~ 6.2 miles in these shoes

Koska minua kehuttiin blogibrunssipostauksen kommenttiosiossa niin kovasti ”järjestelijäsieluksi”
ja koska Virpi Salmen muka humoristinen avautuminen siitä,
miten naiset eivät liiku itsensä vaan muiden vuoksi, ärsytti sairaasti
onhan sitä pakko tarttua Vuoden mutsin inspiroimana tulevaan tapahtumaan nimeltä Naisten 10.

Haastan siis sinut, Lilyssä bloggaava tai blogiani seuraava, lähtemään mukaan juoksujoukkueeseen. Joukkueen ideana olisi toimia vertaistukena ennen suoritusta, sen aikana ja sen jälkeen. Jokainen saisi halutessaan toki juosta omaa tahtiaan ja pyrkiä omaan huippusuoritukseensa. Eri juoksuvauhdilla varustettujen kaverusten keskinäinen matkantekokaan ei olisi tietenkään kiellettyä.

Naisten kymppihän pidetään 26.5,
joten jos kalenterisi on tyhjä silloin etkä ole haudan partaalla jonkin sairauden vuoksi, tekosyitä ei ole olemassa.

Ajatuksena olisi treenata juoksukuntoa ennen Naisten 10:ä.
Jos osallistujia on enemmän samasta kaupungista tai samalta alueelta, he voisivat halutessaan sopia keskenään yhteisistä lenkkitreffeistä. Lenkkikaverin kanssa on paljon mukavampi harjoitella!

Ajattelin pistää pystyyn sivublogin, jossa kaikki joukkueeseen osallistuvat olisivat vieraskirjoittajia halutessaan. Blogiin voisi lähetää kuvallisia ja/tai kirjallisia tunnelmia treenimatkan varrelta, onnistumisista, vaikeuksista ja toki myös itse tapahtumasta. Juoksublogissa voisi jakaa myös vinkkejä, linkkejä juoksukouluihin ja pohtia yhdessä ratkaisuja ongelmiin lihashuollosta juoksurattaiden ominaisuuksiin.

Paremman kunnon, uusien kavereiden, juoksun hurmion ja itsensä ylittämisen nimissä.
Kootaan lilyläisistä näyttävä joukkue!
(Odotamme toki Toimitukselta jotain huikeaa yhteistyösopimusta, koska juoksemme
Lily t-paidoissa ja tuomme kivasti julkisuutta. Heh.
)

Tapahtuman jälkeen voisi tutustua muihin joukkueen jäseniin. Voisimme organisoida sään salliessa piknikin johonkin puistoon tai huonon kelin yllättäessä mennä esimerkiksi jonnekin syömään. Eli shampoot, mekot ja huulipunat mukaan! 

Ilmoittaudu mukaan juoksujoukkueeseen kommenttiosioissa mahdollisimman pian.
Lisää ilmoittautumiseesi tieto siitä, miltä alueelta etsisit mahdollisesti kavereita juoksutreeniin.
Juoksijat ympäri Suomen ovat tervetulleita, kunhan pääsette Helsinkiin tapahtumapäivänä.

Ja muista ilmoittautua myös Naisten Kympille! Nopeasti ilmoittautuen pääsee vähän halvemmalla mukaan. (Naisten Kympin osanottomaksu  31.3.2013 asti 44 € / 30.4.2013 asti 50 €)

 

 
 

Ornitologi

Siinä sirkuttaa, taikka lirkuttaa, ryti rannan kerttu vai kurppako vaan?
Se on ornitologi, joka tarkistaa mikä lintu se tuiki tuntematon. 
Termari reppuun ja menoksi vaan nyt on saappaissa vettä ja loiskina vaan. 

Pikkukakkosesta tuttu laulu pärähti soimaan päässä, kun pukeuduin lintuaiheiseen asuuni.
Partiokololla joku jo tajusikin, että sinähän sovit kaikkine lintuinesi hyvin aiheeseen.
Ja olihan siinä pyrstöä.

Olemme nikkaroineet partiokokouksissa poikien kanssa jokaiselle omaa tiaisenpönttöä.
Projektimme ajatuksena oli, että siihen kuuluisi mahdollisimman hyvin tehtyjen linnunpönttöjen rakentamisen lisäksi pönttöjen varustaminen pehmusteilla (eläinten karvaa, villaa tms.), mielekkäiden sijoituspaikkojen etsiminen, 
asukasseuranta ja vuosittainen puhdistus.

