Nyt on tämän vuoden Habitarekin kurkistettu. (Suuret kiitokset Ammalle kaverilipuista!) Aika vähän mitään uutta oli esillä ja omaan makuuni uutuuksissa oli turhan paljon vaaleaa puuta. Mitä seuraan tulee, se oli hyvää ja väkeä riittävän väljästi. Ja onhan kiertely ja muotoilun trendien haistelu kuitenkin aina inspiroivaa!
Auton takapenkiltä, mökkimatkan varrelta postaaminen on sen verran pahoinvointia aiheuttavaa, että päästän itseni kirjoittamasta ja teidät pidemmittä hölinöittä kuvien pariin!
Pastellinvihertävä sohvapöytä tässä hei. Kuulemani perusteella olen uusi rakastettu, joten täytynee kertoa itsestäni parilla sanalla. Olen niin sanottu rescue-huonekalu. Minut oli tuomittu kannettavaksi kokolle, mutta eräs hamstrausoireista ajoittain kärsivä nainen raahasi minut kauhistuneen näköisenä turvaan ja lupasi kunnostaa minut uuteen uskoon.
Hintaa minulle tuli maalin ja pensselien muodossa noin kaksikymmentä euroa, suteja voi tosin käyttää muuhunkin. Työtunteja raikastamiseeni tuhrautui hiomisineen ja maalaamisineen varmaan kymmenkunta. Maalipintani kaipaa vielä pientä paikkailua, mutta olen pääpiirteissään valmis. Joka tapauksessa vihertävä sävyni on hienompi kuin tätä edeltänyt, lohkeillut ja vienosti ulosteensävyyn taittava ruskea värini.
Saan kesän mittaan toivottavasti kavereikseni tuunatun pirttipöydän kaluston ja kenties vuodesohvankin, riippuen siitä, mitä huonekaluja saa sorkkia ja kuinka vipsahtanessa tilassa minut tuunannut naisihminen on. Tämä taisi nimittäin kehittää itselleen orastavan jännetupintulehduksen raivoisalla hiomisellaan. Mutta kyllä tuo silti näytti ärsyttävän omahyväiseltä kuvaillessaan uutuudenkiiltävää ilmettäni. Kenties mielessään siinsivät suurisuuntaisemmat vaalean- ja pastellinsävyisten sisustusunelmien hattarapilvet?
Seuraa pakollinen aloitushuomautus ennen kuin sohaisen koko kestovaippasoppaa: Kokemukset ovat omiani, joskin saatan sivuta myös miehen tai lähipiirimme kokemuksia. Mielensäpahoittajien ei kuitenkaan kannata vaivautua pahoittamaan mieltänsä. Te olette eri mieltä, syystä tai toisesta ja se ei muutu miksikään kommentilaatikossa tai mammapalstoilla huutamisella.
Eräs lukijani kysyi, löytyykö blogistani postausta kestovaippojen käytöstä ja jouduin toteamaan, ettei löydy, vaikka olemmekin käyttäneet kestoja yövaippoja ja satunnaisia reissuvaippoja lukuun ottamatta kohta kaksi vuotta.
Miksi kestovaipat? Sen kysymyksen saan kuulla aina ajoittain, tutuilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Tekisi mieleni vastata, että miksi ei, mutta mihinpä se johtaisi, joten totean, että minulle kestojen käyttäminen on ollut ensisijaisesti ekologinen valinta, muttei niiden käytöstä koituneille rahallisille säästöillekään ole tuhahdeltu! Asiaa ei muuten koskaan tiedustella mieheltä, vaikka olisihan hänkin voinut olla päätöksenteon primus motor.
Koetan pohtia elämämme valinnoissa muutenkin ekologisia seikkoja, kasvissyöjänä, roskien ja tavaroiden kierrättäjänä ja enimmäkseen lähimatkailijana. Täysin kertakäyttövaipoilla lapsemme vaippa-asioiden hoitaminen olisi ollut minulle iso pettymys ja olisin kokenut sen epäonnistumisena omalla kohdallani. Näin ei selvästikään ole monessa muussa perheessä, joille muut asiat ovat vastaavasti tärkeitä.
Kaksi isoa asiaa, jotka vaikuttavat vaippojen hankintaan, istuvuuteen ja isompien vaippojen ostamisen tarpeeseen ovat lapsen ruumiinrakenne ja kasvuvauhti. Joku lapsi voi painaa yksivuotiaana kaksitoista kiloa ja toinen saavuttaa kymmenen kilon rajapyykin kaksivuotissyntymäpäivänsä kunniaksi.
