C’mon baby light my fire

Valkoinen kynttilänjalka: Ikea / Messinkinen kynttilänjalka: Katoko / Iittalan Allas ja Norman Copenhagenin Heima: Finnish Design Shop / Laatikkokynttilänjalka: Peroba / Eno Studion Multi Candle Pin: Kn2

Pimenee pimenemistään. Mieli kaipaa piristystä, lämpöä, pehmeää valoa ja tunnelmointia. On kynttilöiden aika.

Kauniita kynttelikköjä löytyy vaikka millä mitalla, mutta kokosin kollaasiin nyt muutamia erityisen inspiroivia kynttilänjalkoja ja kynttelikköjä; Hintahaarukka on viidestä eurosta seitsemäänkymppiin ja viidenkymmenen kappaleen kruunukynttiläpaketin saa kympillä.

Halpaa mielenhuoltoa!

 

Multi candle pin-kynttelikön sisustuskuva: heimelig shop

 

Punaisesta vihreään ?

Kunhan saan aikaiseksi aloitettua joulun koristelut kunnolla, väriteema on ainakin selvä. Valkoisen, kullan, hopean ja harmaan kaveriksi aion tänä vuonna ujuttaa reippaasti vihreää: erityisesti joulukukkien, havujen, sammalten ja muiden kasvien muodossa. Ja tietysti kuusen.

Miltäs vihreä joulu kuulostaa?

Ensimmäisen kollaasin kuvat: H&M // Toisen kollaasin tuotteet: Ikea, Ellos ja H&M // Kolmannen sarjan kuvat: Pinterest – Florence Finds

Niin söpöä että lähes ällöttää

Meidän lastenhuoneemme on sisustettu valkoisella, mustalla ja kirkkaalla peruspunaisella; Pitkälti huoneen todella pienestä koosta johtuen olen pyrkinyt rauhoittamaan huoneen värimaailman pariin pääväriin ja satunnaisiin muihin väreihin tauluissa ja pienesineissä.

Olen silti fiilistellyt värikkäämpiä ja pehmeämpiä lastenhuoneita niin lehtien kuvissa, blogeissa kuin elokuvissakin: What Maisie knew-elokuvan lastenhuone oli hyvä esimerkki ihanasta söpöyttä, herkkyyttä ja runotyttöfiilistä yhdistelevästä tyylistä.

Myös Asuntomessuilta on löytynyt useampana vuonna omaa silmääni miellyttäviä, mintunvihreällä, murretulla roosalla ja sinapinkeltaisella sekä harmaaseen taittuvilla sävyillä sisustettuja lastenhuoneita. Suurin osa niistä on ollut pohjakalusteiltaan ja pintamateriaareiltaan kiitettävän unisex-tyyppisiä. Vain pikkutavarat ja lelut ovat antaneet ymmärtää huoneen kuuluvan mahdollisesti joko tytölle tai pojalle.

Ehkä hieman viime vuosituhannelle jämähtäneenä en kuitenkaan laittaisi pojan huoneeseen vaikkapa monikerroksisia tylliverhoja, pinkkejä pikkukukkakoreja tai kultaisilla paljeteilla kuorrutettuja sydäntyynyjä…

Suurimman osan ajasta olen täysin tyytyväinen reippaanraikkaaseen lastenhuoneeseemme, mutta näiden kuvien huoneiden kaltaiset söpöyspläjäykset iskevät toisinaan romanttisesta rimpsutyylistä pitävään, jakautuneeseen ja vetäytyvään sisustuspersoonani kuin hiustenkuivaaja kylpyammeessa kelluvaan ihmispoloon.

Niin söpöä että melkein ällöttää. Mutta silti aika ihanaa!
Eihän kellään olisi sattumalta tytön huoneen sisustusprojektia työn alla? Sellaista, johon pääsisin työntämään sisustusnenääni ovenrakoon?

// Kaikki kuvat: H&M

Monella tapaa kevyempää alkuviikkoa

Viimeinen ”arkipäiväyksinhuoltaja”-viikko on pyörähtänyt käyntiin. Alkuviikko on loppuviikkoa useammin itselleni jotenkin nihkeä ja tahmea; Aamuheräämiset, aikatauluissa pysymiset ja liikkumisen, opiskeluhommien tai kotitöiden aikaan saamiset ovat vähän niin ja näin. Miehen lähteminen arkiviikoksi toisaalle ei ole ainakaan vähentänyt alkuviikkoa kohtaan tuntemaani lievää antipatiaa.

