Viime hetken äitienpäivälahjavinkit

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Uutiset & yhteiskunta 2 kommenttia

Blogini lukija, joka työskentelee hyväntekeväisyysjärjestössä, huikkasi että äitienpäivän korvilla voisi vinkata eettisien lahjojen ostamisesta siinä missä joululahjasesongin aikoihinkin. Jätin asian hautumaan ja luin sittemmin, kouluhommien keskellä tarpeellisena muistutuksena toimineen, Kristaliinan jutun aiheesta. Ja totesin että niinpä, tässä voisi olla vastaus omaankin, edelliselle päivälle jääneeseen äitenpäivälahjapohdintaani.

Onko äitienpäivälahjan hankkiminen jäänyt viime tinkaan tai kaipaisiko lahja täydennystä? Löytyykö lahjan saajalta jo kaikkea: lukuisia Mariskooleja, viidet villapohjasukat, kahvakuula, joogamatto sekä korillinen koruja ja piikki luottokampaajalle? Onko äitisi, mummosi tai muu läheisesi, jota haluat muistaa äitienpäivänä, kiinnostunut hyväntekeväisyydestä ja yhteisvastuusta? Ilahtuisiko hän aineettomasta lahjasta, jolla annettaisiin paremmat puitteet äitiydelle ja lapsien kasvulle jossain kehitysmaassa?

Jos vastasit kyllä, eettisissä lahjoissa riittää valinnanvaraa. On koulutusta lapsille ja aikuisille, yrittäjyyskoulutusta naisille tai terveyspalveluita odottaville ja synnyttäville äideille. Hintahaarukkakin on laaja, viidestä eurosta useiden kymmenien eurojen arvoiseen lahjaan. (Jonkin kalliimman lahjan voisi toki hankkia vaikka sisarusten kanssa yhdessä.) Valitsin tähän kolme mielestäni erityisen hyvin äitienpäivään sopivaa lahjaa:

Elämä:
”Tällä lahjalla vähennetään äitien ja vastasyntyneiden kuolemia synnytyksen yhteydessä. Kehitysmaissa ne ovat yhä yleisiä. Koulutus, tiedotus ja äidin pääsy jo odotusaikana terveyspalvelujen pariin antavat lapselle vahvan alun elämään. Lahjan avulla lapsen terveyttä seurataan kokonaisvaltaisesti ensimmäisten elinvuosien aikana.”

Päivähoito lapselle
”Lahjasta saaduilla varoilla tuetaan naisten ammattikoulutusta tarjoamalla opiskelijanaisten lapsille päivähoitoa koulupäivän ajaksi. Naisten Pankki tukee ammattikoulutuskeskuksia, joissa nuoret naiset pääsevät opiskelemaan itselleen ammatin. Opiskelijat ovat kasvaneet sisällissodan vaurioittamissa olosuhteissa ja monet ovat kouluja käymättömiä yksinhuoltajia. Ammatillisten oppien lisäksi naisille tarjotaan koulutusta yrittäjyydestä, ja he tekevät työharjoittelun alaansa liittyvässä yrityksessä opintojensa päätyttyä. Useimmissa kehitysmaissa yksi merkittävä este naisten koulutukselle aikuisiässä on lasten päivähoitopaikan puuttuminen.”

Äidille puutarha:
”Tällä lahjalla perheet saavat koulutusta kasvien viljelyyn ja säilytykseen. Perheet saavat siemeniä, taimia ja tarvikkeita kasvimaan rakentamiseen. Vanhemmille kerrotaan lasten monipuolisesta ruokavaliosta sekä aliravitsemuksen hoidosta. Lapset saavat monipuolisempaa ruokaa ja kasvavat terveempinä.”

Lisää erilaisia eettisiä lahjoja löytyy esimerkiksi World Visionilta, Planilta, Kirkon ulkomaanavulta ja Suomen Punaiselta Ristiltä.

Sopisiko eettinen lahja mielestänne äitienpäivälahjaksi?
Ilahtuisitteko itse eettisestä lahjasta yhtälailla kuin perinteisemmästä lahjasta?