Isoimmilla lapsilla ns. newborn-kokoiset vaipat ovat käytössä vain hetken ja pienimmillä ne voivat sopia hyvinkin puolisen vuotta. Lisäksi hoikemman mallisilla lapsilla, jollainen omamme oli (äidistään poiketen) ihan pienenäkin, reisien paksuus vaikuttaa vaippojen istuvuuteen ja siten myös toimivuuteen. Tämä huomattiin meilläkin, kun jouduimme hankkimaan lisää pienimmän koon vaippoja lapsen synnyttyä.
Netistä löytyy paljon tukiryhmiä ja keskusteluita erilaisista vaippamateriaaleista ja eri vaippamerkkien eroista, muun muassa siitä, mitkä vaipat sopivat hoikemmille lapsille, herkkäihoisile tai missä on eniten säätö- eli kasvunvaraa. Tietoa löytyykin siis jopa liiaksi asti, joten keskityn kirjoituksessani kokemuksiimme, en kattavan tietopaketin kokoamiseen.
Sanon heti aluksi, että kokemuksiini kestovaippatouhusta vaikuttaa suuresti se, että olen todella laiska vaihtamaan vaippoja. Saman lapsen ja samojen vaippojen kanssa pelaavat muut aikuiset ovat selvinneet vähemmillä ylivuodoilla, mikä kertonee selvästi siitä, etten jaksa ja muista tarkistaa vaipan märkyyttä kovinkaan usein – ennen kuin lapsen housuihin, vaipan syrjään ilmestyy märkä läntti.
Synnytyssairaalaan emme raahanneet kestoja, mutta kotona kaivoin kestot heti käyttöön. Lapsemme syntyi pienen simpanssin oloisena, ohuilla ruipulajaloilla varustettuna ja kuten todettua, aluksi vain muutama hankituista kuoriosista istui niin hyvin, etteivät kaikki tuotokset tulleet reisiaukoista ulos. Noin kuukauden iässä usemmat kuoret alkoivat sopia.
Aluksi koetimme pitää kestovaippoja lapsella myös öisin, mutta pestyäni ison sängyn lakanan ja huljuteltuani myös petauspatjan puhtaaksi eräänkin kerran, taivuimme käyttämään kertakäyttövaippoja öisin. Tosin enemmän tai vähemmän säännöllistä pissalakanahommaa jaksoimme lähemmäs vuoden ajan. Ja kertakäyttöisillä yövaipoilla on jatkettu tähän asti, sillä lapsen lähes vuoden kestäneet tiheät ja jatkuvat yöheräilyt sekä edelleen silloin tällöin toistuvat yöhepulit ovat pitäneet huolen siitä, ettei jaksamiseni ole riittänyt öisiin vaipanvaihtoihin.
Lapsen ihon kunto oli myös yksi asia, joka puolsi kestovaippojen käyttöä. Varsinkin pienempänä lapsemme iho ärtyi kertakäyttövaippojen käytöstä ja rauhoittui taas kun käytimme mahdollisimman paljon kestovaippoja. Tämäkin lienee yksilöllistä, mutta ilmeisesti kertakäyttövaippojen materiaalit tai niissä käytetyt kemikaalit kuten natriumpolyakrylaatti ärsyttivät lapsen ihoa. Lapsemme tuskin on ainut, jolla kertakäyttövaipat ärsyttävät ihoa, natriumpolyakrylaatin kun on todettu aiheuttavan ihoärsytystä erityisesti limakalvoille joutuessaan.
Mitä vaippoja meillä on sitten käytetty? Hankin ennen lapsen syntymää nettikirpputorilta ison pinkan ImseVimsen sisäimuja, lisäimuja ja kuoria, muutamalla kympillä. Lisäksi tilasin muutaman minikuoren lisää Myllymuksuilta. Ensimmäiseen vaippaerään meni rahaa yhteensä ehkä 50€. Kun vaipoista loppui lapsen kasvun myötä koko ja imukyky, mies tilasi Myllymuksuilta uutena lisää kuoria, muutamia bambutaittoimuja ja lisäimuja. Tuolloin hintaa tuli vaipoille 130€ eli ero käytettyinä hankitun vaippaerän ja täysin uutena ostettujen vaippojen välillä on aika merkittävä. Kestoihin on siis mennyt rahaa noin 180€.
