Asuntomessualueen väliaikaismyymälästä tarttui mukaan Ivana Helsingin Luhta Homelle suunnittelemalla telttakuosilla kuvioitu viltti. Se vaikuttaisi olevan aika hyvää materiaalia, sillä se ei ole kerännyt kamalasti karvaa ja on hyvän tuntuinen ihoa vasten. Viltin pesunkestävyydestä en osaa sanoa vielä mitään, sillä vauva tai kissat eivät ole vielä ehtineet järjestää sitä pyykkikuntoiseksi.Ikean useasta kohdasta hajonneen ja ryhtinsä menettäneen pitsityynynpäällisen sanottua viimein neljän vuoden käytön jälkeen meille näkemiin, hankin H&M Homesta tuollaisen Pohjois-Amerikan alkuperäiskulttuureiden kuosimaailmasta ideoita lainaavan tyynynpäällisen.

Se edustaa lähes täydellisesti sitä tyylisuuntaa, mitä tällä hetkellä ihastelen niin vaatteissa kuin sisustuksessakin: Voimakkaita kontrasteja, geometrisia kuvioita, mustaa, murrettuja luonnonsävyjä ja harmaata sekä etnisiä vaikutteita.

Asunnossamme on ihanan viileää, kun on satanut kaksi päivää lähes tauotta. Voi kietoutua äidiltä saatuun isoon neuleeseen sekä asuista vaivattomimpaan eli maksimekkoon ja tassutella ympäri asuntoa teekupin kanssa.

Eikä tarvitse potea huono omatuntoa siitä, ettei ole koko päivää ulkona vain hengittämässä kesää ja imemässä itseensä jotain mystistä kesäflowta.

Koira lähti kasvattajansa matkaan. Sillä on lähipäivinä jännät paikat, kun sitä koetetaan astuttaa. Meillä sen sijaan on rauhallista eikä tarvitse lähteä koiran kanssa kaatosateeseen.

Eilen lähdimme illansuussa kävelylle, kun sateessa vaikutti olevan sopiva aukko. Alle kilometrin päässä kotoa kaksi aikuista ja koira olivat läpimärkiä, vain vauva nukkui kuivana ja tyytyväisenä vaunuissaan. Onneksi lenkin määränpäässä pääsi saunaan ja sai autokyydin kotiin.

Toinen läpimäräksi kastunut vaatekerta päivässä ja mahdollinen rintatulehdus kaupan päälle lasketaan muuten minun kirjoissani turhan kovaksi hinnaksi kevyestä kuntoilusta. (Jota harjoitan ihan vain etten entisestään lihoisi, en todellakaan ilokseni).

Yleissiistin asuntoa ja huomasin vettä tulleen toden teolla ja ilmeisesti vähän vinottain, sillä keittiön tuuletusikkunan alla oli ihka oikea vesilätäkkö. Onneksi se ei ollut ehtinyt seistä siinä kauaa, laminaatti ja seisova vesi eivät nimittäin liene paras yhdistelmä.

Nyt voisin istahtaa hetkeksi keittiön tuolille siemailemaan teetä ja pohtimaan, mitä tekisin äskettäin hankkimallani minikasvihuoneella. Perustaisinko sinne minikokoisen puutarhan vai olisinko laiska ja tekisin siitä vain kynttilälyhdyn. Näin kesällä olisi kiva tehdä sillä jotain muutakin…

Kesän yhtenä toivekohteenani ovat Tampereen asuntomessut. Ennen messuille suuntaamista pitäisi vielä selvittää muutamia käytännön seikkoja seuraan ja matkustamiseen liittyen. Ensin aion kuitenkin lukea messutarjonnasta lehdistä sekä selvittää itselleni, mitkä messukohteista kiinnostaisivat eniten. Jos päädyn messuille, otan vauvan mukaan. Minulla ei ole kokemusta tämän messukestävyydestä, joten haluan varmistaa, että saan (oletettavasti rajallisesta) messuajastani mahdollisimman paljon irti ja ehdin nähdä ainakin kiinnostavimmat kohteet.

