Itein

Olen käynyt vähän alle kouluikäisestä asti Keravan kuvataidekoululla kerran viikossa. Tosin Helsingissä asuessamme pidin parin vuoden tauon. Kuvataidekoululla käydään monipuolisesti läpi eri tekniikoita kuten piirrustusta, maalausta akvarelleilla, peiteväreillä ja öljyväreillä, korutöitä, animaatiota, grafiikan eri variaatioita ja keramiikkaa. Näistä koen olevani kaikista heikoimmillani juuri keramiikassa, joten ihmettelen, että sain kerrankin aikaan jotain, mitä edes kehtaan pitää esillä. Tässä on yksi savityöni, josta tavallaan pidän sen rouheudesta huolimatta.

Säilytän siinä yleensä Kalevala Korun Vanamo-sarjan korujani. Pidän itse hopeakoruista jopa enemmän, kun ne ovat hieman tummuneet, joten annan niiden päästä kosketuksiin huoneilman kanssa. Olen saanut Vanamo-korvakorut rippi-, rannekorun ylioppilas- ja kaulakorun syntymäpäivälahjaksi.

DIY / Yöpöydät

Meillä on makuuhuoneessa tilaongelma, itse aiheuttettu toki, mutta yhtä kaikki tilaongelma: Meille ei mahdu yöpöytiä. Kummallakaan puolella sänkyä ei ole riittävästi tilaa yöpöydälle, toiselta puolen kuljetaan sisään huoneeseen ja samaa väylää parvekkeelle ja toisella puolella pitäisi saada vaatekaapin ovet auki. Pohdin tätä ongelmaa aikani ja totesin, että mitä jos yöpöytiä voisi säilyttää sängyn alla ja vetää esille tarvittaessa?

Tuumasta toimeen ja Ikeasta säilytyslokerikko ja  siitä laatikot pois. Myös Ikeasta hankitut huonekalupyörät alle, varastosta ylijäämämaalia (valkoista), pikainen maalaus ja koristeeksi pari tarraa askartelutarvikevarastosta. Nyt yöpöydät saa rullattua sängyn alle, lokeroihin saa lehtiä, kirjoja yms. Jopa pöydän päällä mahtuu olemaan muutama kirja tai lehti tai tutti, taskulamppu tai jotain aikuisten kivaa tms. tarpeellista, mitä saattaa tarvita illalla tai keskellä yötä. Ja yöllä ei yleensä ole asiaa vaatekaapille, joten pöydällä voi huoletta pitää vaikkapa vesilasia.

Ja kun joskus on isompi asunto ja tilaa yöpöydille, voi pyörät laittaa muuhun käyttöön ja palauttaa lokerikot säilytyskäyttöön vaikkapa varastoon tai jonkin kaapin sisälle. 

Kiva koirankarvatupsu jäänyt muuten jumiin pyörään… Huomasin vasta kuvista.

 

Kun isojalka ja ihmissusi Strömsöön meni

 

 

Koetin saada M:n (2,5kk) käden- ja jalanjälkeä painettua aiemmin mainittuun Minun kirjaani. No jalanjäljet ehkä tunnistaa jaloiksi; kädenjäljestä tuli sotkua ja viidentoista minuutin kirkumisraivari, keltaisia länttejä mattoon, vaatteisiini ja vauvan naamaan.

 

Kuuluuko vähän yli kahden kuukauden ikäisellä muuten olla ainakin 7cm pitkä jalka? Kolme kuukautta vanhemmalla pikkuserkullani on puolitoista senttiä pienempi jalkaterä – edelleen. Ehkä lapsemme ei olekaan ihmissusi vaan isojalka!* Teimme mittauksia ja totesimme, että M:n jalkaterä on yhtä pitkä kuin matka tämän nilkasta polveen.

 

*M:llä on karvoja korvanlehdissä ja ilmiselvät pulisongit. Aivan klassinen vanhan ajan ihmissuden poikanen siis. Nyt ei puhuta mistään öljytyistä Amerikan alkuperäisasukkaista! Jos kaapista katoavat makkarat ja koiranruoat lapsen opittua liikkumaan, tiedämme ketä syyttää..

Eteinen

Viehkeän (2,5 huonetta ja keittiö) asuntomme suhteellisen tilava eteinen, joka toimii myös käytävänä oikeastaan kaikkiin huoneisiin, pääsee nyt katsauksen alle. Postaan eteisen varsinaisista säilytyskalusteista myöhemmin, nyt räpsin kuvia kaiken pienen ja ei-niin-olennaisen irtaimiston säilytysratkaisusta ja esillepanosta.

Vaihteleva näyttely kortteja, pääsylippuja, silmälaseja, koruja, kutsuja sun muuta pientä pitää majaa ulko-oven vieressä, välioven ollessa auki, sen takana. Korttiteline on Ikeasta, ~15e hintaansa nähden on ollut ihan mainio ostos.

Alalaidasta törröttää Ergorapidomme, jolla on kolmen eläimen ja kolmen ihmisen huushollissa näppärää napata keittiöstä pahimmat murut, eteisestä hiekat ja neulaset sekä vessasta pitkin poikin räiskityt kissanhiekat aina tarvittaessa.

Kun on hieman villiintynyt ostamaan niin arvokkaampia kuin rihkamakorujakin, niitä on ripusteltu ympäri asuntoa. Eteisen peilin alaosaa on päässyt koristamaan muutama pari isoimpia korvakoruja. 

Taustalla olevaa talotapettia metsästettiin remonttivaiheessa kissojen ja koirien kanssa. Olin ihastellut sitä useissa sisustuslehdissä ja -blogeissa vuosia ja päättänyt haluavani sen, tosin mustavalkoisena. Enpä ajatellut niin pitkälle, että kaikki tapettimallistot eivät ole edes saatavilla kovin monia vuosia. Kierrettyämme neljä rautakauppaa viimeisien rullien toivossa, K-rauta 75 oli muutenkin ostoskierroksen listallamme ja sieltä löytyi yksi rulla ko. tapettia, hiekanvärisenä – juuri sopivasti eteisen pienen seinän tapetointiin!

Entisen työpaikkani läheiseltä roskalavalta löytynyt vanha ikkunankarmi hakoineen palvelee hyvin rihkamarannekorujen ja hopeariipusten säilytyspaikkana vessan ja keittiön ovien välisellä seinän pätkällä. Kehykseen kiinnitetyissä pienissä nauloissa hopeaketjut eivät pääse menemään ihan tuhannen solmuun, toisin kuin aiemmassa korurasiassa.

Ulko-oven toisella puolella on paikka kalenterille sekä häidemme ”vieraskirjapuu”-taululle. Erittäin tyylikäs sähkömittari maastoutuu seinämaaliin (Tikkurilan värikartan sävy graniitti) melko hyvin. Sulaketaulu oli myrkynvihreä, mutta sudin seinämaalia myös sen ulkopintaan. Eteisen korkean kaapiston päätylevy on saanut koristeekseen kokoelman saamiamme ja ostamiani mustavalkoisia ja seepiansävyisiä postikortteja yms.