Viikko kahdeksan eli käynti Sinkassa

Kävimme tiistaina äitini ja Kuutin kanssa tiistaina taide- ja museokeskus Sinkassa: Täytyyhän uusimmat näyttelyt käydä aina tunnollisesti katsastamassa, mielellään heti näyttelyiden auettua, kun paikka on ihan nurkan takana!

Edellisenä viikonloppuna auennut näyttely, Pilvenpitelijän tiellä, piti sisällään muun muassa Inka Niemisen painovoiman kanssa leikitteleviä puuveistoksia ja Kirsi Kaulasen satumaisen herkkiä ja kauniita, metallisia veistoksia sekä kuten lapseni sanoi ”kukkatalon”. Anne Meskanen-Barmanin vedenalainen maailma ihmetytti ja ihastutti sekä seurueemme aikuisia jäseniä että eritoten lasta.

Paikallishistoriaa valottavaa Sirkushevoset sairastaa-ikkunanäyttelyä emme ehtineet kurkistaa ajatuksen kanssa. Onneksi muistomerkin historiaa ja sen kunnostustyön vaiheita avaavan näyttelun voi käydä kurkistamassa vaikka ohikulkumatkalla. Hankkeessa kerätyt valokuvat ja tavarat tuovat hauskoja näkökulmia siihen, miten kaupunkilaiset voivat ottaa jokin taideteoksen omakseen.

Ihan rakkaudesta taiteeseen ja lähimuseoon sanonkin, että käykäähän (vaikka jonain sellaisena päivänä kun ulkoilukelit ovat kehnot) kurkistamassa näyttely aikuisten kesken tai lasten kanssa. Katseltavaa riittää juuri sopivasti eikä hintakaan huimaa päätä. (Aikuisten lippu on vitosen, alennuslippu kolme euroa ja alle 16-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.) Joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina pääsee vieläpä ilmaiseksi sisään!

Kuten huomaatte, sain 52-viikkoa-yhteiskuvaprojektin kahdeksannen viikon kuvat ujutettua kätevästi museoraporttiin. Olisivatko tällaiset toteutukset jatkossa (ainakin välillä) mielekkäämpiä? VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ    

Eron tuskaa(ko) eli tutti ja vaipat hiiteen

Meidän huushollissamme on ollut meneillään kaksi projektia, joista toiseen lähdimme rytinällä ja toiselle olemme antaneet enemmän aikaa. Kuten postauksen otsikkokin antaa ymmärtää, projektit ovat olleet varsin pikkulapsiperhespesifejä, sillä harvassa aikuistaloudessa tutista luopuminen tai vaipattomuusharjoittelu ovat akuutissa vaiheessa.Voitaisiin jopa sanoa, että nyt ollaan sisustus-, elämäntapa- tai tyylijuttujen sijaan äitiysblogiskenen keskiössä. Syvällä, synkässä ytimessä.

Tutista päätimme luopua 2-vuotis-hammastarkastuksen (jossa siis kävimme reippaasti ennen lapsen kaksivuotispäivää) innoittamana. Olivathan tutin runsaan ja pitkäaikaisen käytön mahdolliset vaikutukset purentaan tiedossamme jo ennalta ja siksi olimme rajoittaneet tutin käytön vain ilta- ja päiväunille nukahtamiseen sekä kurjimpiin sairastelupäiviin. Hammaslääkärireissua olin pitänyt mielessäni jo etukäteen tietynlaisena rajapyykkinä ja heti tarkastusta seuraavat päiväunet nukuttiinkin ilman tuttia.

Ehkä parin, kolmen päivän ajan jouduin vastaamaan unia edeltäviin kyselyihin tuttien olinpaikasta. Heitin kehiin monelle tutun tarinan oravavauvoista, jotka sijoitin kertomuksessani asumaan kotimme läheiseen mäntyyn. Lapsi kun on seurannut oravien touhuja kyseisessä männyssä parvekkeelta ja ikkunasta jo pidemmän aikaa.

