Menovinkki lauantaille

Sähköpostin mainoskirjeet saattavat minut vielä joskus ennenaikaiseen tuhoon tai ainakin vararikkoon. Mutta joskus ne sisältävät myös sellaista tietoa ja muistutuksen tapahtumasta, jota ilman jokin päivä olisi kenties vähemmän mieluisa.

Tämä piti paikkansa toissapäivänä saamani Finnish design shopin uutiskirjeen kohdalla. He tiesivät muistutella, että nyt olisi viimeinen hetki katsastaa kyseisen kaupan Pop Up-myymälä. Minun piti ihan oikeasti käydä siellä, mutta se ehti sulkea ovensa syyskuun lopulla enkä koskaan selvinnyt… Ehdin jo harmitella asiaa jonkin tovin, mutta nyt tuo ihanuus onkin vielä kaksi päivää auki!

”Tyhjennämme nimittäin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna koko pop up -kaupan. Myymme pois roimasti alennetuin hinnoin kaikki mallikappaleet – niin valaisimet, huonekalut kuin Jopotkin – ja siivoamme myös kaupan varaston kaikesta kodin pientavarasta ja sisustusesineistä.”

Varsinkin kodin pientavara ja sisustusesineet houkuttelivat. Myyntipuhe onnistui. Suuntaamme siis lauantaina kohti Tulli- ja pakkahuonetta ja tähtäämme siihen että olisimme paikalla heti ovien auetessa. Jos teillä sattuu olemaan viikonloppuna tekemisen pulaa tai sopiva hetki ja varsinkin jos ette ehtineet katsastaa Pop Up-myymälää, kannattaa käydä kurkkaamassa, josko jonkin mahdollisesti himoamansa designtuotteen saisi halvemmalla… Kaupan valikoimasta saanee suuntaa antavan käsityksen Finnish design shopin verkkokaupan perusteella.

Moikataan jos tavataan, olemme M:n ja L:n kanssa liikkeellä liikkeessä ensimmäisen aukiolotunnin aikana! 

Design-kiertelyn jälkeen aikeissamme on kurkistaa Ateneumin Helene Schjerfbeck näyttely. Schjerfbeck on vaikeasti äännettävästä ja kirjoitettavasta nimiestään huolimatta yksi suosikkitaiteilijoistani. Näyttely on auki enää 14.10 asti enkä halua kulkea jälleen onneni ohi. L on sitä paitsi luvannut, että käymme kurkistamassa teokset.

M:n ihana kummitäti vienee tämän vaunuajelulle ja toivottavasti samalla iltapäiväunille museokierroksen ajaksi. En nimittäin uskalla ottaa vauvaa mukaan Ateneumiin. Luitte oikein. En uskalla. Niin monesta lähteestä olen saanut lukea, että Ateneumissa pieniin lapsiin vanhempineen suhtaudutaan todella, todella yksisilmäisesti ja ikävästi. Pienestäkin lapsen ääntelystä perheitä pyydetään poistumaan ja näiden annetaan ymmärtää, ettei pienten lasten länäolo ole museossa toivottavaa. Tästä löytyy kokemuksia muun muassa Oi mutsi mutsi– ja Vieraalla maalla-blogeista.

Moisen ei saisi antaa vaikuttaa, mutta tiedän L:n olevan sellaista ihmistyyppiä että jos meidät heitettäisiin jostain paikasta ulos, hän ei palaisi sinne enää koskaan. Ja voisi kestää kauan, että hän lähtisi minun tai ainakaan M:n kanssa yhtään minnekään.

Finnish design shopin Pop up -kaupan syysmyyjäiset Tulli- ja pakkahuoneella: la 6.10. ja su 7.10. kello 11–15 

Helene Schjerfbeck-näyttely Ateneumissa 14.10 asti: ti & pe kello 10-18, ke & to kello 10-20, la & su kello 11-17.

HUOM! Epävirallinen ikäraja näyttelyyn on ilmeisesti K-15

 

Kuvat Finnish design shopin Facebook sivuilta.

 

 

Pohjois-Amerikka kylpyhuone

Kuten edellisessä kylpyhuoneen sisustuspohdinnassani totesin, allekirjoittanutta himottelisi pistää kylpyhuoneen sisustusta kertaheitolla uusiksi. Kylpyhuoneen kiinteä värimaailma eli lattia, seinät ja katto, eivät valkoisuudessaan ja harmaudessaan aseta pahemmin rajoja värien käytölle.

Ei ihan tiipii-jutussani mainitsin kärsiväni äkillisestä ja voimakkaasta kuosi-ihastuksesta. Noissa pyyhkeissäkin esiintyvä Navajo-henkinen kuosimaailma on parasta mitä voin tällä hetkellä keksiä.

