Sayyonara sitten vaan!

Vauvan sänky jää  joksikin aikaa, kun me livistämme meren äärelle.

Auto starttaa kymmenen maissa kohti mökkiä. Ahdamme kaksioviseen pikkuautoon kolmen aikuisen ja heidän tavaroidensa, liinavaatteiden, pelien yms. lisäksi vielä vauvan turvakaukaloineen sekä ruokaa. Onneksi koira ja vaunut lähtivät jo edellisessä autolastillisessa.

Vielä pitäisi ruokkia kissat, kastella kukkia, pikapyörittää pesukoneet, sulkea vesihanat, pedata sänky, laittaa itsensä lähtökuntoon, käydä kaupassa… Huh huh!.

Pitemmittä puheitta siis rentouttavaa, turvallista ja lämmintä sekä niin vähillä hyttysillä varustettua juhannusta kuin mahdollista (ellet ole hyönteissyöjä)!

Vauvatr… eikun aikuisten treffit.

Olin tiistaina ”vauvatreffeillä” Espoossa. Tuli reissattua vauvan kanssa päivän aikana neljällä junalla ja bussissa. Kozy osoittautui taas kerran näppäräksi. Junista kolme oli nimittäin korkealattiaisia, samoin kuin bussi. Ja sen lisäksi vauva pysyy paljon tyytyväisempänä kantovälineessä kuin vaunuissa ja asemalaitureille on helpompi päästä, koska monella juna-asemalla melko pienellä rengasvälillä varustettuja vaunujamme ei saa vietyä ”vaunuluiskia” pitkin. (Mammaslangia osaavat, miksi niitä tulisi kutsua?) Ja ainakin Keravan asemalla hissit ovat jatkuvasti epäkunnossa, koska joku on oksentanut koneistoon. Tai jotain. Perille päästiin onneksi juuri ennen sadetta.

Vähän syö toimintakykyä tuo vauvan kanssa reissaaminen: Minun piti hakea Sellosta kukkia viemisiksi, mutta ipana aloitti infernaalisen kirkumisen saman tien kun juna pysähtyi Leppävaarassa. Siinä vaiheessa ainoat ajatukset olivat, että millä tämä rauhoittuisi ja äkkiä joku bussi tänne, että päästään joskus jonnekinihansamaminnemuttaliikettäjahurinaapeliinnyt perille. Jäi kukat ostamatta. Perillä tajusin, että ainiin no nyt ei ole mitään tuomisia. 

Entisessä työyhteisössäni oli riehunut jonkin sortin vauvaepidemia, sillä kolmesta naisesta jokainen sai lapsen muutaman kuukauden sisään alkuvuodesta. Oli mukavaa tavata vanhoja tuttuja ja vaihdella kuulumisia. Tuli syötyä maha täyteen mainioita tarjottavia ja ihailtua toisten somia vauvoja.

Tässä muutamia treffien alkupuolella räpsimiäni kuvia. Kolmas vauva kiskoi päiväunia kuvauksen aikoihin ja M oli loppuajasta niin huonolla tuulella, ettei tätä sylissä vatkatessa ehtinyt kuvailemaan.

M:lle laitettiin siistimmät vaatteet, kun kerran tyttöseuraa oli tiedossa. Tommy Hilfigerin bodyn M sai kummiltaan ristiäislahjassa, Lego Wearin sukat löytyivät -Keravan Fidalta, farkkupöksyt on saatu tuttavaperheeltä käytettyinä ja kravatin M sai appivanhemmilta. Eivät I-neidin asusteet ainakaan kalpene ”vertailussa”!

 

 

Mä tahdon katsoa vain kauniita kuvia

Eksyin selailemaan hääkuvagalleriaamme ja muistelemaan hääpäiväämme. Siitä on nyt puolisen vuotta, mutta niin paljon kaikkea on tapahtunut, että tuntuu kuin siitä olisi paljon pidemmänkin aikaa. Ihanaa kun on paljon kuvia: Niin muistoissa säilyy ehkä enemmän sellaisia hetkiä, jotka muuten unohtuisivat.

Kuvan on ottanut Jussi Eerola.

Näitä himottelin tänään

 

Puppy läpinäkyvänä ja punaisena. Hinta on melkoinen, eikä se edes mahtuisi meillä minnekään, mutta saahan sitä himotella, eikö? (Suunnittelija Eero Aarnio.)