Pari sanaa äänestämisestä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Uutiset & yhteiskunta 4 kommenttia

Eurovaalilipukkeet kolahtivat postilaatikosta. Olen äänestänyt jokaisissa mahdollisissa kunta-, eduskunta- ja presidentinvaaleissa, aina siitä asti kun sain äänioikeuden. Pidän äänestämistä ja politiikan suurien linjojen seuraamista kansalaisvelvollisuutena ja erityisesti sitä taustaa vasten yllätyin kun ensireaktioni vaaleihin oli jopa vastenhakoinen.

En olisi millään jaksanut lähteä täyttämään vaalikoneita, selailemaan ehdokkaiden verkkosivuja, punnitsemaan heidän vaikuttamismahdollisuuksiaan meppeinä tai miettimään, mitkä vaaliteemat olisivat itselleni olennaiset. Mieheni linkittämä ehdokashaastattelu avasi kuitenkin silmäni. Luulin nimittäin videota ensin poliittisen komediasarjan osaksi tai parodiapätkäksi.

Tuskallisen totuuden tajuttuani avasin huokaisten YLE:n eurovaalikoneen ja huomasin ilokseni saavani tulokseksi ehdokkaita, joita olin aikaisemmin äänestänyt joillain vaalikierroksilla ennenkin, joten tiesin heidän poliittisen linjansa ja taustansa pääpiirteissään jo ennalta. Helppoa kuin heinänteko, varsinkin kun samat naamat pyörivät mukana vaaleista toiseen. Ja kaipa rutiini auttaa äänestämiseen valmistautumisessa ja homman aikaansaamisessa siinä missä muissakin asioissa.

Jos siis mietitte, jaksaisitteko lainkaan äänestää näissä karkeloissa, katsokaa nämä kaksi videonpätkää tai muita videoita Meppigalleriasta ja päättäkää vasta sen jälkeen, lähdettekö uurnille.

Itselleni ainakin iski lähes pakottava tarve lähteä äänestämään.

 

Tunnustus

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu hyvinvointi, Vanhemmuus 2 kommenttia

Tuntuu että jokainen naistenlehti ja elämäntaito-opas pursuaa neuvoja siitä, miten elämässä pitäisi osata ottaa rennosti, karsia ikävät ihmiset ja kuormittavat puuhat minimiin. Ratkaista ongelmansa ja saada ulkoiset puitteet tietyssä määrin kuntoon, jotta voisi nauttia elämästä.

Halusin vain käydä huikkaamasta että sairasteluista ja kiireestä (sekä valitettavasta erosta avaruuspoikakaverini kanssa, terveisiä S:lle, jos luet tätä!) huolimatta elämäni on yksinkertaisesti hurjan ihanaa. Täynnä rakkautta, ystäviä, lapsen kasvun seuraamista, hyvää ruokaa ja uusia, positiivisia haasteita.

Kroonisena kyynikkona ja satunnaisena skeptikkona koen onnellisuuteni hehkuttamisen vaikeaksi; Olen pohjimmiltani ehkä eniten ”kakkaa kynsien alla”-bloggaaja, joten se ei lipsahda suustani tai näppäimistöstäni usein, saati luonnostaan… mutta nyt oli yksinkertaisesti pakko: On helppoa olla onnellinen, tässä ja nyt.

 

Elämäni kauheimmat sekunnit

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Oma elämä, Vanhemmuus 1 kommentti

Lueskelin Valeäidin kertomusta tilanteesta, jossa lapsi oli päässyt luikahtamaan omille teilleen, vanhemman tarkkaavaisuuden kääntyessä hetkeksi toisaalle. Pystyin samaistumaan hänen tunnelmiinsa, sillä säikähdin itsekin hetki sitten ihan todella. Pahemmin kuin ehkä mitään aiemmin.