Olemme joutuneet kahden vuoden aikana ostamaan kestojen lisäksi kymmenen kertakäyttövaippapakettia, joista viimeinen riittäee kaksivuotispäivään asti. Kertakäyttövaippoja on käytetty öiden lisäksi muun muassa joillakin laiva-, mökki- ja partioreissuilla sekä pitkillä automatkoilla joko jätehuollon tai pesumahdollisuuksien heikkouden vuoksi sekä joskus myös ikään kuin varmuuden vuoksi. Rahaa kertakäyttövaippoihin on mennyt noin 140€. Yhteensä olemme siis käyttäneet vaippoihin rahaa 320€.
Käyttämillämme kertakäyttövaipoilla hintaa vaipoille olisi tullut 1220€. Laskutoimitus on suoritettu (sangen optimistisella) kuudella Pampersin vaipalla vuorokaudessa, kahden vuoden ajan jatkuvasti käytettynä. Osakestoilullakin säästöä on tullut siis noin 900€. Ohoh, laskutoimituksen tulos yllätti kieltämättä itsenikin; Syntymänuuka iloitsee! (Ja oma laskelmani on aika maltillinen, monella sivustolla kun sanotaan, että kertakäyttövaippoihin voi käyttäaikanaan mennä 2000-2500 euroa.)
Pyykinpesusta sen verran, että pyöritin ja pyöritän 60 asteen valkopyykkiohjelman kahdesti viikossa, aikaisemman kerran viikossa sijaan. Kuudessakympissä pyörivät vaippojen lisäksi mm. vauvan rätit, erilaiset huonekalujen päälliset, pefletit, lakanat ja kuuman pyykin kestävät valkopyykkiin kuuluvat aikusten ja lapsen vaatteet. Yksi lisäkoneellinen viikossa ei kotityöhässäkässä paljoa paina – pyykkikuormaa lisäsivätkin vauva-aikana pitkään vaippapyykkiä enemmän lapsen (suspektin) refluksin aiheuttamat oksentelupyykit.
Se, kokeeko vaippojen pesun hankalaksi riippuu varmasti pitkälti siitä, löytyykö asunnosta oma pesukone vai pitääkö vaipat raahata esimerkiksi pesutupaan, pitääkö lähtökohtaisesti pyykinpesua vastenmielisenä askareena ja kuinka paljon vaippoja löytyy; Pieni määrä vaippoja tarkoittaa sitä, että ne täytyy myös pestä useammin.
Pyykinpesu ei siis ole minulle miinuspuoli kestovaipoissa, mutta kaksi miinuspuolta voisin sanoa, vastapainoksi ihoystävällisyydelle, ekologisuudelle, edullisuudelle ja uusien kaupasta raahaamisen välttämiselle. Nimittäin imutehon ja koon. Äitiysblogeja ja -keskustelupalstoja läpi kahlatessa törmää välillä termiin ”kestopeppu”, millä viitataan siihen tosiasiaan, että kestovaipassa lapseen tulee aina joko vähän tai paljon isompi kerros tavaraa takapuolen peitoksi, jotta imuteho olisi järkevä.
Useimmat housut ja bodyt on kuitenkin mitoitettu kertakäyttövaippoja käyttäville lapsille, joten bodyjen jatkopalat ja joustavakankaiset housut kuten leggingsit ja collegehousut ovat usein helpompia kestovaippojen kanssa pelatessa. Vaippa-asia täytyy ottaa toisinaan huomioon jopa ulkovaatteita hankittaessa, lähinnä haalareiden ja henkselihousujen ”keskivartalovarassa”, ettei vaate jää liian kireäksi haaraosastaan.
Ja sitten se imuteho. Millään kokeilemillani kestovaippayhdistelmillä imuteho ei ole ollut yhtä hyvä kuin kertakäyttövaipoissa, mutta enpä tiedä, onko joka tapauksessa tarkoituksenmukaista hautoa lasta samassa, märässä vaipassa tuntikausia kerrallaan, vaikkei vaippa vielä päästäisikään nestettä läpi. Kertakäyttövaipoissa oleva geeli saattaa nimittäin tihkua vaipan läpi lapsen iholle, jos vaihtoväli pitkittyy.
Imutehoa parantaa (reippaasti!) hyvin istuva vaippa sekä riittävän tiheän vaihtovälin rutiinin kehittäminen, mihin voi yhdistää halutessaan muita vessakasvatuksen muotoja kuten altaaseen tai pönttöön pissattamisen. Itse en jaksanut alkaa pissattelemaan lasta muualle kuin vaippaan, vaikka ajatus vaikuttikin kiinnostavalta ennen kuin vauva-arki iski toden teolla naamalle.
