Hengissä ollaan, vaikkei eilen paljon mitään kuulunutkaan. Alkuviikosta jokin nuhapöpö koetti mönkiä meille, mutta nyt olen taas elävien kirjoissa. (Se blogin Facebookissa ja Instagramissa raportoimani ällöttävän kammottava terveyssoosi liittyi muuten nuhan häätöoperaatioon.) Lapsi on ollut vain vähän kiukkuinen ja siinäpä se, eikä mieskään ole oireillut sen kummemmin. Lisäkseni asunnossa aivasteli vain koira, mikä on ehkä hiukan huolestuttavaa. Salaisia ihmissusisukujuuria kenties?

Illalla pitäisi käydä vetämässä partiokokous ja sitä ennen koetan selvitellä parin huilipäivän aikana kertyneitä sotkuja kotoa. Eilen jaksoin sentään perata osan sähköpostilaatikosta tursuavista viesteistä joko vastattaviksi tai poistettaviksi. Kun bittiavaruuden palasien siirteleminenkin tuntui turhan raskaalta, päätin kinuta mieheltä teetä ja lepuuttaa ennen kuin tulen kunnolla kipeäksi.

Olisin silti ollut raahautumassa salille ja crossaamaan keskiviikkona, mutta aamulla kännykkääni kilahti viesti lapsiparkin peruuntumisesta sairastapauksen vuoksi. Käänsin siis kylkeä ja laitoin lapselle Seikkailija Doraa pyörimään. Tiedättekö niitä tilanteita, kun joku muu tekee päätöksen lähtemisestä tai lähtemättä jättämisestä puolestanne? Ja ai että se on helpompaa niin!

Huomenna suuntaamme viettämään viimeistä varsinaista ”kesäloman” päivää Helsinkiin leikkitreffien, asioiden hoitamisen ja yhden tapaamisen merkeissä. Mutta siitä sitten tunnelmia jälkikäteen, koettakaa pysyä henkisesti ja fyysisesti kasassa, te kaikki arjen raskauttamat!

– Äiti, tää Mörkö syö sun naaman. – Ei naamaan, kun se Mörkö menee muuten ihan peitevoiteeseen. – Höhöö, no käden sitten. – Iiks. Ohoh, Musta Kostajakin haluaa leikkiä. Poseerataan vielä lopuksi. Pus! P.S. Muut 52 viikkoa-projektin kuvat täältä.    

Kävimme sunnuntaina Kuutin kanssa ihka ensimmäistä kertaa Lapsimessuilla. Onhan tässä ollut tilaisuuksia piipahtaa aiemminkin, mutta raskaus- ja vauva-aika olivat sen verran kriisinkäryisiä ja opiskelukiireisiä, etteivät Lapsimessut jaksaneet vetää puoleensa. Nyt, kaksivuotiaan ja reippaaksi reissuseuraksi osoittautuneen lapsen kanssa, messuileminen alkoi viimein kuulostaa hyvältä ajatukselta.

Aikomukseni oli piipahtaa messuilla lauantaina, mutta suunnitelmani ei toteutunut laisinkaan: Ensinnäkin olin Aussie-gaalan jälkeen niin väsynyt, etten selvinnyt mihinkään koko lauantaina ja toisekseen käyntimme messuilla ei ollut mikään piipahdus; Olimme lapsen kanssa messuilla kuusi tuntia!

Joku saattaa miettiä että miten ihmeessä messuilla saa edes kulumaan neljäsosavuorokauden, mutta todettakoon heti aluksi, että Messukeskuksessa oli samaan aikaan useita messuja: Lapsimessut, Kädentaitomessut sekä lemmikki- ja pienoismalliaiheiset messut ja vieläpä outletmessutkin. Pääsimme Kuutin kanssa perehtymään messuvierailumme ohessa myös erääseen palveluun, josta aion kirjoitella lähipäivinä ihan oman postauksensa muodossa…

Kävimme kiertelemässä vain Lapsimessujen ja PetExpon tarjontaa ja silti aikaa meni noinkin mittavasti. Pienoismallimessuilla olisimme voineet pyörähtää, ellei lapsi olisi legokaupungin nähdessään aloittanut maailmanlopun enteillä kuorrutettua rimpuilua kohti tuota ihanaa ihmemaailmaa; Katsoin parhaakseni poistua hipihiljaksiin takavasemmalle ja kiertää kyseisen messualueen mahdollisimman kaukaa siihen asti että lapsi saavuttaisi riittävän iän tai itsehillinnän siellä selviytyäkseen.

