Kuukausiarkisto: kesäkuu 2012
10 suosikkia keittiössä
Tartuin Kotilon blogista löytämääni blogihaasteeseen: “Esittele 10 mieluisinta keittiötavaraasi”.
1. Designtorgetilta ostettu keraaminen ”rutistettu muovimuki” toimii sokerikkona ja on mielestäni sekä hauska että kaunis, olkoonkin melko tiheään sisustuslehdissä nähty juttu.
2. Stockalta heräteostettu maitotölkkiä muistuttava kermanekka saa usein toimittaa juurikin maitotölkin virkaa kahvipöydässä. Miksi muuten ihmiset usein vain iskevät kahvimaidon tölkissään pöytään? Olisiko iso vaiva kattaa kauniisti, jos jonkun on kahville pyytänyt? (Kysyy yksi kattausneurootikko.)
3. Iittalan Kesäkattilan saimme häälahjaksi ja sitä ei laiteta kaappiin. Se saa olla näytillä joko hyllyn päällä tai toimittaa vaikkapa hedelmäkulhon virkaa, kun ei ole käytössä. Ihanaa uusretromeininkiä!
4. Koko pitkään keräämämme mustavalkoinen Taika-astiasto on jotain ihan parasta. Erityisesti nuo isommat kulhot ja teekupit, jotka ovat omaan makuuni juuri oikean kokoiset. Sääli, ettei Taikaa enää valmisteta tuossa värissä. Astioita ei parane liikaa rikkoa, kun uusia on pian vaikea saada.
5. Ikean spagettipurkki: Ei enää avattuja, pitkin kuiva-ainelaatikkoa räjähtäneitä spagettipusseja! Voiko päätellä, että pidän spagetista, sillä seuraavakin suosikkini liittyy spagettiin.
6. Normann Copenhagenin spagettimitta on pitänyt huolen siitä, ettei L ole enää keittänyt kahdelle syöjälle kiloa spagettia. Enkä ole enää syönyt mahaani spagettiähkyyn tai joutunut heittämään vanhoja kuivia spagetteja pois jääkaapista.
7. Kaunis ja monikäyttöinen jalallinen vaahtokarkki-/keksi-/marmeladikulho on jokaisen pitopöydän koristus.
8. Kastehelmi-lautaset omenanvihreinä. Sopivat kivasti Taika-astioiden kavereiksi ja natsaavat makuuni niin muotokieleltään kuin väreiltäänkin.
9. Pentikin vihreät kuplalasit ovat Kastehelmien kavereita. Kuplat lasissa ovat yleisestikin heikkouteni.
10. Huuto.netistä löytämäni vanha Kastehelmi-kermakko on suloinen.
Jos inspiroiduit pohtimaan, mitkä omat suosikkisi olisivat, tartu sinäkin haasteeseen ja esittele keittiösi rakkaimmat, kauneimmat tai käytännöllisimmät aarteet.
PS.
Norppa
Liisa Ihmemaassa teekutsut huomenna…
…Ja kaikki vaiheessa. Aika tyypillistä. Ainakin asu on valittu. Tässä pari kuvaa vihjaamaan, mitä se mahtaa sisältää.
Neuroosi. Eipä.
Hiushistorian havinaa
Kun saan loput hiustenpidennykset pois päästäni, on jälleen aika raahata tämä kuontalo kampaajalle. En ole isommin leikkauttanut tukkaani useampaan vuoteen, koska kasvatin hiuksiani häitä varten; Niitä korkeintaan siistittiin ja tasoiteltiin pahimmassa kunnossa olevia latvoja pois.
Kuvia on tässä kollaasissa joko yläasteen lopulta tai lukion alkupuolelta alkaen, en suoraan sanoen muista tarkalleen. Hyvinä aikakapseleina toimivat kieltämättä Irc-Gallerian taannoiset kuvakokoelmat sekä Facebook.
Tukassani on ollut väreinä ainakin useampaa kirkasta punaista, purkkapinkkiä, shokkioranssia, lähes blondia, mustaa, tummanlilaa, tummanruskeaa, punaruskeaa sekä tietenkin omaa koko ajan tummumassa olevaa, maantienharmaata väriäni. Vauvana tukkani oli pikimusta ja pikkulapsena platinanvaalea.
Tämä rikottu, kaksivärinen viritys oli yksi ehdottomista suosikeistani. Jotain vastaavaa harkitsen myös tulevaksi hiustyyliksi.
