Ahjo lämpimäksi talvellakin

IMG_2345 (1)  IMG_2350 IMG_2353 IMG_6851 IMG_6875IMG_6852 IMG_6855 IMG_6856 IMG_6863 IMG_6864 IMG_6865 IMG_2346IMG_6869  IMG_6883

Norppaäiti lähti neulottu ketunhäntä kainalossa, Mummin ja Kuutin kanssa, kohti oman kaupunginosan, tai laskutavasta riippuen naapurikaupunginosan ala-astetta. Kyseisellä koululla vietin muuten ensimmäiset kouluvuoteni. Pikkulinnut olivat laulaneet, että puoliltapäivin luvassa olisi jäälinnan rakennusta ja pitihän sitä lähteä ihmettelemään.

Linnaan muurattiin satoja tiiliä. Kolmen innostuneen ja asiantuntevan muurarin johdolla sekä kymmenillä, ellei sadoilla tekijöillä linnaan saatiin rakenteeltaan kestävä kaarioviaukko ja hienoja kurkistusaukkoja. Tiiliä oli varmasti satoja ja niin lapset kuin aikuisetkin latoivat märästä lumesta sekoitetun laastin avulla jäätiiliä kiinni seiniin.

Kahvilassa myytiin vohveleita ja kuumaa juotavaa, termospulloja kaivettiin esiin, koululaiset luistelivat kentällä, osa pelasi ”palloiluhäkissä” lumijalkapalloa. Paikalle oli tullut ihailtava määrä ihmisiä: mummeja, vaareja, koiria, äitejä, isiä, kummeja ja lapsia vauvoista yläasteikäisiin.

Lunta sateli hiljaksiin ja linnan tiilet kimmelsivät auringossa. Paksuissa nahkarukkasissa linnaa kasaan latova mies väänsi siinä sivussa jumittuneen glögitiivistepulloni auki, väreillään kaikin puolin ihastuttanut nainen lupautui auliisti kuvattavaksi, suloinen ala-asteikäinen luennoi pitkään Kuutille siitä, miten laastia tulisi käyttää rakentamisessa…

Tunnelma oli muutenkin juuri sellainen, jonka perään monet kahvipöytäkeskusteluissa ja julkisilla areenoilla haikailevat. Yhteisöllinen, lämmin, avoin.

Joten kiitos kaikille tapahtumaa järjestämässä olleille vapaaehtoisille, paikallisen ala-asteen väelle ja jokaiselle mukana olleelle. Ihan huippua talvimeininkiä, suosittelen vastaavaa projektia muillekin kaupunginosille, kouluille, päiväkodeille ja kunnianhimoisimpiin koteihinkin.

Jos ette ole vielä päässeet rakentamaan jäälinnaa, estatkaa niin kauan kun pakkasia vielä riittää! Paljon helpompaa kuin heinänteko, vettä vaan maitotölkkeihin, piristystä saa elintarvike- tai vesiväreistä ja sohjoa laastiksi.

// Kuvat saa tuttuun tapaan klikattua isommaksi esimerkiksi uuteen välilehteen

Alkutalven must-see-sarja!

  Kun ehdin seuraavan kerran katsoa televisiota, ”ahmin” todennäköisesti parissa päivässä putkeen Jessica Jonesin, joka ilmestyi Netflixiin eilen.

Jessica Jones on jatkumoa Marvelin supersankariaiheisille minisarjoille kuten Daredevilille ja Marvel-universumiin sijoittuvalle Agent Carterille. 

Pidin molemmista sarjoista paljon, vaikka ne olivat hyvin eri henkisiä. Daredevil on visuaalisesti synkempi, mutta hienosti toteutettu läpihäivytettyine siirtymineen ja sarjakuvamaisine elementteineen kun taas Carterissa retroestetiikka ja feministiset teemat aiheuttivat onnen- ja vilunväristyksiä. 