Paras keksimäni hyvän päivän resepti on tähän mennessä ollut riittävän aikaisin herääminen, jolla varmistan että ehdin rauhassa pukea, seistä kuumassa suihkussa hetken pidempään ja huitaista aamulla vaikkapa pari kotihommaa valmiiksi. Tänäänkin oli kiva tulla kotiin, kun kuivat pyykit odottivat kuivaajassa ja puhtaat astiat tiskikoneessa. Inhoan kiireessä lähtemistä, lapsen hoputtamista, koiran kiskomista ja paniikissa pakkaamista huomattavasti enemmän kuin puoli tuntia aikaisemmin kännykästä pirisevää muumimusiikkia.

Alkuviikosta tekee viikonlopun kylässä syödyn omenapiirakan ja muiden herkkujen jälkeen mieli keventää myös ruokapuolta. Etukäteen aika pitkälle valmistetulla ja paistamista vaille valmiinna vuohenjuusto-juuresvuoalla, joka on suurta herkkuani sekä sen kaveriksi pikaisesti pilkottavalla salaattipohjalla pärjää varmasti useamman päivän päivällisistä. Tuo punajuuri-porkkanavuoka, johon voi toki laittaa kaveriksi melkeinpä mitä juureksia vain, vaikkapa bataattia tai lanttua, toimii kivasti salaatin lämpimänä lisukkeena ja kastikkeena, sillä vuokaan lorautettu oliiviöljy, hunaja ja pari valkosipulinkynttä maustavat sen. Nam!

Mitä urheiluun tulee, olen kuukausikaupalla soimannut itseäni siitä, etten oikeastaan koskaan selviä maanantaisin tai tiistaisin liikkumaan. Nyt kun opiskelusyksy on kevättä huomattavasti tiukempi ja perhekuviokin tavallisesta poikkeava, lupasin itselleni käyväni ainakin kahdesta kolmeen kertaa viikossa liikkumassa, mutta sen enempää en itseltäni vaadi vaan kaikki sen ylittävä on plussaa.

Kun keskiviikko näyttäisi olevan viikon ensimmäinen päivä, jolloin jaksan yleensä raahautua salille, juoksemaan tai crossaamaan, mutta perjantaina ja viikonloppuna jaksaisin käydä useampanakin päivänä peräkkäin, päätin lakata ruoskimasta itseäni alkuviikon tärähtäneistä olotiloista. Jos kone ei vaan tikkaa viikon alussa niin miksi piinata itseään odottamalla jotain muuta?

Tälle tiistaille sattui vieläpä yksi luennon siirtyminen, joten pääsin kotiin jo lapsen päiväunien aikoihin. Ehdin siis istahtaa alas ja juoda pari kupillista vihreää teetä sekä selailla sisustuslehteä tovin ennen kuin uskalsin suunnata päiväkodille kolistelemaan. Ulkona paistoi aurinko ja ikkunan alla aukeava metsä oli saanut kauniit ruskan värit. Kotona oli kissan kehräystä lukuunottamatta ihan hiljaista ja vaikka itse sanonkin, varsin kivan näköistä. 

Kun vielä tämän illan ottaa rennosti, loppuviikosta jaksaa taas paahtaa tehokkaasti muutamassa päivässä koko viikon hommat. Haaveissa siintää lapsen kanssa yhdessä peiton alla lueskeleminen ja ehkä jokin yhteinen taiteiluprojektikin. Sekä tuoksukynttilöiden polttaminen, mitä lapseni ei ainakaan vastusta, sillä kuulin ohimennen seuraavan keskustelun: 

– Hae vessasta hammasharja niin voit pestä ensin itse.
– En minä voi.
– Mikset?
– Siellä haisee. Laitetaan kynttilä päälle.

Terveisiä vaan haisupyllykissoillemme ja kroonisen tukossa olevalle miehelleni. Hyvä että lapsi on edes jossain asiassa tullut äitiinsä.

