Aihearkisto: Raha

Televisio, joka melkein aiheutti sydänkohtauksen ja avioeron

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Raha, Rakkaus & suhteet 2 kommenttia

IMG_1342

Aviomieheni oli selvästi päättänyt ottaa ainakin jotain iloa irti siitä, että edessä on muutto ja remontti. Uuteen kotiin kun tavataan tehdä hankintoja ja mikäpä sen mielekkäämpää sisustamista kuin uusilla hifistelylampuilla ja näytöillä pesän rakentaminen… (Aikalailla kaikki?)

Tulin totaalisessa työpäivän-jälkeis-jumituksessa kotiin, kun mies alkoi ehdottelemaan päivityksiä kodin viihde-elektroniikkaan.

L: ”Ajattelin hankkia olohuoneeseen sitten telkkarin.”

K: ”Kuis nyt näin? Vähän aikaahan sitten tuo toinen näyttö vasta ostettiin?”

L: ”No luovutetaan se porukoille, kun haluan kunnollisen näytön olohuoneeseen, nyt kun kerran tulee olemaan sellainen.”

K: ”Ok, sun rahojahan ne on enimmäkseen.”

…

L: ”Noniin, nyt klikkasin sen televisio-tilauksen menemään. Se on sitten 4K.”

K: ”Mitä helvet…? Mistä se on oikein tehty, valkokullasta? Millä rahalla sä… HNGGHHH.”

….

Voin kertoa, että aivot menivät solmuun ja sydän jätti pari lyöntiä välistä – harkitsin sekunnin kymmenesosan myös avioeroa, ennen kuin puolisoparkani riensi kertomaan, ettei kyseessä suinkaan ollut neljän tuhannen euron töllötin vaan termi liittyi ilmeisesti kuvan tarkkuuteen.

Sen enempää en ehtinytkään tajuamaan selonteosta, sillä keskityin kuivaamaan kauhunhikeä otsaltani ja rauhoittelemaan pumppuparkaani. Huh huh, jokin roti tuohon säikyttelyynkin.

 

 

 

Sisustuskriisi ja kevään ikkunaostosuosikkeja

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Raha, Sisustus 8 kommenttia

Sisustuskriisiä pukkaa. Oikein mikään asunnossamme ei tällä hetkellä miellytä – joitain kiinteitä kalusteita lukuunottamatta, mutta aikaa tai rahaa värkkäämiselle ei pahemmin löydy. Muutenkin tuntuu siltä, että energian käyttäminen sisustusratkaisuihin olisi hieman tyhmää, kun saatamme vuoden tai parin päästä asua jossain muualla.

Olen kuitenkin hankkiutunut eroon muutamista aikansa eläneistä kalusteista, kun olen löytänyt niille uuden kodin muualta – vanhoista tavaroista kun saattaa olla yllättävän vaikeaa päästä eroon säädyllisesti. Asutaan sitten vaikka puoliksi tyhjässä kodissa siihen asti että sopivat korvaajat löytyvät tai muutamme muualle. Keittiöön on tosin luvassa uudet ruokapöydän tuolit, edellisten hajotessa yksi kerrallaan takamuksien alla. Ostoslistalla on myös uusi valaisin olohuoneeseen sekä sohva, mutta niiden kanssa pitänee odottaa taloustilanteen normalisoitumista.

Sisustuslehdet, -blogit ja eri kauppojen verkkosivuilla jumittaminen auttavat onneksi jonkin verran sisustuskuumeeseen. Erityisesti tekstiilit, valaisimet ja pienet kalusteet kuten sohvapöydät ja jakkarat huutelevat nimeäni, mutta toistaiseksi joudun esittämään saaneeni partiokokouksissa tilapäisen kuulonaleneman…

 

Kollaasien tuotteet: Ellos

 

Entisen alesekoilijan vinkit maltillisempaan shoppailuun

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Eko, Löydöt, Raha Kommentoi

 

Aika monena vuotena on tullut sorruttua alesekoamiseen. Siihen että käy jossain liikkeessä tai verkkokaupassa mukamas vain kurkkaamassa, mutta päätyykin raahaamaan mukaansa kassillisen muutaman euron maksaneita puuvillapaitoja, -mekkoja ja tekokuituhuiveja. Rihkamakoruista puhumattakaan. 

Loppupeleissä en kuitenkaan ole ollut ihan pahimmasta päästä tässä asiassa, joskin en suinkaan fiksuimmassakaan kulutuslaidassa; Niitä trikoorättejä on nimittäin tullut pidettyä parhaimmillaan kymmenisen vuotta, totaaliseen reikiintymiseen, hapertumiseen, tahriintumiseen tai maailmanlopun nukkaantumiseen asti. Ja senkin jälkeen niistä on tehty siivousrättejä tai mökkigarderoobin osasia. Viiden euron tekonahkaballerinoista vanhimmat edelleen käytössä olevat taitavat olla 2000-luvun alkupuolelta, tosin ne kelpaavat tänä päivänä lähinnä partioleireille ja leikkipuistokengiksi.

