Vauvauintivuosi – mitä jäi käteen?

Vauvauintivuosi loppui toukokuussa ja kuvienkin saavuttua viimein on hyvä tehdä kokemuksesta yhteenveto. Tosin täytyy sanoa, ettei kyseessä ollut ihan kokonainen vuosi. Kuutti syntyi maaliskussa ja ensimmäisen kevään sekä kesän ajan kerättiin painoa ja voimia.

Syksyllä, muistaakseni elokuussa, alkoivat uinnit. Aloitimme uinnin itse asiassa ihan hyvään aikaan sillä ihanteellisin vauvauinnin aloittamisikä on 3-4 kuukautta. Silloin lapsi jaksaa pysyä valveilla ja liikkua enemmän. Riittävän iän lisäksi lapsen tulee painaa vähintään 5 kg, jotta hän pysyy lämpimänä 32 asteisessa vedessä.

Ensimmäisillä kerroilla noin nelikuista vauvaa jännittivät uimahallin oudot äänet, suihkuhuoneen kaiut, isot lämpötilanvaihtelut, suuri määrä vieraita ihmisiä… Myös uimaopettajan kantava ääni vaikutti pelottavan useamman kuukauden. Jännitys näkyi erityisen tiiviisti sylissä kyhnöttämisenä ja kiinni vanhemman iholla viihtymisenä myös vedessä.

Muutamien kertojen jälkeen vauva tottui ympäristöön ja pääsimme oikeasti touhuamaan altaassa. Itkua, parkua tai paniikkia emme saaneet aikaiseksi kuin kerran ja silloinkin perääntyminen hieman kauemmaksi vieraasta aikuisesta rauhoitti tilanteen nopeasti.

Mitä vauvauinti oikein on?
Vauvauinti on vauvojen ja vanhempien (vanhemman) yhteinen, koulutetun ohjaajan valvoma leikki- ja liikuntahetki lämmitetyssä vedessä. Vauvauinti on koko perheen harrastus, jossa toiminta suunnitellaan ja toteutetaan lapsen ehdoilla. Vauvauinnissa lapsi ei opi itsenäisesti uimaan, vaan leikkimään vedessä ja usein myös sukeltamaan vanhempien seurassa ja heidän avustamanaan.

Välillä kuulee suosituksia, joiden mukaan alle vuoden ikäistä lasta ei kannattaisi viedä muuten vaan uimahalliin polskimaan, koska vesi saattaa olla likaista tai liian kylmää; Vauvauinnissa vesi on puhdistettua, sillä vauvan elimistö ei välttämättä kestä tavallista vettä. Altaan vesi on lämmitetty 32–34 asteiseksi, koska vauvan kehon lämmönsäätelyjärjestelmä ei vielä toimi kunnolla.

Mitä vauvauinnissa sitten tehtiin?
Meidän normaaliin vauvauintikertaamme on kuulunut uimahallille laina-autolla hurauttaminen ja lapsen kantaminen kopassa pukukoppiin. (Lapsen opittua kävelemään reippaasti, hän on saanut kävellä pukeutumistilaan ihan itse). Olemme laittaneet ripeästi uima-asut ja -vaipan päälle ja suunnanneet lämpimän suihkun kautta altaaseen.

Sekä uintikerran alussa että lopussa on ollut laulu- ja uintileikkejä. Välissä on harjoiteltu erilaisia vedessä toimimisessa tarvittavia taitoja, kunkin lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Ohjaaja on kierrellyt perheen luota toiselle ja käynyt läpi, mitä lapsi jo osaa sekä mitä ja miten voisi seuraavaksi harjoitella.

Usein ajatellaan, että vauvauinnissa opetellaan nimenomaan sukeltamaan, mutta kyllä muitakin taitoja on karttunut. Vauvat kelluivat, kääntyivät omin päin vedessä ympäri, puhaltelivat veteen, kehittivät motoriikkaansa tarttumalla hyvinkin epäsäännöllisesti liikkuviin leluihin veden pinnalla ja pinnan alla, tasapainoilivat pinnalla kelluvilla, huojuvilla patjoilla, kahlasivat matalassa päädyssä tukevasti ja pyllähtäessään pidättivät hengitystä, kunnes joku kauhaisi heidät takaisin pintaan.

