Päivän asua lauantailta. (Sanokaa toki, jos asupostaukset tympivät täysin.)
Roihuvuoren reissulle halusin laittaa päälle jotain hieman siistimpää, mutten liian tummaa tai peittävää. Helle kun oli heti aamuvarhaisesta asti melko hautova.
Pusero on ostettu Pärnun keskustan Vilasta, (hieman vinoon vinksahtanut) hame on H&M:ltä, kaulakoru on KappAhlin ja korvakorut jonkin lehden kylkiäiset. Kengät ovat Keravan Fidalta, josta löytyy usein varsin hyväkuntoisia jalkineita.
Kotipihaan ajattuamme saman tien lintuja jahtaamaan pyrkinyt koira on kuvausrekvisiittaa.
PS. Muistakaa osallistua taidearvontaan!
”Tervetuloa Karkeloon! Tänne eläimet toisista maailmoista ovat kerääntyneet nauttimaan keskikesän trooppisista helteistä ja happosateiden aiheuttamasta luonnon väriloistosta. Esillä on kymmenittäin sekatekniikolla aikaansaatuja väriroiskeita eläinmaailmasta ja luonnosta. Om’pun galleria sijaitsee Kallion sydämessä osoitteessa Siltasaarenkatu 15 ja on auki joka päivä klo 9:00-02:00.”
Ja sitten arvonnan kimppuun!
Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen viimeistään torstaina 25.7. Kerro kommentissasi, haluaisitko mieluiten voittaa maalauksen vai jonkun tietyn julisteen. Suosikkeja voi olla useampiakin.
*Arvottava maalaus ja julisteet on saatu arvottaviksi taiteilijalta
Karvapepuilta kuvatervehdys sunnuntai-iltaan.
Lapsi nukahti tänään tavallista aikaisemmin, koti on siisti ja yö ihanan viileä.
Mies lähtee kohta kotikuskiksi lentokentälle. Kaksi kissaa kehrää ja kiehnää vieressä.
Kävimme eilen kyläilemässä Roihuvuoressa. Mukana oli lapsemme lisäksi yksi yli-innokas mäyräkoira joka muun muassa loikki jatkuvasti emäntämme syliin ja ulkoilutti lasta hieman turhan vauhdikkaasti.
Söimme herkullisen ja kesäisen kolmen ruokalajin aterian. Ennen jälkiruokaa tosin kävimme kävelyllä, mikä oli vain hyvä; Mahtuihan mainiota kirsikkapiirakkaa ja jäätelöä mahaan enemmän, kun salaatti ja keitto olivat ehtineet laskeutua.
Kävimme tutustumassa ihan kyläpaikkamme naapurissa sijaitsevaan japanilaiseen puutarhaan. Jouduimme salakuljettamaan koiran puutarhaan vaunujen alakorissa sillä koirilta oli pääsy kielletty puistoon. Rike ei kuitenkaan ollut mielestäni merkittävä; En usko vaunun kyydissä mököttävän koiran kykenevän kaivelemaan tai katkomaan kasveja saati kakkaamaan polunvierustoille.
Paikka oli pieni, mutta tunnelmallinen. Haluaisin käydä siellä joskus vähemmän eläväisessä seurassa. Ehtisin ehkä perehtyä kasveihin ja miljööseen paremmin, kun taaperon askeleita ja kiipeilemisiä ei tarvitsisi vahtia. (Tai käskeä koiraa pysymään korissa – myös rattaiden pysähtyessä.)
Löysin muutamia kutsuvia kuoppia silokallioista. Täydellisiä paikkoja kirjan lukemiselle rauhassa, vaahteroiden ja havukasvien sekä isojen kotkansiipien katveessa. Käpertyneenä viileän ja sileän kallion koloseen.
Lapsi viihdytti itseään kiipeilemällä huonekaluille, selailemalla lehtiä ja kirjoja, jahtaamalla koiraa ja syömällä. Sekä syömällä vähän lisää. En muistanut lähtötohinassa ottaa mukaan mitään leluja, mutta seuraavalla kerralla kun lähdemme jonnekin kylään, täytyy koettaa muistaa napata muutama kirja ja pieniä leluja laukkuun.
Hyvää oli, seura ja ruoka.
Väijyin juhannusviikonloppuna mökiltä käsin alennusmyyntien alkua ja sain napattua tökkivän internetyhteyden yli 
Tunnustan käskeneeni miesparkani painua pois kyselemästä tyhmiä siihen asti että tilaus on tehty. Rankkaa tämä alennusmyyntimania.
Lindexin verkkokaupassa huomasin tarjouksen, jossa alennuksessa olevia tuotteita sai tilata kaksi yhden hinnalla. Päädyin ostamaan neljät värilliset farkut, yhdet koossa 92 ja 104 sekä kahdet koossa 98.
Vihreä hedelmähaalari on keskiviikkoisen lastenvaatekirpputorilla vierailun saaliita. Tuota noin, mitäs minä tuosta koosta sanoisin. Josko vain että se on ostettu hienousperusteella varmuuden välttämiseksi – varastoon. Hups.
Elämän pieniä iloja:
Ja pitäähän lapsella olla päiväkotitossuja monessa koossa ja värissä. Kissamokkasiinit tarttuivat mukaan Keravan Lindexiltä, kun noudin housupaketin.