Jessica Jones-sarjassa esiintyyy muuten Marvelversumin ensimmäinen avoimesti homoseksuaalinen pariskunta, mikä on pienuudessaan nykäys oikeaan suuntaan.

Näyttelijätiimi on nimekäs, tutut kasvot muun muassa Breaking Badista, Doctor Whosta ja Matrixista seikkailevat tarinan sankareina ja pahiksina. 

Sarjassa käsitellään supersankaruuden ja sen taakse jättämisen tematiikan lisäksi psykologisten ja fyysisten hyökkäysten kohteeksi joutumisen vaikutuksia ja sitä, miten ne heikastuvat päähahmon elämään.

Joten heti kun tahti hiljenee, minua ei saa Netflixin äärestä hevillä irti, iiiiks.

Mitä olennaista opin tällä viikolla (supersankarisarjoista) ?

”And you think that the rambling in the internet will change anything?”
”People seek the truth no matter where they find it.”
”That may have been the case when you and I were young. This world around us is preoccupied with celebrity weddings and videos of cats. But… complicated issues, issues that matter they take too much focus. They take too much time from texting and the thousands channels on the satellite dish.”
”Guess I have more faith in humanity.”
 

Daredevil-televisiosarja yllätti iloisesti. Ei väkivaltaisuudellaan tai komeilla näyttelijöillään (paitsi eräällä ihanalla punapigmenttisellä kaunottarella) vaan vahvalla yrityksellä käsitellä mäiskinnän ja loikkien lomassa myös yhteiskunnallisia ja inhimillisyyden perustaan pureutuvia kysymyksiä. 

Kuka saa tehdä toisten elämään, turvallisuuteen ja olemassaoloon liittyviä päätöksiä? Tulisiko lakia noudattaa silloinkin, kun säädetyt lait ja toimeenpanovalta epäonnistuvat suojelemaan yksilöiden perusoikeuksia? 

Mikä tekee ihmisestä pahan? Millaisena useiden monoteististen uskojen tarinoissa esiintyvä paholainen näyttäytyy; Vertauskuvana, todellisena henkilönä, uhkana, joka pitää uskovat varpaillaan vaiko ihmisyyden synkimpinä piirteinä – niissä ihmisissä, joiden sisällä muut näkevät vain pimeyttä?

Missä menee aikeen ja teon raja? Antavatko toisen pahat teot oikeutuksen vastata väkivalloin? Milloin ylitetään raja, jonka taakse astuttuaan on itse yhtä paha kuin vastustajansa?

Miten informaatiotulva vaikuttaa ihmisiin? Kaipaammeko helppoja ratkaisuja, keulakuvia, populismia ja valmiiksi pureskeltuja vastauksia?

Onko tutkivalle journalismille ja ajattelua vaativille lukujutuille enää tilaa – ainakaan suuren yleisön näkökulmasta? Kiinnostavatko asiat meitä sen laajemmin kuin mitä ne vaikuttavat välittömästi omaan elämäämme?

Paljon kysymyksiä, jonkin verran yksilöiden muodostamia vastausrakennelmien kivijalkoja ja sopiva yhdistelmä ajatusten herättelyä ja toimintaa. Norppaemo tykkäsi!

 

P.S. Tsekatkaa myös edellinen ”Mitä opin supersankareilta”-sitaatti täältä.
 

Viikon parhaat eli katso ainakin nämä

Aloitetaan ilmeisimmästä eli alkuviikosta elokuvateattereihin rantautuneesta Avengers Age of Ultronista; Elokuva oli viihdyttävä, eikä väkisin liian pitkäksi ja toiminnalla tukkoiseksi venytetty. Se oli myös ennalta tuttuja hahmojen tarinoita entisestään laajentava sekä katsojan hahmoihin aikaisemmin perehtymisen oletuksella vitsien ja herjojen osalta ratsastava.

