Joku tarkkanäköinen tai hyvämuistinen kenties huomasikin että yhteiskuvaviikon kuvat ovat päivän myöhässä; Olkoonkin että näitä viivästyksiä on tullut muutamia, olen edelleen aika yllättynyt siitä että olemme oikeasti saaneet otettua yhteiskuvia jokaiselta viikolta. Ja jo tähän mennessä otettujen kuvien selaamisesta tuli kiva fiilis.
Oloni oli kuvia otettaessa todella raikas ja reipas, sillä olin käynyt kiskomassa sekä saliohjelmani että aerobisen pikatreenin läpi. Luvassa on vielä partion hallituksen kokous, joka siirrettiin vuosia samana aikana pidettyjen torstaihallituksien jälkeen maanantai-iltaan. Eikö mikään ole enää pyhää? Yhyy.
Kesäaikaan siirtymisen lisäksi vireystilaani on parantanut lapsemme, joka päätti herätä puoli neljältä yöllä kiekumaan omiaan sekä kirjoitushommat, joita pakersin yhteen asti yöllä. Mutta kyllä tästä hyvä vielä tulee ja nukkumaan ehtii viimeistään haudassa. Että paljon tätä hehkeämpiä kuvia ei minusta tällä hetkellä saakaan!
Blogipostausideoita on listattu ylös useita, muun muassa yhteenveto ekokosmetiikkaan siirtymisestä, gaala-asukriiseilyä, ajatuksia söpöistä nörttimiehistä ja pohdintaa ystävyyksien solmimisesta aikuisiällä. Ja osaa teistä ehkä kiinnostaa kuulla myös, miten läskiviha-asenteisten lääkäreiden tuulivoimaloita vastaan taistelemiseni edistyy?
Olipa taas melkoinen sillisalaatti, mutta olette ehkä jo tottuneet!
Mutta minunhan piti kirjoittaa kummilapsikampanjasta, eikä blogien mahdollisesta roolista maailman pahuuden äänitorvina. Joten kerron lyhyesti vastauksen kysymykseen:
Kävimme eilen kurkistamassa, miltä tulevan (lippukunnan oman) pääsiäisleirin leiripaikka näyttää. Saatuamme leiripaikan rakennukset tarkastettua sekä tutkittuamme niiden välitöntä lähimaastoa, ehdin räpsiä lapsesta muutaman kuvan ja istahdimme evästauolle; Kuutille maistuivat yllättävän hyvin banaani, pillituoremehu ja ruisleipä sellaisenaan, kenties kiitos kuului ulkoilmassa rymyämiselle.
Ulkona oli ihan mieletön sää ja ajatus kuntokeskukselle crossaamaan ja salille raahautumisesta tuntui jopa kaltaiselleni sisätiloissa viihtyvälle vesieliölle vieraalta. Päätinkin tarttua miehen ehdotukseen ja hoitaa päivän kiintiöliikunnan juoksulenkillä.
Onko teillä muilla aktiivista tai satunnaista juoksuharrastusta tai -taustaa?
Kaivoin eilen Elloksen paketista esiin pirteän söpöilykauluksisen minttupuseron. Ja hyvä niin, psyykkausvaatteelle oli ehdottomasti käyttöä, sillä lääkärireissun jälkeen olo oli aika voipunut.
Kuten mainitsinkin jo aiemmin, vietimme perjantaina Kideblogien syntymäpäiväjuhlaa 
Olin käynyt Långvikissa kerran aiemmin, joten osasin odottaa paikan tarjoavan yllätyksen sisään astuttaessa. 
Långvikin rakennuksista, erityisesti ulkopuolesta on nähtävissä jossain määrin rakennusvuoden 1976 vaikutteet, mutta tiloja on sittemmin saneerattu laajasti, sekä majoitus-, kylpylä- ja yhteistilojen että ulkoalueiden osalta. Erityisesti hotellin aula- ja ravintolatilat ovat mielestäni onnistuneet; Niissä on sopivassa määrin pramea, muttei ollenkaan kylmä tunnelma.
Muhkeasti pedattu sänky kieltämättä piti melkoista seireeninlaulua taustalla ja olin useampaan otteeseen vähällä käpertyä unille sängyn pohjalle. Oli varmaankin hyvä, etten lähtenyt torkkulinjalle, sillä pariskuntareissullamme käytimme reilusti enimmän osan ajastamme nukkumalla univelkojamme pois.
Juttua olisi riittänyt varmasti pidemmäksikin aikaa ja toivonkin että törmäilemme tulevan vuoden aikana, myös ennen seuraavia kekkereitä. Vaikka hajallaan pitkin Suomea kirjoittavat ihmiset voivat jakaa paljon arkeaan ja tunnelmiaan myös virtuaalisissa ”kahvihuoneissa” on kasvokkain turisemisessa oma tunnelmansa – semminkin jos siinä sivussa pääsee irroittautumaan arjesta hulppeissa puitteissa.
Minun piti kirjoittaa kattava kaksivuotiskatsaus lapsen kehityksestä ja kasvusta. (Saan senkin todennäköisesti kirjotettua jossain vaiheessa). Sain kuitenkin sen verran kauhean ikäkriisin kun tajusin lapseni olevan ihan hetken päästä virallisesti kaksivuotias, että kirjoittaminen tyssäsi siihen paikkaan.