Lup-kynttilänjalka / Hay, Shane Schneck. Lup on valmistettu alumiinista ja inspiraation kerrotaan lähteneen perinteisen kynttilänjalan muuttamisesta minimalistisemmaksi. Minusta tämä on kyllä melkein monimutkaisempi ja runsaampi!

WDC Helsinki 2012 Helsinki Made of Wood -palikkasarja / Suunnitellut Kokoro & Moi.

Palikoista saa koottua Tuomiokirkon, Pitkänsillan, Hotelli Tornin, Olympiastadionin tornin, Ympyrätalon, Kiasman ja Eduskuntatalon. Eduskuntatalo olisi muuten oikeastikin hienon näköinen pinkkinä, Kiasma violettina ja ympyrätalo mintun värisenä! Haluaisin löytää M:lle jonkin tyylikkään auto-/kaupunki-leikkimaton ja nämä sopisivat siihen lisäksi kuin nenä päähän.

 

Juhannusreissu starttaa änyyteehuomenna!

Mökkilaukkuun pakataan aina punaista, sinistä ja valkoista, ollaanhan meren rannalla.

Lähdemme viikonlopuksi juhannuksen viettoon L:n vanhempien mökille, kuten olemme tehneet joka vuosi. M pääsee nyt ensimmäistä kertaa käymään siellä, (mutta mitäpä M ei tekisi ensimmäistä kertaa). Luvassa lienee perinteiseen tapaan saunomista, uimista, syömistä ja mahdollisesti jotain pelailua tms. puuhastelua. Pääseepä tänä kesänä käyttämään myös ulkohuussia ja kantamaan vettä.

Kuvat viime juhannukselta. 

Sama joutsenpariskunta on viihtynyt lähistöllä jo pidempään.

Iso kivi on lintujen suosiossa tarkkailupaikkana, onpa siinä nähty joskus kotkakin.

Lisää kuvaan tänä vuonna myös ihmisvauva.

Vastarannan kokot tummuvassa kesäyössä.

Hiljaksiin hiillostuva keppi kokossa.

Lisää lintukuvia.

Kaikki kuvat © L, paitsi yhteiskuva.

Kylpyhuoneessa aamutuimaan

Aamupäivästä asunnossamme ei kaiken kaikkiaan ole paras hetki kuvata, sillä aurinko kiertää talon sille puolelle, jolla kaikki ikkunamme ovat, vasta iltapäivästä. Teki siitä huolimatta mieli räpsäistä muutama kuva monitoimitilastamme eli vessastamme, joka toimii myös kylpytilana ja kodinhoitohuoneena.

Kylpyhuoneessa ehdoton suosikkini on yhdistetty pyykinpesukone-kuivausrumpu. Nerokas keksintö. Kestovaipat, pyyhkeet, lakanat, sukat, kalsarit ja vauvan ns. rönttävaatteet saa saman tien kaappikuivaksi, joten pyykinkuivaustilaksi riittää tuo pieni teline, johon haen tarvittaessa lisää vaateripustimia. Pyykkikoneen päälle saa näppärästi vaipanvaihtopisteen ja kestovaippojen pyykkipussinkin sai roikkumaan siihen viereen. M tykkää vaipanvaihdosta erityisesti, kun pesukone on päällä. Se kun lämpenee ja tärisee mukavasti.

Ikkunalaudalta vessassa asioivia tarkkailevat kokoelmistani kylpyhuoneen väreihin sopivina valitut My Little Ponyt.

Tarkempi kylpyhuonekatsaus seuraa myöhemmin…

 

Päivän asu

Samalla Monkin hameella, H&M:n ballerinoilla ja Kånkenin repulla mennään edelleen. Pusero ja hiuspinnit mallia H&M, imetyshelmet ostin Keravan Sirkusmarkkinoilta. Tukkaan oli pakko kokeilla välillä saparoita.

Olin eilen taas lapsenvahtina kuutisen tuntia, vauva oli mukana ja illalla kävin matkalta palanneilla vanhemmillani kahvittelemassa. Hieman ryytynyt olo oli! (Se ehkä välittyi kuvaankin.)