Sukeltamisessa siirryttiin pikkuhiljaa vesikannun kanssa hengityksen pidättämisen opettelusta lyhyisiin, aikuisen tukemiin sukelluksiin. Niiden kautta päästiin oma-aloitteisiin, pitkiinkin sukelluksiin, jotka päättyivät parhaimmillaan siihen, että lapsi tarttui aikuiseen tai uima-altaan laitaan ja osasi näin tulla itse pois sukelluksista.

Kaikki lapset eivät pyrkineet itse veden alle, mutta lähes kaikki sukelsivat sylistä toiseen kun heidät lähetti matkaan ja jatkoivat tyytyväisinä polskuttelua pintaan nostettaessa. Kahden aikuisen kanssa sukelluksia oli helpompi harjoitella, mutta ohjaajan avulla homma onnistui yhdelläkin ”uittajalla”.  Sukellusten määrä ja kesto rajoitettiin vauvan iän mukaan. Tällä tavalla vältettiin liika veden juominen ja lapsen ylirasittuminen.

Myös aikuisen kanssa voi sukeltaa, kun lapsi on isompi. Lapsi napataan kainaloon, tehdään hänelle selväksi, että nyt mennään veden alle ja sitten sukelletaan. Oli koomisen näköistä kun mies lähestyi veden alla, lapsi kainalossaan, altaan toisesta päästä. Vauvakin ”ui” eli mukamas auttoi omilla käsillään ja jaloillaan. Molemmilla oli keskittynyt ilme ja pintaan noustessa (joskus veden allakin) jo nauratti.

Vauvauinnissa huomasi hyvin, miten erilaisia lapset ovat myös harrastustouhuissa. Osa hyppi tai ”kaatui” innoissaan patjalta, sylistä tai altaanreunalta veteen ja sukelsi itse. Toiset eivät halunneet veden alle, mutta nauttivat läiskyttämisestä, leikeistä ja uittamisesta. Mitä ilmeisemmin myös vedessä liikkuminen ja uuden oppiminen uintiryhmässä ovat temperamenttikysymyksiä.

Vauvauintiryhmässämme oli jo vähän itsenäisempiä, vauvauinti-iän ylärajalla olevia lapsia, joille sukeltaminen ei maistunut usein tai ollenkaan. Heidän kanssaan harjoiteltiin muun muassa laitaan tai toisen uittajan käsiin tarttumista, ”koalauintia” eli aikuisen hartioista kiinni pitämistä niin että aikuinen saattoi uida lähes normaalisti. Ja laskettiin kelluvan alustan päällä olevasta liukumäestä veteen, heitettiin palloja kelluviin koreihin; Puuhattiin ylipäätään kaikkea mukavaa ja motoriikkaa kehittävää vedessä.

Uintikerran lopuksi peseydyttiin ja lämmiteltiin saunassa. Meillä ohjelmaan kuului usein myös imetys, sillä uinnin ja saunomisen jälkeen Kuutti on ollut usein janoinen ja nukahtanut torkuille kotimatkalla.

Kuinka kauan uinti kestää ja mitä se maksaa?
Vauvauintivuoromme on ollut ensimmäinen illan uinneista, lauantai-iltana kello viideltä. Koska allas lämmitetään valmiiksi ennen vauvauintia eikä meitä ennen ole ollut ryhmää altaassa, olemme joskus tulleet paikalle hieman etuajassa saadaksemme uida pidempään, kun kerran olemme raahautuneet paikalle ja maksaneet uintimaksun. Vauvauinnin yksi uintikerta kestää yleensä noin puolisen tuntia, (lisänä tietenkin pukemiset, pesut ja saunomiset).