Pelkoa, kauhua ja säikähdyksiä on monenlaista. On kauhuelokuvien ennalta-arvattavia, mutta piinaavia, koko ajan nurkan takana vaanivia säikäytyksiä ja liian vilkkaan mielikuvituksen aikaansaamaa pelkoa hiljaisella metsätiellä. (Ja miettikää, kun sieltä vesakosta yhtäkkiä tulla rymistelee hirvi – voi sitä kauhun määrää!)

On nimeämätöntä pelkoa läheisten sairastumisesta tai tapaturmiin joutumisista, inhottavimpina selittämättömät pahat aavistukset, jotka käyvät toteen. Ja sitten on selviytymisen kannalta olennaisia säikähdyksiä, jotka saavat hyppäämään pois huomaamatta jääneen auton edestä, väistämään käärmettä tai vetämään käden pois leimahtavan paistinpannun läheltä.

Toissaviikon perjantaina meillä oli melko tiiviisti ohjelmoitu ilta. Heti harjoitteluni loputtua hyppäsimme autoon, veimme iPadin huoltoon, kävimme ostamassa viemisiä ja suuntasimme kyläilemään, minkä jälkeen koetimme ehtiä vielä hyödyntämään saunavuoromme.

Huoltofirman parkkipaikalla, jossain päin Helsingin laidalla, mies lähti autosta viemään laitetta huoltoon. Irroitin lapsen istuimesta, nostin tämän ulos ja etsin auton etupenkiltä avaimia voidakseni lukita auton. Kuvittelin nähneeni miehen heittämässä niitä penkille lähtiessään. Avaimia ei löytynyt; Mies olikin ottanut ne mukaan. Käännyin sanoakseni lapselle että mennään hakemaan iskältä avaimet, että saadaan auto lukkoon. Ja lasta ei näy missään, ei yhtään missään.

Pyörin ympäri, katsoin onko lapsi kiertänyt auton toiselle puolelle. Parkkipaikka oli lähes tyhjä, näin esteettömästi viitisen metriä lähes joka suuntaan. Meinasin mennä totaaliseen paniikkiin: Eihän lapsi voi muutamassa kymmenessä sekunnissa ilmaan haihtua eikä kukaan voi tätä vierestäni napatakaan minun huomaamattani.

Huusin lasta nimeltä pariin otteeseen, kuulostin varmasti hätääntyneeltä. Tein nopean tilannearvion ja totesin, ettei parkkipaikalla ollut mitään lasta kiinnostavaa. Hänen oli siis täytynyt olla tarkkaavaisena auton kyydissä ollessaan ja huomata, mihin suuntaan mies oli lähtenyt. Suuntasin siis parkkipaikan viereisen rakennuksen kulman taakse kohti huoltoa ja lapsi tuli nurkalla vastaan. Hän oli lähtenyt miehen perään ja katsoi minua hölmistyneenä. Varmaan ihmetteli hätääntynyttä ääntäni.

Vasta pari päivää myöhemmin tajusin, miten vaarallinen tilanne olisi ollut vaikkapa väkijoukon keskellä tai lähellä isoa autotietä. Onni onnettomuudessa että selvisimme vain säikähdyksellä. Tiedänpä olla päästämättä lasta pois silmistäni hetkeksikään. Vahingosta viisastuneenakaan en pysty ymmärtämään, mitä järkeä evolutiivisesti tai muutenkaan on siinä, että kaksivuotiaalla on taitoja vaikka mihin, muttei järkeä sen himpun vertaa.

Ovatko lapsenne tai muut metrin mittaiset tyypit onnistuneet säikäyttelemään teitä kunnolla?

 

Vielä takeista: pienistä ja haaveeksi jääneistä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu tyyli 2 kommenttia

Se himoitsemani takki tuli postissa, noudin sen ja sovitin. Ja voihan pakurikääpä, vyötärösäätö ei ollutkaan toivotunlainen. Takki oli liian massiivinen ja laatikkomainen makuuni. Sopisi paremmin jollekin taitoluistelija-runotyttömalliselle kuin minulle.