Heikkoutena ehkä se, ettei yhdenkään hahmon tarina edennyt valtavia harppauksia eikä kenenkään psykologiselle maaperälle pysähdytty turhan pitkäksi aikaa. Toisaalta muutamat sivurooliin aikaisemmin jääneet hahmot saivat lisää kontaktipintaa ja ruutuaikaa.

Mutta jos suinkin siedät supersankarielokuvia ylipäätään, tämä kannattaa katsoa. Ja tietysti rakastaa Purppuranoi… okei, ei se vain toimi suomeksi, Scarlet Witchiä. 

Haluaisin jakaa näin Partioviikon kunniaksi yhden hauskimmista viime aikoina löytämistäni blogeista eli Pahempi Lippukunta-blogin, jossa kuvataan (lähes) aikuisen partioharrastajan arkea gif-tekstipäivitysten kautta.

Jaettavat tehtävät eli ”nakit”, lippukunnan pyörittämiseen liittyvä paperisota, kohtaamiset nuorempien partiolaisten kanssa ja metsäerotiikka tulevat blogin kautta tutuiksi myös ei-partiolaiselle. Jos siis haluat kurkistaa aikuisen aktiivin sielunelämään, klikkaa itsesi tänne.

Ja sitten on tietysti Dorian Pavus; Sarkastinen, loistavalla tyylitajulla varustettu, sulava, viiksekäs, lojaali ja auttamattoman hyvällä huumorintajullaan ilahduttava hahmo. Jota muuten sopii syyttää siitä, että tein häviävän lyhyen pelihistoriani ensimmäisen miespuolisen hahmon. Tirsk.

(Kannattaa hypätä videossa kohtaan 0:45)

Mitkä asiat pääsisivät teidän Viikon parhaat-listallenne, mitä viihteeseen tulee? 
Tv-sarjat, elokuvat, kappaleet, levyt, pelit, yhtyeet tai sarjakuvat… Saa ja pitää vinkata!

 

 

Jos mikään ketään koskettaa yleensä musta se on roskaa

Kuten otsikosta voi päätellä, samaistun toisinaan Maija Vilkkumaan Kuuraiset Puut-kappaleen sanoituksiin. Kyseinen kipale on muuten pahimpia korvamadoksi tarttuvia lurituksia, joita tiedän. Laulussa todetaan:

Jos mikään ketään koskettaa yleensä musta se on roskaa 
häissä muut jakelee nenäliinojaan, mutta mä en itke koskaan

Olin aikanaan se lapsi ja teini, joka itki ilosta, raivosta, surusta ja liikutuksesta. Aivan liikaa ja liian usein. Sain kuulla siitä ikävältä tuntuvia kommentteja ja ihmettelyjä tutuilta, vanhemmiltani ja puolisoltani. Iän myötä ja kenties hormonien asetettua aloilleen olen itkenyt vähemmän ja rauhoittunut muutenkin. Elämä on tasaisempaa, mutta tunnehuippuja tai -aallonpohjia on toisaalta vähemmän.

Kyllä, itken joskus elokuvissa, häissä harvoin ja hautajaisissa lähinnä empatiasta surevia kohtaan. Aika harvoin mikään kulttuurin tuote tai yksittäinen hetki kuitenkaan koskettaa, ainakaan toistuvasti. Saati siten, että sieluun sattuu, kyyneleet kohoavat silmiin ja koko keho reagoi tunteella. Vatsasta kouraisee, ihoa kihelmöi ja sydän muuttaa rytmiään.

Mutta tämä kappale saa pysähtymään ja tirauttamaan kyyneleitä, kerta toisensa jälkeen. Jokin siinä osuu olemukseni ytimeen juuri nyt, tässä mielen- ja elämäntilanteessa. Kyynikon silmäkulma kostuu nyyhkybiisistä – ruksi seinään!

 

 

 

Uuh, mikä agentti!