Tänään kotona

H-hetki lähestyy, pöydillä ajelehtii paperilautaspaketteja, ostoslistoja ja työvaiheessa olevia koristeita. Miehen koneella on auki ruokalistan suunnitteluvaihe. Koetan tallentaa pieniä kotitunnelmia kameralle, mukaan lukien lapsen askartelut, tummuneet sukat ja olohuoneen lattialle, koiran suorittaman esipesun jäljiltä unohtuneen raejuustorasian, jotka useimmiten rajaisin sisustuskuvista pois.

Käytän samaa, kotoisaa otsikkoa ties kuinka monennetta kertaa. Naureskelen sille, että suurin osa teistä lukijoistakin tietää ehkä tässä vaiheessa, että se meillä asuva mies ei arvosta tuon työlistan otsikointia sitten yhtään, äijä-sanalla kun ei ole erityisen älyllinen kaiku. Mietin myös kameran kanssa pyllistellessäni, millaisia asioita tai kuvakulmia joku muu haluaisi nostaa asunnostamme esille. Totean, että jonkun kuvausintoisen kaverin voisi joskus pyytää napsimaan meillä käydessään pari(sataa) kuvaa.

Kissamme odottavat kellontarkkoina otuksina ruoka-annostaan ja ovat siksi epäterveen tai -tavallisen kiinnostuneita seurastani sekä kamerasta. Alati valppaina siltä varalta, että suuntaisin kohti keittiötä ja kissanruokasammiota. Arvatkaa vaan, miksei keittiöstä ole yhtään kuvaa: Sitä huutamista ei olisi kestänyt kukaan…

P.S. Ihan hurjasti lisää ja laajempia sisustuskuvia löytyy muuten, arkistojen siirtoa odotellessa, täältä.

 

Täällä ollaan – Norppalan väen esittely!

 

Moikka! 

Nyt ihan virallisesti ensimmäistä päivää Lilyssä, huh!

Yli puolitoista vuotta sitten muutin blogeineni muualle ja Lily uudistui heti sen jälkeen. Tuntuu siltä, että olen itsekin luonut oman nahkani aika monta kertaa sittemmin. Lapsi on kasvanut ja kehittynyt hurjasti ja itselle on tarttunut mukaan muutama ryppy ja kasa ihania muistoja. Monille teistä, kenties suurimmalle osalle, olen jo entuudestaan tuttu, mutta tuskin kertaus koituu kellekään kuolemaksi; Ja uusille blogiin löytäneille lukijoille on kiva esittäytyä. Lyhyt ja ytimekäs esittely siis luvassa, olkaapa hyvät:

Verkkoidentiteetikseni on teinivuosilta jäänyt phocahispida-nimimerkki, joka tarkoittaa norppaa. Nykyään olen jo norppaemo ja lapsenani häärää noin 2,5-vuotias Kuutti. Perheeseemme kuuluu myös aviopuolisoni, jota kutsun blogissa vaihtelevasti joko mieheksi tai (tämän edesottamuksista riippuen) Nörttimieheksi. Olemme pitäneet yhtä pian kahdeksan vuotta ja nörttiys on ehtinyt tarttua minuunkin hieman sinä aikana. Lisäksi minikolmiotamme sotkevat kaksi kissanretaletta ja hieman neuroottinen mäyräkoira.

Saavutan lähipäivinä kunnioitettavan neljännesvuosisadan iän. Olen tehnyt paljon lastenhoito- ja sosiaalialan hanttihommia ja koetan rykäistä ammattikorkeakouluopintoni tämän lukuvuoden aikana loppuun. Minne sitten, tiedä en. Harrastan bloggaamista ja siihen luontevasti liittyen kirjoittamista ja valokuvaamista. Ohjaan esisteini-ikäisten seka-partioryhmää, sisustelen kotiamme ja kesällä aloittelin erästä mökkiprojektia. Viime vuosina olen koettanut kehittää itselleni liikuntarutiinia, joka pitäisi minut liikkeellä useampien peräkkäisten, lähes liikkumattomien kuukausien sijaan ainakin muutaman kerran viikossa; Pitkällinen totuttelu on tuonut mukanaan säännöllisen liikuntaharrastuksen.

