Lapsen saaminen ja vanhemmaksi tuleminen on tehnyt minusta aikaisempaa herkemmän mitä tulee lasten kärsimykseen. Toki ajattelin nälänhädän, sotien tai luonnonmullistusten uhreja aiemminkin, mutta kuutit, pienet gorillat ja kääpiösiat saivat osakseen yhtäläistä huolta kuin ihmislapsetkin.

Ajatus lasten kärsimyksestä ja lapsensa menettäneen vanhemman surusta kirpaisee itseäni nykyään eri tavalla kuin ennen, varsinkin jos lapsia menehtyy sellaisten syiden vuoksi, jotka olisi mahdollista hoitaa kuntoon muutaman erikoiskahvin hinnalla. Joten kun minua pyydettiin vähän erilaiseen yhteistyöhön, kirjoittamaan Planin kampanjasta olin mielissäni.

Blogien roolista yhteiskunnallisten ongelmien esilletuojina käydään ajoittain vilkastakin keskustelua niin postauksissa kuin kommenttiosioissakin. On jokaisen bloggaajan linjanvetokysymys, miten kantaaottava ote blogissa on: Puhutaanko politiikka, sivutaanko uskontoa tai ihmisoikeuksia? Oma linjani on ollut se, että kirjoitan ensisijaisesti asioista, joista tiedän jotain. Tuotan kokemuksellista ja omakohtaista materiaalia enkä esitä olevani laaja-alainen asiantuntija sellaisissa asioissa, jotka eivät ole omaa alaani.

Blogeja verrataan usein perinteiseen painettuun mediaan ja sen vertailun perusteella blogini asettunee enemmän naisten- tai perhelehtien helppokulkuiseen maastoon kuin sanomalehtien informatiiviseen viidakkoon. Siinä missä aikakausilehdissäkin näkee myös syväluotaavia henkilöhaastatteluja tai yhteen ilmiöön laajemmin pureutuvia artikkeleita, niitä esiintyy myös blogissani.

Ensisijaisesti haluan blogini kuvaavan arkeamme, minua innostavia, positiivisia asioita, kokemuksiani ja tunteitani sekä esteettisesti miellyttäviä tai jokapäiväistä elämää helpottavia asioita. Toisinaan teen kuitenkin loikan myös maailman- tai maanlaajuisten sosiaalisten ongelmien hetteikölle. Ja siellä, hyvät ystävät, me nyt seisomme.

Mutta minunhan piti kirjoittaa kummilapsikampanjasta, eikä blogien mahdollisesta roolista maailman pahuuden äänitorvina. Joten kerron lyhyesti vastauksen kysymykseen:
Mikä kummilapsikampanja?

Lasten avun tarve kehitysmaissa on jatkuvaa ja siksi Plan on ottanut tavoitteeksi kerätä 1000 uutta kummia seuraavan kolmen kuukauden aikana. Aktiivinen kummitoiminta on äärimmäisen arvokasta, sillä kummien tuella heidän kummilapsensa saavat paremmat edellytykset turvalliseen elämään, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja puhtaaseen veteen.

Kummien antama tuki ei ohjaudu pelkästään kummilapselle vaan auttaa lapsen yhteisöä vastaamalla yhteisön kulloisiinkin tarpeisiin: Yhteisön jäsenten kanssa neuvotellaan siitä, mitkä seikat heidän elinoloissaan vaativat parantamista. Myös lapset saavat osallistua päätöksentekoon ja suunnitteluun, ovathan lapset asiantuntijoita omaan elämänsä asioissa.

Kummiksi ryhtymällä pääsee tutustumaan toisen kulttuurin arkielämään ja seuraamaan, millaisia muutoksia tuella saadaan aikaan yhteisössä ja lapsen elämässä. Kummi voi halutessaan kirjoittaa lapselle ja hän saa säännöllisiä raportteja kummilapsensa elämästä. Planilla on myös erilaisia sähköisiä palveluita kuten uutiskirjeitä ja Oma Plan-palvelu, jossa voi muun muassa tarkastella kummilapsensa tietoja.

Innostuin kummikampanjasta niin paljon että olen tehnyt kuumeisia laskelmia siitä, mistä säännöllisistä menoista voisin karsia niin että opintotuesta riittäisi pala kummina toimimiseen. Karsiako satunnaisista koulun kahvilasta ostetuista kolapulloista vaiko sisustuslehtitilauksesta. Kummastakin voisin periaatteessa luopua. Itselleni olisi nimittäin antoisaa kuulla siitä, minne antamani tuki menisi, vaikka tukea voi toki antaa myös muilla tavoilla.

Kaikilla ei yksinkertaisesti ole rahallisesti mahdollista ryhtyä kummeiksi, mutta haastan teidät osallistumaan kampanjaan tavalla tai toisella. Kummiksi ryhtymisen lisäksi voitte tukea levittämällä kampanjatietoisuutta: Tutustumalla kampanjaan ja jakamalla kampanjasivua Kampanjatietoisuutta voi levittää tutustumalla kampanjaan ja jakamalla sen esittelysivua (klik) tai tykkäämällä Plan-kummien Facebook-sivusta.

Rakennetaan yhdessä oikeudenmukaisempaa maailmaa, jossa yhä useammat lapset saisivat elää turvallisen ja onnellisen lapsuuden… Sillä siitä saa itselleenkin hyvän mielen!