Vii-u-vii-u vihhihhii. Erämaasta tuuli tuo. Eikun siis, että sairaan hieno valokuvapainatus-tyyppinen kuviointi myös suihkuverhossa. Ehkä näettä jossain vaiheessa kylpyhuoneemme siirtyneen sekä ajassa taaksepäin että Atlantin toiselle puolelle.

Kuvat: H&M

 

 

Boudoir-kylpyhuone

Kävin fiilistelemässä H&M:n sivujen Home-osastolla. (Näin suomenkielisen näkökulmasta, sen voisi ehkä suomentaa… Ihan jo imagosyistäkin.)

Jotain tekstiiliremonttia olisi kiva tehdä ja kaikessa pienuudessaan kylpyhuone olisi oiva kohde.  Saa nähdä, saanko aikaiseksi oikeasti hankittua mitään, mutta saahan sitä aina suunnitella.

Sivuille oli tullut paljon kivoja ja erittäin kohtuuhintaisia kynttilä- ja säilytyspurkkeja. Sekä tuollaisia kimaltavampia että enemmän tehdasromantiikkaa henkiviä.

Jos en kerran saa hankkia kenkiä niin ajaisivatkohan kenkäkuvioiset pyyhkeet saman asian? Ei noin korkeilla koroilla kovin usein käveltäisi kuitenkaan, että enemmän ne kengätkin tulisivat koristeeksi.

Samaa ideaa hyödyntävät myös nuo sangen viehättävät pukupussit sekä kenkäpussit. H&M:llä on mielestäni kaiken kaikkiaan ollut muutamina viime vuosina useita tosi ihania suihkuverhoja eikä seuraavakaan tuota pettymystä.

Kylpyhuoneemme on tällä hetkellä tyyliltään jo vähän boudoiriin päin kallellaan ja siksi näistä ideoista olisi helppo hyödyntää vain joitain. Toisaalta olisi mukava kokeilla jotain ihan muuta…

Kuvat: H&M

PS. Tämä ei ole maksettu mainos – valitettavasti rahaa ei siis tule.

Roikun vaan usein H&M:n sivuilla – valitettavasti rahaa siis menee.

 

Sunnuntain kauniit

Anu Penttisen Iittalalle suunnittelemat Vitriini-rasiat ovat kauneimpia asioita, mitä kodistamme löytyy. Minulla on kirkkaan, harmaan, hiekan ja Rion ruskean väriset pienet Vitriinit. Pitäisi varmaan hankkia jossain vaiheessa kokoelman jatkoksi myös muutama iso.

Vitriineissä majailevat tällä hetkellä enoltani ja tämän perheeltä saatu rannekoru, Kalevala Korun Pore-sarjan korvakorut ja kaulakoru sekä häitä varten Etsystä ostamani linnunpesä-kaulakoru ja –korvakorut

Kuvat: Iittala

Parvekkeen piristeet

Koristekaali teepannussaan on oikeastikin suosikkini kaikessa hullunkurisuudessaan. Taustalla näkyvät omatekoiseen ruukkuun istutetut syysasterit.

Toivotaan, että hopealanka selviäisi tuossa seinustalla. Jostain luin sen olevan ennemminkin aurinkoisen kasvupaikan ystävä, mutta olen nähnyt sen pärjäävän myös varjoisemmissa kukkapenkeissä. 

Pienissä mustissa tuikkukipoissa poltetaan usein tuoksukynttilöitä, mutta kuvaushetkellä en ollut muistanut tuoda poltettujen tilalla uusia. Kynttelikkö on ostettu kiiltävänä ja uudenveroisena kirpputorilta, mutta neljässä vuodessa olen saanut siihen vähitellen kaipaamani patinaa.

Parvekkeella on näillä säillä todella mukava istuskella. Ilta-aurinko lämmittää ihanasti ja lasitus pitää hyvin lämmön parvekkeella: Siellä ei ole enää tukalan kuuma vaan sopiva sekoitus viileää ja lämmintä. Uusi lattia tuntuu mukavalta jalan alla ja kirpeän syysilman voi haistaa nenässään. Illan pimetessä voi sytyttää muutaman kynttilän ja siemailla teetä tai kaakaota. Kuukauden päästä täytynee ottaa viltti ja villasukat käyttöön…

Jättikrysanteemin tehtävänä on tuoda hiukan väriä parvekkeelle. Viime vuonna samaisella paikalla ja samassa ruukussa krysanteemi viihtyi koko kevään, kesän ja syksyn. Vasta pakkaset tekivät siitä selvää. Se kukki aina vaan uudestaan ja uudestaan. Voisi siis olettaa, että tämäkin yksilö toisi iloa ainakin muutaman kuukauden.

Muistattehan osallistua arvontaan!

