Tässäpä olisi vahvasti kuvapainotteinen postaus viikonlopun reissulta.
Muutoin kertoilinkin jo eilisessä postauksessa pääpiirteissään mökkiviikonlopun touhuista, mutta jätin mainitsematta valokuvaamisen, urheilun ja grillailun.
Grilliruokaa tosiaan syötiin lauantaina, mistä ei ollut kiittäminen grilliä, joka lähinnä poltti raaka-aineet niiden kypsentämisen sijaan.
Grillimestarimme L onnistui kuitenkin lepyttelemään grillin hengen ja pelastamaan meille täyttävän aterian pöytään asti.
Tunnollisena bloggaajana otin ja otatin lukuisia kuvia lähes kaikista paikoista ja aktiviteeteista.
Näissä kahdessa postauksessa on yhteensä noin neljäkymmentä kuvaa ja ne käsittivät alle kymmenesosan muistikortilta siirtämistäni kuvista.
Olen pikkuhiljaa hyväksynyt järjestelmäkameran vaihtuvine objektiiveineen normaaliin varustukseeni kuuluvaksi, oloonkin että se painaa ja vie tilaa.
Kun kamera kulkee kaikkialla mukana, sillä tulee myös räpsittyä kuvia ihan eri lailla. Useammat tunnetilat, puuhat ja luonnonilmiöt löytävät tiensä kuviin asti.
Otin itse mökillä todella rennosti, vaikka raahasinkin toiveikkaasti urheiluvaatteitani mukana.
Orastava kesäflunssa kutitteli kurkussa ja olo oli siitä johtuen suhteellisen vetämätön.
Miesväki sen sijaan reippaili niin yleisurheilun, uimisen kuin tenniksenkin pelaamisen merkeissä.
Lisäksi isovanhemmat kävivät kävelyillä ja taisipa eräs vauhtimummo vesijuostakin joessa vastavirtaan!
Isommalla porukalla lomailussa onkin mielestäni mukavaa se että lapsenvahtien suuremman määrän lisäksi tarjolla on myös enemmän seuraa.
Jos marjastaminen ei kiinnosta yhtä, saattaa toinen lähteä kaveriksi.
Siinä missä pituushyppy voi vaikuttaa jonkun mielestä arveluttavalta ajatuksenkin tasolla, tämä viihtyy kenties saunassa tuntikausia.
Kaikkia ei saa värvättyä mukaan valokuvauskierrokselle eikä lautapelin parissa illan istuminen kiinnosta jokaista.
Yksi jaksaa istua paremmin hiekkalaatikon reunalla, toinen lukea Maisa-kirjaa ja kolmas nukuttaa lasta.
Kaikille yhtä mielekäs tekenen onkin yleensä vain… syöminen!
Ilokseni 
Ajelemme huomenissa kotiin partioleiriltä ja luvassa on mökkikuvien lisäksi toivottavasti leiritunnelmia ja raporttia siitä, miten partioleirielämä on sujunut taaperon kanssa.
Pilvinen ja harmaa sää, tuntuu enemmän syys- kuin heinäkuulta. Pihlajanmarjat alkavat muuttua jo keltaisiksi ja tuulen muuttuessa puuskittaiseksi tuoksuukin vähän syksyltä.
Sisäkissana en valita vaan käperryn mukisematta nukkumaan pitkiä aamupäiväunia lapsen karatessa isovanhempiensa mukaan aamukävelylle. Nukumme hyvin, ainakin minä ja poika, vähillä heräämisillä, huonoista patjoista välittämättä. (Okei, niska meni kyllä hieman jumiin.)
Pelaan Catanin Uudisasukkaita aina uudelleen ja uudelleen. Kinastelemme yömyöhään siitä, kannattaako jankuttaa, jos toiset eivät vaihda raaka-aineita. Liotan vaaleita Dominokeksejä kevytmaitolasissa ja saan mieheltä paheksuvia mulkaisuja.
Netti ei toimi ollenkaan. Pyörin ärsyyntyneenä, kun en pääse postaamaan aiotusti. Isäni tekee tikusta asiaa ja lähtee ostamaan muutamaa tavaraa lähimmältä ABC:ltä, enimmäkseen siksi, että saisin postauksen julkaistua. Olenhan päättänyt, ettei kovinkaan moni asia ole riittävän hyvä syy harvemmin kuin kerran päivässä postaamiselle.