Ylivuodot eivät ole olleet minulle iso ongelma, parit housut vaan lisää pyykkikasan päälle ja se siitä. Sen sijaan lähisukulaisista osa on kokenut ylivuodot isompana ongelmana, joten se on varmasti yksilöllistä. Sukulaisten ja muiden lasta hoitaneiden suhtautuminen kestovaippoihin on vaihdellut paljonkin, osa on ilmoittanut käyttävänsä lapsella tämän hoitamisen ajan kertakäyttövaippoja, koska ne ovat tutumpia ja osa on opetellut kestojen kasaamista ja käyttöä kiinnostuneina.
Hoidossa oloa varten hankimme lapselle myös nipun AIO-vaippoja, jottei tottumattomampien tarvitsisi ryhtyä isompiin asettelu-urakoihin. Päiväkotiin vietävät vaipat taittelemme valmiiksi paketeiksi.
Ja sitten vielä yksi herkkänenäisen kommentti hajuasiaan. Usein kuulee sanottavan, ettei haluta kestojen haisevan pesua odottamassa päiväkausia, mutta kertakäyttövaipat vasta haisevatkin. En tiedä, miksi, mutta ne haisivat mielestäni kamalalle. Emme ole käyttäneet kovin monen eri merkkisiä vaippoja, Pamperseja ja Muumivaippoja on löytynyt kaapista, että osaisin sanoa, onko hajuasiassa merkillä väliä.
Kastuneena ja hautuneena kertakäyttövaipat kuitenkin alkavat lemuta – kenties vaipassa olevat kemikaalit reagoivat jotenkin lapsen tuotoksen kanssa? Eikä puhuta satunnaisista kerroista, joina jouduin riisumaan lapsen tarkitstaakseni, onko vaipassa kiinteämpää tuotosta. Mutta ei, vaippa siellä vaan lemusi.
Tähän hajuasiaan lienee hyvä lopettaa näiden kokemusten kertominen ja päättää juttu siihen, ettei homma varmaan ole kenestäkään erityisen hauskaa, käytti lapsella sitten kertakäyttö- tai kestovaippoja. (Tosin itse nautin puhtaan kestovaippapyykin levittämisestä eri osien mukaan lajiteltuihin sotilaallisiin riiveihin kuivumaan.)
Luovutankin puheenvuoron teille: Nyt saa kysyä, mitä mieleen juolahtaa sekä jakaa tietoa, kokemuksia ja mielipiteitä… kunhan ette ihan hirveää sotaa pistä pystyyn!
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Ostin luonnonkosmetiikkapostaukseeni tulleiden vinkkien rohkaisemana muutamia Madaran tuotteita. Madaraa saa Suomesta jo sen verran monesta paikasta, että sen ottaminen testiin oli helppoa moneen muuhun ”ekomerkkiin” verrattuna.
Tykästyin värjättyjen hiusten hoitoaineeseen siinä määrin, että se päässee jatkossakin ostoslistalleni. Käsirasvaa en ole vielä ehtinyt testaamaan, sillä käteni kuivuvat korpuiksi oikeastaan vain paukkupakkasten aikaan. (Eivätpä ole päässeet pakkaset vielä puraisemaan.)
Koska oma päänahka- ja hiuslatvatuntemukseni Madarasta oli mieleinen, ajattelin arpoa jollekulle teistä testiin Madaran shampoon ja suihkusaippuan, jotka sain näytteinä Sugarilta*.
Eli jos joku muukin on halunnut testata ”ekopesua”, muttei ole rohjennut, nyt sitä voisi testata ilman omaa alkupanostusta – tai miksei luonnonmukaisempien pesuaineiden käyttökonkarikin voisi kaivata kaapin täydennystä…
Arvottavat tuotteet ovat siis:
Madaran virkistävä suihkusaippua (250ml)
Aktiiviaineet: ruusu(distillaatti) ja kvittenhedelmä(uute)
”Raikas, virkistäviä eteerisiä öljyjä ja kvitten-hedelmää sisältävä vartalosaippua. Puhdistaa ihon syvältä hellävaraisesti. Iho saa väriä ja aktivoituu. Raikastavan hedelmätuoksun avulla aistisi aukeavat.”
Madaran kosteuttava ja korjaava shampoo (250ml)
Aktiiviaineet: ruusu(distillaatti), nokkos- ja kvittenhedelmä(uute)
”Kuiville ja vaurioituneille hiuksille. Täyteläinen ja silkkinen, nokkosta ja kvittenhedelmää sisältävä shampoo. Pesee hellävaraisesti ja korjaa kuivaa, vaurioitunutta hiusta. Ehkäisee hiusten katkeamista ja haaroittumista. Hiuksista tulee vahvemmat ja sileämmät.”