Silmiä särkee, itkettää ja väsyttää, mutta täytyy kirjata kuluvan viikon tapahtumia ylös ennen kuin ne katovat hapertuneesta päästäni täysin. Paljon on tullut tehtyä ja vaikka kaikki onkin ollut voittopuolisesti mukavaa, täytynee pyhittää yksi päivä ihan vaan olemiselle sillä paikasta toiseen säntäily alkaa hiljalleen viedä veronsa.
Maanantaina kävimme ostamassa ison laatikon mansikoita ja jatkoin pyykkisavotan selvittelyä. Ystävämme tuli istumaan iltaa feta-pinaattipiirakan sekä mansikoiden ja jäätelön voimin. Pakastusprosessoin loppuja mansikoita yömyöhään asti (kuten Facebookin puolella seurailevat tiesivätkin).
Tiistaina hyppäsin junaan ja tapasin erään blogin lukijan mielenkiintoisen yhteistyökuvion tiimoilta. Hermostunut lapsi häiritsi keskustelua jonkin verran, mutta tämä nukahtikin rattaisiin heti kun suuntasimme paikalle saapuneen ystäväni S:n kanssa kohti Kallion puistokirppistä. Ja mikä kirpputori siellä meitä odottikaan.
Keskiviikkona pyöräilin crossingtunnille, päkiät valmiiksi hellinä edellisen päivän kävelylenkeistä. Kuutti oli selvästi ehtinyt jo tutustua lapsiparkin keskiviikkoaamujen vakiohoitajaan, sillä tällä kertaa hoitaja oli vaihtunut ja sekös vasta harmitti. Kunnialla selvittiin kuitenkin ja pikasuihkun sekä -saunan jälkeen poljin kiireellä Keravan asemalle.
Kotimatkalla haukkasimme vähän lounasta Tikkurilassa. Junassa poika päätti että kantoliinassa oleskelu saisi riittää ja äitiin piti muutenkin ottaa vähän hajurakoa. Taapero otti ja ylitti junan käytävän, kiipesi viereisen penkkivälin kauimmaiselle penkille ja istui siellä perin tyytyväisenä maisemia katsellen lopun junamatkan. Ei valittamista!
Illalla kävimme vielä vanhempieni luona saunomassa ja syömässä mokkapaloja. Sain myös värjättyä erehdyttävästi pälvikaljua muistuttavan juurikasvuni piiloon.
Eilen kävimme veljeni kanssa uimassa ja söimme miehen tekemiä tomaatti-basilika-vuohenjuustocalzoneja. Mmmhh. Mm.
Ja viimeöisen neljän heräämisen väsyttämä mieskin saa nukkua rauhassa. Mikähän siinä muuten on että kun pyydän miestä noin kerran kahdessa kuukaudessa hoitamaan mahdolliset yöheräämiset ja aamun aikaisimmat tunnit, jotta saisin nukkua kerrankin kahdeksaan, lapsi heräilee aivan satavarmasti yön aikana tavallista useammin?
Kävimme muutama viikko sitten vanhempieni ja veljieni kanssa syömässä Keravan keskustassa. Ruokailun jälkeen lähdimme katsastamaan, löytyisikö keskustan liikkeistä jo joitain tuotteita alennuksessa. Etsimme nuoremmalle veljelleni siistejä shortseja ja kierroksen varrella tulin ostaneeksi Seppälästä Kuutille takin syksyksi.
Myyjäkin tuli kehumaan takkia ja huomautti sen olevan viimeisiä kappaleita ja puoleen hintaan alennettuna materiaaliinsa nähden erittäin kohtuuhintainen. Ja kyllähän minä sen tiesin, mutta pojalle tehdyn syystakkiostoksen jälkeen en saanut takkia enää sopimaan rajalliseen kuukausittaisiin ostosbudjettiini.
Mutta katsokaa nyt sitä. Ihan täydellinen lisä intiaani- ja lännenrainahenkisten vaatteiden kokoelmaani!
Varsinkin vanhan blogin puolella kävimme (oman ja muiden blogien) kommenteissa pitkiäkin keskusteluja lasten nukuttamisesta, nukkumisesta ja (yö)heräilyistä. Koetimme antaa puolin ja toisin vertaistukea muille yöunien tai oikeammin niiden puutteen kanssa kamppaileville. Viime aikoina uniasioista on tullut mainittua lähinnä sivulauseissa tai rivien väleissä ja sainkin vakiokommentoijalta kysymyksen, joka kuului tiivistettynä ”Millainen teidän unitilanteenne on tällä hetkellä?”
Kuten 
Lähdimme matkaan torstaiaamuna, ajoimme yhdellä pysähdyksellä Kuopioon asti, kävimme pikkuserkkuni luona syömässä jäätelöä ja hurautimme sitten isovanhemmilleni Riistavedelle.
Torstai-iltana mies otti pojan nukuttamisen hoitaakseen ja meikäpojat serkukset suuntasivat kalastamaan. Uistelimme pitkän sovin ja katselimme iltamaisemia. Saimme niskaamme muutamia sadekuuroja, mutta ne olivat sikäli ponnettomia, etteivät vaatteeni olleet edes kunnolla kosteat, kun rantauduimme lopulta.
Perjantaina kävimme pelaamassa jalkapalloa läheisellä kentällä. Lapsi pelasi tovin omalla pallollaan sivummalla, mutta kyllästyi sittemmin. Jouduimme vuorotellen hakemaan kentän toiselle laidalle vaeltaneen lapsen lähemmäs vähän väliä. Lopulta lapsi oli niin uuvuksissa kaikesta juoksemisesta että hän vain makasi kentällä.
Lauantaiaamuna siistimme mökin, pakkasimme tavarat ja puimme päälle 
