutta katsokaa nyt sitä. Ihan täydellinen lisä intiaani- ja lännenrainahenkisten vaatteiden kokoelmaani!
Mekko on puuvilla-silkkisekoitusta, joten se on yllättävän viileän tuntuinen yllä – kohtuullisen peittävästä mallistaan ja tummasta väristään huolimatta. Hartioista mekko on hieman väljä; Se on kokoa isompi kuin olisin itse ostanut, mutta mahtuupa rintavarustus kerrankin ongelmitta paikalleen.
Sain idean lähteä miehen kanssa terassille. Nukutin lapsen ja aloin valmistelemaan terassireissua. Tiettyjä esivalmisteluita täytyi nimittäin tehdä.
Pistin valkoviinin ja Coca Colan hetkeksi pakastimeen, ladoin jalallisiin jälkiruokamaljoihin mansikoita ja pursotin päälle kermavaahtoa. Vielä muutama sitruunamelissan lehti ja tarjottavat olivat valmiita. Oli niin helteinen terassikeli että kermavaahto suli jälkiruoka-annoksen päälle.
Puin päälle säädyllisyyden vuoksi edes jotain kimonon ja hipsin terassille odottamaan seuralaistani. Terassi oli aika kivasti sisustettu, joten siellä kelpasi vartoa ja nauttia ilta-auringosta ja hieman viilenneestä ilmanalasta.
Aika kiva reissu oli ja omaan sänkyynkin oli kerrankin riittävän lyhyt matka.