Molemmat tuotteet ovat vegaanisia, pähkinättömiä, gluteiinittomia ja Ecosert-merkittyjä eikä testaukseen ole käytetty eläinkokeita.
Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen 10.1 mennessä ja kertomalla kommentissasi, mikä on ollut lempijuttusi blogissa. (Jos muistinne toimii syystä tai toisesta yhtä hyvin kuin allekirjoittaneella, 2013-yhteenvetopostaus voi toimia apuvälineenä.)
* Arvottavat tuotteet on saatu blogin kautta näytteinä, omat tuotteet on kustannettu itse. Linkit eivät ole mainoslinkkejä.
Jouluhulluuskohtaus on tehnyt tulojaan alkuviikon Stockmannin reissusta asti. Viikko on kuitenkin hujahtanut ohi sen verran haipakkaan etten ole ehtinyt tehdä asian eteen mitään konkreettista vaan lähinnä pyöritellä asioita mielessäni.
Yllätin tänään itseni(kin) raahautumalla heti aamupävistä crossaamaan. Eilisen veranluovutuksen huomasi vielä hiukan hengittelyn raskaudessa. Sain liikunnallisesta urotyöstä palkkiokseni paluumatkan pyöräilyn ratoksi iskeneen kaatosadekuuron.
Sateesta huolimatta toteutin menomatkalla heränneen ajatukseni lehtikuusen oksien keräämisestä. Hieman saattoivat ohikulkijat ihmetellä, kun kökin tienpientareella, puoliksi ojassa, läpimärissä treenivaatteissa, pyöräilykypärä päässä tonkimassa puun alle kasatun lehtiröykkiön alta maahan pudonneita oksia.
Minun piti alun perin käydä tänään otattamassa miehen suosiollisella avustuksella äidin ja pojan asukuvasetti pihalla, mutta sadetta taitaa piisata koko päivän valoisaksi ajaksi. Kuvaushommat siirtyivät siis huomiselle, joten ehdin istahtaa lapsen päiväuniaikana alas ja tehdä (ihan liian) pitkästä aikaa jotain pientä askarteluhommaa.
Askartelin keräämistäni oksista ähinän, tihrustelun ja puhinan saattelemana kranssin. Tavoilleni uskollisena lähdin sen pidempään suunnittelematta puuhaan heti; Jälkikäteen totesin, että etukäteissommittelu olisi saattanut helpottaa homman loppuvaiheita.
Kieputtelin ensin muutamia oksia yhteen kranssin rungoksi, sidoin ne yhteen mahdolisimman huomaamattomasti mustalla langalla ja lisäsin sitten vähitellen oksia ristiin rastiin isojen liitoskohtien häivyttämiseksi.
Kiinnitin oksia sekä sitomalla että pelkästään kieputtamalla. Lopuksi napsin ylimääräiset langanpätkät poikki ja sidoin kranssiin nauhakokoelmistani löytyneen jäkälänharmaan pitsinauhan ripustamista silmällä pitäen.
Aikaa kranssin tekoon jälkien siivoamisineen kului puolisen tuntia. Kannattaa muuten tehdä homma ennen siivouspäivää: pikkuroskaa, -ötököitä ja neulasia pukkaa! Rutinoituneemmalla askartelijalla aikaa menisi varmasti reippaasti vähemmän, joten kyse on oikeasti varsin nopeasti toteutettavissa olevasta askarteluprojektista.
Isommalla määrällä oksia kranssista olisi saanut muhkeamman ja massiivisemman, mutta suunnitelmissani oli tehdä juurikin tuollainen ohuempi, muutamasta oksasta koottu versio. Paksumpi kranssi saattaisi olla näyttävämpi pöytäkoristeena kynttilälautasen tai jonkin tarjoiluastian ympärillä, mutta ohut kranssi on mielestäni kauniimpi seinällä.
Jos innostut tekemään kranssin itse tarvitset siis:
– Sakset
– Tummansävyistä lankaa/siimaa
– Halutessasi kauniin nauhan ripustamiseen
– Lehtikuusen (tms.) oksia
(Sen verran ohuita ja taipuisia oksia, että suostuvat menemään loivalle kaarelle taipumatta.
Suosi erityisen käpyisiä oksia, jos mielit saada käpyjä kranssiin asti, niitä irtoaa prosessin aikana kuitenkin. Kerääthän oksia aina ensisijaisesti maasta.)