Katsoin Netflixistä Agent Carterin. Rakastuin. Menin pitämään sadetta paikalliseen Lindexiin. Löysin viininpunaisen villahatun. Ostin empimättä.

Nyt tarvitsen enää tyrmäyshuulipunaa, näpsäkän kokoisen käsiaseen, paremman kunnon ja sympaattisen hovimestarin apulaisekseni. Eikä nerokas keksijäkaverikaan olisi pahitteeksi. Seksististen sovinistimiesten löytäminen taustajoukoiksi on tuskin vaikeaa tänäkään päivänä -valitettavasti.

Tai sitten tyydyn poimimaan sarjasta vain tyyli-inspiraatiota ja satsaamaan punaiseen huulipunaan sekä mustiin rajauksiin?

 

Mekko: Etsy / Jakku: H&M / Hattu: Lindex / Vyö: Äidin vaatekaapista / Kengät: Gaborit Keravan Fidalta / Laukku: Kylkiäiskukkaro

Minne mennä tänään // Testiryhmä Sinkassa

Vielä ehtii – ainakin jos asuu Keski-Uudellamaalla. Ai minne? No Sinkan ilmaispäivään tietysti. Taidekeskus Sinkassa kun on ilmainen sisäänpääsy jokaisen kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina.

Päätimme hyödyntää mahdollisuuden tavallistakin huokeampaan taide-elämykseen (normaalisti alle 16-vuotiaat pääsevät joka tapauksessa ilmaiseksi, aikuiset maksavat vitosen ja opiskelijalta lippu maksaa vain kolme euroa), sillä ulkona pyrytti märkiä jalkarättejä eikä ajatus hangessa töröttämisestä oikein jaksanut innostaa. Aktiiviset ulkoilijaäidit ja niin edelleen…

Taapersimme lapsen kanssa Sinkkaan ja olimme ulko-ovilla tismalleen aukeamisaikaan. Kuutti huomasi heti sisään astuessamme Sinkan pienen kahvion ja totesi varsin vihjailevaan sävyyn olevansa hyvin janoinen. Lupasin hövelinä ja sunnuntaituulisena tälle puolikkaan limsan ja kenties keksinkin, kunhan ensin olisimme kiertäneet näyttelyn. 

Kuutilta sai hyviä tulkintoja palloteoksiin. Hän löysi niistä Totorosta tuttuja mustapalleroita, aurinkoja, maapallon, saaria, merta, omenoita, Papan veneen värin, lunta ja rantakiviä. Värit kiehtoivat kaiken kaikkiaan paljon. Raitateokset jättivät lapsen vähän kylmäksi, mutta sen sijaan kaikki videoteokset kiinnostivat.

Ne teokset, joihin sai koskea tai joihin pääsi osallistumaan, olivat ennalta-arvattavasti lapsen suosikkeja; Vaakateoksen päällä ihmeteltiin vaihtuvia lukuja ja tikkatauluteokseen aseteltiin omat tikat hartaudella sekä keskittyneesti. Yläkerran Taikakaappi esineineen ja hahmoineen oli kuitenkin ehdottomasti kiinnostavin ja sitä olisi tutkittu vaikka kuinka pitkään.

Kolmivuotiaan kanssa näyttelyssä vierähti kolmisen varttia, tunninkin olisi saanut kulumaan, ellen olisi itse tutustunut näyttelyyn jo aiemmin partioryhmäni kanssa. Lopuksi istahdimme vielä limulle ja keskustelemaan näyttelystä. 

Näyttelyn tärpit:
Leikki-ikäisen suosikki: Taikakaappi
Minä-itse-tekijätyypin suosikki: Tikkatauluteos
Marimekon raitapaitafanin sytyttää: Tuhottoman monta raitakuosia
Isojen nimien ystävälle: Chagallit ja Picassot yläkerrassa

P.S. Video tikkatauluteokseen osallistumisesta löytyy täältä

Mitä pöhköä voisin tehdä tänään internetissä?