Kerroin, miten oravaemolla on hurjan monta oravavauvaa ja ne kaikki itkevät ilman tuttia ja miten oravat tulevatkin todella iloiseksi, kun saavat lapsemme tutit, onhan Kuutti kuitenkin jo iso poika. En joutunut kertomaan nyyhkytarinaa kokonaisuudessaan kovinkaan monta kertaa, sillä jatkossa epämääräisempi ”oravien luona” riitti jo vastaukseksi.

Odotin homman leviävän käsiin, helpolta tuntuneesta alusta huolimatta, mutta ei. Kerrankin, siis painotan, kerrankin, jokin vaihe sujui helposti. Halleluja! Uskoni lapsiin, ihmiskunnan selviytymiseen ja evoluutioon palautui edes hiukan.

Sisäsiisteyskasvatuskin on edennyt tasaiseen tahtiin, hitaasti mutta varmasti. Enenevä määrä asioinneista hoidetaan pottaan ja vaippapyykkikoneellisten määrä vähenee niin ikään hiljaksiin. Rennompina kotipäivinä, jolloin aikaa mahdollisten lätäkköjen luuttuamiseen ja pyykin pesuun on enemmän, lapsi saa painella ilman vaippaa – ja vaatteita, luonnostaan lämmin kun on. (Äitiinsä tullut.)

Tavoitteena olisi saada lapsi ymmärtämään, että asiat kuuluu tehdä pottaan ja rykäistä vaipat pois käytöstä (yövaippoja lukuun ottamatta) kokonaan viimeistään kesälomalla. Eli armonaikaa ajatuksen lanseeraamiselle on vielä kolme kuukautta. Jaiks! Ajattelinkin kysyä, löytyisikö teiltä jotain hyviä vinkkejä vaipattomuusharjoitteluun? Kaikki niksit otetaan ilolla vastaan!

P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

52 viikkoa: Kuutonen

Yhteiskuvat napattiin lennosta siinä sivussa kun mies ja poika kokkailivat eilen ja minä laittauduin valmiiksi Tampereen reissua varten. Pieni pizzasuu jäi isänsä kanssa sauna-, uintireissu- ja kyläilyhommiin ja livistin itse hyvillä mielin junalle.

Nyt on ikiva palata kotiin, joskin aamumme venähti sen verran että joudun vaihtamaan junalippuni myöhempään vuoroon ja illan crossing vaihtunee iltapyöräilyyn ja myöhäiseen saliin, sillä haluan ehtiä touhuamaan lapsenkin kanssa vielä rauhassa illemmalla. Valintoja, valintoja.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Mitä isät edellä, sitä pojat perässä?

Kuutilla on uusi leikki; Lapsi sai miehen tädin vanhan omppukoneen, jota pidetään tämän huoneen lipaston päällä. Pyörillä liikkuva työtuoli on myös raahattava lipaston eteen toiselta puolelta huonetta.

Konetta naputellaan hurjaa vauhtia, välillä pysähtyen tuijottamaan näyttöä hetkeksi. Sitten haetaan keittiön kauppaleikin kassista kaveriksi vanha kännykkä. Kännykän kanssa kävellään ympäri asuntoa ja mutistaan käsittämätöntä jargonia. Ainut sana, jonka erotan on ”bugi”.

Aina välillä tarkistetaan vanhempien varmasti huomanneen työn sankarin uurastus. Omia hommiaan sivussa puuhaaville vanhemmille huikataan iloinen hymy naamalla että: ”Tekee töitä”.

