M poseerasi tyylillä uudessa, vielä hieman liian suuressa H&M:n pappalippiksessään.
Tänään en aio istua koneella ja kirjoitella pitkiä vuodatuksia, pohdintoja tai metaelää sen kummallisemmin. Tänään vain toivumme reissusta, pesemme sairaasti pyykkiä ja keräämme voimia ensi viikkoon: Edessä on töihin paluuta, ystävien näkemistä sekä seuraavan viikon matkaan liittyviä valmisteluja.
Ja kyhnötämme kylki kyljessä, kun taas olemme samassa osassa Suomea…
Eipä tänään muuta.
Olemme kaikki palanneet lomareissuiltamme; L kotiutui partioleiriltä, minä ja M sukulointikierrokselta. Tässä pieni kurkistus maaseutureissun antiin.
Kävimme keskiviikon reissupäivänä Vesannon Vanhalla Koululla. Rakennus oli koulukäytössä 70-luvun puoleenväliin asti ja se on ollut siitä lähtien yksityisomistuksessa. Koulu on ollut jokusen vuoden avoinna matkailijoille. 
Koululla on pieni kahvila, josta sai mainioita munkkeja. Muitakin leivonnaisia on tarjolla vaihteleva valikoima. Lisäksi sai toki kahvia, limonaadia ja teetä. Santsikupit kuuluivat kahvin hintaan.
Talon vieressä käyskenteli shetlanninponi sekä kolme lammasta – tai karitsoja nuo taisivat olla. Omissa häkeisaään puuhasteli muutama kana sekä kaniemo tyttärineen. Kanat oli kuulemma pelastettu koululle teuraskuljetuksesta. Ne olivat olleet lähes vailla sulkia ja niiden pyrstösulista huomasi, etteivät ne olleet kasvaneet enää kunnolla takaisin. Kanat vaikuttivat nauttivan uudesta elämästään ja niille tarjoilluista kastemadoista. Lampaat olivat todella uteliaita ja kipittivät heti aitauksen laidalle tervehtimään tulijoita.
Yhdessä luokkahuoneessa oli kirpputori, jolta tein muutamia löytöjä. Maalaiskirppiksen tapaan hinnat olivat kohtuulliset. Veljeni osti retro-pingispalloja. Niitä olisi ollut lähes koskematon laatikollinen, mutta omistaja pahoitteli muutaman pallon menneen erikoiseen käyttöön. Kanat olivat elonsa ankean alun vuoksi olleet niin sanotusti pallo hukassa eivätkä osanneet munia niille järjestettyihin munimispesiin. Sitten joku oli keksinyt asetella pesään pingispalloja. Pesiin ilmaantuneista palluroista kiinnostuneet kanat olivat munineen palloille kavereita ja nykyään pesät ovat kovassa käytössä
Koulu on vanha puurakennus, jonka alakerroksen kaikissa tiloissa pääsee kiertelemään. Koululla on ollut muutaman huoneen tiloissa enimmillään 76 oppilasta. Rakennukseen on nostettu esille koululta löytyneitä vanhoja urheiluvälineitä, koulutauluja ja muun muassa koulun keittäjän muistikirja, johon on kirjattu päivittäin ruokailijoiden määrä, ruokalaji ja käytetyt raaka-aineet. Paikkaa pitävä rouva tarinoi koulun historiasta mielellään.
Kamerani akku loppui kesken koulun kuvaamisen, joten osa kuvista on kännykällä otettuja. Toivottavasti eivät näy ihan puurona. 
Koetin etsiä paikan osoitetta jälkikäteen verkosta, mutta epäonnistuin. Jos joku mielii käydä koululla, täytynee silloin maaseutumatkailla toden teolla ja kysyä tarkemmat reittiohjeet paikallisilta: Kun ajelee Vesannolla tai Tervossa päin, useimmat osannevat neuvoa matkailijan paikan päälle. Aukioloajat sai onneksi helposti selville!
Kuvassa komeilee peräti kolme pientä, uutta sisustuksellista yksityiskohtaa.
Ensinnäkin sain vauvan unien aikana vasaroitua perhosjulisteelle koukun olohuoneeseen.
Seinälle on päätynyt myös löytötavaraksi luokiteltavissa oleva Varattu-kyltti, joka hakee vielä tarkempaa paikkansa.
Elloksen paketista löytyi aiemmin mainitsemani minikasvihuoneen lisäksi iso &-merkki, joka on päätynyt jo värinsäkin vuoksi koristamaan olohuonetta.
Tarkempi kuva Papillons-julisteesta on lainattu osoitteesta: http://piippolanvaari.blogspot.fi
Asuntomessualueen väliaikaismyymälästä tarttui mukaan Ivana Helsingin Luhta Homelle suunnittelemalla telttakuosilla kuvioitu viltti. Se vaikuttaisi olevan aika hyvää materiaalia, sillä se ei ole kerännyt kamalasti karvaa ja on hyvän tuntuinen ihoa vasten. Viltin pesunkestävyydestä en osaa sanoa vielä mitään, sillä vauva tai kissat eivät ole vielä ehtineet järjestää sitä pyykkikuntoiseksi.
Ikean useasta kohdasta hajonneen ja ryhtinsä menettäneen pitsityynynpäällisen sanottua viimein neljän vuoden käytön jälkeen meille näkemiin, hankin H&M Homesta tuollaisen Pohjois-Amerikan alkuperäiskulttuureiden kuosimaailmasta ideoita lainaavan tyynynpäällisen.
Se edustaa lähes täydellisesti sitä tyylisuuntaa, mitä tällä hetkellä ihastelen niin vaatteissa kuin sisustuksessakin: Voimakkaita kontrasteja, geometrisia kuvioita, mustaa, murrettuja luonnonsävyjä ja harmaata sekä etnisiä vaikutteita.
Lähdimme aamulla Kuutin kanssa tien päälle vanhempieni ja toisen veljeni mukana. Kissojen ruokahuollon kaikki osa-alueet on jätetty kaveripariskunnan vastuulle ja vauvan sukulaiskummit vastaavat koiran hyvinvoinnista.
Luvassa on neljän päivän tiukassa rupeamassa:
– Piipahdus äidin suvun kotitilalla, jota enoni puolisoineen hallitsee nykyään suuren eläinlauman keskellä. Jos etsitte jotain hauskaa päiviinne, liikutte Savossa päin ja olette hevosihmisiä tai hevostelusta varovasti kiinnostuneita, kurkatkaa ihmeessä Rytsyretkien tarjonta.
– Mummolassa oleilua isovanhempien seurassa. Mahdollisesti myös rantasaunomista ja uimista. Varmasti hyvää ruokaa ja savolaiseen tapaan useat päiväkahvit ja ruokailua tiuhaan tahtiin.
– Pikkuserkun kesäiset kartanohäät. Hauskana yksityiskohtana mainittakoot, että tuleva morsian sieppasi morsiuskimpun häissämme puolisen vuotta sitten.
– Virkistäytyminen Vesileppiksessä kylpylään pulahtamisen ja kunnon aamupalan merkeissä ennen kotimatka-ajelua.
On hyvä lähteä reissaamaan. Ei ehdi ikävöidä miestä niin paljon, kun matkaa paikasta toiseen ja tapaa sukulaisia, joita ei ole tullut nähtyä sitten omien häiden, M:n ristiäisten tai viime kesän. Olisin joka tapauksessa halunnut tehdä maaseutukierroksen kesän aikana ja näin sekin hoituu näppärästi samalla kertaa.