P.S Joulun lataustilanne: 59 päivää jäljellä
Hei, nimeni on Hertta. Osa tunteekin minut jo aiempien juttujen ja kuvien perusteella. Olen normaalikokoinen, pitkäkarvainen mäyräkoiranarttu. Minulla on ikää viisi vuotta, mutta sitä ei helposti uskoisi, kun seuraa sähellystäni.
Emäntäni on sellainen tyyppi, joka kantaa mukanaan jonkun vanhan hipin sielua entisestä elämästään. Muuten en osaa selittää, miksi hän kerää alumiiniset kynttilöiden tuikkukipot pussiin tai leikkelee lumppukuntoisista vaatteista siivousliinoja. Toisinaan emäntäni pitää itsekseen kehityskeskusteluja perheensä kulutus- ja elämäntapavalintojen ekologisuudesta ja huokailee raskaasti.
Huokailuun liittyy yleensä myös perheen eläinten ja joskus myös lapsen mulkoilemista synkästi. Kissat tuntuvat pääsevän vähemmällä tuijotuksella, koska ne ovat sosiaalitapauksia. Minusta se ei ole reilua ja kerronkin, miksi:
Emäntäni kehuu toisinaan järjestäneensä keittiöremontin yhteydessä kunnon kierrätysjärjestelmälle tilaa: Roskisvaunussa on kolme isoa astiaa, seka- ja biojätteelle sekä pahviroskille yksi kullekin. Lisäksi on matala apteekkarinkaappi, jossa on paikat pulloille, metalli- ja lasiroskille sekä paristoille sun muulle kummalliselle erikoisroskalle.
Samaan hengenvetoon, johon hänellä mahtuu paljon juttua, hän kertoo että biojäteastia on kyllä vasta ruokajätteiden loppusijoituspaikka. Erityisen mausteisia ruokia lukuun ottamatta kaikki ruoantähteet kulkevat nimittäin hajoituslaitos Mäyräkoira Oy:n läpi. Ja ilokseni voin sanoa tämän pitävän paikkansa.
Olen aina valmiina ja mottoni onkin: Jos ruokansa tiputtaa niin ruokansa menettää, kuten perheen pentuikäinenkin on saanut tuta. Lattiat pysyvät aika puhtaina, kun nuolen tahrat ja syön murut suihini. Ihmisen poikanen aiheuttaa ruokailuillaan edelleen satunnaista sotkua, minkä lisäksi hän jättää silloin tällöin osan ruoastaan. Varsinkin vauvan soseiden tähteitä popsin aikanaan erityisen mieluusti. Vanhan kaurapuuron, yli jääneet lisukeriisit ja makaronit tai päiväystään kolkuttelevan jauhelihan pistän niin ikään mielelläni poskeeni.
Haluaisin laajentaa toimenkuvaani entisestään, mutta jostain syystä isäntäväkeni taistelee kynsin hampain laajentamisyrityksiäni vastaan. Olen tarjotunut syömään muun muassa kissojen jälkituotoksia, käytettyjä pikkuhousuja ja laumamme nuorimmaisen ihanan kuohkeita ja tuoksuvia kestovaippojen sisältöjä. Neuvottelut ovat valitettavasti edelleen kesken.
Olen siis paljon ekotehokkaampi otus kuin kissat, jotka syövät vain naksujaan ja silloin tällöin lihaa tai märkäruokaa. Toki minullakin on ravinnon monipuolisuuden plaaplaa tukena omat eläinkaupasta raahatut kuivamuonani, mutta syön niitä vähemmän innokkaasti.
Jos ajatellaan koirien kesyyntymisen alkuhämäriä, on kesykoirien arveltu saaneen alkunsa ihmisasutuksien reuna-alueiden roskakasoja tonkien ja vähitellen ihmisten seuraan tottuen. Olemmekin päässeet järjestelyssämme asian ytimeen eikä koirien kutsuminen teräsvatsoiksi tai sekasyöjien kuninkaiksi liene ollenkaan huuhaata.
Milloin mistäkin koostuva ruokavalioni on ilmeisesti riittänyt myös pötkyläisen kehoni ravitsemiseen oikein hyvin; Edellisellä eläinlääkärikäynnillä sain kovasti kehuja oikein reippaasta ja kaikin puolin hyväkuntoisesta olemuksestani.
P.S. Jos olette lopettaneet aterianne, saisinko nuolla kulhonne?
Jenni J.J. on yhden naisen yritys, joka toimii Helsingissä.