Olisi kiva linkkailla teille uusille lukijoille mielestäni parhaita, lukijoiden suosimia tai erityisen merkityksellisiä juttuja kuluneelta lähes kahdelta vuodelta. Vanhat jutut ilmaantuvat tänne blogiin kuitenkin vasta joskus myöhemmin, joten kokosin tähän postaukseen kuvia parin vuoden varrelta, painottaen uudempiin kuviin. Niistä ja kuvateksteistä saa ehkä pienen pintaraapaisun siitä, mitä blogi pitää sisällään. Muutaman tätä edeltäneen postauksen pelastin teille selailtavaksi ihan kopioi-liitä-taktiikalla, toivottavasti loputkin seuraavat pian perässä.

Jos joku pyytää kertomaan blogistani muutamalla lauseella, sanon sen olevan: Yhden ison naisen ja kahden pienen miehen yhteiseloa. Tinkimätöntä kauniimman arjen tavoittelua. Höystettynä karvatyypeillä ja rakkaudella sekä juhlan että varsinkin arjen valokuvaamiseen.

Sivupalkista löytyy lisää blogista kertovia juttuja ja tietysti eri tapoja seurata blogia. Lilyn seuraa-napin lisäksi blogin voi klikkailla seurantaan Bloglovinissa ja Blogilistalla. Muun sosiaalisen median osalta löytyvät Instagram ja blogin Facebook; Kummassakin niistä jaan arkisempia kuulumisia ja pidän joskus pieniä arvontoja.

Tervetuloa mukaan!

Koko Norppalan sakki liikekannalla, lippujen päässä Junibackenin ihmeellisestä maailmasta.

 


Yksi blogissani silloin tällöin vilahtavista sisustukseen tai tyyliin liittyvistä kollaaseista, joita kasaan puhtaasti omaksi ilokseni ja teidän inspiraatioksenne.

Kuvatodisteita harvinaislaatuisesta tapahtumasta eli Norppaemon lakatuista kynsistä.

Vauhdikasta menoa laivareissulla.

Ja toisen laivareissun kaupunkipäivän kuvasaalista. Ai kuinka niin käymme Tukholmassa vähän väliä?

Ihmettelemässä taidetta Kiasmassa.

Pikkumies ei haluaisi luopua säästöpöllöstään edes syömisen ajaksi. 

Kuntosalilla käymisen aloittaminen arvelutti minua syvästi, mutta jotenkuten säännöllinen salilla käyminen on alkanut sujua rutiinilla.

Talvisempaa sisustusta joulun toiselta puolen.

Karvahanurit parvekenokosilla.

Vähän siistimmissä vaatteissa suuntaamassa Tampereelle tyttöjeniltaan ja yökyläilemään Rosannan luokse.

Jouluhullun koristeluja.

Sitä ihan tavallista arkea. Siivouspäivä ja nykyiseen verrattuna hyvin pieni siivousapulainen.

Lastenvaatteisiin hullaantuneen äidin synnintunnustuspostauksen kuva, tällä hetkellä lapselle sopivien vaatteiden pinoineen.

Lähes jokaviikkoiseen yhteiskuvaan tähtäävän 52 viikkoa-projektin ensimmäisiä kuvia.

Sisustuskuvaussessioon mukaan mielivä kissa.

Miehen juustokakkuleipomusten työnäytteitä.

Frida Kahjo-look alkukeväältä.

Mikään esine tai asia ei ole turvassa lasten leikeiltä tai dinosaurusten hyökkäyksiltä. Eivät edes äidin lempikengät.

Kevät.

Tuli vähän käytyä salilla. Tai Tallinnassa.

Ja vietettyä aikaa ihanien ystävien kanssa, joista yhdellä on olennaisimmat asiat muistilistalla.

Päiväunilta on hyvä heräillä apumiehen paikalla.

Lapsen mielestä maailman paras juttu on ”Papan sininen (musta) vene.”

Auringonlasku partioleirillä. Hetki ennen kuin pääsee mönkimään makuupussiin ja vajoamaan unille.

Hertta.

Sisustusta olohuoneen nurkassa.

Ennen pusua.

Pieni partiolainen.

Ruokaa mökillä.

Merimiehet.

Ja lopuksi aika, kröhöhömmmm, freesinä reissusta palaavaa Lily-bloggaajaporukkaa. Ihania olette, pus!

Huikatkaa tekin, keitä olette: Vanhoja tuttuja vai uusia naamoja? On kiva lueskella, keitä tänne on eksynyt!