Pistää miettimään, kuinka moni alle kaksivuotias osaa yhtä hyvin mallintaa, mitä hänen isänsä tekee työkseen. Kotitoimistotyöskentelyn vaikutukset lapsen maailmankuvaan – haluaako joku tästä itselleen opinnäytetyöaiheen?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

”Tyttösuosikkeja”

Ja nyt ei ole kyse mistään elokuvatähdistä tai tissimalleista vaan lastenvaatteista…

Joskus harvoin harhailen tutkimaan verkkokauppojen valikoimaa myös ”tyttöjen vaatteiden” osalta; Tai ketä huijaan, tarkistan aina myös tytöille korvamerkityt vaatteet siltä varalta, että sieltä löytyisi jotain riittävän sukupuolineutraaleja vaatteita, kuten kivoja puseroita tai leggingsejä.

Jotkin vaatteet ovat kuitenkin niin ylitsepursuavan tyttömäisiä joko väriensä, mallinsa tai kuvioidensa puolesta, että ne saavat jäädä kauppaan. Se ei estä minua huokailemasta joidenkin ihanuuksien perään katkerana. Keräsinkin muutamia ”tyttösuosikkeja” sillä ajatuksella, että kenties joku löytää omiin lastenvaateostoksiinsa inspiraatiota näistä.

Kuvan vaatteet: H&M

Kuvan vaatteet: Lindex

Kuvan vaatteet: H&M

Kuvan vaatteet: Päärynämekko ja omenaleggingsit Lindexiltä / Sydänmekko ja -leggingsit H&M

P.S. Nuo omena- ja sydänleggingsit ostin jonkin aikaa sitten… pojalle.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Päivän (kaupunki)ulkoiluasu

Lapsi on julistettu terveeksi ja mieskin alkaa hitaasti palata elävien kirjoihin. Ohjelmaa riittääkin sen mukaisesti; Tämän päivän kalenterissa komeilevat (lapsen sarakkeessa) lastenvaatekutsut, isovanhempien luona kyläily sekä sukulaisvierailu kotonamme. Aikuisten iloksi päivään on ohjelmoitu lisäksi muun muaksi siivoamista ja tarjottavien valmistamista.

Lapsen tervehtymisestä kertonee sekin että kolmen päivän kehnon ruokahalun päätteeksi Kuutti heräsi seitsemältä, haluten saman tien saada jotain syötävää. Lisätankkausta suoritettiin vielä lastenvaatekutsuila, joissa piipahdimme pulkan kanssa kävellen jo ennen puoltapäivää. (Äitiäni mukaan odotellessamme mies sai räpsäistyä pari asukuvaa.)

Asu on nyt tällainen ulkovaatekokonaisuus, mutta senkin esitteleminen oli mielestäni ihan perusteltua, vietänhän talven viimein tultua melkoisen suuren osan ajasta jompaan kumpaan talvitakkiini kääriytyneenä.

Vuosi, pari sitten alennusmyynneistä, (tarjouskoodilla höystettynä) hankkimani erittäin villainen villakangastakki on vyötärösäätöineen ja megahuppuineen osoittautunut hyväksi ostokseksi. Takin kaverina on viihtynyt kirpputorin euron korista kaivamani väri-iloitteluhuivi sekä paksummat sukkahousut.

Paksuja hanskoja tai pipoa ei ole onneksi pakkasten hieman laannuttua tarvinnut käyttää vaan huppu ja taskut riittävät suojaamaan päätä sekä näppejä äkillisiltä kylmemmiltä tuulahduksilta.

Takki: Ellos / Kengät: DinSko / Sukkahousut: H&M / Kaulahuivi ja papukaijakorvakorut: Fida Kerava

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Sairastuvalta päivää: Räjähdyksiä ja pysähdyksiä

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei lapsemme ole ollut kunnolla kipeänä kuin pari kertaa kuluneen lähes kahden vuoden aikana, jokin mystinen flussa-maha-kuumepöpö iski huusholliimme. Olinkin jo usemmalta tutulta kuullut sekä lukenut monen blogin puolelta samantapaisen pöpön kiertäneen laajan joukon pääkaupunkiseudun lapsiperheitä. Tosin en sanoisi tätä flunssaksi enkä perinteiseksi vatsataudiksikaan. Taudin perimmäinen olemus onkin vielä hämärän peitossa.