Vauvauinnille tulee hintaa kaupungissamme 40-50€ kuukaudessa, riippuen siitä, osallistuuko uintiin lapsen kanssa yksi vai kaksi vanhempaa. Vauvauinnin hinta vaihtelee suuresti paikkakunnittain ja järjestävästä tahosta riippuen.

Oletteko pitäneet harrastuksesta ja mitä tästä eteenpäin?
Taaperoikää lähestyessä vauvauinnista on tullut lapselle koko ajan ilmeisemmällä tavalla mieluinen harrastus. Uimahalliin sisälle astuminenkin saa tämän innostumaan. Kuutti haluaa veteen, sukeltelee usein oma-aloitteisesti pitkiäkin matkoja, räiskii ja touhuaa eikä tunnu väsyvän vesileikkeihin millään.

Aikuisille harrastus on ollut kohtuullisen mielekäs. Mies ei pidä laululeikeistä, mutta on kestänyt ne urhoollisesti ja minä en ole kovin hyvä yksikätissukeltaja, joten mies on hoitanut yhteissukellukset lapsen kanssa. Kun vesi on ollut lämmintä, altaassa on ollut mukava touhuta pidempäänkin.

Vauvauinnissa on ollut myös mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen perheiden välillä: Ryhmän muista vanhemmista on saanut juttuseuraa saunassa ja pukuhuoneessa. Onpa harrastuksesta tuttuja vanhempia nähnyt myös perhekerhoissa ja puistoissa ja on ollut mukava huomata joukosta joku ennestään tuttu, jolle mennä juttelemaan.

Edellytyksenä vauvauinnin turvalliselle toteutumiselle on vanhempien ohjaus ja koulutetun ohjaajan läsnäolo. Mutta nyt kun perusasiat on jo opittu ja vauvauinti-ikän jäädessä taakse, punnittavaksi jää, osallistummeko ohjattuun perheuintiin vai pyrimmekö käymään viikoittain uimassa omatoimisesti opittujen taitojen ylläpitämiseksi.

Perheuinnissa on uimassa sekä vauva- että tenavauimareita vanhempiensa kanssa. Mukana voi olla myös vanhempia sisaruksia. Perheuinnissakin vesi on lämmintä, tunti on ohjattu ja altaassa on erilaisia leluja. Perheuinnissa ohjaus yksilöllistä mutta asioita harjoitellaan myös yhdessä. Varsinaiseen uimakouluun pääsee vasta kolmevuotiaana.

Mitä hyötyä vauvauinnista on ja mitä lapsi on oppinut?
Vauvauinnista sanotaan että se saa lapsen nauttimaan vedessä olosta. Koen tämän pitävän paikkansa ainakin meidän kohdallamme. Lapsellemme on kehittynyt ennakkoluuloton ja positiivinen suhtautuminen veteen elementtinä. Vedessä on kivaa ja sinne halutaan mennä aina uudelleen. Vain kylmä ja viileä vesi tuottavat vähän vaikeuksia.

Vauvauinnin pitäisi myös edesauttaa myöhempää uimaan oppimista. Jos uintiharrastus pysyy aktiivisena, uskon uimaan oppimisen olevan helppoa. Entisenä vauvauimarina minun ei ole koskaan tarvinnut erikseen opetella uimaan vaan olen aina osannut uida edes jonkin verran.

Kuutilla vedessä oleminen ja liikkuminen on ikään nähden yllättävän varmaa ja hallittua. Eron huomaa erityisen hyvin verrattaessa lapsiin, jotka aloittavat uimassa käymisen yhden tai vasta kahden vuoden kieppeillä. Jos epäilyttää niin verratkaa joskus pikkuvauvasta asti säännöllisesti uimassa käynyttä taaperoa ja ensimmäisiä kertoja kahlailevaa tai uiskentelevaa saman ikäistä lasta.

Vauvauinti on vesiturvallisuutta lisäävä harrastus. Kun vauva oppii sukelluksesta noustessaan tarttumaan leluun tai uima-altaan laitaan, taidosta voi olla myöhemmin hyötyä esimerkiksi veteen pudottaessa. Lapsi osaa tarttua vaikkapa laituriin, aikuiseen tai veneen laitaan heti pinnalla käydessään.