Hotellimatkailua / STORY

               

Yksi erikoisimmista hotelleista, joissa olen vieraillut, on ollut Story Hotel Tukholmassa*. Kuulin siitä alun perin tuttavaltani, joka suositteli hotellia lämpimästi. 

Kävimme Storyssa ennen kun saimme lapsen, joten en ole testannut hotellia lapsiperhe-kokoonpanolla. Hotellia ei käsittääkseni markkinoida erityisesti perhehotellina, ainakaan Bamse-klubia ei ole pahemmin hypetetty. Mutta eiköhän lähes kaikissa hotelleissa voi majoittua myös lapsen kanssa, jos on sopivassa tahtotilassa.

Varasimme huoneen Storyn omien nettisivujen kautta**. Saavuttuamme hotellin osoitteeseen, hotellista ei talon julkisivussa kertonut muu kuin yksi isompi ulkoistutus ja hotellin logo ikkunoissa. Joten jos joku päättää lähteä Storyyn, ei kannata etsiä mitään erityisen erottuvaa pylväikkö-markiisiviritelmää tai muuten päräyttävää sisäänkäyntiä. Varauksen yhteydessä saimme koodin, jolla pystyi kirjautumaan sisään hotellin aulan tietokoneilla ilman odottelua ja saimme koneelta ovikoodin, jolla pääsimme huoneeseemme. 

Hotellin sisustuksessa oli käytetty paljon keskitummaa puuta, violettia ja vaaleita pintoja sekä kultaisia elementtejä. Mikään klassisen skandinaavinen tai perinteinen hotellisisustus 90-luvulta kirsikkapuun värisine kalusteineen ja kirjavine verhoineen ei ollut kyseessä. Hotellin sivujen kuvaama New Yorkin ja Pariisin boheemien ja urbaanien hotellien ilmeen tavoittelu, ehkä hieman kuluneen oloisten tilojen luominen on varmaankin onnistunut. Vaikea sanoa, kun ei ole koskaan käynyt NY:ssa tai Pariisissa!

Storyn huoneet jakautuvat pieniin, keskisuuriin ja suurin. Meidän huoneemme oli pienten huoneiden kategoriaan kuuluva Bathroom-tyypin huone, jota oli kuvattu huoneeksi, jota suositellaan, jos matkustaa jonkun sellaisen kanssa, josta pitää – eikä matkan tarkoitus ole työskentely. 

Huoneessa oli parisänky, säilytyslokero, jääkaappi, televisio ja kylpyhuoneen ikkunat kadulle päin. Kylpytuotteet olivat FACE Stockholmin ja kivoissa pakkauksissa, joten ne lähtivät mukaani. Aamiainen kuului huoneen hintaan ja hotellissa oli hyvä WiFi. Huoneen erikoisuus oli kylpyhuone, jonka väliseinä makuuhuoneeseen päin oli kokonaa lasia. Ja olihan sängyltä ihan viihdyttävää katsella matkaseuralaisen suihkussa käymistä!

Hotellilla on myös ravintola ja baari, joissa kummassakaan emme itse käyneet viettämässä iltaa, mutta olen kuullut baaria kehuttavan kovasti – varsinkin sisäpihan terassipuolta, joka pysyy kesähelteilläkin viileänä, kenties kiitos suurimman koskaan näkemäni aurinkovarjon ja ympäröivien kivitalojen. Ravintolan tilat ovat viihtyisät, sen voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, siellä tarjoiltiin nimittän aamiainen, joka ei alittanut eikä ylittänyt odotuksia vaan oli normaali hotelliaamiainen, esillepano vaan oli omaperäisempi.

Hotellihuoneissa ja joissain yleisissä tiloissa toistuvia taideteoksia voi ostaa printteinä mukaan muistoksi kohtuuhintaan. Hotelli tekee yhteistyötä Wonderwallin kanssa***. Hotellin baarin ja ravintolan välisessä tilassa toimii myös pieni kauppa, jossa myydään pieniä kodinsisustustarvikkeita sekä vintageasusteita ja -vaatteita. 

