Aihearkisto: Muu suhteet

Tulikos voitettua jotain?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Kirjat, Muu hyvinvointi, Muu suhteet 1 kommentti


Huuh, ette usko, millaista säätöä näiden kouluhommien kanssa on ollut viime päivinä. Tai varmaan uskotte, koska suurin osa teistä on varmasti opiskellut joskus vauhdilla tai opiskelee edelleen. Nyt kun sain, tapani mukaan lapsen nukkumaanmenon ja kotiaskareiden jälkeen, istahdettua koneelle, julkaistakoon pidemmittä puheitta lastenkirja-arvonnan sekä Unicef-arvonnan voittajat. Pistän voittajille huomenna vielä sähköpostiviestiä tai otan muutoin yhteyttä. 

Piti samalla kysymäni, että olisiko teillä tulevalle viikolle jotain toiveita, suosikkeja tai inhokkeja: Mistä haluaisitte lukea ja mikä ei ainakaan kiinnosta? Sana on vapaa!

 

Aikamoinen saalis

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Liikunta & ravinto, Muu suhteet, Ruoka & juoma Kommentoi

Otsikko ei viittaa itseeni, vaikka eilisissä bileissä sainkin naispuoleisilta ystäviltäni ilahduttavasti hyvää palautetta asustani (josta lisää myöhemmin). Eilen oli syystä tai toisesta muutenkin sellainen sopivalla tavalla härski ja levoton olo; Oli ehkä ihan hyvä raahautua kotiin pikkutuntien alkupuolella, etten olisi heittäytynyt turhan vapaamieliseksi. Näin voinee todeta varsinkin saatuani jälkikäteen kuittia kohtuullisen estottomasta tujottamisesta, krhm. Tosiasiassa riehaantumisestani ei ole pelkoa, mutta aina voi hetken kuvitella olevansa arvaamattomampi kuin onkaan. Ihan hetkisen. 

Aamulla hyvinkin arkinen ja kotikutoinen totuus palasi rymisten kimalteen ja tekonahan sekä korkeiden korkojen tilalle, kun kiskoin päälleni neuleen, kuoripuvun ja kumisaappaat. Suuntasin sukulaisvierailulle ja sienestämään HSL-alueen ulkopuolelle (voitteko kuvitella). Rämmin maastossa sangen vähän aikaa ja silti tuloksena oli sangollinen suppilovahveroita. Aikamoinen saalis siis!

Sienten täytyy jäädä nyt jääkaappiin odottamaan siivottuina jälkikäsittelyään, sillä seuraava yö tulee kulumaan opiskeluhommissa. Varsinaista päätoimista päiväopiskelua, etten sanoisi. Vai kuinka moni opiskelupaikka edellyttää viikonloppuöiden viettämistä opiskeluihin oikeasti kuuluvien hankkeiden tai projektien (ei siis opiskelijarientojen) toteutusten parissa? Suuntaan tästä siis yövuoroon, viettäkää te viikonloppua vapaammissa merkeissä!

 

Niin söpöä että lähes ällöttää

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu suhteet, Sisustus 17 kommenttia

Meidän lastenhuoneemme on sisustettu valkoisella, mustalla ja kirkkaalla peruspunaisella; Pitkälti huoneen todella pienestä koosta johtuen olen pyrkinyt rauhoittamaan huoneen värimaailman pariin pääväriin ja satunnaisiin muihin väreihin tauluissa ja pienesineissä.

Olen silti fiilistellyt värikkäämpiä ja pehmeämpiä lastenhuoneita niin lehtien kuvissa, blogeissa kuin elokuvissakin: What Maisie knew-elokuvan lastenhuone oli hyvä esimerkki ihanasta söpöyttä, herkkyyttä ja runotyttöfiilistä yhdistelevästä tyylistä.

Myös Asuntomessuilta on löytynyt useampana vuonna omaa silmääni miellyttäviä, mintunvihreällä, murretulla roosalla ja sinapinkeltaisella sekä harmaaseen taittuvilla sävyillä sisustettuja lastenhuoneita. Suurin osa niistä on ollut pohjakalusteiltaan ja pintamateriaareiltaan kiitettävän unisex-tyyppisiä. Vain pikkutavarat ja lelut ovat antaneet ymmärtää huoneen kuuluvan mahdollisesti joko tytölle tai pojalle.