Vauvauinnissa hyödynnetään sukellusrefleksiä, joka on suojareaktio lapsen pään joutuessa veden alle. Se estää veden pääsyn lapsen hengitysteihin. Tätä refleksiä ylläpitäen ja sitä hyödyntäen saadaan lapsi oppimaan hengityksen pidättämisen veteen joutuessaan jo ennen refleksin normaalia häviämistä; Kun lapsi sukeltaa tai kaatuu kahlaillessaan, hän pidättää hengitystä hyvin, vaikkei refleksiä enää olekaan. Tämä parantaa turvallisuutta rannalla tai uima-altaalla leikkiessä vaikkei poistakaan valvonnan tarvetta.

Lapsen taitojen ja varmuuden kehittymistä on ollut iloista ja ihmeellistä seurata. Kenties meidän vauvauintikokemuksemme on ollut keskivertoa parempikin, sillä joku uintiryhmän äideistä totesi saunassa istuessamme lapsemme olevan uimaopettajan ”tähtioppilas”.
(Ja hei kyllähän tuollainen väkisinkin lämmittää äidin mieltä!)

Onko teillä vauvauintikokemuksia?
Tuliko uinnista koko perheen yhteinen harrastus vai loppuiko lysti
lapsen sukelluslakkoon tai uintiaikaan, joka oli sunnuntaiaamuna seitsemältä?

Ethän kopioi tai käytä näitä(kään) kuvia ilman lupaa!
Kuvaaja: Martti Ojama

 

Littlephantin ystäville hyviä uutisia

Lindexin ja Camilla Lundstenin suunnitteleman Littlephantin yhteinen taival jatkuu.
Uuden yhteistyömalliston vaatteista osa on saatavilla koossa 56-86 kuten aiemmilla kerroilla. Mutta tällä kertaa kokoja 86-116 halajavat saavat lisäksi omat vaatteensa.

On hienoa, että ketju on reagoinut nopeasti runsain mitoin saapuneisiin asiakkaiden toiveisiin suurempienkin kokojen huomioimisesta. Jos siis pidät Littlephantista tai ylipäätään hauskoista ja värikkäistä lastenvaatteista ja olet kaivannut iloisia kuoseja myös isompien lasten vaatteisiin, kannattaa suunnata Lindexiin.

Uuden Littlephant-malliston lupaillaan tulevan myyntiin kesäkuun alussa. Eli ihan lähipäivinä, iik! Jos haluat laajemman kurkistuksen mallistoon, keräämieni omien suosikkieni lisäksi, kuvia sekä hinta-, koko- ja saatavuustietoja löytyy täältä.

Asiasta uutisoitiin ensimmäisenä (ainakin niin että minä sen huomasin)
Oi mutsi mutsin tontilla.

Kesä = keltaisen himo

Keltainen, keltainen, keltainen. Sama juttu joka vuosi. Kun puihin puhkeavat lehdet ja aurinko alkaa paistaa, minuun iskee tuntemattomana pysyttelevästä syystä ihan hirveä hinku saada kaikenlaista keltaista tavaraa.

Täydellisiltä heräteostoksilta onnistun yleensä välttymään, mutta tarpeeseen tulevat ostokset valikoituvat värinsä puolesta keltaisina. Kahden tai useamman tuotteen välinen valintakin saattaa ratketa sillä perusteella, saako niitä keltaisina.

Kokosin esille vähän keltaisia ihastuksiani.
Melko varmasti kotiutan näistä jossain vaiheessa ainakin nuo Bisgaardin kumisaappaat, (joiden hinnasta saa muuten 26.5 asti -25% pois) sekä lasten sakset.