Maanantai-iltana lapsi sai selittämättömän huutoraivarin ruokapöydässä, josta lukuisten tuloksettomien juttelu- ja kysely-yrityisten jälkeen kiikutin edelleen kirkuvan lapsen potalle, missä hän huusi hampaiden pesun ajan. Laitoin lapsen sänkyynsä ja sanoin tulevani kohta  peittelemään kunnolla, kunhan nostaisin ruokatavarat jääkaappiin. Palatessani parin minuutin jälkeen lastenhuoneeseen Kuutti oli jo unten mailla. Ja kello oli puoli seitsemän!

Sanoin miehelle, että lapsi ei taida olla nyt ihan kunnossa. Seuraavana aamuna sama kiukkuaminen jatkui, höystettynä tulikuumana hehkuvalla lapsella, jonka koholla olevan ruumiinlämmön jopa minä, tunnetusti sangen lämminverinen kaveri, tunsin ihan kädellä kokeilemalla. Kehotin miestä mittaamaan kuumeen ennen kuin hän suunnittelisi lähtöä päiväkodille ja olihan sitä lähemmäksi 39 asteen verran.

Tuntuu, että kun jotain sanoo ääneen, homma varmasti karahtaa karille ja niin kävi nyt sekä lapsen vähäisestä sairastelusta sanomisen että opiskelujen ja taaperoperheen arjen melko sujuvan yhdistämisen  kehumisen suhteen.

Kävi nimittäin niin, että koko viikon toinen ihan pakollinen opiskelumeno osui juuri tiistaille; Jos en olisi päässyt paikalle, emme olisi saaneet opinnäytetyösuunnitelmaamme valmiiksi ja lähetettyä ohjaajillemme sekä työyhteisöyhteistyö-kumppanillemme. Suunnitelman hyväksyminen ja opponoinnin sopiminen olisi viivästynyt niin, ettemme olisi ehtineet hakea tutkimuslupaa ajoissa kaupungilta ja opinnäytetyön toiminnallisen toteutuksen aloittaminen olisi venynyt jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Millä tuurilla lapsi sairastuu kotihoitoa vaativassa määrin juuri sellaisena päivänä, jonka aikataulujen pitäminen vaikuttaa koko loppukevään, ensi kesän ja syksyn opiskelujen etenemiseen? Voi struudeli.

Onneksi mies pystyi hoitamaan lasta, olkoonkin että se vaati joustoa työaikataulujen osalta koko työporukalta. (Huono omatunto soimaa siis siitäkin.) Lapsi oli kököttänyt opiskelupäiväni ajan divaanille kasatussa peittopesässä, tutti suussaan ja katsonut välillä puolitehoilla Muumeja ja torkahdellut lyhyiksi ajoiksi kerrallaan. Vain riisikakut ja mehu olivat kelvanneet ruoaksi ja juomaksi.

Mies ei ollut voinut poistua yli kahden metrin päähän surkeuden valtaamasta lapsesta, joka oli aloittanut tuhannenmoisen huudon, jos mies oli koettanut lähteä vastaamaan puhelimeen tai hakemaan teetä. Varmasti erittäin tehokas työpäivä…

Keskiviikko sujui vähän leppoisammin, lämpöäkään ei ollut yhdelläkään mittauskerralla. Lapsi jaksoi jo leikkiä Muumeilla, juosta hiukan ympäri asuntoa ja hölmöilläkin hieman normaaliin tapaan. Ehdin jo huokaista ja toivoa pöpön menneen ohi ennätysnopeasti. Tosin lapsi oli kuumeen jälkeisessä olotilassaan koko ajan niin hikinen, että hän vietti lähes koko päivän vaipoissa, vähän väliä vettä hörppien – eikä suostunut nukkumaan peiton alla.

