Sisustuskriisi ja kevään ikkunaostosuosikkeja

Sisustuskriisiä pukkaa. Oikein mikään asunnossamme ei tällä hetkellä miellytä – joitain kiinteitä kalusteita lukuunottamatta, mutta aikaa tai rahaa värkkäämiselle ei pahemmin löydy. Muutenkin tuntuu siltä, että energian käyttäminen sisustusratkaisuihin olisi hieman tyhmää, kun saatamme vuoden tai parin päästä asua jossain muualla.

Olen kuitenkin hankkiutunut eroon muutamista aikansa eläneistä kalusteista, kun olen löytänyt niille uuden kodin muualta – vanhoista tavaroista kun saattaa olla yllättävän vaikeaa päästä eroon säädyllisesti. Asutaan sitten vaikka puoliksi tyhjässä kodissa siihen asti että sopivat korvaajat löytyvät tai muutamme muualle. Keittiöön on tosin luvassa uudet ruokapöydän tuolit, edellisten hajotessa yksi kerrallaan takamuksien alla. Ostoslistalla on myös uusi valaisin olohuoneeseen sekä sohva, mutta niiden kanssa pitänee odottaa taloustilanteen normalisoitumista.

Sisustuslehdet, -blogit ja eri kauppojen verkkosivuilla jumittaminen auttavat onneksi jonkin verran sisustuskuumeeseen. Erityisesti tekstiilit, valaisimet ja pienet kalusteet kuten sohvapöydät ja jakkarat huutelevat nimeäni, mutta toistaiseksi joudun esittämään saaneeni partiokokouksissa tilapäisen kuulonaleneman…

 

Kollaasien tuotteet: Ellos

 

Sisustusajatuksissa nyt: Malibu Beach

Mies ne otti perjantaina pitkästä aikaa puheeksi, harvinaista kyllä… Nimittäin tulevan kesän ja mökki-pintaremontin. Saimme taannoin luvan laittaa saariston pikkumökkiä hieman päivittyneempään uskoon, jotta se miellyttäisi enemmän sitä ensisijaisesti käyttävän ”nuorison” silmää. Rahaa tai paukkuja sisäpintojen remontoimiseen ei kuitenkaan löytynyt vielä viime kesänä, väänsinhän opinnäytetyöni koko kirjallisen osuuden kesän aikana lapsen kesälomatouhujen vahtimisen lomassa.

Innostuin kuitenkin hieman kalustamaan nurkkia tontin rakennuksista kaivetuilla huonekaluilla sekä maalailemaan olemassaolevia huonekaluja jo viime kesänä. Päädyin myös tekstiilisisustamaan mökkiä. Teimme myös pohjapiirrustuksen ja otimme mitat tulevia suunnitelmia varten; Tiedossa kun oli, ettemme pimeimpään ja kylmimpään syys- ja talvikauteen tulisi olemaan mökillä paljoakaan.

Totesimme, että kesää varten pitäisi suunnitella jossain vaiheessa vähän marssijärjestystä: mistä huoneista ja pinnoista aloittaisiin sekä millä aikataululla etenisimme. Keitä voisi kysellä avuksi ja millaisia kuivumisaikoja tai muita käytännön asioita pitäisi ottaa huomioon? Lupasin uhrata asialle pikapuoliin ajatuksia. Mutta mahtoikohan Elloksen alennusmyynneissä ja H&M Home-osastolla roikkuminen olla se, mitä miehellä oli mielessä? 

Jos teiltä löytyy timanttisia vinkkejä mökin pintaremontin tekemiseen, pahimpien mokien ja parisuhderiitojen välttämiseen, niitä saa muuten jakaa nyt tai projektin edetessä! Hyvät neuvot ovat aina kalliit ja voivat parhaimmillaan säästää pitkän pennin tai remontoijan hermoromahdukselta…

Joka tapauksessa blogissa tullee kevät- ja kesäpuolella näkymään pieniä tai isompia vilauksia pintaremontin etenemisestä. Jos ette ole vielä perehtyneet mökkiprojektiin, löytyy arkistojuttuja nyt seuraavista paikoista:
1) Malibu Beach-suunnitelmia ja värilastuja
2) Itse tuunattu ja maalattu, kokkokasasta pelastettu romupöytä
3) Alkusyksyn sisustustunnelmia mökiltä
4) Sisustusvilahduksia ja letkeää kesämökkifiilistä

Kaikki millä somistin

Okei, huijaan otsikossa vähän. Ei tähän postaukseen kaikkia joulu- ja talviajan somistusjuttuja saanut ängättyä (saati kannattanut tunkea) sitten millään. Mutta jos muistatte ihan ensimmäisen joulusisustuksen suunnitelmani, joka sisälsi pohdintoja sesongin teemaväristä, kasvien käytöstä ja erilaisten sarvekkaiden otusten fiilistelyä, voin sanoa niitä elementtejä päätyneen kotidivaanille, -hyllyille ja muuallekin aika suuressa määrin. 