Bisgaardin kumisaappaat: Minimint / Littlephantin Day bag: Lekmer /
Naisten neulepusero, vyö ja lasten jeggingsit: Elloksen Outlet /
Lasten salkku: Finnish design shop / Vitriini-rasia ja Fiskarsin sakset: Iittalan verkkokauppa

 

Tiivistämme laumaa

Monessa lapsen ja koiran yhteiseloa käsittelevässä oppaassa ja verkkoartikkelissa esitetään, että lapsen asemaa koiran silmissä vahvistavat erilaiset lapsen suorittamat hoitotoimenpiteet kuten ruoan antaminen.

Toinen oppaiden suosittelema puuha eli pienet koulutushetket, joissa lapsi palkitsee koiraa oikeasta toiminnasta, ovat hieman yli vuoden ikäisen lapsen tapauksessa liian haastavia. Aikuisen valvonnassa taapero on tähän mennessä saanut vasta silitellä koiraa ja antaa tälle ruokaa.

Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen enemmän lapsi voi osallistua koiran hoitoon ja tämän kanssa leikkimiseen. Koska säyseäkin koira voi innostua liiaksi tai ärsyyntyä lapsen
yli-innokkaista tai kovakouraisista lähentelyistä, en jättäisi alle kouluikäistä lasta ja koiraa keskenään tilaan, jossa lapsi pääsee yllättämään koiran tai ahdistamaan tämän nurkkaan.

Sopivan helpoilla tehtävillä, ja aikuisen kanssa yhdessä tehden, koirasta huolehtiminen voi kuitenkin olla hauskaa, opettaa lapselle vastuunkantoa ja vahvistaa koiran ja lapsen suhdetta. Ja ovathan nämä kaksi aika söpöjä yhdessä!

PS. Katsokaa video, se on mielestäni aika mainio.

 

Pö pö pölkkypää ei käytä kypärää

Siperian Ella palstalla käytiin kiivastakin keskustelua pyöräilykypärän tarpeellisuudesta, puolesta ja vastaan – onneksi lähinnä puolesta. Voin omakohtaisen kokemuksen perusteella sanoa että kun polkee lähes jokaisena päivänä vuodessa joko töihin tai kouluun, kuten joskus tein vuosien ajan, silloin tällöin kaatuu vaikka ajaisi kuinka varoen. Musta jää, pimeälle tielle heitetyt kepit tai paikaltaan pois viedyt katukaivot, joihin pyörän lamppu ei juuri satu osumaan saattavat tehdä tepposet kokeneellekin pyöräilijälle. Ylinopeutta kaahaavista tai kännissä ajavista autoilijoista puhumattakaan.

Suomessa kuolee vuosittain noin neljäkymmentä ja loukkaantuu vakavasti noin 1000 polkupyöräilijää. Kuolemista jopa 80 prosenttia johtuu päähän kohdistuneen iskun seurauksena syntyneestä aivovammasta. Jos Suomessa kaikki pyöräilijät käyttäisivät kypärää, kuolemat vähenisivät kahdella kolmanneksella ja loukkaantumiset yhdellä kolmanneksella. 

Pyöräilykypärän käyttämättä jättämistä ei voi mielestäni perustella enää edes tyyliseikoilla. Kypäriä on ulkonäöllisesti joka lähtöön sporttisesta siemenkypärästä skeittikupolin kautta hattua muistuttaviin päänsuojuksiin. Nyt siis kipinkapin nettiselaimesta kypäräkauppa auki uuteen välilehteen. Tai suunta kohti lähintä urheiluliikkettä tai isompaa kauppaa ja tutkimaan kypärävalikoimia.

Keräsin inspiraatioksi muutamia omia suosikkejani:
Kypäristä numerot 1-4 ja 6 ovat lasten kypäriä. Kasipallo ja kirsikkakypärä ovat Metka Lastentarvikkeesta ja lippalakki- ja lierihattumalliset Yakkayn kypärät päällisineen ovat Finnish Design Shopista. Nutcasen ihanaa vesimelonikypärää näyttäisi saavan ainakin Matkavarusteesta.

Aikuisten kypäristä K2:sen harmaakuvioinen kypärä ja Warp:n mustavalkoinen sekä mintunvihreä kypärä ovat Stadiumista. Greydana-kypärää voi etsiskellä Nutcasen jälleenmyyntiliikkeistä. Mustavalkoinen lippalakkikypärä on myös Yakkayn (FDS:n linkki yllä) ja oma kypäräni on juuri tuollainen.