Veljenikin pelmahti yllätysvierailulle ja leivoimme mustikkapiirakkaa, joka hotkittiin kolmeen mieheen ja yhteen naiseen niin nopeasti, että tyhjä piirakkavuoka oli vielä uunikuuma, kun siirsin sen tiskialtaaseen!

Viime yö meni kitisevää ja vääntelehtivää sekä levottomasti nukkuvaa lasta vahtiessa. Täytyy sanoa, että kohtuullisesti nukuttujen kuluneiden kuukausien jälkeen jatkuvien yöherätysten sietokykyni ei ole entisellään. Hermo meinasi palaa ihan tosissaan muutamaan otteeseen kiikuttaessani vesipulloa sänkyyn tai aamuyöllä tuttia, unipupua ja olematonta peiton ruttua etsiessäni.

Mies on saanut tuta vähintään osansa lapsen sairastelusta. Usein kuulee sanottavan, että lasten sairaudesta johtuvat työpoissaolot kaatuvat perheissä enimmäkseen naisen niskoille. Tämä tauti on ensimmäinen, jonka kohtaamme opiskeluihin palaamiseni jälkeen ja kakka, kirjaimellinen ja kuvainnollinen on jakaantunut lähes tasan, minun jäädessä jopa hieman voitolle.

Olen nimittäin pystynyt käymään treenaamassa lähes normaalisti ja uskaltaudun tänään jopa yhteen iltamenoon, sillä pöpö ei ole osoittanut mitään tarttumisen merkkejä. Minuun siis, toisin kuin miesparkaan, joka ei todellakaan ole ollut virkeimmillään lähipäivinä. Eipä sillä että vatsatautityyppiset pöpöt kovinkaan usein tarttuisivat minuun. Tappajavatsani taitaa kyetä hoitelemaan vähän pilaantuneen ruoan lisäksi myös yritteliäät basillit.

Eilen palatessani kuntoilemasta ja laittaessani lumisia kenkiäni vessaan huomasin melkoisen kasan puisen junaratamme palasia kuivumassa pesukoneen päällä. Ihmettelin asiaa tovin ja sain kuulla mieheltä lapsemme räjähtäneen poissaollessani junaratansa päälle. (Ruoansulatusasioita karttelevat älkööt lukeko kappaletta loppuun.)

Kestovaipasta oli kuulunut ”ruts” ja nestemäistä tuotosta oli suihkunnut junarataan, lattialle ja pahaa-aavistamattoman koiran päälle, Koira haisee pesusta huolimatta edelleen miedosti… pahalle.

Olen hoitanut sairaita lapsia ja erinäisiä eritekatastrofeja osana työtäni, joten tässä hauskuudessa ei ole minulle muuta uutta kuin se, että kyseessä on oma lapseni. Mies on sen sijaan kulkenut pitkän matkan pienistä lapsista täysin kokemattomasta isänraakileesta kaveriksi, joka osaa nauraa vatsatautikommelluksille sekä istuskella (sylin)kipeän lapsen kanssa keskellä yötä huomattavasti vaimoaan rauhallisempana.

Pysähdyin viime yönä katsomaan miestäni ja lasta, joka tuhisi tämän sylissä puoliunisena. Ajatukseni siitä, ettei vanhemmaksi tuloon tarvitse kokea olevansa etukäteen valmis tullakseen mainioksi vanhemmaksi vain vahvistui. Sillä mietin usein, miten osallistuva ja ennen kaikkea kehittymishaluinen sekä omassa vanhemmuudessaan varma puoliso minulla onkaan.

Terveisin eräs onnellinen vaimo, jolla on onnellisuudesta huolimatta toista päivää jatkuva päänsärky. (Herkät korvat ja lapsen huutohepulit eivät ole koskaan olleet hyvä yhdistelmä.)

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Hei Muumit!

Kuva: Lindex / Karolina HenkeKuva: Lindex / Karolina Henke

Että sellainen kuva- ja kollaasipläjäys tämän aamupäivän ratoksi!