 

Jutun alussa esiintyneet kuvat: http://www.storyhotels.com/

Tässä vielä koottuna muutamia hotellilta ottamiani kuvia:

* Storyn osoite on RIDDARGATAN 6, 114 35 STOCKHOLM

** Lisätietoja Storysta: http://www.storyhotels.com/  &   lisäkuvia: http://www.storyhotels.com/gallery/

*** Lisätietoa printtien hankkimisesta saa halutessaan osoitteesta: www.wonderwall.se

 

Päivän asu feat. urbaaniturbaani

Oikeastaan asu on eiliseltä, mutta on se silti päivän asu, ei vain tämän päivän…

Opiskelutoverini olivat tulleet siihen tulokseen, että tuore äiti tarvitsee vähän hemmottelua ja koonneet yhteisvoimin minulle lahjakortin paikalliseen kauneushoitolaan. Ajattelin, että näin kesän kunnolla alkaessa, pitäisi jalat saada vähän siistimpään kuntoon, että kehtaisi kirmailla paljain jaloin ja sandaaleissa. Joten kävin jalkahoidossa ja laittoivat samalla toiseen korvaani lisäpaikat kahdelle korvakorulle. Aiemmin minulla oli toisessa korvassa paikka yhdelle ja toisessa kolmelle korulle.

Kotimatkalla oli hyvä kipaista hoidetuin jaloin Lindexissä hyödyntämässä lastenvaatteiden kimppaostotarjous, hakea paketti postista ja omenaleivoksia Uudenmaan Herkun pikkuisesta kaupunkimyymälästä. Kiitoksia asianomaisille vielä hemmottelun mahdollistamisesta!

Tukka oli niin likainen (ja vasta illalla aikomus pestä saunassa), että kietaisin päälaen peitoksi tuollaisen huiviviritelmän. Huivin alkuperää en edes muista, niin vanha se on, mutta linturintakoru on Seppälästä, kaulakoru Cybershopista, hame Monkista, t-paita, bleiseri ja sukkikset H&M:ltä, kengät Ellokselta ja laukku Ivana Helsingin.

Kesken asukuvauksen valkokarvainen vauvamme sai hellyydenkipeyden puuskan.

Keittiö

Mennessämme katsomaan nykyistä kotiamme asuntoesittelyyn, olivat sekä appiukko että isäni mukana. Appiukko sattui sitten jostain syystä osumaan yhden laatikon kahvaan sillä seurauksella että koko laatikon etulevy tulla kolisi alas. Kymmenisen vuotta vanhat etusarjat eivät siis olleet hääppöisessä kunnossa, mutta entäs alkuperäisessä kunnossaan olevat rungot? Isäni taputti yhtä hyllyä ja rungon palojen liitoskohasta alkoi karista pientä puupölyä. Siinä vaiheessa totesimme, että keittiö pistettäisiin kokonaan sileäksi, jos saisimme asunnon.

Kun asunto oli ostettu, alkoi vanhan keittiön hikinen purku-urakka, seinien tasoitus ja katon maalaus vanhojen kaappien takaa ja päältä. Myös laminaatti piti asentaa. Purkuvaiheessa kävi ilmi, että silloisen jääkaapin paikalla oli ilmeisesti aikanaan ollut vanha hyvän ajan kylmäkomero, sillä seinässä oli iso reikä, josta tuli putki yhden komeron seinään kiinni. Putki oli tukittu vanhoilla sanomalehdillä, pitkien kalsareiden paloilla, rikkinäisillä sukilla; kaikella mitä oli aikanaan käsiin sattunut. Kun tuota ryönää kiskottiin ulos, löytyi niiden seasta täysin kuivunut ja siten erittäin hyvin säilynyt kuollut talitiainen. En pidä itseäni erityisen herkkähermoisena, mutta älähdin kyllä, kun linnunraato muksahti syliini.

Olin suunnitellut keittiön Ikean keittiön suunnitteluohjelmalla ja versioita karttui useita, kun pääkokkimme L kävi julistamassa suunnitelman toisensa jälkeen epäkäytännölliseksi. Lopulta jumppaus oli valmis ja suuntasimme Ikeaan tekemään tilauksen ja tarkistuttamaan, ettei suunitelmassa ollut mitään olennaista vikaa tai liikaa osia. Otimme samalla mukaan kaikkea pientä kuten ruokailuvälinelokerikon ja kasan jäteastioita jätteidenlajittelupistettä varten (kolme isoa ja kolme pientä).