Löytyikö näistä kenties tuleva kypäräsi?
Vai onko sinulla jokin muu iki-ihana kypärä, jota haluaisit suositella muillekin?

Turvallisia pyöräilymatkoja!

PS. Kypärän ostamisen lisäksi sitä pitää muistaa käyttää ja se pitää säätää oikein.

 

Toimitus Tykkää & ”Kysymyspostaus”

Voin iloiten todeta, että Ilman sinua olen lyijyä sai Toimitus Tykkää-tunnuksen.
Norppaperhe kiittää niin toimitusta kuin kaikkia palstaa ehdottaneita läiskyttäen ja ölisten!
Ihanaa kun luette ja kommentoitte!

________________________

Näin perjantain kunniaksi monista blogeista tuttu
kysymyspostaus nähdään nyt myös tällä tontilla.
Eli kysy kommenttiosiossa mitä haluat ja minä vastaan –
ainakin ellei kysymys koske muiden kuin minun yksityisasioita
tai ole ihan liian arkaluontoinen.

Onko jonkin blogin puolella esitellyn ja aloitetun
sinua kiinnostavan projektin eteneminen jäänyt raportoimatta?
Ihmetyttääkö jokin?
Oletko pitkään aikonut kysyä jotain, mutta se on aina unohtunut?
Mitä olet aina halunnut tietää?

Nyt otetaan vastaan hyviä ja erityisesti vähän pöhköjä…


Huikeaa perjantaita kaikille!

 

Märkä jalanjälki

On heräteostosten tekoa ja sitten on pakollisten heräteostosten tekoa
– akuuttiin tarpeeseen perustuvaa sellaista.

Kävelin ruokakaupasta kotiin vaunujen kanssa, kun kenkäni pohja tarttui kiinni johonkin, kaiketi katukaivon reunaan. Vanhojen talvisaappaiden pohja narahti ja irtosi lopullisesti. Se oli irvistellyt uhkaavasti jo kuukausia. Siinä sitten seisoin, kenkäraaja jalassani, pohja kädessäni, villasukka vettä tien pinnasta itseensä imien. Lähdin laahustamaan kotiin, märkä sukka joka askeleella ilkeästi litsahtaen. Ohittaessani Keravan Fidan risteyksen, tein äkkikäännöksen ja päädyin ostamaan itselleni uudet bootsit, hintaan 2,5€. Tarpeellinen heräteostos siis.