Tänä ja viime vuonna olen piipahtanut vain yksissä aleissa paikan päällä, Tukholman reissullakin kiersin joulunalusalennusmyynnit kaukaa. Ja äskeisellä verkkokauppakierroksellakin pidin pääni kylmänä – ruksi seinään! Alevaatteita välilehtiin auki klikkaillessani tein kuitenkin päässäni listaa siitä, mitä voisin ostaa niin, ettei aleshoppailun jälkeen iskisi pahimman luokan morkkista ja ekoahdistusta. 

Parasta olisi varmaan olla ostamatta mitään tai suosia tunnetusti työntekijöiden oloja valvovien tai kierrätysmateriaaleja tehokkaasti hyödyntävien yritysten tuotteita, kierrellä kirpputoreilla ja syynätä niin sanotusti laatumateriaalienkin kohdalla niiden tuotanto-olot; Paljon puhutaan siitä, että fiksu kuluttaja ostaa kestäviä materiaaleja: nahkaa, monensorttista villaa tai silkkiä muovisekotteiden tai tekokuitujen sijaan.

Mutta mitä jos tuotetta valmistettaessa vaikkapa nahkaa tai angoravillaa on hankittu eläimiä huonosti kohtelevilta tahoilta? Onko silloin (hyvin hoidettuna) pidempään kestävä ja laadukkaampi tuote eettisempi kuin nopeammin hajoava ja heikkolaatuisempi vaate?

Jos ostaisin jotain uutena, hankkisin varmaankin silkkisen paitapuseron, sillä tähän mennessä (kirpputoreilta) ostamani silkkipuserot ovat olleet ihanan tuntuisia päällä, hiostaneet harvinaisen vähän sekä kestäneet vuosien aktiivikäyttöä, vaikka ovatkin olleet jo ainakin toisella omistajallaan kierroksessa. Hankkisin myös biker-takin tai jonkin vastaavan päällysvaatteen, jonka uskoisin miellyttävän tyylisilmääni vielä vuosienkin päästä. 

Kunnolliset hanskat, vähäeleiset nahkanilkkurit, siisti bleiseri ja linjakas hame olisivat varmasti sellaisia paloja vaatekaappiin, että niihin voisi yhdistellä hieman sekopäisempiäkin vaatekappaleita ja siten lisätä niidenkin käyttökertoja. Ja koska jotain spontaania ja hauskaakin pitää toisinaan oikeuttaa ostoskoriinsa, heittäisin jokerikorttina mukaan kirkkaanvärisiä tai muutoin hieman erikoisempia alusvaatteita.

Unohtamatta tietenkään tulevan kesän juhliin: häihin, nimiäisiin, sukujuhliin tai muihin kekkereihin ajateltua katseidenkerääjämekkoa asusteineen. Sitä mieluisaa mekkoa asusteineen kun harvoin löytää kohtuuhintaan, jos asua täytyy ryhtyä metsästämään viimeisinä päivinä ennen käyttöpäiväänsä…

Millaisien vaatteiden tai asusteiden hankkimista lykkäätte alennusmyynteihin? Väijyttekö jonkin tietyn merkin alejen alkamista? Noudatatteko kierroksellanne vuoden mittaan kasattua puutoslistaa hankintoja tehdessänne? Vai sekoatteko niin sanotusti luvan kanssa alennusten aikaan ja hankitte vähän mitä sattuun?

 

// Kollaasien havainnevaatteet ja -asusteet: H&M

Jostain on aloitettava eli projekti selkäleima

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Iho, Oma elämä, Raha 12 kommenttia

Selkääni aloitettiin kokeellinen tatuointiprojekti. Kokeellinen sikäli, että ”materiaalina” on valkoinen muste, johon liittyy aika monta muuttujaa. Kuvio voi muun muassa haalistua reippaasti, jäädä koholle ja arpimaiseksi, imaista itseensä ihon omaa pigmenttiä ja muuttua sen myötä esimerkiksi kellertäväksi. Valkoisella tatuoiminen erittäin vaalealle iholle on sikäli vaikeaa, ettei valmis muste näy tekovaiheessakaan iholla yhtä hyvin kuin tummemmat värit ja luonnoskuvassa käytetty väri tuppaa sekoittumaan valkoiseen.