Monen mielestä koko asuntomessujen konsepti tuntuu olevan ärsyttävä ja asuntomessuille joutuminen suorastaan rangaistus, mutta olen itse ollut useilla messuilla ja viihtynyt mainiosti. Messuilla on mielestäni kiinnostavalla tavalla nähtävissä tiettyjä rakentamisen ja sisustamisen trendejä: Esimerkiksi kierrätysteemaa, energiansäästöä asumisessa sekä asuinympäristön joustavuuteen panostamista on korostettu jo useammilla messuilla ja mahdollisia julkisia kulkuyhteyksiä alueelle on tuotu esille aiempaa pontevammin.

Energiateema näkyy tänäkin vuonna: Tampereen messuilla useimmat talot lämpiävät vesikiertoisella lattialämmityksellä, led-valoja näkyy paljon ja ikkunoiden kokoa vaihtelemalla hyödynnetään passivista aurinkoenergiaa. Isot ikkunat sijoitetaan auringon puolelle ja pohjoisseinällä on pienempiä ikkunoita. (Isot ikkunat ovatkin sitten sitä isompia ja näyttävämpiä!)

Asuntomessualueen suunnittelun lähtökohdaksi kerrotaan Englannista lähtöisin oleva puutarhakaupunkimalli, jota on suunnitteluprosessissa nykyaikaistettu. Vuoreksessa sijaitsevaa asuntomessualuetta ja koko uutta kaupunginosaa mainostetaan (ei-niin-yllättäen) ekotehokkaaksi. Väite perustuu asuntomessujen sivujen mukaan muun muassa ekotehokkuutta vahvistaviin liikenne-, jätehuolto- jahulevesiratkaisuihin, energiatehokkaaseen rakentamiseen, viljelypalstoihin sekä uuden teknologian hyödyntämiseen.

Olisi sangen mielenkiintoista nähdä, millaista vastakaikua herättäisi tänä päivänä asuntomessualue, josta sanottaisiin sen olevan päätöntä kerskakulutusta ruokkiva, mahdoton lämmittää muuten kuin fossiilisilla polttoaineilla, poskettoman epäenergiatehokkaasti rakennettu ja saavutettavissa vain citymaastureilla!

Muutamilla messuilla talot ovat olleet kautta linjan melko massiivisia. Toki ökytaloja löytyy varmasti messuilta jatkossakin, mutta ainakin tänä vuonna messutalojen pinta-alat vaikuttavat olevan varsin maltillisia ja taloja on enemmän tarjolla myös sellaisista hintaluokista, johon useammilla omakotitalosta haaveilevilla saattaisi olla varaa.Kuva: Kannustalon sivuilta

Olen talomakuni suhteen kiusallisesti kahtia jakautunut. Toisaalta pidän erittäin klassisista puutaloista julkisivun pylväineen ja ruudullisine ikkunoineen. (Parhaana esimerkkinä uudistuotannon puolella ehkä Kannustalon mallit.) Aiempina vuosina ns. klassisempia malleja erkkereineen, parvekkeineen ja jopa torneineen on ollut paljonkin, nyt en löytänyt kohteiden kuvista yhtään taloa, joka vastaisi klassisempia mieltymyksiäni.Kuva: desire to inspire-blogista

Mutta onneksi kahtiajakautuneen talomakuni toinen puolisko löysikin messutarjonnasta mieleisiä kohteita: Yllä olevassa kuvassa on mielestäni hieno rakennus, jossa suuret, tummat seinäpinnat ja toisaalta isot lasipinnat vuorottelevat. Talon muodossa ulkonevat parvekkeet, lippamaiset yläkerrat tai muut erikoisuudet vetoavat modernimpaan puoleeni.

Monia Tampereen messujen taloja voisi sanoa selkeiksi ja kuutiomaisiksi, kuten lehdissäkin on talojen yleisilmettä luonnehdittu. Talojen selkeitä linjoja perustellaan osittain muodosta johtuvalla vähäisemmällä lämmönhukalla. Muutamissa kohteissa toteutuu myös suosimani (auringon lämpöä sitova) tumma ulkoväritys tanskalaisine vaikutteineen.