Pukuompelijaksi vuonna 2005 valmistunut Jenni aikoi alun perin tehdä vaatteita aikuisille. Mutta sitten lavan keskiöön astui oma lapsi. Lastenvaatteiden hintoihin ja valikoimaan hermostuminen herätti kiinnostuksen lastenvaatteiden tekemiseen itse. Ja onhan vaatteiden tekeminen lapsille hauskaa!
Vaatteissa käytettävät materiaalit ovat pitkälti kotimaisia ja kierrätettyjä. Colleget, resorit ja trikoot ovat suomalaista työtä ja ne tilataan Orivedeltä. Lahjoituksena saatuja vanhoja kankaita käytetään myös hyödyksi. Kaikki tuotteet ommellaan itse ja siksi niitä ei valmistetakaan valtaisia määriä kerralla. Tilausruuhkan iskiessä ompeluapua palkataan lähipiiristä.
Jennin tyttö saa toimia asusteiden, vaatteiden ja lelujen testaajana. Lapsen mielipiteen kuuntelemisesta syntyy myös uutta: Kaulus College sai alkunsa siitä, ettei parivuotias lapsi yksinkertaisesti sietänyt huppuja.
Verkkokaupasta löytyy kohtuuhintaisia vaatteita, joissa on ideaa. Itseäni miellyttivät erityisesti eläinhupparit, jotka ovat leikkisiä, mutta kuitenkin tyylikkäitä. Suosikkejani ovat kuvassa näkyvät kärpäshuppari, Mario-haalari, keltainen kesähattu sekä Pants One-housut.
Pants One-housuissa vaikuttaisi toteutuvan hyvin pitkäikäisyyden toiveeni. Niiden malli on sellainen, että niitä voi käyttää ensin pussimaisempina ja lopulta tiukemmin istuvina. Housuissa on leveät resorit lahkeissa ja vyötäröllä joten ne voi ostaa isoina ja käyttää pitkään. Esimerkiksi koon yksi housujen pitäisi sopia vähintään koosta 80 kokoon 92 asti. Usein käyttöikä on vieläkin pidempi. Ja värivaihtoehtojakin löytyy lähes kymmenen erilaista!
Jos kiinnostuit, vaatteita ja asusteita löytyy Jenni J.J.:n verkkosivuilta. Sellaisiakin tuotteita, joita ei verkkosivuilta löydy, on myynnissä erilaisissa myyjäisissä. Infoa tulevista tapahtumista, joissa Jenni J.J. on mukana löytyy parhaiten yrityksen Facebook-sivuilta.
Lienee pakko koettaa saada sen verran rahaa sukanvarteen, että voisin ostaa pojalle tuon Otus Hoodien mallissa kärpänen. On nimittäin sen verran hieno!
Onko teillä jo syksyn ulkoiluvaatteet hankittuna?
Jos ei, kannattaa käydä kurkkaamassa Reiman alennusmyynnit. Verkkokaupassa ale jatkuu kuun loppuun, mutta uskoisin ainakin ulkovaatteiden kokojen hupenevan melko nopeasti.
Monissa alennetuissa tuotteissa kuosi ei ollut minun makuuni sopiva ja väritkin olivat liian sininen-pinkki-akselia. Useita omaan silmään kivalta näyttäviäkin vaatteita kuitenkin löytyi.
Hankin taaperolle jokin aika sitten, syksyn tarhatouhuihin, Huuto.netistä käytetyn haalarin. Nähtävästi uudenkin olisi saanut samaan hintaan alennusmyynneistä. Pitää muistaa tämä ensi kerralla. Noh, voin sentään olla tytyyväinen siitä, että kierrätän lastenvaatteita.
Lähdemme viikonlopuksi mökkeilemään Kouvolan seutuville, mutta koetan päivitellä normaaliin tahtiin juttuja tänne, ellei netti tee ihan täysin lakkoa.
Vaatekaapin ja -rekin läpikäyminen jatkuu mekkojen merkeissä.
Tässä kuvapläjäyksessä ovat vain ruskeat ja vihreät mekot, joten voitte kuvitella,
että saan koko vaatekaappiprojektin päätökseen ehkä tämän vuoden loppuun mennessä.
Ruskeansävyisistä mekoista kaikki ovat olleet melko ahkerasti ympärivuotisessa käytössä,
paitsi tuo kaikista vaatteistani minulle rakkain, kukkakirjailtu vintagemekko,
joka vaatisi yhden sauman korjausta tällä hetkellä (kts. ekolupaukset).