Toki lapsen kanssa reissatessa aikatauluun täytyi mahduttaa kaksi vessapysähdystä ja lounastauko, mutta huoltotoimenpiteisiin kului yllättävän vähän aikaa – hyvä että joskus niinkin! Lapsi myös ilmoitti huollon tarpeesta kiitettävän yksiselitteisesti, sillä hän alkoi lounasajan lähestyessä karjahtelemaan rattaistaan. ”Ruokaa, syömään, ruokaa…” Tällaista ei ole koskaan aiemmin tapahtunut, liekö syyttäminen kaikkialla messualueella leijailleita ruokien tuoksuja?

Messuilla olisi ollut vaikka mitä tekemistä paloauton tutkimisesta pituushyppyharjoituksiin, mutta Kuutti viihtyi mukana yllättävän hyvin erilaisia messupisteitä tuijotellen ja erinäisiä näytetuotteita kuten kauraleipää, skyriä ja hedelmäsmoothieita maistellen. Muumimaailman messuosastolla lapsi pääsi leikkimään Muumitalossa ja itseäni ilahduttivat monien ennalta himoittujen ja ihailtujen lastenvaatemerkkien tarjonnan hipelöiminen ja uusiin merkkeihin sekä valmistajiin tutustuminen.

Rahaa kuluikin ihan kiitettävästi ja nyt ilmassa on jopa lievää lastenvaateähkyä. Minut tuntevat voivat varmaan todeta että se on jo aika paljon sanottu. Rahanmenon lisäksi jäin myös hieman harmittelemaan sitä, etten kiertänyt maltilla läpi koko messutarjontaa ja valinnut ostettavia tuotteita vasta kierroksen jälkeen. En tehnyt varsinaisia hutiostoksia, mutta hyvin rajallisen budjetin kanssa liikkuessani olisin voinut punnita ostoksiani vielä pidempään.

Lapselle olisi ollut tarjolla vaikka millaisia puuhia: Pesosen jututtamista, kirjastoautoon tutustumista, syntymäpäivänaamareiden askartelemista, potkumopon kokeilemista tai origamin taittelua (hahah, meidän kaksivuotias ja origamit…), mutta lounastauon jälkeen aloin olla itse varsin kypsä siirtymään toiseen messuhalliin eli kastastamaan lemmikkieläimiä. Ja olen täysin varma siitä, että mies olisi ollut kypsä maisemanvaihdokseen vielä huomattavasti minua aiemmin. Kuutilla taitaakin olla perheemme rautaisin messukestävyys!

Lemmikkieläimistä kiinnostavin oli papukaija, jonka Kuutti ilmoitti heti messuhalliin astuessamme tahtovansa nähdä. Papukaijojen lisäksi lapsi ihmetteli muun muassa agilitypupua sekä isohkossa aitauksessaan temmeltävää marsujoukkoa ja pääsi silittelemään rottaa sekä suurta lurppakorvakania. Myös liskot ja kilpikonnat kiinnostivat, tosin niiden luokse koetettiin pyrkiä turhankin innokkaasti.

Täytyy kuitenkin sanoa, ettei lapsi ollut lemmikeistä yhtä täpinöissään kuin mitä muistelen itse lapsena olleeni – olivathan ne selvästi kiinnostavia, mutteivät maailmankaikkeuden jännittävin ja huikein elämys. Osasyy tilanteelle on varmaankin se, että meillä on kolme lemmikkiä kotona, toisin kuin lapsuudenkodissani, jossa ainoat soveltuvat eläimet olivat erilaiset kalat ja muut vesieläjät.

Reissu oli vesisateen ja tuulenpuuskien vauhdittamasta paluumatkasta huolimatta oikein onnistunut ja kenties saan jossain vaiheessa kuvailtua messuostoksiani: Ainakin eräs olohuoneessa komeileva kokoelmamme sai täydennystä…

Kävittekö Lapsimessuilla ja miten messureissunne sujuivat?