Tungin siis takin huokaisten takaisin laatikkoonsa ja pitäisi viedä se palautukseen. Harmittaa siksikin vietäväksi, että takki oli sellaisen merkin takki, jonka vaatteista pidän yleisesti ottaenkin ja 190€ alkuhinta oli pudonnut viiteenkymppiin. Mutta kun ei niin ei.

Laitoin nyt, vahingosta viisastuneena, hieman erilaisella vyötärösäädöllä varustetun takin tilaukseen, toivotaan että se täyttäisi toiveeni. Kun tätä takkiasiaa on näin kauan haudottu, en aio nyt tyytyä sinne päin toiveisiini sopivaan takkiin.

Kun etsiskelin takkia itselleni päädyin tapani mukaan hieman harhateille eli selaamaan lasten maihinnousu- ja parkatakkeja. Löysinkin lapselle alennusmyynneistä mainion toppatakin ensi talvelle (tai sitä seuraavalle, jos lapsi kasvaakin todella hitaasti). Todella tyypillistä, parhaimmassa tapauksessa tässä käy taas niin että löydän lapselle jotain, mutta jätän ostamatta alun perin itselleni kaavaillun asian.


Takit: 1.,4., 6. & 7. Babyshop / 2. & 3. Ellos / 5. H&M

Päivän minityyli: Retroa ja tennareita

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu tyyli 4 kommenttia

Kävimme lapsen kanssa saunomassa vanhemmillani ja nappasin hänelle matka-asuksi vain ohuehkon takin ja kevyet kengät, sillä oleilimme ulkona vain autolle köpöttelyn ja sillä ajelun verran.

Jotkin vaatteet iskevät niin paljon, että niitä tekisi mieli hankkia monessakin värissä tai kuosissa. Useimmiten saan itseni hillittyä, mutta noita Noshin lippapipoja löytyy meiltä nykyään kahdessa eri koossa ja värissä. H&M:n dinosaurustennarit löytyisivät varmaan sekä minun että pojan kenkäkaapista, jos niitä olisi saanut aikuisten koossa. (Voi miksei, nyyh!)

Marimekon takin löysin aikoja sitten Huuto.netistä ja se on ilmeisesti oikeasti melko vanha, ainakin lappujen ja pikaisen hakukoneselailun perusteella. Koko on vielä reilu, mutta eiköhän lapsi sen ennemmin tai myöhemmin kasva kiinni. Mainion ruutupaperileggingsitkin hankin reilussa koossa, jotta niiden käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä.

Että semmoinen Kerava city boy* tällä kertaa!

*Linkki sisältää nostalgiapläjäyksen, pahoitteluni.

Haavetakki

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Muu tyyli 4 kommenttia

Tiedän olevani tässäkin asiassa vähän jälkijunassa, mutta olen oppinut että omassa tapauksessani joidenkin vaatehaaveiden täytyy vain antaa hautua riittävän pitkään. Ja nyt kauan pyörittelemäni ajatus vihreästä maihinnousutakista on toteutumassa.

Vihreänsävyisiä parka- ja maihinnousutakkeja on näkynyt muotikuvissa, ketjuliikeiden rekeissä ja kaduilla jo useamman vuoden ja ihastuin niihin lähes heti niiden ilmestyttyä rytinällä verkkokalvoilleni. Olen kuitenkin miettinyt pitkään, onko värimätsäyspakkomielteisen kannalta jonkin tietyn värisen takin hankkiminen lyhytnäköistä ja olisiko jokin tyylin sekä värin puolesta monikäyttöisempi takki fiksumpi hankinta.

Näiden vuosien aikana takkikokoelmani onkin täydentynyt harmaalla villakangastakilla ja mustalla trenssillä, jotka ovat oikein toimivia vaatekappaleita, mutteivät ole herättäneet mitään erityisiä sydämentykytyksiä, toisin kuin vaikkapa rehellisesti rakastamani mokkahapsujakku. Päätin lopulta muutaman vuoden harkinta-ajan olevan riittävän pitkä ja koska sydämeni sykkii vihreille renttutakeille edelleen, klikkasin yhden takin tilaukseen ja sovitukseen.