Törmäsin eräässä Facebookin ryhmässä, jossa muuten roikun aivan liiaksi, hauskan kuuloiseen statusgeneraattoriin. Olin tapani mukaan onnistunut sivuuttamaan kyseisen systeemin täysin silloin kun yhdistelmäpäivitysten tehtailu oli alun alkaen pinnalla. Aina jälkijunassa, voi voi. Nyt päätin kuitenkin kokeilla ja sain useat makeat naurut aikaiseksi.

Idea on siinä, että ”kone” valitsee paloja kunkin käyttäjän Facebookin ihmeelliseen maailmaan tuottamista päivityksistä, kommenteista sekä kuvateksteistä ja muista vastaavista tiedoista. Näiden tekstien perusteella syntyy keinotekoisia päivityksiä, joita VOISIT kirjoittaa...

Yhdistelmiä, jotka kertovat siitä, millainen olet Facebookissa julkaisijana, ihmisenä, kansalaisena, internetissä toimijana sekä kosmisena olentona. Erittäin aukottomia tiivistelmiä ihmisyytesi ytimestä! Krhm.

Omien statuksieni perusteella…

Suojelen luontoa
”Vähän täsmällisemmin voisi kehittää luontosuhdettaan, yhteistyötaitojaan, kansalaisvalmiuksiaan ja pitää hauskaa!”
”Heillä ei ole mitään perusteita salametsästää lajia sukupuuton partaalle sillä perusteella että polkupyörä on jälleen (!) varastettu.”
”Kiitos, viimein. On jo vuosia ollut selvää, että salakaatoja yhä.”

Matkustan julkisilla
”Syy tekninen vika radassa. Arvioitu kesto toistaiseksi.”
”Kulunut vuosi on ollut niitä piruparkoja, jotka juoksee laiturilta toisille etsien omaa vaihtojunaansa. Kun se kävelee niin hyvä olisi.”
”Sekä matkalla Keravan rajamailla. Lukittuna hajonneeseen junaan.”

Olen kulttuurisnobi
”Suuntaa ilmeisesti Finnair Stadiumille katsomaan suomifutista HJKFC Lahti töiden jälkeen. Voinko poistua?”
”Joku palkannut käsivammaisen apinan piirtämään ne? Hehaheha.”
”Huomenna saa häiritä, minä yritän lukea. Niin, kaikista maailmankirjallisuuden klassikoista hän valitsi lomalukemistoonsa Twilightin.”
”Siis valaiskaa mulle tätä YLEn uutta mediastrategiaa. Joku elämäntapasairaus tms.”
”Vai onko kyseessä sittenkin… Irralleen on päässyt hittien hautausmaalta noussut elävä kuollut?”
”En tiiä. ainoastaan lupautumiseni uusimman Star Trekin katsomiseen. Jos kokemus on ihan superpaha korvamato!”

Käytän reippaasti alkoholia (oikeasti melko vähän, joten tämä hämmentää) tai elän alkoholistien luvatussa maassa
”Eilisten megamyöhästymisten jälkeen kirkkaita suruunsa pihalla.”
”Saa nähdä, miten naapuritalon sedät juovat matsin jälkeen koko illan.”
”Valintoja tulee: jouluglögeille ja raahautua alakerran askarteluhuoneeseen nikkaroimaan meille kaksi yöpöytää. 8 pullolla väkeviä tumut kasaan!”
”Partio päästää monesta pahasta myös keskellä viikko kuohuviinipullon tyhjentämisestä; Ilman ääniä.”
”Tästä lystistä kannatti maksaa 25€, oikein kivasti saa glögiä.”