Eilisessä kokouksessa kävi sitten ilmi että tavoitteita ei oltu ihan saavutettu: Pönttöjen seinäpaloista löytyi jos jonkin pituista mittaa, tikkua ja halkeamaa. Viisi erillistä pönttöä muuttui lennossa yhdeksi pöntöksi, johon valittiin kultakin paras pala. Ensi kerralla teemme vielä ”hatun” ja lentoaukon pönttöön ja vuoraamme sen villalanganpätkillä, Hertan karvalla ja sahanpurulla sekä mietimme sille paikan.

Kyllä taitaa päteä tähänkin hommaan, siinä missä vanhempanakin oloon se, että pää kestää paremmin, jos joustoa löytyy eikä oleta kaiken sujuvan ihan niin kuin oli suunnitellut.

Pöksyt: Ellos / Takki, (miesten) t-paita ja huivi: H&M / Neuletakki: Seppälä
Korvakorut: Etsy & GinaTricot / Kaulakoru: Cybershop / 

 

Päheet popot

Eräs L:n pitkäaikaisimmista ystävistä (tervetuloa muuten taas saunailtaan tai muuten vaan kylään!)
toi M:n syntymän jälkeen tälle tuomisina tennarit. Minusta ele oli tosi hieno, kuten kengätkin.

Koska M:n koon 19 talvikengät olivat käyneet auttamattomasti liian pieniksi,
päätin sovittaa tälle näitä koon 22 kaunokaisia. Himpun verran niissä on vielä kasvunvaraa
eli kevätkengiksi sopivat varmaan vielä, mutta eivät ne enää turhan suuret olleet.

Pienen alkukankeuden ja jalkojen nostelun jälkeen M köpötteli tennarit jalassa
ympäri asuntoa useamman tunnin. Vasta iltapäivän torkuille mentäessä riisuimme kengät.
Kyllä näillä kelpaa harjoitella kenkäkävelyä, aluksi sisällä, lumien sulamista odotellessa.

On ne päheet.

 

Kaapin täydeltä


Jääkarhu-, kuumailmapallo- ja viiribody, kissarivistö- ja nappipökät sekä pilvihaalari Seppälä
Raita- ja isokorvakissaleggingsit Lindex
Kaupunkibody Polarn o Pyret
Ruutupaita H&M

Kissapaita ja kolmioleggingsit Lindex
Kaupunki- ja robottipaidat KappAhl
Pupu- ja kuusipaita sekä sydänleggingsit Seppälä
Nappisukat Marimekko

Tässäpä olisi joitain kivoja vaatteita, kenties yhtälailla tytöille ja pojille sopivia,
joita poimin verkkokauppojen tarjonnasta.

Todettakoon, että joitain karsiutui pois siksi, ettei tuotteista ollut kunnollisia kuvia. 
Sinällään merkillistä, ettei kuviin haluta satsata, kun ne kuitenkin leviävät blogeissa, lehdissä ynnä muissa virallisissa ja epävirallisissa markkinointikanavissa ja tuovat näkyvyyttä, ostajia ja rahaa.

 

Mitä teillä puuhataan…

… yhdentoista kuukauden iässä?

No jos muutama asia täytyy mainita, niin meillä

kävellään,

nautitaan kiipeilemisestä

ja kaveerataan enenevissä määrin myös kissojen eikä vain koiran kanssa.

On ihanaa, että siitä täysihoitoa vaativasta simpanssinpoikasen näköisestä kitisevästä rääpäleestä on tullut enimmäkseen itsenäisesti liikkuva, jonkin verran kommunikoiva ja koko ajan enemmän oppiva ja käsittävä omanlaisensa persoona.

Mutta toisaalta omaa tahtoa tulee koko ajan lisää ja kieltämiset aiheuttavat valtavaa harmitusta.
Aina ei voi voittaa.

 

Väsynyt, mutta onnellinen

Oli kyllä kertakaikkisen vauhdikas, äänekäs ja ilonen päivä.
Neljä äitiä, kukin yhden lapsen kanssa, saapui kyläilemään.

Tapasimme siis kasvoja nimimerkkien ja blogipostausten takaa. Tuntui hassulta,
että periaatteessa osan kohdalla kyse oli täysin vieraista, mutta silti tutun tuntuisista ihmisistä.
Pientä hämmennystä aiheutti sekin, että aluksi piti esittäytyä niin sanotusti oikeilla nimillä ja selvittää osalle,
keitä ovat Kristaliina, HelloAochi, Iksu, Liv ja tietysti phocahispida.

Myös lapset esiteltiin ja voi millaisia ihania persoonallisuuksia kaikki olivatkaan!
Lapsia oli alle vuosikkaista lähes kaksivuotiaaseen ja touhua löytyi 
lelujen rauhallisemmasta ihmettelystä kiipeilyyn, keittiöleikkeihin ja eläimiin tutustumiseen. 