Uskon että bloggaamiseni viimeaikaisella muuttumisella hiukan enemmän työksi ja hieman vähemmän harrastukseksi – enimmäkseen muiden silmissä, saattaa olla tekemistä asian kanssa. Niin tai näin, pystyn keskittymään lopun illan kaikkeen muuhun.
Ihastelen vanhaa tehdasta ja sitä ympäröiviä, koristeellisia puurakennuksia sekä kutsuvia, aurinkoisia kuisteja.
Saunomme, taaperokin napottaa sitkeästi alemmalla lauteella, vaikka saunan mittari näyttää sataa astetta.
Vähän ajan päästä tämä kuitenkin kipuaa alas ja siirtyy suihkuhuoneen puolelle leikkimään omaan ammeeseensa.
Joen vesi on kirkasta, mutta kylmää – niin viileää ainakin, että lasta alkaa melkein itkettää vedessä.
Itse uin jokusen vedon, pisimmillään kauhon uimarannan puolelta laiturille ja sujahdan sitten takaisin saunarakennuksen suojiin.
Syön jäätelöä ja mussutan irtokarkkejani. Koetan kerätä henkistä ja fyysistä energiaa tulevien päivien reissurupeamaa varten…
Eilen hyppäsimme taas autoon ja suuntasimme kohti Turun saaristoa. Ohjelmassa on nelipäiväinen partioleiri, joka päättää samalla tarkoituksella pitämäni ”partiokesäloman”.
Leirin jälkeen suuntaamme vielä Salpausselän toiselle puolelle kesäjuhliin kahdeksi päiväksi. Juhlista palattuamme päätämme kierroksen kaksipäiväiseen mökkeilyyn Pyhtäällä.
Kuten eilisestä postauksesta kävi ilmi, setvimistä riittää sekä eläinten hoitokuvioiden että pakkaamisten, purkamisten ja pyykinpesujen suhteen. Myös perheemme autokuski on aika kovilla.
Yksi keskikokoinen matkalaukku. Sisältönä vaatteita. Kolmeksi päiväksi kolmelle ihmiselle. Kaikkia normaaleja mökkeilytavaroita ei voi ottaa mukaan, koska niitä ei saisi pestyä ja kuivattua ennen partioleiriä.
Apua, olisikohan niitä lintuja saanut ruokkia, varsinkin kun yksi seurueen jäsenistä ei ollut ihan niiden ylin ystävä?
Vissiin olisi pitänyt katsoa peiliin ennen junamatkaa kotiin. Mustikkapiirakkaa oli nimittäin suupielissä.
Olisikohan minun pitänyt hypätä nopeammin ylös bussin penkistä eikä olla puolinukuksissa, etten olisi saanut sen vanhemman rouvan vihoja niskaani?
Joten kiitos kaikille seurasta – ja anteeksi.
Onko teillä jo syksyn ulkoiluvaatteet hankittuna? 
Viikonloppuna Kuutti sai ensimmäistä kertaa kaverinsa yökyläilemään. Kaksivuotiaan kaverin leikeissä oli jo selvästi enemmän järkeä kuin hieman yli vuoden ikäisellä ja isomman touhuja olikin ilmeisen mielenkiintoista seurata.
Asuntomme viikkosiivous oli jäänyt vaiheeseen suunnatessamme Helsinkiin kyläilemään. Muut huoneet oli siivottu, mutta kaikki imuroimista vaativat tekstiilit oli kasattu lastenhuoneeseen. Ja lapsikin sen tiesi, ettei tuollaisen tyynyröykkiön sekaan mahtuisi nukkumaan… Miehellä oli siis ohjelmassa imurointia minun vahtiessa lapsia.
Iltapalan, -pesujen ja -sadun jälkeen kömmimme poikien kanssa unille. Kuutti nukahti nopeasti viereeni ja lainalapsikin nukahti hetken pyöriskeltyään omalle nukkumapaikalleen. Kaksi pientä, epätahtiin tuhisevaa pikkuista olivat aika hellyyttävä näky.
Aamutoimien ja -puuron jälkeen suuntasimme pihalle keinumaan ja leikkimään hiekkalaatikolle. Kävimme myös testaamassa Kuutin tulevan päiväkodin pihan leikkimahdollisuuksia. Kun aurinko alkoi kuumottaa omaakin ihoani ikävästi, päätin evakuoida lapset sisälle varjoon, juomaan ja lounaalle.
Laitoin tennarit jalkaan ja kypärän päähän. Jätin lapsen nukkumaan ja miehen pelaamaan koneelle ja luikahdin ulos. Täytyi lähteä kauppaan, sillä tarvitsin raaka-aineita 