 

Syksyn satoa ja valoa

Oletteko huomanneet, että syksyn valo on taas täällä? Sellainen vähän eri sävyinen ja vähemmän kova valo kuin keskikesällä. Edelleen se kyllä näyttäisi paljastavan vaikkapa likaisen ikkunan ja rutussa olevan maton.

Mistä päästäänkin niihin kahteen syyhyn, joiden vuoksi sallin syksyn valon taittuvan aikanaan talven pimeydeksi: Siivoustressin määrä romahtaa, kun kukaan ei kuitenkaan näe sotkuja ja saa polttaa kynttilöitä mielin määrin. Ja niitä kyllä palaakin…

Saimme anoppilasta heidän omenapuunsa hedelmiä ja kulunut metallitarjotinkin pääsi käyttöön, sillä hedelmävatinamme toimiva Kesäkattila oli jo täynnä.

Koska ulkolämpötila on pysytellyt jo ainakin viikon varsin maltillisissa lukemissa, olen uskaltanut pitää sälekaihtimia ylhäällä. Kesän kuumimpina päivinä sekä sälekaihtimia että verhoja piti pitää suljettuina, ettei asunto kuumenisi kauheasti, meille kun ei saa edes läpivetoa.

Pitäisi jaksaa viimeistään syyskuussa kerätä perhoset pois koristeoksista ja vaihtaa verhot talvisempiin.

Omenoita ei ole enää jäljellä muualla kuin kuvissa. Niistä tehtiin reilun kanelista omenakiisseliä ja omenapiirakkaa.

 

 

 

Vieras-/lastenhuone

Toistaiseksi vierashuonekäytössä oleva lastenhuoneemme rakennettiin itse alusta asti, joten se on myös ainut huoneistamme, jossa on enemmän kuin yksi ei-kivinen seinä.

Lastenhuoneen makuuhuoneen puoleiseen seinään tehtiin katon rajaan ikkunoita, jotta luonnonvalo pääsisi kulkemaan huoneeseen edes vähän. Vaikka muun asunnon seinien perusväri on harmaa, jätettiin lastenhuoneen seinät valkoisiksi sen pienen koon vuoksi. Oven viereen jätettiin syvennys, jonne mahtuu lattiasta kattoon ulottuva säilytysjärjestelmä koreineen ja laatikoineen, seinäkoukkuja ja paikka hoitolaukulle ja auton turvaistuimelle, joka toimittaa pienissä neliöissämme myös sitterin virkaa.

Kalusteita on vähän: Lipasto, jossa säilytetään vauvan käyttövaatteita, kerrossänky, jossa aikuisetkin vieraat mahtuvat majoittumaan (2 x 200cm x 90cm), avattava työpiste ja työtuoli. Nurkkakaapissa on isompia lastenvaatteita, lautapelejä ja leluja. Sängyn päällä on säilytyskuutioissa osa lastenkirjoista.

Yhdelle seinälle valikoitui tehostetapetiksi Marimekon Pienet kivet-kuosinen, pyyhittävissä oleva muovisekoitetapetti, joka on Ferm Livingin eläinmitta-sisustustarran tavoin tilattu Seinäruususta. Taulut ovat Kodin1:sestä, AllPostersista ja Perromaniasta.

Päiväpeitteitä ei sänkyihin kuulu vaan Ikean eläin- ja Finlaysonin Retkimuumi-pussilakanat saavat vuorotella petauksissa. Koristetyynyt ovat H&M Homesta, Ellokselta ja Kodin1:sestä. Ison koriste- ja lattiatyynyn päällisen ja nurkkakaapin (kuvassa huonosti paikallaan olevan) verhon äitini on ommellut Ikean kankaasta.

Tuo Papershopin syntymäpäiväkortti on mielestäni melkoisen hieno!

Tekstiilien lisäksi leluja on koettu valita siten, että niitä voisi pitää esillä ilman, että huone näyttää värimaailmansa puolesta täysin kaoottiselta.

Kuvissa näkyvät musta pupu ja Missioni-henkinen nalle H&M Home, ruskea nalle on 22-vuotias lapsuuteni kaveri, puunukke on lahja entisestä työpaikastani. Nukkekoti sisustuksineen Minimaailmasta, leikkiruoat ja -astiat Ikeasta, aterinlokerikko Keravan Fidalta, Taika-lautaset hutiostos (väärä koko) Iittalalta. Myyrä Vekaravintistä ja jääkarhu on lahjaksi saatu, iso panda Ikea ja mäyräkoira Hemtex.

Robottitarra Etsystä, viltti Lindex:istä, lamppu Ellokselta, pupu Marimekon, säästöpossun pikkumies on saanut lahjaksi.