Koska haalea pinkki ja turkoosi insporoivat myös sisustusrintamalla, ne nappasivat kovasti myös lastenvaatteissa, varsinkin kun kuosina oli retrohtavia muumeja. Myös isommille lapsille löytyi kivoja collegevaatteita ja tuota lempikuosiani ainakin legginseissä sekä pipossa.

Kaikki vaatteet ovat luomupuuvillaa, osassa on himpun verran elastaania seassa. Hintahaarukka on 5-23 euroa ja suurin osa maksaa noin kymmenen euroa. Tuotteiden pitäisi tulla myyntiin viikolla 6. Pyörinkin varmaan heti viikon alussa Keravan Lindexissä toiveikkaana. (Ja jos joku kaipaa synttärilahjavinkkejä, niin nämä eivät jäisi pölyttymään Kuutin vaatekaappiin.)

Mitäs tykkäätte?
Iskevätkö Muumit ylipäätään ja onko tämä toteutus onnistunut?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Äiti on kateellinen lapselleen

Ai mistä sitten? No uudesta tukasta tietenkin.
Ette voi kuvitella, tai ainakaan suurin osa tuskin voi, miten olenkaan kateellinen sivulta ja takaa hyvin lyhyeksi saksitusta ja päältä sekä edestä hieman pidemmäksi jätetystä hiusmallista. Yhyy, tahtoo myös.

Pohdiskelin jo lokakuussa, mitä lapsen hiushapsukkeille oikein pitäisi tehdä ja päätin silloin leikkauttaa tukan, kun lapsi sitä itse pyytää tai tukka alkaa haitata hänen olemistaan. Satuin päiväkodille hakupuuhiin päivänä eräänä, kun lapsi oli jumppasalissa touhuamassa kavereidensa kanssa. Tarkkailin lasten touhuja hetken ja näin ihan lyhessä ajassa lapseni kamppailevan kasvoille valuvan otsatukkansa kanssa useampaan otteeseen. Varasinkin parturiajan melko nopeasti sen jälkeen.

Käytin lapsen tukanleikkuussa vakiopaikassani, Kauppakaaren kampaamossa, jota voin ihan pyyteettömästi ja ilman blogietuja suositella sekä leikkausjäljen että hintatason puolesta. Kuutti jaksoi istuskella lapsille tarkoitetussa koroketuolissaan, nallessu päällään yllättävän hyvin, tosin mukaani nappaamilla herkuilla saattoi olla osuutta asiaan.

Leikkaaminen, ympärillä häärivät kampaamon muut työntekijät tai koneella surauttaminenkaan eivät aiheuttaneet paniikkia. Sangen onnistunut ensimmäinen parturireissu siis! Osansa oli varmasti lastamme operoineen Kinnan tavalla selittää eri työvaiheita ja jutustella lapsen kanssa ennen leikkausta ja sen aikana.

Norppaemo tykkää!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Talvisia

Tähän iltaan vähän talvikuvia; Vaikken talven suuri ystävä olekaan, tuo pakkasilma sentään mukanaan auringon, kuuraisia puita ja huikeita värimaailmoja. Kaunista tai ei, tänään ei tehnyt mieli lähteä pakkaseen yhtään tarvittavaa pidemmäksi aikaa.

Nyt kun opparistartti ja kahvitreffit on hoidettu kunnialla, saavat sali ja crossaus jäädä tältä illalta. Äiti ei nyt vaan jaksa. Ajattelinkin pistää lapsen unille ja hautautua yöpuvussa sänkyyn pepsilasin ja perjantaipussin kanssa katsomaan kaksi Gossip Girlin viimeistä (nyyh) jaksoa.

Lämmin kiitos ihanista ja ajatuksella kirjoitetuista kommenteistanne, joita jätitte sankoin joukoin edelliseen postaukseen. Naputtelen vastauksia niihin tässä illan mittaan.

Rentoa viikonloppua kaikille!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