Seuraavaksi tulee se ei-niin-tarpeellinen heräteostos eli armeijan-/metsänvihreä Burberryn tikkitakki kokoa 42, hintaa 15€. Kun sitä ei vain voinut jättää hyllyyn. Vihreänruskeat saappaani, beiget pöksyni ja valkoinen kauluspaitani halusivat sen ystäväkseen. Nyt voin kävellä märillä niityillä mäyräkoiran kanssa ja kuvitella olevani hevostilan omistaja Emmerdalesta tai aatelisnainen jostain sivistyneemmästä brittidraamasta.
Niin, ei sitä voinut jättää sinne!

~~~~~~~

Nonariina Kahvia&Unelmia palstalta haastoi minut(kin) laskemaan oman hiilijalanjälkeni.
Sain tulokseni ja selitykseni tälle tulokselle yhdistettyä huteralla aasinsillalla kirppisostoksiin, joten olkaapa hyvä.

Hiilijalanjälkeni oli laskurin mukaan 5578 kg C02

Emme omista autoa, mutta meillä on laina-auto tarvittaessa käytössämme.
Säiden parantuessa pyrin lisäämään taas pyöräilyä liikkumismuotona, varsinkin kun tänä kesänä vauvan saa viimein kulkemaan mukana turvaistuimessa. Kun liikun yksinäni tai vauvan kanssa kahdestaan jonnekin, liikun jalan tai julkisilla. Ajokortti kun löytyy, mutta ajotaitoa ei. Pitkä ajomatkoja kertyy muutama vuodessa ja keskipitkiä samoin muutamia. Ajamme yleensä kerran vuodessa Kerava-Kouvola ja Kerava-Kotka välit edestakaisin sekä kerran Keravalta Kuopioon ja takaisin. Lyhyitä matkoja kuten kauppareissuja tai treenikyytejä on muutama viikossa.

Matkustamme usein erilaisiin kotimaan reissuihin junalla ja naapurimaissa vierailemme laivalla. Mielestäni lähimatkailulla saavutetaan usein aivan sama lomalla olon tunnelma ja irtiotto sekä uudet kokemukset. Läheskään aina ei tarvitse lentää maailman toiselle laidalle vain koska se on älyttömän trendikästä. Kyproksen häämatkamme oli pisin ja muistaakseni ainut lentomatkamme kuusivuotisen parisuhteemme aikana. Ensi kesänä lennämme Kööpenhaminaan, koska taloutemme ei anna periksi julkisilla matkustamista. Vaihtoehdoista otettiin kyllä selvää eikä lentämistä pidetty itsestään selvänä. Seuraavaa lentomatkaa ei ole kesän jälkeen tiedossa useampaan vuoteen. En tiedä, salliiko omatuntoni Euroopan ulkopuolelle lentämistä ollenkaan. Ei ainakaan vuosittain. Kenties kerran viidessä vuodessa?

Asumme kolmen hengen voimin 58 neliöisessä kerrostaloasunnossa, jossa on kaukolämpö.
Huonelämpötilamme pidetään alhaisena. Suurimman osan vuodesta pattereita ei käännetä ollenkaan lämmittämään eikä kylpyhuoneen lattialämmitys ole päällä. Suihkussa käyn kahden päivän välein, hiukset pesen kerran viikossa. 

Kodinkoneemme ja tietokoneemme on valittu osaltaan vähäisen energiankulutuksensa vuoksi. 
Sekä tiski- että pyykinpesukoneessa käytämme pääsääntöisesti ns. eko-ohjelmia ja kuivaan pyykin enimmäkseen ilmakuivauksella, en kuivurilla. Käytämme lapsellamme yövaippoja lukuun ottamatta kestovaippoja, joita on mahdollisuuksien mukaan hankittu useammalla lapsella aiemmin käytössä olleina.

Syömme pääpiirteissään kasvisruokaa, mutta käytämme maito- ja munatuotteita. Kalaa on tarjolla muutaman kerran viikossa ja lihaa satunnaisesti juhlaruokana. Koska mies on luopunut lihasta, minä olen luopunut leivän päälle laitettavasta juustostani. Pyrimme valitsemaan jossain määrin sesongin vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, mutta toisinaan niitä tulee hankittua sesongin ulkopuolellakin. Ekologisuus on ruoka-ajattelussani tärkeää. Jopa pitkään imetykseen vaikutti osittain ajatus sen ekologisuudesta:
Vähemmän maidon teollista valmistusta, kuljetuksia ja jätettä.