Oikean elämän Pinterest

Eilen avasimme syksyn partiokauden ihan virallisesti. Sain viimein kiinnitettyä tsemppaukseksi saamani pinssin partiohuiviini. Päivitin tuttujen kanssa kuulumisia, kuulin hyviä uutisia kesältä ja vauva kiersi sylistä syliin ihmeteltävänä.

Sorruin syömään makkaran. Mutta sehän on melkein vihannes. Huono omatunto soimasi hetken, mutta totesin, että jos syön kaksi tai kolme makkaraa vuodessa enkä muuten lainkaan lihaa, koen tekeväni silti oman osuuteni.

Vaikka syksyn touhut alkavat pyöriä muuallakin kuin ajatuksissa, haluan nauttia kesäisistä asioista mahdollisimman pitkään. Kävimme hakemassa parvekkeelle jättikrysanteemin, muutamia hopealankoja, useampia syysastereita ja koristekaalin. Erittäin perinteisiä syyskasveja siis, ei mitään yllätyksellistä. Nähtäväksi jää, tehdäänkö niistä asetelma vai istutanko ne vain omina lajikkeinaan tuomaan väriä parvekkeelle.

Syksy on usein ollut terapiashoppailun aikaa, mutta tein omasta aloitteestani L:n kanssa sopimuksen, etten osta vuoteen itselleni yhtään uutta vaatetta, asustetta tai korua ja sisustustavaraakin erittäin harkiten. L:lle ja vauvalle saan ostella vaatteita tarpeen mukaan. Päätöksen taustalla oli tavaraähky ja ekologinen ahdistus, joka syntyi tuijottaessani tupaten täynnä olevaa vaatekaappia.

Tosin muutama poikkeus sopimukseen kirjattiin. Tarvitsen nimittäin uuden talvitakin; seitsemän vuotta sitten ostettu villakangastakkini alkaa olla hirveässä kunnossa – se on kokenut lyhyesti sanottuna varsin kovia. Lisäksi mikäli alus- tai urheiluvaatteet hajoavat käsiin, niitä saa uusia tarpeen mukaan.

Tapaani vuorata asuntoamme kaikella hyvää mieltä tuovalla kuvaa hyvin eteisen kaappimme sivuseinä: Se on vähitellen ja lähes huomaamatta täyttynyt enenevässä määrin kaikella kauniilla. Ystävien ja sukulaisten lähtettämillä postikorteilla, onnittelu- ja hääkorteilla, matkamuistoilla ja hyviä elämänohjeita sisältävillä korteilla. Oikein mainio inspiraatiotaulu siis, olkoonkin, ettei siihen mahdu niin paljon asioita kuin vaikkapa Pinterestiin.

Korttiseinästä löytyy mainioita ohjeita. Olen itse enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi koettanut muistaa: Syödä hyvin ja hitaasti, ajaa pyörällä ja hidastaa tahtia ylipäätään (tarpeen tullen).

Shoppailulakolla pääsen ehkä ohjeen ”Arvosta aikaa enemmän kuin mammonaa” äärelle. Tämän vuoden teemana ovat siis elämyksiin panostaminen tavaroiden ostamisen sijaan. Kyllähän se on näinä Kokoomuksen vallan päivinä opittu, että kuluttaa täytyy. Kulutetaan siis palveluita: Käydään kampaajalla, teatterissa, kasvohoidossa, syömässä, lähiseutumatkaillaan ja palkataan joku pesemään nuo pahuksen ikkunat. Näkisi syksyn ruskankin paremmin.

 

 

Toven taidetta

Meillähän ei asu yhtään Muumeihin friikahtaneita aikuisia. Minä luen kirjoja ja olemme molemmat tapittaneet japanilaisten tekemiä piirrettyjä pienen ikämme. 

Niin sanottujen oheistuotteiden osalta pidän eniten alkuperäisten kirjojen kuvituksiin perustuvista kuva-aiheista, tosin jotkin sarjakuviinkin perustuvat kelpaavat. 

Meiltä löytyy Mörkö-pehmolelu sekä seinällinen kehystettyjä muumiaiheisia julisteita ja -kortteja. Lastenhuoneen pussilakanoissa on Retkimuumi-kuosi ja vauva on saanut muumikuvioisia vaatteita, M:lle on hankittu lasten astiastoksi muumimukeja ja -kulhoja sekä ruokailuvälineitä. 

Ja useampikin ystävämme on todennut, etteivät he tunne ketään toista pariskuntaa, joka muistaisi yhtä paljon Muumien repliikkejä ulkoa. Kyseenalainen kunniakin on kunnia.

Kortteja on tilattu Perromaniasta, julisteita on hankittu Tampereen taidemuseon Muumilaakso-näyttelyn Kauppapuodista ja laivalta. Kehykset ovat Ikeasta.

(Tekijänoikeudet alkuperäisiin kuviin lienevät Tove Janssonin perikunnalla.)