Tämän joulun koristeluja ja sisustusta leimasi jossain määrin suunnittelemattomuus ja leppoistaminen; Ei mitään väkisin eikä turhan tarkasti. Josko peltinen possu ei ehkä sopinut tyylikkyyttä hakevaan yleislinjaan, se sai silti loikata kranssiin. Ja kun kuuseen unohtui useammaksi päiväksi hintalappu ”sarjanumeroineen”, se sai jäädä yhdeksi ”koristeeksi”, olkoonkin, ettei se istunut muuhun värimaailmaan sitten millään.

Tuntuu että joulu tulee mieleeni ja siinä sivussa kotiin joka vuosi vähemmällä hössötyksellä, tavaroiden raijaamisella, siivoamisella, silittämisellä sekä ripustelemisella – ja hyvä niin. Jääpä enemmän aikaa touhuta lapsen kanssa yhdessä leipoen, askarrellen tai joulusatuja lukien.

Tuskinpa jälkikasvu muistelee kovinkaan suurella hartaudella aikuisena, miten täydellisesti silitetyt maamon jouluverhot aikanaan olivatkaan ja kuinka hienosti koristeluiden teema pysyikään kasassa tilasta toiseen…

Kannattaa selailla myös seuraavat: 
1) Joulusisustuksen tämänvuotinen inspiraatiokollaasi eli toteutuiko tyyli ja missä määrin?
2) Ensimmäisen koristelukierroksen tuloksia eli enemmän keittiö- ja eteiskoristeluja kuin tässä jutussa
3) Joulukalenteriasiaa, -kukkahankintoja ja lisää sarvipäitä
4) Joulukuusen sneak peak ja ”työn touhussa”-videomateriaalia

 

 

 

JOULUPLÄJÄYS

 

 

Riisipuuroa, rusinakiisseliä, vihreitä kuulia, äyriäissalaatteja, perunoita, smetanaa, mätiä, sen seitsemännen sortin kalaa purkista ja uunista, laatikkomaistiaisia, konvehteja ja joulukolaa. Laivalle lähtöä edeltävän päivän jälkeen tuntuisi tarttuneen ainakin pari lisäkiloa matkaan.

Nyt on syöty aatto läpeensä, kahdessa osoitteessa, pitkän kaavan mukaan ja tänään rääpittiin vielä kodin ulkopuolella. Kotijääkaapissa odottavat vielä juustot ja pari rasiaa lahjakarkkeja – onneksi myös vierailijoita on mahdollisesti luvassa niitä tuhoamaan.

Lahjojakin saimme – ekologisissa tuskissa kiemurtelevan näkökulmasta onneksi hyvinkin käytännöllisiä ja toivottuja sellaisia kuten kauan kaivatun urheilualuskerraston, villasukkia ja -lapasia, kehotuoksuja loppuneen mandariinihajusteen tilalle, täydennyksiä astiasarjaamme… Sekä tietenkin käyttölahjoja kuten kynttilöitä, hyväksi todettuja pesusaineita, voiteita, Coca Colaa ja sipsejä.

Kätevinä ja elämyksellisinä lahjoina mainittakoon elokuvaliput ja lahjakortit suosimiimme liikkeisiin, joista hankimme täydennyksiä varuste- tai vaatekaappeihin. Lapsikin sai paljon hyödyllisiä, toivomusten mukaisia ja ikätasoiselleen mainiosti sopivia lahjoja, joista riittää varmasti iloa pitkään.

Taputtelen itseäni olalle, koska selkään en taivu taputtelemaan, siitä hyvästä että selvisin jo tänään juoksulenkille – olkoonkin että lyhyelle sellaiselle. Viimeistään huomenna kampean ruhoni salille, mutta tänään ehkä vietän iltaa vielä sängyssä makoillen ja kenties pelaillen.

Olen ehtinyt pitää joululupauksiani ainakin leikkimällä tänään pariinkin otteeseen lapsen kanssa tämän uusilla leluilla sekä keskittymällä yleiseen löysyyteen kuten laittoman myöhään postaamiseen tämän päivän osalta. Huomenna on kuitenkin luvassa skarpimpaa postausaikataulua ja hieno sisustuskuvaräjähdys.