Julkisivuiltaan ja ulkopuoleltaan mielenkiintoisimpina pidän kahta Jämerän paritalokodetta (Loft 1 ja Loft 2)  sekä Villa Pärssistä. Jämerän kohteissa pohjaratkaisu sopii paremmin niihin tarpeisiin, joihin haluan omakotitalonvastaavan, jos sellaista joskus etsimme.

Villa Pärssisessä taas on hauskaa sisä- ja ulkotilan vuorottelua, jonka tyyppistä ratkaisua olen ihastellut joissain atriummaisissa taloissa ennenkin. Messuilla on lukemani mukaan esillä paljon monenlaisia ”rajatiloja” kuten viherhuoneita ja lasiterasseja. Terasimateriaaleissa komposiittimateriaalit ovat kovassa nousussa ja myös erilaisia vesielementtejä on luvassa useissa kohteissa.Oletteko muuten huomanneet, että asuntomessujen virallisille nettisivuille on koottu Ideagalleria, josta löytyy kuvia muutamien viimeisimpien asuntomessujen taloista, huoneista, pihoista ja tuotteista? Jos jotkin messut ovat jääneet väliin tai haluatte verestää muistojanne joistain kohteista, käykää ihmeessä kurkistamassa!

Sivuilta löytyy myös blogeja. Vietin tovin jos toisenkin selaillen blogeja ja kuvagalleriaa. Suosittelen siis piipahtamaan sivuilla, varsinkin, jos on aikeissa suunnata asuntomessuille. Yhdessä blogeista voi voittaa messuliput kahdelle, jos osallistuu arvontaan ennen 11.7. (Myös Talo&Koti-lehden sivuilta löytyy lippuarvonta.)

Ihastuttavatko vai vihastuttavatko asuntomessut? Oletko krooninen kävijä vai kyllästyitkö kerralla? Ja onko hyviä vinkkejä siihen, miten messureissusta saisi onnistuneen vauvan kanssa kiertäessä?

PS.

Ja hei kaikki keittiöremonttia suunnittelevat:

Lehdissä ja messujen sivuilla tiedetään kertoa, että messujen keittiöteemaviikolla          23.-29. heinäkuuta luvassa on ”monipuolista keittiösisältöä ja mielenkiintoista ohjelmaa”. En takaa mitään, mutta niin siellä sanotaan, perehtykää tarkemmin, jos keittiön uusiminen on ajankohtaista. Meillä sille ei toivottavasti ole hetkeen akuuttia tarvetta.

Kaikki muut kuvat ovat Suomen asuntomessujen sivuilta.

Sain viimein vaihdettua vierashuoneeseen uudet lakanat. Tuo Retkimuumi-kuosi on muuten kaikista Muumikuoseista ehdoton suosikkini. Siinä on yksi iso kuvio, joka peittää yhden puolen lakanasta eikä toistuvaa kuviota tai paljon pikkupiiperrystä.

Sisustusprojektitkin etenevät tapansa mukaan hitaasti:  Tilasin lasten-/vierashuoneeseen matoksi hienon mustavalkoisen leikkimaton Weekday Carnival-blogin pitäjän kaupan kautta. Tänään aion tulostella hää- ja ristiäisvalokuvia ja lisätä ne valokuvaseinällemme.

Kunnostauduin ja vaunulenkkeilin vanhemmilleni ja avustin pikkuriikkisen saunan pintaremontissa sekä söin enemmän kuin pikkuriikkisen raparperipiirakkaa. (Ja poltin ihan lyhyessä ulkoilussa vähän hartioitani kaikkien monumentaalisesta antirusketuksestani tietävien suureksi yllätykseksi.) 

En muuten haluaisi kävellä paljasjaloin tuollaisella suojatiellä!

Kotiaskareiden ja vauvanhoidon lisäksi minua ovat mukavalla tavalla työllistäneet kahvivierailut, (joita oli aina eri ihmisten toimesta) lauantaisten teekutsujen lisäksi sunnuntaina, maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona, joten loppuviikosta onkin tehnyt hyvää taas vähän erakoitua… Menemällä kylään perjantaina. No mitäs pienistä.

Lisäksi olen katsonut lähes kaksi tuotantokautta Näkijää, roikkunut koneella ja selittänyt kaikille, miten olen saanut uudelleenjärjestettyä elokuulle varatun häämatkamme, kun lentomme peruuntuivat erään konkurssin vuoksi.

