Kävimme eilen Siperian Ellan kanssa piipahtamassa Aarrekidin showroom-työtilassa Helsingissä. Tapasimme lähes koko Aarrekidin tiimin ja tutustuimme tulevan syksyn mallistoon, jossa pääosassa ovat Aarrekidin rakastetut pöllöt; Ainakin omalta osaltani voin sanoa että juuri pöllöt aikanaan herättivät kiinnostukseni merkkiä kohtaan, pöllöhullu kun olen.

Uuden malliston tuotteiden hypistelyn lisäksi keskustelimme pienen vaatemerkin pyörittämisen arjesta, muun muassa siitä, miten työtehtävät jakaantuvat ja miten vaikkapa tuotteiden tuotanto-olosuhteita valvotaan. Minulle selvisi esimerkiksi että Aarrekidin tuotteet valmistetaan pitkälti samassa suomalaisomisteisessa, Portugalissa sijaitsevassa tehtaassa kuin Noshinkin vaatteet ja että Aarrekidiltä käydään aina tarkistamassa tehtaan tuotanto-olosuhteet ennen kuin yhteistyösopimuksia solmitaan ensinkään.

Mielenkiintoinen vierailu kaiken kaikkiaan, erityisesti kun mukanani oli käsitöiden tekemisestä sekä kangas- ja vaatesuunnittelusta erityisen kiinnostunut seuralainen, joka tuntui osaavan kysyä paljon sellaisia seikkoja, joita en olisi itse osannut ajatellakaan!

Veikkaanpa että uuden malliston tullessa myyntiin syksymmällä lapsen vaatekaappiin muuttavat ainakin pöllöleggingsit ja kenites kauan himoitsemani pöllötyynykin päätyy joskus koristamaan, ei lapsen vaan aikuisten, makuuhuonetta.

Jahas, palaan taas 52-viikkoa projektin pariin. Edellinen varsinainen 52-viikkoa postaus on viikolta yhdeksäntoista eli viikot 20 ja 21 jäivät täysin välistä. Viime viikolta saatiin sentään yksi, joskaan ei kovin hääppöinen, yhteiskuva ylioppilasjuhlista. Projekti jos toinen on tosin ollut vähän retuperällä, eikä yksin blogosfäärin osalta – tätä se kevään loppurutistus teettää!

Naputtelin eilen itselleni tämän viikon työ- ja puuhalistaa. Sille näytti mahtuvan parit kaveritreffit, viisi kuntokeskuskäyntiä ja muutama lenkki, mökkeilyviikonloppu Kouvolan kupeessa, raportin vääntäminen loppuun, opinnäytetyön suunnittelutapaaminen, postailua ja HopLoppiin uskaltautuminen ensimmäistä kertaa ikinä. Hyvältä, joskin aika vauhdikkaalta, kesäkuun aloitusviikolta vaikuttaisi.

Se himoitsemani takki tuli postissa, noudin sen ja sovitin. Ja voihan pakurikääpä, vyötärösäätö ei ollutkaan toivotunlainen. Takki oli liian massiivinen ja laatikkomainen makuuni. Sopisi paremmin jollekin taitoluistelija-runotyttömalliselle kuin minulle.

Tungin siis takin huokaisten takaisin laatikkoonsa ja pitäisi viedä se palautukseen. Harmittaa siksikin vietäväksi, että takki oli sellaisen merkin takki, jonka vaatteista pidän yleisesti ottaenkin ja 190€ alkuhinta oli pudonnut viiteenkymppiin. Mutta kun ei niin ei.

Laitoin nyt, vahingosta viisastuneena, hieman erilaisella vyötärösäädöllä varustetun takin tilaukseen, toivotaan että se täyttäisi toiveeni. Kun tätä takkiasiaa on näin kauan haudottu, en aio nyt tyytyä sinne päin toiveisiini sopivaan takkiin.

Kun etsiskelin takkia itselleni päädyin tapani mukaan hieman harhateille eli selaamaan lasten maihinnousu- ja parkatakkeja. Löysinkin lapselle alennusmyynneistä mainion toppatakin ensi talvelle (tai sitä seuraavalle, jos lapsi kasvaakin todella hitaasti). Todella tyypillistä, parhaimmassa tapauksessa tässä käy taas niin että löydän lapselle jotain, mutta jätän ostamatta alun perin itselleni kaavaillun asian.

Takit: 1.,4., 6. & 7. Babyshop / 2. & 3. Ellos / 5. H&M