Yksi kompastuskivi ekologisessa elämäntavassa ovat lemmikit. Puolustaudun sillä, että olemme ottaneet kissat ns. sosiaalitapauksina eli lopetusuhan alta meille asumaan. Koirakin on pieni eli se syö vähemmän. Koira vähentää tehokkaasti taloutemme tuottaman biojätteen määrää. Emme joudu heittämään yli jäänyttä ruokaa oikeastaan koskaan pois vaan se katooa koiran pohjattomaan vatsaan – poikkeuksena jotkin erittäin mausteiset ruoat.

Ostamme kaiken kissanruoasta ketsuppiin ja pyykinpesuaineeseen mahdollisimman isoissa tai kierrätettävissä pakkauksissa. Sekajätettä tulee vähän, sillä lasi-, metalli-, kartonki-, pahvi-, paperi- ja biojätteen lajittelemme erillisiin astioihin ja viemme taloyhtiön kierrätyspisteeseen.

Ja sitten on kulutus. Olen määrätietoisesti vähentänyt vaatteiden ostamista itselleni ja miehelle. Lapselle olen ostanut vaatteita jonkin verran, tosin paljon myös kirpputorilta. Kierrätän kaikki suinkin käyttökelpoiset pieniksi tai turhiksi käyneet vaatteemme ja kodintekstiilimme. Kotiin ostamieni tuotteiden määrää olen vähentänyt erityisen paljon, silläkin uhalla, että olen huono bloggaaja, kun en esittele jatkuvasti uusia verhoja tai vilttejä.

Teen kolme hiilijalanjälkilupausta:

1) En osta yksiäkään uusia kenkiä tänä vuonna (paitsi pojalle, jos tämä kasvaa vanhoista ulos).

2) Satsaan olemassa olevien vaatteidemme huoltoon: Parsin, ompelen irronneet napit, hankin nukkaimurin ja käytän sitä enkä jätä vaatteita tai kenkiä vuosiksi odottamaan uutta vetoketjua tai kantalappuja.

3) Kuljen suuremman osan treenimatkoista pyöräillen

Testaa sinäkin hiilijalanjälkesi!


Pääsetkö 5500kg C02 tavoitteeseen vuoteen 2050 mennessä?

 

pico pico pic pico pico pic

On hauskaa huomata, miten oman vaatteiden ostelun vaihdettua lastenvaatteiden osteluun, 
huomaa aikaisempaa paremmin, miten muutkin jutut kuin Cars-, Angry Birds- ja Hello Kitty-printit näkyvät monen eri merkin ja ketjun vaatteissa. Ideat kiertävät (tai sitten käy niin kuin lastenvaatteiden suunnittelun ihmeelliseen maailmaan vihkiytynyt Luru selittää kommenttiosiossa).

Hei tehdäänpä tällainen sadetakin oloinen romantisoitu kalastajakylä-rannikko-originellitakki
ja lisätään joku reipas väri. Tulee kyllä myymään kuin häkä kaikkien rumiin kuoseihin
ja softshelltakkeihin kyllästyneiden lastenvaateintoilijoiden keskuudessa.

Ja kun yksi takki myydään loppuun, muut tekevät äkkiä omansa perässä.
Mutta kyllä minä vähän tuota Seppälän takkia salaa hypistelin.

 

Tahdoin

 

Satuin rakastumaan ja perustamaan perheen miehen kanssa.
Yhtä hyvin elämä olisi voinut mennä niin, että minulla olisi perhe naisen kanssa. 
Mutta silloin meillä ei olisi ollut yksilöinä, pariskuntana tai perheenä
samoja oikeuksia tai mahdollisuuksia kuin mitä nykyisessä parisuhteessani meillä on ja oli.

Minusta se on väärin. Jos sinun mielestäsi rakkaus, sitoutuminen, halu jakaa elämänsä toisen kanssa, olla vanhempi ja osa perhettä ei katso parisuhteen osapuolien sukupuolta, anna äänesi kuulua. Välitä tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden viesti.

Tahdo jo tänään.

 

Muutama tiedotusasia

Kaivatut 120 seuraajaa saavutettiin (jee!)
ja lupaamani arvonta polkaistaan täten käyntiin huomenna.

Pysykää kanavalla, sillä arvonta on kohtuullisen pikainen; Voittaja arvotaan jo sunnuntaina.
(Ja muistattehan että 140 seuraajan tultua täyteen arvotaankin isompi yllätys!)

Kympin Joukko blogi on nyt saatu pystyyn.
Juoksujoukkueeseen osallistuvien kannattaa hakea palstan Vieraskirjoittajiksi.
Joukkueeseen pääsee edelleen mukaan, jos mielii saada treenitukea ja/tai -seuraa

Toivottavasti saamme palstalle mahdollisimman pian osallistujien esittelyjä,
treenikuvauksia, mietteitä tapahtumaan tai tulevaan treenikoitokseen liittyen.
Tervetuloa tutustumaan blogiin tänne!