Oman faunamme lisäksi olen saanut tutustua muun muassa hämähäkkieläimiin ja nilviäisiin (Mollusca, hahhah, mikä pääjakson nimi!). Parvekkeellemme oli jostain eksynyt kotilo ja kissat olivat hulluina pelanneet sillä potkupalloa ja lopulta saaneet sen pudotettua laudoituksen rakoon. Sitten suuret saalistajamme olivat kaivaneet myös parvekkeen lattialaudoituksen paloja irti päästäkseen käsiksi saaliiseensa. Lopputuloksena oli sangen litistynyt ja valitettavan eloton kotilo, jota mokomat eivät olleet edes syöneet.

Ja iso vihreä hämähäkki puolestaan löytyi vanhemmiltani. Mittaa otuksella oli lähes kolme senttiä. Tökin sitä epäillen pikkuveljeni kiinnittäneen tekohämähäkin seinään, mutta otuspa otti jalat alleen ja omani melkein lähtivät alta. Otus muuti pikaisesti mehulasin avustuksella asumaan puutarhan puolelle.

Ei ehkä kovin jännä elämä, mutta ainakin sosiaalinen. Jos jotain kadun niin ulkoilun vähäistä määrää. Mutta en taida huijata ketään ja totean Partioaitan slogania hieman muunnellen:

Sisällä. Perillä.

Tervetuloa jälleen monitoimihuoneeseemme, josta on mahdoton saada järkevän sävyisiä kuvia kiitos luonnonvalon puutteen ja huonon kamerankäyttötaitoni. (En muuten koskaan meikkaa kylpyhuoneessamme, koska sen valaistus on niin luonnoton.)

Yllä on kaikki asuntomme pyykinkuivatukseen varattu tila, tosin vessan koukkuihin sekä asunnon ovien päälle saa ison pyykkikatastrofin sattuessa pyykkiä kuivumaan. Taloyhtiöllä on lisäksi kuivatusteline pihalla. Kuvassa näkyvä ahkera kapistus eli pyykinpesukoneemme, joka on myös kuivausrumpu, estää kuivausominaisuudellaan asuntomme muuttumasta yhdeksi suureksi kuivaushuoneeksi.

Lisäksi kuvista voi löytää vauvan hoitopisteen likaisille kestovaipoille tarkoitettuine pusseineen. Pesukoneen ja seinän välissä on vauvan kylpyammeen säilytyspaikka ja kylpyammeen ns. vauvateline roikkuu kuivaustangosta.

Kun muutimme asuntoomme, kylpyhuoneessa oli samat laatat kuin nytkin ja se oli remontoitu hiljattain. Vaihdoimme vain vanhan altaan, lampun ja pöntön kannen, kiinnitimme koukkuja, peilin ja kaapit.

Asensimme myös suihkuverhotangon. Olenkin usein miettinyt, miten edellinen asukas kävi suihkussa ilman suihkuverhoa tai -kaappia kastelematta koko koirankopin kokoista tilaa? Myöhemmin hankimme vielä pyykinkuivaustelineen. Puun värisen panelikaton maalasimme valkoiseksi.

Lääkkeet ja ensiaputarvikkeet säilytetään vanhassa VR:n ensiapulaukussa, joka saa majailla lattialla siihen asti, että se täytyy nostaa pikkukaverin ulottumattomiin. Tuo laukku sopii sikäli hauskasti asuntoon, että koko talomme kaikki huoneistot on aikanaan rakennettu VR:n työntekijöiden asunnoiksi.

Kuviolliset tekstiilit ovat kaikki H&M Homesta, punainen pyyhe on Ellokselta, sisustustarrat löysin Etsystä, peili, valaisin, saippua- ja hajuvesipullo, hoitoalusta, poljinroskis ja pyykkipojat ovat Ikeasta.

Kylpyhuoneen kaapit syövät melkoisen tehokkaasti kaiken, mitä meidän tarvitsee säilyttää vessassa. Käsipyyhkeet, pesuaineet, vauvan hygieniatarvikkeet, vähemmän käytössä olevat meikit ja kaiken muun kuvissa näkyvän.