Ehkä hieman viime vuosituhannelle jämähtäneenä en kuitenkaan laittaisi pojan huoneeseen vaikkapa monikerroksisia tylliverhoja, pinkkejä pikkukukkakoreja tai kultaisilla paljeteilla kuorrutettuja sydäntyynyjä…

Suurimman osan ajasta olen täysin tyytyväinen reippaanraikkaaseen lastenhuoneeseemme, mutta näiden kuvien huoneiden kaltaiset söpöyspläjäykset iskevät toisinaan romanttisesta rimpsutyylistä pitävään, jakautuneeseen ja vetäytyvään sisustuspersoonani kuin hiustenkuivaaja kylpyammeessa kelluvaan ihmispoloon.

Niin söpöä että melkein ällöttää. Mutta silti aika ihanaa!
Eihän kellään olisi sattumalta tytön huoneen sisustusprojektia työn alla? Sellaista, johon pääsisin työntämään sisustusnenääni ovenrakoon?

// Kaikki kuvat: H&M

Syyssesongin kuumimmat catwalk-mallit

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Catwalk, Muu koti, Muu suhteet 3 kommenttia


Yritän epätoivoisesti opiskella. Tuolla taustalla häämöttävä kasa koostuu tenttikirjoistani, opintojaksokuvauksista ja oppimispäiväkirjan pohjaksi keräämistäni messumateriaaleista sekä artikkelitehtävää varten kerätyistä lehtijutuista. Nenän edessä on läppäri, jonka Word meinaa kaikessa naurettavassa raskaudessaan kyykyttää jatkuvasti.

Teepannu on kuumana ja viikonlopun mässäilyjä tasoitellaan tässä samalla kiskomalla pannukaupalla teetä ja pullotolkulla vettä. On nimittäin kohtuullisen turvonnut olo. 

Puitteet ovat siis muutoin varsin hyvät opiskelulle, varsinkin kun motivaatio kohenee kohisten sitä mukaa kun palautettavien töiden määräpäivät ja tentit alkavat lähestyä vääjäämättä kuun huristaessa kohti loppuaan. Mies on hommissaan ja lapsi hoidossa ja nyt käytössäni olisi muutamia kullanarvoisia tunteja uppoutua kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Ensin pitäisi vaan keksiä, miten saisin nuo kaksi epäterveen innokasta assistenttia häädettyä kimpustani. Keittiössämme kun ei ole ovea… Ruokakulho parvekkeelle ja ovi perässä kiinni?

Mainiota viikon alkua itse kullekin, koetan palata nyt hommien pariin!
 

Lastenkirjoja vai muovihahmoja? ARVONTA!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Kirjat, Muu hyvinvointi, Muu suhteet 43 kommenttia
Yhteistyössä McDonald’s

McDonald’sin muoviset oheislelut lienevät tuttuja kaikille: Disney-figuureja, sata ja yksi erilaista dalmatialaishahmoa, pikkuponeja, supersankareita, suuripäisellä kissalla koristeltuja koulutarvikkeita, rannekelloja – jokainen muistanee törmänneensä joihinkin lastenaterian kylkiäisiin, kenties jopa keränneensä niitä. Harvalle kylkiäislelut kuitenkaan ovat suuria aarteita ja ne päätyvät usein kiertoon: Nähtyäni vuosia sitten aterioiden mukana tulleita leluja pussikaupalla kirpputoreilla, laatikoittain päiväkodeilla ja kasoina kuljeksimassa tuttujen nurkissa, olin ilahtunut kuultuani McDonald’sin kirjakampanjasta.

Syyskuun lopulla alkoi jälleen Happy Meal-kirjakampanja, jossa lastenaterian ostaja saa viikoittain vaihtuvan kirjan kylkiäiseksi. Pohjoismaisissa McDonald’s ravintoloissa on jaettu lastenkirjoja jo vuodesta 2011 alkaen. Kirjoja tuottaa Läsrörelsen ja tarkoituksena on tukea lasten lukuharrastusta. Tuloksena onkin ollut jo 15 miljoonaa lastenkirjaa. Entisenä, päivittäin kirjoja kuluttaneena himolukijana ja nykyisenä satunnaisesti lukemiselle aikaa löytävänä ja silloin päivä- ja yökaudet kirjoja läpi kahlaavana tarinoihin uppoutujana tykkään ideasta.