Leikkautin tukkani lyhimmilleen, kun muutimme Helsinkiin ja sen jälkeen sitä ei leikattukaan kahteen vuoteen ennen kuin mutimme jälleen Keravalle.
Viimeisin väri ennen nykyistä suhteellisen kirkasta punaista oli musta. Nykyisen hiustyylin jokainen voikin nähdä muista postauksistani.
Muistatko miltä tuntuu…
… laskea pulkkamäkeä, kunnes jalat ovat ihan hapoilla ja on yhtä aikaa kylmä ja kuuma. Jos hetkeksikin pysähtyy, hiki alkaa haihtua iholta ja kylmyys hiipii jäseniin?
… pulkan nokasta lentävä lumiryöppy, joka täyttää joka sopen, minne pääsee tunkeutumaan: kauluksen, hatun, kengät. Ja pakottaa laskemaan sokkona osuessaan kasvoihin.?
… päästä kotiin pulkkamäessä vietettyjen tuntien jälkeen ja saada lämmintä syötävää ja juotavaa ja kuiva viltti tai villapaita harteille?
Niitä harvoja syitä, jotka saavat harkitsemaan että pitäisin talvesta. Viime talvena en maha pystyssä pulkkamäessä viihtynyt, mutta ensi talvena aion kyllä korjata tilanteen. Jos siis tänne etelään saadaan taas luminen talvi.
( Kuvat © L, otettu Keravan Keinukalliossa )
Thorkild…eikun EM-kisahuumaa livenä
Niin urheilukisojen, Habitaren kuin erinäisten markkinoidenkin yksi kohokohdista ovat aina metrilakut. Kirpeä omena ja mansikka, ah.
Olimme perheeni miesväen kanssa katsomassa yleisurheilua. F-katsomoon sai liput muutamalla kympillä. Ohjelmassa oli muun muassa miesten keihäskarsinta ja korkeushyppyä, aitajuoksua ja useampia juoksulajien välieriä. Keihäänheitto kiinnosti näistä selkeästi eniten ja oli ihan jännittävä kokemus päästä edes kerran elämässään katsomaan sitä paikan päälle.
Sää oli sangen merkillinen. Sadeviittaan joutui tihkun takia turvautumaan useampaan otteeseen. Ainekset kunnon kaatosateeseenkin olivat ilmassa. Silti pilvien raoista paistoi aurinko välillä niin kirkkaasti, että aurinkolaiseille oli käyttöä, jos mieli jotain nähdä.
Ainut miinus oli se, että vähän huonosti sai tirkistelytä lempi-keihäänheittäjääni. Onneksi huomenna tulee finaali televisiosta. Ja tänään tulee Portugalin peli. Ah, tässähän voisi aktivoitua penkkiurheilun saralla enemmänkin, kun kaikkea katsottavaa riittää.
Illan ohjelman loppumetreillä taivas tummeni siihen malliin, että lähdimme ihan hyvillä mielin kotiin, kun viimeiset juoksut oli juostu.
Päivän asu
Päivän väripläjäys koostuu Lindexin sukkahousuista ja hameesta, H&M:n puserosta ja ballerinoista sekä Ivana Helsingin laukusta.
Päivän asu
Eilisen kevyen (vaunu)kävelylenkin asu. Kerrankin hiukset auki jossain kuvassa!
Lintumekko H&M, kengät Ellos, sukkahousut Lindex, kaulakoru Monki.
Päivän naurut
Saatiin neuvolasta tuollainen nelisivuinen läpyskä, jolla on tarkoitus kartuttaa koko perheen voimavaroja. Varmaan ideana ihan hyvä; jos kriisin partaalla oleva perhe saisi keskusteluapua. Tai sitten kyseiset tapaukset putoavat kaiken tukiverkon ulkopuolelle jo aiemmin tai myöhemmin. En tiedä, en ole asiantuntija.
Meillä vastailtiin kysymyksiin yhdessä, mikä sekin oli sallittua. Syötin M:ää ja L kyseli kysymyksiä. Vastausvaihtoehdot olivat asteikolla 1 (Täysin samaa mieltä) – 4 (Täysin eri mieltä).
Kun kysymys kuului yht’äkkiä: ”Tunnen itseni useimmiten vihreäksi?”, aloin hiljaksiin hihittelemään. L ei huomannut mitään kummallista vaan mulkoili kummastuneena, kun en vastannut. Oli pakko kommentoida, että herran ei parane ruksia siihen kohtaan tuntevansa itsensä useimmiten virkeäksi.