Olen aina sanonut, että Vanja on harvinaisen surkuteltavan oloinen ja jyrsijämäinen: Nyt se sitten virallisesti todistettiin. Eräs lapsista nimittäin totesi Vanjan olevan ”pupu”, mutta Peppi oli silti ”kissa”.

Olin pelännyt hieman etukäteen, kuinka ahdasta tulisi ja saattaisivatko pienet asunnon uuden remontin partaalle. Asunto jäi kuitenkin ihailtavan siistiin kuntoon pientä
viime hetkellä sattunutta maissitärkkelysräjähdystä lukuun ottamatta

Sapuskaa oli valmistettu ja siivoiluja hoidettu jo sunnuntaina, joten aamulla täytyi vain pukeutua, petailla sängyt ja kattaa kaikkea tarjolle keittiöön. Virallisesti kutsu oli kiirinyt blogibrunssin nimellä varustettuna, mutta vieraat viihtyivät paikalla yli viisi tuntia eikä pöytä ollut vieläkään tyhjentynyt.

Tarjottavat eivät kuulemma olleet mitenkään kauheita, joten kenties niitä oli reilusti. Varsinkin kun niitä täydennettiin vieraiden toimesta blogipiirakalla ja muffinseilla. Täytyy todeta, että L oli kyllä ahkeroinut taas kiitettävän pyyteettömästi vaimonsa hömpötysten eteen.

Tavarakin vaihtoi omistajaa puoli ja toisin. Kiertoon lähti niin talvitöppösiä, hoitolaukkua kuin sovitukseen suuntaavaa haalariakin. Aineettomana saatiin kenties vertaistukea, yhteisöllisyyden kokemuksen hippusia ja vahvistusta sille, että hankalista päivistä huolimatta lapset ovat arjen pieniä suuria ilonaiheita.

Älysin valokuvata vasta kun suolaisten ruokien pöytä oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi eikä kaikista vieraistakaan saatu tärähtämättömiä kuvia. Ainutta kuvaa itsestäni koristaa trendin aallonharjalla lainelaudallaan ratsastava juurikasvu. Tarmokkaampi kuvaus, siinäpä mainio syy ottaa uusiksi?

Lopuksi lähes kaikki lapsista alkoivat olla jo väsyneitä ja kotimatkalla kenties useampikin otti torkut.
M oli ainakin niin puhki, ettei jaksanut enää illalla pahemmin seurustella yli jääneitä ruokia syömään tulleiden sukulaisten kanssa ja yöunillekin simahdettiin tuntia tavallista aikaisemmin.

Kiitos vielä kaikille!
 

Arvonta-asiaa

Koska koen bloggaajavelvollisuudekseni lahjoa uskollisia ja ihania lukijoita
edes joskus arvontapalkinnoilla, 
näin keväällä voisi olla hyvä hetki arpoa jotain kivaa.

Koska blogillani on ”lapsellisia” ja lapsettomia, hyvinkin urbaaneja ja maaseudun rauhassa asuvia,
partiolaisia, supertreenaajia, nörttejä ja ties millaisia muunlaisia lukijoita,
on selkeää kohderyhmää vaikea rajata.

Joten kysynkin siis:
Millaista arvontaa toivoisitte?

Mitään arvottavien tavaroiden sponsoroitua kasaa minulla ei ole odottamassa,
koska kaupallisia yhteistyökumppaneita ei pahemmin ole,
joten arvonta järjestetään ihan omin ehdoin ja varoin.

 

 

Söpöä sunnuntaita

Tänään siivoamme asunnon perusteellisesti. Valokuvakehysten, sisäikkunoiden karmien ja kaapinpäällisten pölyt saavat kyytiä. Kaappien pohjatkin imuroidaan. L on touhunnut keittiössä koko aamun. On syntynyt salaattia, suolaisia piirakoita ja juustokakkua. M on vanhemmillani leikkimässä ja ulkoilemassa, joten sotkua ei ole syntynyt samaa tahtia kuin sitä on siivottu. Illaksi on vielä ohjelmassa silitystalkoot ja koristelua. Sitten kaikki alkaakin olla valmista huomisen odotettuja vieraita ja keväaurinkoa varten.

Puhtaan ja kauniin kodin sekä vaihdettujen lakanoiden kunniaksi kuvituksena on kevätherkkuja Ellokselta. Jos tilaa ja tarvetta olisi, voisin ottaa nuo kaikki. Aika nami nam kyllä.

Ihanaa sunnuntaita!

 

Tuuletus

Nämä vanhemmat suuntaavat vauvauinnin jälkeen ”treffeille” eli ulos syömään ja elokuviin.