Sain koko kirjakampanjan aikana julkaistavat kirjat selailtavikseni ja löysin niiden kansista monia tuttuja nimiä: Tove Appelgrenin, Jan Lööfin ja Lars Klintingin muutamia mainitakseni. Minulle on luettu lapsena paljon ja monien kuvittajien kädenjälki on jäänyt mieleen lähtemättömästi lukuisten lukukertojen myötä. Lähes kaikki tämän vuoden kirjoista vaikuttivat pienemmällekin kuuntelijalle sopivilta aiheensa ja pituutensa puolesta. Vain Kun on yö-kirja oli sen verran pitkä ja paikoitellen jännittäväkin, että lukisin sitä ehkä vasta hieman vanhemmalle lapselle kuin parivuotiaalle. Sen kuvitus oli toisaalta kaikista herkullisin ja tarina mukaansatempaavin.

Mutta tosiaan, jos käytte hampurilaisilla niin nyt kannattaa ottaa lastenateriaan kylkiäiset, varsinkin jos perheestänne löytyy lukemisen ystäviä!

Saan myös arpoa tutustumispaketin teidän lukijoiden kesken. Pakettiin kuuluvat kaikki kampanjan kahdeksan lastenkirjaa: Pikku Leena lääkärinä, Riitta ja Krokotiili kalaretkellä, Kalle auttaa ritaria, Julia haluaa lemmikin, Isän leikki-ilta, Kotka joka pelkäsi lentämistä, Nukuhan jo Vesta-Linnea ja Kun on yö.

Voit voittaa kirjapaketin kertomalla oman tai lapsesi suosikki-lastenkirjan kommentissa ja liittämällä mukaan sähköpostiosoitteen, josta voin tavoittaa voittajan. Blogia Lilyssä seuraavat, rekisteröityneet käyttäjät saavat automaattisesti kaksi arpaa arvontaan ja blogin Facebook-sivua seuraavat vielä kolmannen. Huikkaathan kommentissasi siis, jos pysyt Norppalan menossa mukana myös Facebookin avulla.

 

 

Pienissä häissä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Hiukset, Muu suhteet, Päivän tyyli 2 kommenttia

Miehen pitkäaikainen ystävä meni naimisiin ja saimme nauttia harvinaisen aurinkoisesta ja lämpimästä syyskuisesta päivästä tunnelmallisessa pikkukirkossa ja vielä tunnelmallisemmassa vanhassa pihapiirissä ja talossa.

Herkullista ruokaa ja muutamien lukioaikaisten kavereiden kanssa juttelua. Lapsikin viihtyi aika hyvin, saadessaan juosta välillä nurmikolla ja touhutessaan pöytäseurueemme kanssa. Kyllä aikuiset, jotka ottavat lapseen kontaktia vaan parantavat tämän viihtyvyyttä merkittävästi.

Juhla-asuja heräsin miettimään samana aamuna ja lähtö oli puoliltapäivin. Äkkiä vain vaatekaapista esille vähänkin juhlavammat mekot, jotka eivät olleet mustia, valkoisia tai punaisia: Saldona kolme mekkoa, joista valitsin tuon kukallisen. Yläosaksi ystävän häiden kaasoilua varten hankittu bolero, joka ilmeisesti hissautui juuri ennen kuvien ottoa kainaloihin. Pantakin oli sattumalta samoihin pippaloihin hankittu asuste. 

Lapselle sammarit jalkaan, hieman ruttuinen juhlapusero päälle, mirri kaulaan ja lakerikengät jalkaan. Oli muuten harvinaisen edullinen juhla-asu lapsella; Paita on peräisin entisen naapurin kierrätyskassista, housut ostettu alesta parilla eurolla ja kengät eurolla lastentarvikekirppikseltä. Vain rusetti ja siihen mätsäävät sukat on ostettu uusina, rusettikin tosin kolikolla alekorista.

Viikon 39 yhteiskuvatkin 52 viikkoa-projektiin saatiin napattua samalla… 

 

Päivän editorialit eli otapa poika kontaktia siihen harjaan

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu suhteet, Päivän tyyli 10 kommenttia

 

Kiskoin lapselle aamulla päälle jotain vaatteita kaapista. Tai oikeammin, flunssaisena ja pää tukkoisena huutelin sängystä käsin:

Ota ne norsuhousut tuolilta. Sitten vihreät sukat. Omasta kaapista oven puoleisesta reunasta vihreä paita! Ja pipolaatikosta se sinioranssi lippapipo. Siniset kengät vielä! 

Vasta lapsen ollessa lähestulkoon lähtövalmis ja tämän odottaessa eteisessä xylitolipastilli suussa, selvitin kurkkuni ja kiskoin häthätää jotain itselleni päälle. Ovensuussa keksin, että lapsen asukokonaisuudesta tulikin mielestäni aika kiva ja nappasin kameran mukaan. Tarkoituksena oli räpsäistä pari asukuvaa lapsesta yläkerroksen kierreportaissa, mutta jälkikäteen koneella katsottuna niissä oli huono valaistus. Onneksi siis nappasin kymmenen ruutua vielä ala-aulassa.