Mietin (liikaa) muiden sanomisia ja ajatuksia
Ehkä teillä aatellaan, että elleivät nämä kirotut askartelut ole iltaan mennessä valmiina, poltan keskeneräiset naapuritalon tiilisessä pihagrillissä!”
”Ehkä teillä aatellaan, että olen taas läpimärkä reisistä varpaisiin.”
”Potee kouraisevaa maailmantuskaa ja suunnatonta myötähäpeää; Keski-ikäinen perheenäiti huutaa lapsilleen junassa pissalammikkoon ja mummokonklaavi paheksui kun olen tyttö…”

Olen täynnä elämänviisautta tai ainakin viisastelua
”Kas osaansa ei muutella voi, ja nyt on yltäpäältä läntikäs.”
”Eli vanhana ei käy ennen kuin loppuu.”
”Nyt pystyy taas jännän äärellä, muttei aivan jännässä.”
”Tiedättekö, en enää jaksa, mennään pikkuhiljaa ylöspäin.”

Päätäni kiristää kaikkien hoidettavien asioiden loputtomuus
”On jo vuosia ollut ensimmäisen aamun kunniaksi myöhässä!”
”Hyvä reissu oli, lisää matkakuvia tulee, kunhan opinnäytetyötreenausmatkapyykkikaaos hellittää.”
”Nyt pystyy taas. Kahden puhkinukutun sairaslomapäivän jälkeen ei ollut kovin kiva juosta etsimässä olematonta hankeryhmäänsä läpi imurilla.”
”Mitä pahaa olen unohtanut kaiken muistettavan asian vuoksi?”

Syön tänään (eilen ja huomenna myös)
”Laatikollinen mansikoita äideiksi haluaville!”
”Virolaisella aksentilla puhuva nainen totesi että ruoka maistui hyvältä 6,5 tunnin kävelemisen jälkeen!”
”Mäkin meen vasta liikkumaan, voisi syödä aamiaiseksi kakuntähteitä…”
”Loma oli mukava kokkaussessio.”
”Jotain pientä syötävää ja tuli todistettua parin klassisen kaatumismurtuman synty. Ja ruokaa. Hyvä sunnuntai!”
”Tuoreista vainajistahan ei saa leipoakaan rauhassa.”
”Tulin näin, söin, join puolet viikon öistä.”

Kirjoittelen sairasteluistani nettiin
”On ihanaa kun pitkän hiljaiselon jälkeen kiireisellä sektiolla. Eli rauhallista toipilasaikaa olisi tarkoitus viettää iltaa omassa mainiossa seurassaan ellei parempaa tarjoudu kohtapuoliin.”
”Ja odottelee. Jännityksellä seurataan, putoavatko lantion alueen sisäelimet pian paikoiltaan.”

Harrastan partiota ja vähän muutakin
”Jos olisin tuon keksinyt vähemmän tutussa partioseurassa.”
”Halloweenasuiset partiolapset tulevat vasta lauantain saapumiserässä.”
”Olisiko kellään lainata harjoitusmateriaaliksi jo hereillä olevia käärmeitä tai älkää unohtako kurkistaa Keravan kuvataidekoulun naisten taideopetusryhmän näyttelyä Cafe Introssa!”
”Tsekatkaa hei tän kaverin naamaa. Siinä teille leiripostikortti.”

Juttuni ovat välillä todella kyseenalaisia
”Selasi uutiskuvavirtaa ja mietti kuka hyvännäköinen mies könysi omilta teiltään sänkyyn kera kaakaon.”
”Purkki kermavaahtoa, suklaakastiketta ja yksi pussi sekä korkosaappaat sallivat.”
”Kello 22 oltiin kotona. How soon is soft Like a penis. Fishism.”
”Parempi potta päässä kuin että kakkonen on ykkönen! Ja tämä ei ole seksuaalinen kannanotto, kuten Piisamirotta asian sanoisi, sekalaisessa seurassa.”
”Jos olisin tuon keksinyt vähemmän kriittisessä tilanteessa, se olisi niin ettei pysty edes suu isosti auki.”
”Etsitään messuseuraa tositarkoituksella huomiselle tai viimeisen myyntipäivän ylittäneitä naisia.”
”Yllättävän freshi fiilis siihen nähden että nukkumaan selvisin 0.30, havahduin kun mies ja illan annos seksismiä.”
”Joulumuorin kurttuisia pikku apulaisia…”