Vauva on ollut jonkin flunssanpoikasen vuoksi kärttyinen ja nukkunut levottomasti muutaman päivän (ja yön) ajan, vaikkei olekaan ollut kunnolla kuumeessa tai kipeänä. Olemme arponeet, onko kyse edes mistään pöpöstä vai vaikuttaako kävelyn oppiminen tai mahdolliset tulevat hampaat taas yleisvireeseen.
Niin tai näin, tekee ihan hyvää päästä edes muutamaksi tunniksi tuulettumaan ihan kahden kesken.

Saamme käytettyä joululahjaksi saamamme elokuvaliput ja niihin sisältyneen lastenhoitolupauksen tässä samalla. M palaa kotiin sitten myöhään illalla, että saa heräillä taas yön vanhempiensa iloksi. Minun ei sentään pitäisi nukahtaa kesken elokuvan, sillä sain otettua lyhyet päivätorkut tänään.

Nauttikaa lauantai-illasta!
Minä ainakin aion nauttia.

 

Käänteispsykologiaa

Käsi pystyyn, jos poika- tai tyttöystäväsi, avopuolisosi, aviomiehesi tai vaimosi pelaaminen ärsyttää aika ajoin. Hep! Minua ainakin. Ei pelaaminen niinkään häirinnyt silloin kun olimme vain minä, mies ja eläimet. Tai eipäs huijata, häiritsi se, mutta ei yhtä paljon.

Mikä siinä sitten vaivaa ja ärsyttää? Ehkä se, etten ole koskaan pelannut mitään konsoli-, PC- tai mobiilipelejä pahemmin. Ala-asteella pelasin silloin tällöin kaverin kanssa Sims:iä, jossa rakensimme taloja, puimme hahmoja ja tapoimme niitä uima-altaaseen poistamalla altaasta uimatikkaat. Ihan normaalia siis. Mutta sen jälkeen pelaamiseni on jäänyt pikapelien kuten Tetriksen tai erään timanttipelin naputtelemiseen sekä lukuisten eri lautapelien pelaamiseen.

En siis oikein ymmärrä, miten joku jaksaa käyttää suurimman osan vapaa-ajastaa moiseen puuhaan. Uskon että minua ärsyttäisi paljon vähemmän, jos toinen tekisi jotain, minkä koen tärkeäksi: Vaikkapa lukisi, urheilisi, tapaisi ystäviään tai sukulaisiaan.

Nyt kun arki-iltamme on jaettu selkeästi sinun, minun ja meidän paloihin, ei pelaamisesta ole enää tarvinnut riidellä. Mies tehkööt omalla vapaa-ajan palasellaan mitä haluaa. Kunhan mies malttaa hoitaa vauvaa ja oman osansa kotitöistä sekä viettää hetken kahdenkeskeistä aikaa vaimonsa kanssa, ei minulla ole asiaan mitään naputettavaa. Tai ei ainakaan pitäisi olla.En minäkään omaani käytä aina kovin rakentavasti vaan välillä vain möllötän tv-sarjan äärellä ja syön verigreippiä niin että näyttö on täynnä greippiroiskeita.

Ärsyyntymisen sijaan olen koettanut myös perehtyä pelien maailmaan muutaman itselleni mielekkäältä tuntuvan pelin kautta. Jos siis kaipaat älyllistä pelattavaa, joka ei vaadi merkittävää panostusta itse pelin pelaamisen opetteluun, suosittelen kokeilemaan kestosuosikkiani Plants VS Zombies:ia tai ongelmanratkaisuun keskittyvää Machinariumia.

PVZ:ssä zombit koettavat tunkeutua kotiisi ja sinun tulee suojata kotiasi erilaisilla ominaisuuksilla varustetuilla kasveilla ja Machinariumissa seikkailet suloisella peltiromurobotilla ja ratkot haluamassa tahdissa hoksottomia vaativia tehtäviä yrityksen ja erehdyksen kautta. Äitipää suosittelee, vaikka sitten aivosolujesi hyväksi. Varsinkin, jos et halua tehdä ristikoita tai Sudokuja.

Ja todettakoon, että perheen himopelaajan ilmekin voi olla vaivan arvoinen, jos innostut jostain pelistä niin, että pääset vastaamaan: ”En voi, minulla on peli kesken!” Suosittelen sitäkin!

Sitä paitsi naiskauneutta arvostavana en voi olla vihainen, jos mies haluaa viettää muutaman tunnin illassa näiden neitosten kanssa – ajoittain kaikkea muuta kuin hehkeän näköisen vaimonsa sijaan. Grr!