Noista kymmenestä kuvasta yhdessä lapsen silmät olivat räpsähtäneet kiinni ja toisessa olin sählännyt tarkennuspisteiden kanssa. Mutta kahdeksan oli ihan sellaisenaan käyttökelpoisia. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, innokkaasti valokuvaavana ja bloggaavana olen tietysti tosi hyvilläni siitä että lapsi poseeraa mielellään valtaosan ajasta (ja silloin kun kuvaaminen ei huvita, kuvia ei oteta).

Ja että kameran takaa täytyy vaan huudella, että menepä tuohon patterin eteen ja ota joku kiva asento. Lapsi sitten itse vaihtaa välillä painopistettä, nojailee seiniin, nostaa käden poskelle, väläyttää hymyn tai ankkanaaman. Jotenkin vieläkin huvittaa se, että toisten lapset tykkää potkia palloa, mutta oma jälkikasvuni pitää poseeraamisesta…

 

Housut: Tutta / Kengät, sukat ja pitkähihainen t-paita: H&M /
Neule: Vesannon Wanha Koulu Ajanpatina / Lippapipo: Nosh

 

Uu mamat

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Catwalk, Matkat, Muu suhteet 1 kommentti


Kuten jo perjantaina mainitsin, olimme viikonlopun alkajaisiksi Rosannan kanssa tuulettumassa Helsingissä. 

Napsimme pientä syötävää Namussa, kiertelimme ostoksilla ja kävimme kahvilla.


Seurasimme aika hienosti toteutettua, joskin lyhyeköä muotinäytöstä,
jossa mallit laskeutuivat alas pystysuoraa catwalkia.


Naurattaa tuo kuva, jossa meitä paikalle kutsuttuja bloggaajia ja toimittajia oli paikalla vasta muutama:
Suurin piirtein jokaisella on kamera edessään pöydällä. Hih.


Kuohuvaa, katkarapuvoileipiä, kinuskikakkua, lahjaostoksia,
valoisalta ja kivalta ostospaikalta vaikuttavaan Citycenteriin tutustumista…


Paljon naurua ja hymyjä. Kiitos vielä Rosanna, Iksu ja Jenn- sekä hänen pikkuaveccinsa!

(Lisää Helsinkireissun kuvia ja tunnelmia löytyy Rosannan tontilta.)

Ensimmäinen kuva Akifoton.

 

Karkausilta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Catwalk, Matkat, Muu suhteet 2 kommenttia

Istun junassa matkalla Helsinkiin: Ihana Rosanna järjesti minulle kutsun toimittajille ja bloggaajille tarkoitettuun uudistetun Citycenterin avajaistilaisuuteen. Muotinäytös ja cocktailtarjottavat kuulostivat mahtavalta ja sovin innoissani miehen kanssa hyvissä ajoin että hän touhuaa pojan kanssa tämän perjantai-illan.

Tänään perhekerhossa jutellessani tajusin että saatan erottua vähemmän edukseni kaikkien metrikahdeksankymppisten ja neljäkymmentäkiloisten naisten joukosta.

Tukka on miten sattuun värjätty (hyvin leikattu kylläkin), kynnet groteskissa kunnossa ja hampaat keltaiset. Tissit roikkuvat ja naama on yhtä aikaa sekä kuiva että rasvainen. Kaikki vaatteet ovat täynnä kissankarvaa ja sukkahousut valuvat makkaralle polvien päälle ja nilkkoihin. Jakku haisee savulle, kiitos samassa kaapissa majoittuneen kuoritakin. 

Laukku on ostettu Pärnun halpamarketista. Luulen sillä olevan luiskaseurassa yhtä nukkavieru olo kuin omistajallaan. Mutta mitä sitä turhia surkuttelemaan; Keravalais-lähiömutsilookki tulee varmasti muotiin ihan näillä hetkillä.

Eikä tilaisuus voi olla kurja, jos tarjolla on ilmaista ruokaa ja hyvää seuraa. Ainakaan niiden mallimitoissa olevien naisten kanssa ei joudu taistelemaan viimeisestä macaronleivoksesta! Illalla pääsee vielä tasoittamaan jännitystä kahvittelemalla ”Lilymammojen” kanssa ja saunomalla. Vapise Anne Kukkohovi, norppaemo on vapaalla!