Keskustelin tatuoitsijani (kuulostaapa tyhmältä – ei ihme, että alan ihmisten sivuilla ja käyntikorteissa lukee useimmiten tattoo artist) kanssa aiheesta pitkään ja meinasin jo vaihtaa väriksi mustan. Sen verran moni totesi projektin olevan aika riskaapeli – tatuointivälineitä myyvän liikkeen henkilökuntaa myöten.

Päätin kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä, hyvin vahvassa visiossani ja ottaa sen omakustanteisen riskin, että joudumme paikkailemaan tai muuttamaan tatuointia jossain vaiheessa. Mustasta tatuoinnista kun olisi voinut mennä niin sanotusti takuuseen, mutta valkoinen on aika harvoin käytetty väri. Mutta kun kerran jotain tehdään niin pakkohan se on mennä riskillä? 

Täytyy kyllä ihailla tatuointiartistin asiaan paneutumista tämän(kin) tatuoinnin osalta, sillä tämä oli metsästänyt parasta valkoista mustetta eritoten tätä projektia varten sekä testannut hommaa käytännön tasolla jo ennen nahkani kimppuun käymistä. Ensimmäisellä visiitilläni pääsinkin todistamaan tatuointistudiolla artistin itsensä housujen jalasta poistamista ja sisäreiteen toteutetun testiosion esittelyä. (Mikä ei ollut siinä määrin hämmentävää kuin miltä se voi äkkiseltään kuulostaa, sillä kyseessä on kuitenkin ala-asteelta asti tuntemani tyyppi.)

Nyt isoksi kaavaillun selkätatuoinnin ensimmäinen osa on tehty ja odottelen suojakalvo selässäni akuuteimpien toipumispäivien menevän ohi. Muitakin kuvia kuin luonnosviivoja on luvassa sitten kun näemme, miltä tatuointi näyttää punoituksen ja turvotuksen laskettua sekä luonnosviivojen värin hävittyä. Erittäin soma kuva tatuoinnin nykytilasta löytyy instagramin puolelta. Jos kammoat verta ja kudosnesteitä, älä kurkista…

 

Välikevennys

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu kauneus, Muu suhteet, Raha 3 kommenttia

Sain aamujunassa sätkyn ja päädyin auttajaksi ennalta-arvaamattomassa välikohtauksessa. Tärisen vieläkin ja vaikka tarkoituksenani on kertoa tapauksesta parilla sanalla ja avata sen herättämiä ajatuksia, meinasin kuitenkin kirjoittaa mielen rauhoittamisen nimissä ensin jostain kevyemmästä kuten treffi-ilta-asusta. 

Kännykkäposeeraukseni keskeyttänyt kissa sai minut kuitenkin ei toisiin vaan kolmansiin aatoksiin – kirjoitankin lopulta rahan käytöstä! Koska opiskelijan on mietittävä tarkkaan, mihin rahansa sijoittaa, voisin tilata taloyhtiömme pattereiden ilmaamisesta vastaavan huoltomiehen sijaan paikalle manaajan. (Alemmissa kerroksissa on ilmeisesti säädetty pattereita ja omamme ovat taas seonneet.) Josko manaajalta luonnistuisi samalla kertaa pattereiden kolistelu ja riivatun kissan käsittely?

Leppoisaa viikonloppua toivottelevat sairastuvasta käsin mahdollisimman rennosti ottava Norppa sekä ekstrapelottava Vanja!

P.S. Ruksi seinään siitä hyvästä, ettei flunssan kuivattama naamani ole tämän kuvan pelottavin asia.

P.P.S. Tarkan markan euron mies totesi, ettei huoltomiehen käynti maksa mitään. Joten voin kutsua molemmat!

 

Pahjalaketeista eli ryövärireissusta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu koti, Raha Kommentoi

En sano tätä ensimmäistä enkä varmasti viimeistäkään kertaa, mutta jos haluatte kauniita paketointitarvikkeita sopuhintaan, menkää hyvät ihmiset Ikeaan.

Tämä rouva raahasi sieltä taas kassillisen papereita, nauhoja, teippiä, lahjapusseja ja pakettikortteja. Viimeisimpiä siinä määrin, että niistä riittänee sekä pakettien saajien merkitsemiseen että niiden koristeluun.

Paketointi alkakoon, olen valmis!

 

Ooh, nämähän on kivoja!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu muoti, Raha, Ystävät & perhe 4 kommenttia

H&M:n All for Children-mallisto, jonka tuotosta 25% menee Unicefin toiminnan hyväksi, on tänä vuonna aika ihana!