Suunnittelu lähti siitä, että löysimme molemmille kelpaavan etulevyvaihtoehdon ja vetimet. Todettakoon, että yhtä vetokaappia lukuunottamatta samaa vedintä on käytetty jokaisessa keittiön kaapissa ja laatikossa sekä makuuhuoneen ja eteisen kaapistoissa. Halusin yläkaappeja vain toiselle seinälle, sillä muuten keittiöstä olisi tullut liian täyteen ahdetun näköinen. 

Mustat pleksilevyt välitilassa valittiin tuomaan syvyyttä tilaan ja ne päätettiin jatkaa liesituulettimen takana lähes kattoon asti, jotta musta liesituuletin istuisi taustaansa paremmin. Myös keittiön pienkoneemme uppoavat mustaan taustaan värinsä puolesta kivasti. Ne eivät ole samaa sarjaa, joten väri sama yhtenäistää niitä. Muuta keittiötä romanttisemmat seinähyllyt valittiin tuomaan pehmeyttä, kotoisuutta ja kokkausfiilistä. Ruokailutilaa piti saada mahtumaan ainakin viidelle, mielellään kuudelle ja sekin saatiin onnistumaan.

Mikron ja uunin yhdistelmä sekä kalusteovelliset tiskikone, pakastin ja jääkaappi ovat mainioita. Erityiskiitosta saa siisteysfriikiltä myös kuiva-aineiden uusi säilytyspaikka eli vetolaatikot, joista erinäisten ruoka-aineiden löytäminen helpottuu, päällekkäisten ja turhien ostosten määrä vähenee merkittävästi ja siisteyttä on paljon helpompi ylläpitää. Myös omat, alusta asti suunnittelussa huomioidut, paikat keräyspaperin, lasin, ongelmajätteen, pahvin ja metallin kierrätysastioille sekä seka- ja biojätteelle helpottavat lajittelua ja pitävät keittiön siistimpänä kun epämääräisiä kierrätysvirityksiä ei loju roskakaapin nurkissa.

Keittiö saapui viimein ja kiitimme itseämme siitä, että olimme maksaneet mukisematta kotiinkuljetuksesta. Eteisen ja makuuhuoneen kaapit tulivat nimittäin samalla kertaa ja keittiön korkeiden kaappien päätylevyt sekä eteisen kaappien päätylevyt ja ovet olivat liian suuria talomme hissiin. Niiden kantaminen seitsemänteen kerrokseen kapeissakierreportaissa mahtoi olla kivaa. Onneksi ei ole omakohtaista kokemusta. Jaoimme keittiön tsiljoona palasta kasoihin niin että jokainen laatikosto tai kaappi muodosti oman pinonsa ja sitten alkoi kokoamisurakka, joka kesti kolmisen päivää. Jokainen pala oli erikseen, vetimistä lähtien. Onneksi apunamme oli perhetuttavamme, joka työskentelee rakennusalalla ja omistaa kiviporan!

Perhetuttumme suosittelemaa sähkömiestä ei saatu kiinni ja ihmettelimme, missä mättää kunnes selvisi että tämä oli joutunut sairaalaan, mutta tämän kaveri tulisi hoitamaan hommat. Keittiöön asennettiin uunin ja liesitason lisäksi liesituuletin, ja työpistevalot toiselle tasonpätkälle, jaettiin virtaa erikseen liesitasolle ja uunille ja tehtiin pikasulake alakaappiin mahdollisen ylikuormituksen varalta. Samalla kertaa sähkömies myös siirsi kahden lampun paikkaa ja vaihtoi kaikkiin pistorasioihin sekä valokatkaisijoihin koteloinnit. Reippaasti sujuivat hommat, täytyy kehua!

Sitten vain putkimies asentamaan astianpesukone sekä keittiön ja vessan uudet hanat.Ikean kuormassa saapununeet seinähyllyt porailtiin paikalleen ja irroitettiin verhokotelointi, joka esti jääkaappia aukeamasta. Vielä kannettiin vanhat tuolit ja uusi ruokapöytä keittiöön. Valmista tuli! 

Nyt keittiössä on kokkailtu paljon, isännöity useat pirskeet polttareista partion johtajahuoltoon ja ritarisynttäreistä ristiäisiin. Hyvin pelittää-sertifikaatti on saatu myös pääkokki L:ltä.