Hei tyylitajuiset naiset (ja miehet) auttakaa norppaa sulatalvessa…
Joudun pitämään huomenna lyhyen puheenvuoron opiskeluyksikkömme kehittämispäivässä. Ja sen lisäksi esittämään loppupäivän ajan ymmärtäväni alustuksista, puheenvuoroista, ydinosaamismoduulien valmistelusta sekä ryhmätyöskentelyistä jotain.
Sosiaalialan opinnoissa on nimittäin otettu oppilaitoksessamme käyttöön hanketyöskentelylle vahvasti pohjaava opiskelutapa ja vuosikurssimme on ensimmäinen kunnollinen kokeiluerä. Hanketyöskentelymalli on vasta aluillaan ja sen kehittämiseen osallistuvat vastaavien opettajien lisäksi myös opiskelijajäsenistä koostuva hanketiimimme eli niin kutsuttu Johtoryhmä – yhteistyössä koko opiskelijaryhmämme kanssa.
Lähdin mukaan Johtoryhmä-hankkeeseen, koska epäilin (oikein) työskentelyn tapahtuvan virka-aikojen mukaisesti, monista muista hankkeista poiketen. Olen partiolippukuntamme ja taloyhtiön hallituksen jäsen, joten opiskelija-aktiivin uralle ei ole yksinkertaisesti riitänyt aikaa. Kiinnostusta vaikuttamiseen kyllä löytyisi, joten ajattelin tässä hankkeessa toimimisen tuovan vähän sitäkin puolta opiskelun oheen.
Uuteen toimintatapaan siirryttäessä on paikallaan pysähtyä pohtimaan, mitä oikein tehdään ja miksi; Toisille opiskelijoille hanketyöskentelymalliin sopeutuminen sujuu luontevammin, sillä hankkeissa toimimisen edellytykset kuten muuttuvien suunnitelmien ja aikataulujen kanssa toimimisen hallitseminen, kiireellisiin tehtävänantoihin vastaaminen ja erilaisten työelämäkumppaneiden kanssa toimiminen ovat paremmin hallinnassa heidän luontaisten ominaisuuksiensa ja opiskelun sekä työelämän kehittämien valmiuksiensa kautta. Osalle ylhäältä päin saneltuun rysäykseen sopeutuminen siirtymävaiheineen on kuitenkin vaikea ja raskas.
Olemme tämän huomioiden tarkastelleet ja pohtineet kriittisesti(kin) muun muassa opiskelijoiden saaman ohjauksen muotoa, määrää ja säännöllisyyttä, tiedotuksen keinoja, yhteisen työskentelyn tapoja sekä arviointia. Opiskelun toimintatapojen kehittämisen lisäksi tehtäviimme on kuulunut fyysisen opiskeluympäristön, niin kutsutun kotiluokan kehittäminen.
Johtoryhmän työskentelyyn on kuulunut myös koulutusvastuu-uudistusprosessiin osallistuminen opiskelijaedustajina. Prosessin seuraaminen on ollut todella mielenkiintoista, sillä koulutuspoliittiset ja koulutuksen sisällölliset päätökset vaikuttavat opiskelun arjen lisäksi pienellä viiveellä myös asiakkaisiin, siihen, millaiset tiedolliset, menetelmälliset ja eettiset valmiudet työntekijöillä on toimia. Rakenteeltaan ja sisällöiltään tarkoituksenmukainen sekä asiakkaiden ja työkentän tarpeet huomioonottava koulutus palveleekin opiskelijoiden ja koulutuksesta vastaavan henkilöstön lisäksi ensisijaisesti asiakkaita. Ollaan niin sanotusti asian ytimessä, kerrankin.
Luotan siihen, että näinkin laajasta aiheesta on melko helppoa repiä vaaditun mittainen, jäsennelty ja etäisesti älykkään kuuloinen puheenvuoro. Ongelmana onkin nyt se, etten tiedä, millaisen pukukoodin kautta lähden lähestymään tavoitetta keskiportaan ja sitä alempien virkamiesten seassa seminaaripäivästä selviytymisestä.
Mukaan valikoitunut opiskelijaseuralaiseni on monissa opiskelijakuntatoiminnan liemissä kovaksi keitetty, joten hän osaa vähintäänkin esittää olevansa tilanteen tasalla. Ulkonäöllistä uskottavuustukea ei kuitenkaan heru hänen suunnaltaan, sillä kyseessä on pitkä ja riuska mieshenkilö, joka pukeutuu vähintäänkin rennosti ja leikkauttaa hiuksensa ilmeisesti Ninjahiusmalleja skanditukalle-kirjan mallien mukaan. (Ne on ihan hienot kyllä!)
Joten jos selvisitte läpi puuduttavan opiskeluhöpinäni ja olette osallistuneet konttorirottakonferesseihin tai työskentelette siistiä pukeutumista vaativassa työtehtävässä, vinkkejä asialliseen kehittämispäivän pukeutumiseen otetaan vastaan. Paljon.