Tuo lohikäärmesadetakki tekisi mieli hankkia varastoon, sillä nykyinen tähtisadetakki käy Kuutille pieneksi ennemmin tai myöhemmin. Myös nuo nahkaiset metallinhohtokengät himottaisivat, mutta katsotaan nyt…

Osa tuotteista on aikaisempien mallistojen tapauksessa myyty tosi nopeasti loppuun verkkokaupasta – jonain vuonna jouduin metsästämään suosikkini myymälästä. Katsotaan miten käy tällä kerralla!

Mitäs tykkäätte?

P.S. Syksyn ja talven pitkiin iltoihin voi nyt voittaa kaveriksi 6kk Netflixiä. (klik)
 

Hän on camotakkinen poika!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Raha, Ystävät & perhe Kommentoi

Winter is coming. 
Noin, nyt kun se on sanottu, voin todeta että ainakin yksi perheemme jäsen taapertaa läpi tuulen, tuiskun ja pimeyden ihan törkeän hienossa talvitakissa. Vähästä se ilo on välillä revittävä, kuten vaikka esimerkiksi pahuksen hyvällä alennusprosentilla löydetyistä lastenvaatteista. Mutta on se vaan niin hieno, että yksi jumitusmaanantai pelastuu!

 

Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Raha, Ystävät & perhe Kommentoi

 

 

 

Olen viettänyt viime päivinä muutaman tovin kellarikomerossamme. Yleissiistimisen lisäksi olen kaivellut esiin kylmempiä säitä varten varastoon ostamiani lasten tennareita. Tarkastus on ulottunut myös Kuutin talvivaatteiden varastojen tilaan, mutta pitäydytään tässä postauksessa kuitenkin jalkineissa jutun – tai oikeammin kuvien määrän, rajoittamiseksi jotenkin järkeväksi.

Ohuet kangastennarit eivät enää lokakuisessa pakkaskelissä tunnun hyvältä vaihtoehdolta lapselle jalkaan laitettavaksi. Itsehän kyllä hiippailen edelleen säännöllisesti ballerinoissa ja kangastennareissa, mutta se on ihan oma lukunsa; Aikuisena kuvittelisin osaavani pitää huolta jalkojeni kuivuus- ja kohmeisuusasteesta, mutta samaa en voi olettaa kaksivuotiaalta.

Joten millaisilla popoilla aiomme selvitä syksystä ja talven pikkupakkasista? Parit paksummat syksytennarit on mielestäni hyvä olla, yksissä kuvien kengistä on jopa karvavuori. Ja toisin kuin tällä hetkellä käytössä olevissa paksummissa tennareissa, noissa kaikissa on reippaasti tilaa parillekin villasukalle, mikä tietenkin pidentää kengän käyttöikää reippaasti.

Ketjuliikkeen edullisten toppatennareiden lisäksi tilasin kesäaleista, bloggaajakollegan tontilta löytämääni alennuskoodia hyödyntäen, Crocsin AllCast Leather Duck Bootsit. Voi olla, etteivät nuo lämmitä tarpeeksi, jos pakkanen alkaa hätyytellä kahtakymmentä, mutta tuttavien kokemuksien perusteellä sekä aikuisten että lasten mallit pitävät järkevällä sukalla varustetut jalat lämpiminä yllättävän hyvin.

Ja erittäin vedenkestäväksi mainostetut kengän kerrokset ovat tietenkin plussaa, ottaen huomioon, että suurin osa Etelä-Suomen talvesta tulee todennäköisesti olemaan kuran, vesilätäköiden ja hyisen loskan värittämää lotraamista. Eipä sillä, että kaipaisin myöskään paukkupakkasia. Jos pikkaisen pakkasta ja lumiukkojen tekemiseen sekä pulkkamäkihommiin sopvia lumikerros saataisiin, se riittäisi allekirjoittaneelle mainiosti…

Mihin tänä syksynä rakastuisi?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Muu hyvinvointi, Raha 4 kommenttia

 

Oma vastaukseni on tällä hetkellä aika selvä. Nimittäin Mainion uusiin vaatteisiin – sekä lasten että naisten puolelta. Lapsellamme on tällä hetkellä vain yhdet ruutuleggingsit ko. merkiltä, mutta läppärin näyttöä muisuttava kristallipalloni säteilee siihen malliin, että pikapuoliin kaapista saattaa löytyä muitakin vaatekappaleita.

Jos olette onnistuneet ohittamaan kaikki mainiot hehkutukset lastenvaateasioihin vihkiytyneistä blogeista, joiden uhri minäkin tässä asiassa olen, Mainioon voi tutustua yrityksenä sekä vaatteiden tuotanto-olosuhteiden osalta täällä. Eli ei siitä sen enempää. Josko sitä piipahtaisi verkkopankissa kurkistamassa, onko lastenvaatekassaan salaperäisesti ilmaantunut lisää roposia…

Pyyteettömästi ihastunein terveisin, teidän
Norppaemo