Ja väkivaltaisia
”Taas jälleen yksi seurueen lapsista osoitti minua ja bensaletkun kanssa.”
”Kun kerran jahdataan verenhimoisina tappajina, tarkastellaanpa tilastoja eläinten aiheuttamien näppäimistön jysäyttelyjen ja oviaukon karmeihin jumittuneelle hahmolle karjumisien lisäksi.”
”Itku meinasi kuolla, kun kutitin sitä vähän. Heh, munkin pitäis.”

Olen sekalaisesti hukassa, myrskyssä, hämmentynyt ja hieman huolissani yhteiskunnasta tai elämästä
”Puolustusvoimien palveluksessa suomalainen mies heittää odotetusti lusikan nurkkaan. Se on vielä alkanut soittaa muumimusiikkia.”
”Hoo, salamoi, jyrisee, sataa terapeuttisesti.”
”Kiusaus käyttää ekstraveronpalautukset olisi more like turvattomuuskävely. ”
”Viettää viimeistä lomapäiväänsä istuskelemalla autossa jossain ei missään.”
”Vielä kerran manaan huonoa onnea toteamalla että miksi sen Heinäluoman pitää Sasin talouspapaperirullalla käydä, jos se kerran elämässä satsaa.”

Mitä teidän päivityksenne kertovat teistä?

P.S. Äänestin Haavistoa presidentinvaaleissa, joten olen vähän katkera tuosta yhdestä uusiopäivityksestä!

Lomaohjelmavinkki: Jenkeistä, Ruotsista ja vähän Suomestakin

Epävirallisena lomatraditionani tuntuisi olevan jonkin uuden TV-sarjan aloittaminen tai jopa sen kokonaan katsominen. Eilen lipsahdin jälleen selailemaan Netflixiä jonkin mielenkiintoisen sarjan toivossa ja päädyin testaamaan kuun alussa tarjolle tullutta Welcome to Sweden-sarjaa, jossa yhdistellään komediaa, parisuhdedraamaa ja kulttuurierojen teemalla leikittelyä.

Katsoin päivän aikana kaikki kymmenen tähän mennessä ilmestynyttä jaksoa ja mieskin kurkisteli olan takaa muutaman jakson aikana. Hän totesi katsomansa perusteella, että kyllä 800 vuotta samassa valtiossa ja sittemmin tiivissä rinnakkaiselossa vaan tekee tehtävänsä. Monet sarjan esittelemistä, kulttuuristen erikoispiirteiden aiheuttamista tilanteista olisivat nimittäin voineet aivan yhtä hyvin sijoittua Suomeen aivan. Saatoin kyllä allekirjoittaa väitteen; Osa sarjan viehätyksestä perustuikin juuri siihen, että naapurimaan kulttuuri tuntui niin tutulta ja turvalliselta – hyvässä ja pahassa.

Jos kestää myötähäpeää, monikulttuurisuuden kustannuksella hupailemista ja pohjoismaalaisille erikoisuuksille naureskelua, voin suositella sarjaa sopivaksi lomajumitushömpäksi. No äh, mitäpä sitä TV-sarjoista kirjoittamaan, katsokaa itse.

Tiistai-inspiraatiota eli lääkettä mielelle

Kun ulkona pimenee ja elämän tahti hidastuu, mieleni (tai sieluni) alkaa kaivata enenevässä määrin tarinoita polttoaineekseen. Olen aina keksinyt päässäni paljon pieniä kertomuksia: lapsena pelastin värikkäistä pyykkipojista koostuvaa eläinlaumaa kylpyhuonesavannia uhkaavan tulvan alta, teini-ikäisenä täytin kirjojen suosikkihahmojeni kohtaloiden aukkoja omilla sepustuksillani – kirjoitinpa joskus melko suosittua jatkotarinaakin eräälle foorumille. Mutta ei siitä sen enempää. Krhmm.