 

HABITARE 2014

Nyt on tämän vuoden Habitarekin kurkistettu. (Suuret kiitokset Ammalle kaverilipuista!) Aika vähän mitään uutta oli esillä ja omaan makuuni uutuuksissa oli turhan paljon vaaleaa puuta. Mitä seuraan tulee, se oli hyvää ja väkeä riittävän väljästi. Ja onhan kiertely ja muotoilun trendien haistelu kuitenkin aina inspiroivaa!

 

Auton takapenkiltä, mökkimatkan varrelta postaaminen on sen verran pahoinvointia aiheuttavaa, että päästän itseni kirjoittamasta ja teidät pidemmittä hölinöittä kuvien pariin!

Alkusyksyä Malibu Beachilla

Perjantai oli taas sellainen päivä että hiukan hirvitti. Heti aamusta kiskaisimme lapsen kanssa itsemme junaan ja suuntasimme koululle kuuntelemaan opinnäytetyöseminaareja. Kiitin ensimmäistä seminaaria kuunnellessani onneani siitä, etten ole tekemässä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyötä tai gradua. Kyllä sellaisenkin kai tekisi, ei siinä mitään, intoa ei vain olisi tällä hetkellä yhtään.

Koululta lähtiessämme Ella F. kyseli tekemistä itselleen ja lapselle. Keskustelu päätyi siihen, että kävivät tyttösensä kanssa meillä kahvilla ja leikkimässä dinosauruksilla sekä leikkikeittiöllä. Sen jälkeen minulla oli rapsakat pari tuntia aikaa hoitaa tiski- ja pyykkihommia, järjestää asunto lähtökuntoon, sulkea vesihanat, kastella kukat, ruokkia kissat, raahata pieni muuttokuormallinen tavaroita autoon, pakata loppuun ja hoitaa omat romuni kyytiin. Takapenkille sullottiin tavaroiden ja koiran lisäksi kaverimme lauren-, mutta lapsi matkusti onneksi appivanhempien tilavammassa kyydissä.

Illalla saunoimme, asettauduimme taloksi ja purimme kotoa mökille muuttanutta omaisuutta paikoilleen. Meri oli noussut niin paljon, että pienestä hiekkapoukamasta ei näkynyt murustakaan ja aallot pärskyttivät laiturin päälle. Tuuli tuiversi ja tietokoneelta löytyi kymmeniä viestejä, enimmäkseen #teammomfien huhuiluja erinäisien esittelypostausten ja sivupalkkipallojen tekemisen tiimoilta. Kevyesti huokaisten väsäsinkin vielä muutaman homman koneella ja kaaduin viileiden lakanoiden väliin. Ei muuten kestänyt kauaa nukahtaa.

Jos tänään ehtisi nauttia pimenevien iltojen tunnelmasta kuistilla, sytyttää kynttilät lyhtyihin ja kääriytyä vilttiin pelaamaan vaikka korttia. Itsehän pidän mökkeilystä erityisesti silloin kun illat ovat jo hieman pimeämmät ja viileämmät – mies taas viihtyy mökillä parhaiten vuoden muutamana hellepäivänä. Kaveri leipoi juuri porkkanakakkua ja pöydällä näyttäisi olevan myös tyhjä lakupussi, kuka lie nekin syönyt. Ehkäpä tunnelmointi suoritetaan siis vasta reipastahtisen juoksulenkin jälkeen…

Ihanaa viikonloppua kaikille!

’Cause you’re a sky full of stars

Tässäpä olisi vähän lastenhuoneinspiraatiota syksyyn. Itseäni ovat aina viehättäneet, niin asuntomessuilla, sisustuslehdissä kuin blogeissakin erilaiset avaruusaiheiset lastenhuoneiden sisustukset: tähdet, planeetat, raketit, robotit, kaukoputket – tekstiilien printeissä, julisteissa tai leluina.

Hennesin lastenhuonetekstiilit palauttivat taas avaruusihastukseni voimiinsa ja kulutinkin eilen lähemmäksi tunnin selailleen erilaisia teemaan sopivien lastenhuoneiden kuvia Pinterestistä sekä oheistuotteita Etsystä. Ensimmäisen ja viimeisen kollaasin tuotteet ovat H&M:ltä, mistä koko surffailu alkoi ja keskimmäiseen keräsin kivoja juttuja Etsystä.

Jos ja kun joskus päivitämme asuntomme, lastenhuoneesta saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä tulla The avaruusasema.