Vihreistä sen sijaan vadelmamekko ja olkaimeton mekko ovat lähinnä kesäkäytössä
ja banaanimekko on niin ohutta ja läpinäkyvää kangasta, että sen käyttö rajoittuu lähinnä rantalomille
sekä todella lämpimiin kesäpäiviin. (Se on päässyt myös synnytysasuksi).
Kuvia mekosta käyttäjänsä päällä löytyy blogin puolelta ainakin pitsimekosta, vadelmamekosta,
intiaanimekosta, ruskeasta ryppymekosta ja retrokolmiomekosta, joka on muuten mielestäni hyvä esimerkki siitä,
että henkarissa vaatteet ovat usein aivan eri näköisiä kuin käytössä.
_______________
Olin illalla niin väsynyt etten jaksanut pestä naamaa tai hampaita vaan painuin nukkumaan.
(Yök yök – tiedetään.) Aamulla hajoilin peilin edessä, sillä näytin ihan Adam Lambertilta – kiitos pystyyn jämähtäneen tukan ja naamalle levinneiden kajaleiden yhdistelmän. Toivotaan, ettei tämä ole enne koskien parisuhteemme tulevaisuutta, onhan mieheni minua lyhempi ja vaaleatukkainen.
Kohta en enää muista, miltä tuntui olla terve.
Kaksi flunssaa lähes suoraan peräkkäin on aina suhteellisen turhauttavaa.
Onneksi jääkaapissa on simaa ja eilen kotiin kävellessäni huomasin kartanon pihalla ison vihreän nurmitupsun. Ihanaa, kevät, Vappu, linnut ja kukkaset!
PS.
Piti korjata kirjoitusvirhe ja siirsin tämän julkaisemisen sijaan vahingossa luonnoksiin.
Pahoittelut tuplajulkaisusta!
Lastenhuoneiden, kuten myös oman lastenhuoneemme, sisustamisessa arvostan pitkän aikavälin ajattelua.
Tällä tarkoitan sitä, että huonetta kalustettaessa mietittäisiin,
voiko huonetta käyttää vauvan lisäksi myös 3-vuotias, koulunsa aloittava tai teini-ikäinen?
Isot hankinnat kuten säilytysjärjestelmät, työpiste ja sänky on pyritty meilläkin tekemään niin,
että niiden käyttöikä olisi minimissään 18 vuotta.
Kuvan kaapisto, hyllyt, sänky ja työpöytä Ikeasta, tuoli Finnish Design Shopista.
(Sänky 159€ + patjat n. 200€, Kaapisto yhteensä 410€ (3 osaa), työpöytä 300€, tuoli 100€,
seinähyllykokonaisuus 66€ / Yhteensä 1235€ jaettuna 18 käyttövuodelle n. 70€/vuosi)
Lapsellisuutta ja väriä huoneeseen voi tuoda leluilla, joista kauneimmat toimivat myös koriste-esineinä, tapetoidulla seinällä (omien hermojen säästämiseksi suosittelen tapetoimaan maksimissaan yhden seinän),
liitutaulumaalilla, sisustustarroilla, valosarjoilla ja tyynyillä.
Tässä olisi muutamia mielestäni kivoja lastenhuoneen sisustusteemaideoita teemaan sopivine tuotteineen.
Olkaapa hyvä.
Automatto: RK Design / Dinosaurus on glitterkoristeltu muovilelu: Kuva Pinterest / Tapetti (Ferm Living): Ellos
iPhone-purulelu: Etsy / Ferm Livingin robottityynyt ja rakennussetti: Finnish Design Shop
Rosendahlin apina: Finnish Design Shop / Pussilakanasetti ja valosarja: Ikea / Ferm Livingin tapetti: Ellos
Seinätarra: Littlephant-verkkokaupasta / Elmeri-vetonorsu: Ombrellino / Pelle-tornilelu: Brio
Puun väriset palikat ja mäyräkoira: Brio / FL-tapetti ja räsyrahi: Ellos / Littlephant-juliste: Ombrellino
Helsinki Made of Wood-palikat: Finnish Design Shop
Karkuteillä kangas ja salkut: Marimekko / Palaset-säästönorsut ja Muuton valaisin: FDS
Norsutyyny: Svenskt Tenn / Koukut: Ellos / Pussilakanasetti: Finlayson
Kattovalaisin, jakkara ja FL:n kuumailmapallotapetti: Ellos / Formula-auto: Brio
Karttajuliste / All Posters / Mobile: FDS / Valaistu karttapallo: Alnilam
Millaisia ajatuksia lastenhuoneiden sisustaminen tai kalustaminen herättää?
Ja löytyikö sisustustyyleistä suosikkia?