Nyt ”aikuisena” uppoudun katsomieni sarjojen, lukemieni kirjojen ja viime aikoina myös pelaamieni pelien maailmoihin – välillä liiankin kanssa. Eräs kuluttamani viihteen, taiteen ja inspiraation muoto on kuitenkin, ehkä yhtä blogipostausta lukuunottamatta, ollut täysin sivussa tältä tontilta. Nimittäin nettisarjakuvat. 

Pisimpään lukemaani sarjakuvaa aloin lukemaan verkossa joskus lukion alussa ja olo oli kieltämättä vähän tyhjä, kun tarina tuli päätökseensä. Olin lukenut kyseistä sarjakuvaa lähes yhtä kauan kuin olen pitänyt yhtä mieheni kanssa ja meinaan toisinaan klikata sarjakuvan auki vain muistaakseni, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. 

Verkko on pullollaan visuaalisesti häkellyttäviä, mielenkiintoisia hahmoja pursuavia ja koukuttavia sarjakuvia, jotka vain odottavat löytäjäänsä. Minulle sarjakuvissa on tärkeintä niiden visuaalinen ilme, taitavasti rakennettu juoni ja viihdyttävyys; Tyrskähdyttäviäkin juttuja saa olla, mutta pääasiassa hauskuuttamiseen tähtäävät, huumorivoittoiset sarjakuvat eivät koukuta itseäni samalla tavoin kuin pidemmät, juonellaan mukaansatempaavat tarinat.

Luen tällä hetkellä kymmenkuntaa verkossa ilmestyvää sarjakuvaa, mutta uusiakin suosikkeja mahtuisi listalle. Otankin mielelläni vastaan vinkkejänne, aikaa uusien tuttavuuksien etsimiselle kun ei oikein ole!

Halusin näin hämäränä tiistaina vinkata teille yhden suosikkini, suomalais-ruotsalaisen monilahjakkuuden luoman Stand Still. Stay Silent-sarjakuvan, joka porskuttaa kansainvälisillä verkkosarjakuvalistauksilla kärkikahinoissa. Ja ilahduttaa lukijoitaan ilmestymällä huikeaa tahtia – peräti viidesti viikossa! Päädyin tämän tarinan pariin saman piirtäjä-käsikirjoittajan edellisen sarjakuvan kautta ja jäin heti koukkuun. 

Sarjakuva sijoittuu lähes sata vuotta maailmanlaajuisen katastrofin jälkeiseen aikaan, jossa jäljellä olevat asutuskeskukset, ainakin ne, joista tarinassa kerrotaan, sijoittuvat Pohjoismaihin. Kaaoksen valtaamilla alueilla kuljeskelee vaarallisia petoja ja mystisiä olentoja, joita vastaan metsästäjät, maagit ja asuinkelvottomiksi muuttuneiden alueiden puhdistamiseen tähtäävät joukot käyvät jatkuvaa taisteluaan. Tarinan päähenkilöt, joukko enemmän tai vähemmän päteviä ja kehnosti rahoitettuja innokkaita hölmöjä, suuntaavat tutkimusretkikuntana kohti suurta tuntematonta.

Jos siis taidokas piirrosjälki, herkulliset värit, huolella taustoitettu tarina, sopiva määrä komiikkaa, uniikit hahmot ja mainiot kissat, joita sarjakuvassa vilisee kuin Vilkkilässä… noh paljon, kuulostavat jutultasi, suosittelen lämpimästi kurkistamaan. (Aloita tästä.)

// Kuvat: ssss-comic Tumblr