Minulla oli takille monia valintakriteerejä. Ensinnäkin väri: Sen pitäisi olla riittävän vihreä eikä taittua liikaa vaikkapa ruskeaan, harmaaseen tai siniseen. Toisekseen metalliset yksityiskohdat: Niiden tulisi olla mielellään takin väriset tai hopeiset. Lisäksi takin valintaan vaikuttivat myös pituus, jonka toivoin olevan likimain polvipituinen. Kurvikkaampana töppöjalkana asetin takille vaatimukseksi myös vyötärön säädettävyyden. Muunneltavuudesta, erikoisuudesta ja säväyttävistä yksityiskohdista tuli luonnollisesti lisäpisteitä.

Jännitän kovasti, sopiiko tilaamani takki. Minun täytyy sännätä heti mökiltä kotiuduttuani hakemaan paketti paikallisesta Valintatalosta. Takki on yksi näiden kollaasien takeista ja ajattelinkin kysyä, arvaatteko, minkä takin tilasin?

Takit: 1. & 2. H&M / 3. Seppälä / 4. Lindex / 5.-8. Zalando/ 9. & 10. Zalando / 11. & 12. Ellos

Katso myös:
The takki, villakangastakki talvihommissa ja trenssi koulutyttölookissa

 

Toukotunnelmia ja vanhemmuusturhaumia

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Matkat 2 kommenttia

Mökillä. Sateen ropinaa, räntää, sinimustia pilviä, tuulenpuuskia ja auringonpaistetta. Epävakaista säätä ja mieltä. Raskausaikana venyneitä lohtuneulemekkoja, merivettä hörpänneet upouudet muumikumisaappaat ja kahlaillessa kastuneet säärystimet. Astmapiippuun hengittelyä keskellä yötä, saunomista, omenapiirakkaa ja viikinkejä läppäriltä.

Lukuisia lintuja: peippoja, merimetsoja, lokkeja, sorsia ja joutsenia. Tohkeissaan oleva koira ja lapsi, joka haluaisi osallistua kaikkiin puuhiin laiturin nostamisesta alkaen; Valitettavasti kaksivuotias on vielä joissain hommissa enemmän tiellä kuin avuksi. Iloa pienistä puuhista, joita on jaksanut tehdä: Kuutin kanssa kaarnaveneellä leikkimisestä, lintujen katselusta ja ihan vaan olemisesta.

Turhautumista pitkittyneeseen tautiin, pitkäksi venyneen ruokailujen välin aiheuttamaa kiukkua, kokemuksia oman vanhemmuuden kyseenalaistetuksi tulemisesta, oli millekään niistä aihetta tai ei. Yrityksiä pitää lapsen uni- ja arkirytmistä kiinni, vaikkemme kotiympyröissä olekaan, tietäen arkiviikon alunkin sujuvan muuten väsymyskitinöiden ja yleisen nihkeilyn merkeissä.

Mitäs teidän viikonloppuunne on sisältynyt?

Savunpoiston laukaisukeskus.

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu tyyli Kommentoi

Nyt olisi vuorossa päivän asua eiliseltä ruokailureissulta Helsinkiin. (Tunnistatte aika varmasti myös glamröösin kuvauspaikan?) Mitä tästä sen kummemmin horisemaan kuin todeta että mustaa mustalla; Välillä tekee mieli kiskoa vaatekaapin tummempaakin osastoa päälle.

Mutta nyt kipaisen kuulkaas tuonne pihamaalle, sillä täällä paistaa aurinko, lokit kirkuvat ja meri kuohuu. Miesporukka nostaa laituria paikalleen, mutta itse ajattelin paikantaa lapseni ja koirani sekä tarkistaa, olisiko lakupussissa vielä jäljellä jotain ryöstettävää.

Housut ja takki: H&M / Toppi: Äidin / Kengät: Sigerson Morrison (Zalando) / Laukku: Cubus / Korvakorut: Gina Tricot