Kyllä tämä totaalirentoutuminen tästä etenee, uudet villasukat ja kotihousut jalassa, lämmin mäyräkoira selän päällä, konetta laiskasti näpytellen ja Kettukarkkeja mutustellen. Burb, moi, kiitos ja anteeksi itse kullekin meidän sirkustamme aattona livenä sietäneille sekä instapostailujeni uhreiksi joutuneille!

 

 

 

Joulupuuta rakennetaan – miten sujuu yhteistyö 2-vuotiaan kanssa?

 

Teimme isäni ja Kuutin kanssa kuusenhakureissun perjantaina. Kyseessä ei ollut mikään romantisoidun joulukuvaston mukainen perinnereissu, jossa olisimme lähteneet ahkion ja kirveen kanssa lumiseen metsään, huopatossut hangella narskuen, punaposkisten kulkijoiden hengityksen huurutessa kirpakassa pakkasilmassa. Hyppäsimme sen sijaan räntäsateessa kumisaappainemme ja mustekalakiinnikkeinemme autoon ja hurautimme lähimmän Honkkarin parkkipaikalle. Onneksi kuusen noutaminen tuntui silti olevan lapselle ilon aihe ja elämys, tämä kun ei mistään postikortti-idylleistä tiedä tai välitä.

Sain kopeloida läpi parikymmentä pihtakuusta ennen kuin löysin kauniiseen, mutta epäkäytännöllisen pienellä kololla varustettuun kuusenjalkaamme sopivan kuusen. Ja äkkiä kassalle ennen kuin joku nappaisi sen itselleen! Kuusi matkasi kotiin auton katolla ja lapsi tarkkaili kattoikkunan kautta vakavailmeisenä ja keskittyneenä, ettei kuusi vaan putoaisi pois kyydistä. Kuusta oli muuten yllättävän vaikea valita sokkona, valikoiman ollessa verkkopusseissaan. Vähän muotopuolihan tuo meidänkin kuusemme on ja latva oli järjettömän pitkä suhteessa muuhun kuuseen. Päädyinkin pätkäisemään siitä puolet pois.

Mies nosti eilen kuusen parvekkeelta sopeutumisvaiheestaan pois ja täräytti sen kiinni jalkaansa. Selvittelimme illan ratoksi umpisolmussa olevan kynttiläsarjan – onneksi lapsi oli yökylässä, sellaista sadattelua johtovyyhden kimpussa ähertäjistä irtosi. Aamulla pääsimme lapsen kanssa koristelun kimppuun. Huolehdin itse raskaimpien lasipallojen kiinnittämisestä ja Kuutti sai ripotella pienimpiä ja muovisia koristepalloja sekä -enkeleitä alaoksille. Ei siitä taaskaan hassumpi tullut, vaikka itse sanonkin. Ja onhan tässä välipäivät aikaa siirrellä koristeita, jos käyvät ärsyttämään!

Toimikoot tämä koristeluvideo (muistakaa valita parempi laatu) 51/52 postauksena 52 viikkoa-postaussarjassa (klik). Jos reissusta ja jouluna saataisiin vielä viimeiset yhteiskuvat otettua…

Onko teillä jo kuuset valmiina vai kuuluuko kuusen koristelu aaton puuhiin? Suositteko aitoa vai muovista kuusta vaiko jätättekö koko komeuden hankkimatta ja nautitte kyläpaikan kuusesta? Olisi kiva kuulla kuusiperinteitänne – minulle se on nimittäin yksi takuuvarma joulufiiliksen nostattaja.

 

P.S. Parempia kuusikuvia on varmasti luvassa, mutta kyytimme kohti satamaa lähtee tunnin päästä enkä ole ehtinyt meikkaamaan, laittamaan tukkaa tai pakkaamaan. Palaillaan siis asiaan kun olemme hoitaneet perinteisen joulunalusristeilymme pois alta.

 

Let your colours burst

Välillä tekstiä, silloin kun tuntuu siltä että on jotain sanomisen arvoista. Ja välillä kuvia – tällä kertaa sitten niitä.

Tuntuu että jonkin sortin flunssanpoikanen on pukkaamassa päälle ja päässä surisee. Josko värien yliannostus lastenhuoneen ja muidenkin nurkkien yksityiskohtien muodossa olisi piristävämpää kuin puolikuntoiset narinani. 

Täytyy muuten sanoa, että on kivaa laittaa esille kaikkea pöhköä, kuten riemunkirjavia eläinpurkkeja tai dinosauruksia – onpahan heittää lapsen huomioiminen perusteluna mahdollisille hillitymmästä tyylistä tykkääville sisustuskriitikoille. Lapsi, mikä ihana tekosyy.