Voi näet olla, etten pääsisi tämän päivän asussani koko tilaisuuteen sisään…
1. 
1. 
1. 
1. 
1. 
1. 
Löysin 
Koska pojallamme on vain yksi mekko, jonka hankin joskus vauva-aikana luultuani sitä lyhythihaiseksi puseroksi, ei tuon harhaostoksen esittelemisestä olisi kummoista vastausta saatu aikaan.
Muutin siis sääntöjä, kuten tapoihini kautta rantain kuuluu. Painelin vauhdilla koulusta kotiin ja ehdin raahata vaaterekin makuuhuoneesta olohuoneeseen, kasata muut rekissä majoittuneet vaatteet röykkiöksi sängyllemme ja kuvata mekot ennen kuin viimeisetkin auringonsäteet sammuivat.
Vaatekaapista ja -rekistä löytyi laskelmieni mukaan neljäkymmentäkolme mekkoa, josta puuttuu siis pari rajatilatapausta, jotka lasken ennemminkin tunikoiksi kuin mekoiksi sekä kasa mekkoja, j
Köykäisenä puolustuksena totean hankkineeni tuosta mekkopaljoudesta suuren osan käytettyinä tai kirpputorilta ja omistavani vastaavasti vain muutamia housuja.
Koska rakastan mekkoja, sekä omiani että muiden, haastan teidätkin osallistumaan. Haluaisin nimittäin kurkistaa, millaisia mekkoaarteita komeroidenne ja vaatehuoneidenne perällä lymyää.
Jos innostutte lähtemään mukaan, kuvatkaa omat tai tyttärienne – tai miksei molempienkin, mekot ja linkittäkää sitten postaus kommentteihin. 
Mekkoaddikti kiittää ja kuittaa.
Saavuimme hetki sitten Pyhtäälle ja täällä olisi tarkoitus viettää vajaa vuorokausi partion johtajaporukalla saunoen, pelaillen, johtajaohjelmaan osallistuen ja syöden. Lapsi jäi siksi aikaa touhuamaan, ulkoilemaan ja yökylään isovanhemmilleen.
Mökillä vaatteiden pitää olla mukavia, joustavia ja lämpimiä, joten neule, leggingsit ja paksummat sukat saivat menopaluulipun reissuun. Asua voi täydentää tarvittaessa pörröhupputakilla, sormikkailla ja kaulahuivilla, mutta tuskinpa saunan, kaivon ja mökin väliä kipittäessä tarvitsen pahemmin takkia.
Niin ja tukka on mökkioloihin sopivassa määrin sekaisin…
Neule, sukat ja leggingsit ovat H&M:ltä, kengät Keravan Fidalta ja korvakorut Gina Tricotilta.
Ensimmäinen kasaamani tyyli on ”pikkujoulujen ylipapitar”, joka koostuu pitkästä mekosta ja kullalla kuorrutetuista asusteista, jotka kaikki löytyivät H&M:ltä.
Toisessa asussa on hieman rockahtavia elementtejä. Kaulakoru ja laukku ovat Lindexiltä, kaikki muut osat ovat H&M:ltä. Takin ja kailakorun kelpuuttaisin empimättä omaan kaappiini.
Kolmas asu palaa taas kultakoristeisiin ja on ainut housuissa viihtyvälle suunniteltu juhla-asu. Tuo käsilaukku on kyllä aika kuumottava Ja tunikan alta ei pieni juhlasapuskapömppö näkyisi!
Neljännessä asussa helmet ja ketjut ovat pääosassa. Laukku ja korut ovat Lindexiltä, hame ja toppi H&M:ltä ja kenkiä saa muun muassa Brandokselta.
Viides asu on oma suosikkini, hieman retrohenkinen kokonaisuus, jossa on vähän tyttömäisiäkin elementtejä. Mekko ja laukku ovat Lindexiltä, bolero ja korvakorut H&M:ltä ja kengät Brandokselta.
Pitkään haaveilemani ja useissa blogeissa vilahdellut kissamekko löysi viimein tiensä H&M:n paketissa kotiin asti. Ja voi miten siitä tykkäänkin! Jonkin kirkkaanvärisen vyön kanssa se olisi ehkä vielä ihanampi.
Minna Parikan kylkiäiskukkaro on aika suloinen niin ikään, tosin eipä sinne mahdu kuin (miehen) avainnippu tai huulipuna ja pieni peili.
Napsimme kuvia tänään Iksun ja Tessan kanssa puistossa. Kerrankin mies ei joutunut ottamaan asukuvia. Kuvia jälkikäteen selaillessani hajoilin sekä supernopeasti esiin kaivautuneelle juurikasvulleni että toisen kyynärtaipeen verenluovutus-mustelmakuviolle. Lähiömutsilookkia parhaimmillaan.