Kuvatulva eli kurkkaus talvikotiin

Huutelin eilisiltana blogin Facebookissa pimeään. Kyselin, ilmestyykö blogiin tänään ennemmin talvisia sisustuskuvia vaiko tekstijuttu. Ensin mainittu veti pidemmän korren joten täältä pesee ja rumpukuivaa.

Tyynynpäällisissä kävyt sekä erilaiset hirvet, porot ja peurat valtaavat alaa kukilta ja perhosilta. Keittiön katto-oksa on saanut koristeekseen valkohuurteisia käpyjä, jääpuikkoja ja pari koristepalloa. Yksi sarvipää on kiivennyt kavereidensa kanssa muumiseinän kehyksiin.

Lumisadepallossa leijailee hiljalleen hiutalepyry ja viime joulusta asti hengissä selvinnyt huonekuusi kiinnostaa kissoja edelleen. Koska joulun teemavärinä tulee olemaan vihreä, polttelen kaappeihin kertyneitä punaisia kynttilöitä pikkuhiljaa harmaiden, valkoisten ja vihreiden seuraajiensa alta pois. 

Ikeasta joulupaperiostosten yhteydessä mukaan tarttuneet tinasotilaskoristeet, jotka jäävät todennäköisesti tämän joulun ainoiksi uusiksi koristehankinnoiksi, etsivät vielä paikkaansa. Mutta ehtiihän tässä vielä pohtia!

Katso myös nämä: joulun teemaväripohdintaa & joulupaketointi-inspiraatiota

Päivän kysymys: Kuinka monta bloggaaja-opiskelijaa ja nörttimiestä tarvitaan vaihtamaan valaisin?

Siinä ne nyt ovat, lastenhuoneen uudet koristukset. Kattolamppu menee vaihtoon, samoin yksi julisteista. Mikäs siinä, mutta jännityksellä seuraan, kuinka kauan niiden saamisessa paikalleen tuleekaan viemään. Nämä kun tuppaavat olemaan projekteja, joiden aikaan saamisessa kestää ja kestää. Työnjako on seuraava: minä kehystän julisteen ja mies kiinnittää valaisimen. 

Viihdytän joskus itseäni veikkaamalla, mihin mennessä saan minkäkin homman aikaiseksi (tai vastaavasti, milloin mies ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee jonkin askareen). Esimerkiksi viimeisimmät esseet veikkasin saavani valmiiksi kuluneen perjantain kello kuuteen mennessä, mutta pieleen meni, sillä deadline siirtyi iltakuudesta vasta sunnuntaihin.

Ottaisin mielelläni vastaan valistuneita arvauksia siitä, milloin valaisin keikkuu paikallaan ja juliste on kehyksissään – veikatkaa jotain! Esimerkiksi jouluaattona, ensi vuonna, huomisiltana tai juhannukseen mennessä voisivat olla kukin yhtä valideja veikkauksia. Myös jokeriarvaukset kuten joku muu kiinnittää lampun lopulta, kun vaimo hermostuu, kelpaavat. 

Juliste: Lahjapaperiarkki Kööpenhaminan Urban Outfittersistä /
Valaisin: Tigerin maapallolamppu on mallikappale, joka päätyi minulle blogin ja monen mutkan kautta

P.S. Lähimmäksi veikannut voittaa jotain kivaa, en tosin ole vielä keksinyt mitä. 

Mistä kuumia miehiä suihkuseuraksi, sänkyyn tai käsipuoleen?

Naureskelin itsekseni, kun mietin, millaiseksi puolisoni naama venähtäisi, jos hän huomaisi sänkyyn sujahtaessaan satiinilakanoista kurkistavan viriilin miehen nahkahousuissaan tai nappaavansa suihkun jälkeen käteensä pyykeen, jota koristavat komeat uroot. Tosin jos minulta kysytään, haluaisin pyykeeseeni kokovartalokuvan pyyhkeen täydeltä mitalta!

Jos ette muualta mediasta, kuvista ja hienosta alustuksestani sitä keksineet, Finlaysonin Tom of Finland-mallisto on täällä! Nyt on kyllä joululahjojen keksiminen tehty helpoksi: Ekointoilija-kaverille kangaskassi, treenaajasisarukselle hikipyyhe ja appiukolle tyynyliina.

Enkä muuten keksi mitään syytä sille, miksi tämän viikonlopun jutut ovat olleet vähän levottomia – palataan sille siveelliselle asialinjalle ihan pikapuoliin?

Mitäs sanotte, osaisitteko itse nukkua tiukkapöksyisillä komistuksilla koristelluissa lakanoissa?

 
// Kuvat: Finlayson // Ihan pyytteettä hehkutettu, jos mietitte.