Meidän perheessämme, tai ainakin perheemme aikuisten kesken, huumori on juurikin tällaista. Keräilin itseäni tovin kurkistettuani miehen pään yli, mitä tämä puuhaa koneella. Nyt ei pysty kuin hihittelemään.
Mun laumani
Mietin mökillä, kameran etsimen läpi ja välillä kameraa kaulassa roikottaen, lapsen, miehen ja koiran touhuja seuratessani, että aikamoisia urpoja nämä laumani jäsenet ovat.
Yksi nuoleskelee mustikoita irti pensaasta ja syö varmasti enemmän lehtiä kuin marjoja. Toinen unohtuu koneen ääreen tunniksi, vaikka on juuri käskenyt minut syömään. Kolmas istuu vadissa lauteella, ilmoittaa olevansa kiuas ja toteaa, että hänen päälleen saisi nyt heittää vettä.
Ja samaan hengenvetoon totesin, että nämä ovat juuri ne urpot joiden kanssa haluan kaikesta huolimatta olla. Että näiden kanssa oleminen ei aina ole helppoa kuin hengittäminen, mutta se on vähintään yhtä välttämätöntä. Ilmankaan en osaisi olla.
Siirappista tai ei, mietin taas että riitojen, tavaroiden paiskomisen, haukkuherkälle koiralle murisemisen, uhmaraivareiden, nukkumaanmenotaisteluiden ja puhkiturhautuneiden päivien väliaineena on niin paljon vakautta, tarkoituksen tunnetta ja puhdasta onnea että sillä seoksella luulisi pitävän ajoittain pahemminkin käsiin leviävän rakennelman kasassa. Ainakin jos se on rahtusenkin verran minusta kiinni.
Päivän asu: The Islander
Päivän asua pukkaa; Hengailin yllätysmökkireissulla suurimman osan ajasta samassa mekossa, joka tuleekin sattuneesta syystä näkymään myös useammassa postauksessa, kuten uusimmassa 52 viikkoa-kuvasarjassa (tosin vain vilaukselta).
Kyseinen trikoomekko vaan sattuu olemaan tosi mukavan vilpoinen päällä, hyvän mittainen ja kuosiltaan kiva sekä helposti yhdisteltävissä erilaisiin asusteisiin. Ei paha suoritus kympin mekolta! Varsinkin kun mekossa on sen verran vahva boheemimeininki, ettei pieni kuluminen tai pesussa haalistuminen paljon menoa haittaa. Ainut miinus on taskujen puuttuminen, mikä näkyy näissäkin kuvissa pienenä yksityiskohtana…
Mökillä olen paikannut räjähtänyttä naamaa ja tukkaa perinteisesti kasalla koruja eikä tämä reissu ollut poikkeus. Lindexiltä löytyy usein kivoja, kieputettavia rannekoruja ja molemmat kieputuskorut, kaulakoru sekä rukousranneke ovatkin juuri Lindexin valikoimista. Yksittäisrannekorut, mekko, olkaimettomat bikinit sekä kreolikorvakorut ovat totuttuun tapaan H&M:ltä.
Mitäs tykkäätte asusta, hobo vai boho?
31/52 Heinät neulasuovassa
Olimme Kuutin kanssa ”pupupiilossa” mökkiheinien seassa. Aika taiteellisia kuvia, eikös? Heh. // Katso muut 52 viikkoa-projektin yhteiskuvat täältä.
Kuutti & Suklaatehdas
Kävimme Fazerilassa eilen. Vanhempani saivat luokseen kesävaihto-oppilaan ja intouduin lähtemään lapsen kanssa mukaan makeistehtaan retkelle. Vaikka olemmekin käyneet Fazerilassa sekä ala-asteen luokkamme että taannoisen yliopistoporukkani kanssa, jokin karkkitehtaassa jaksaa edelleen viehättää. Siis muukin kuin syö niin paljon kuin jaksat-suklaanmaistelupiste.
Ehkä kiehtovuus syntyy historian ja nykypäivän yhdistymisestä. Yritteliään nuorukaisen visiosta menneen maailman melskeissä, joka on johtanut kaikille tuttujen Kettukarkkien, Kiss Kissien ja Sinisen kautta Angry Birds-karkkeihin, joita laivataan tonnikaupalla ulkomaille. Vanhoista karkkikoneista, menneisyyteen jääneistä huikeista makeispakkauksista ja ajatuksesta siitä, että Suomessa on edelleen perheyrityksiä, myös suuryrityksien joukossa.
Kotiin palasimme kahden näytekassin, joita täytimme vielä tehtaanmyymälästä sekä mahansa suklaalla täyttäneen äidin, enon ja lapsen voimin. Vaihtari suuntasi hetkeksi Helsinkiin tutustumaan pääkaupunkiin muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Kotona lounas ei oikein maistunut vanhemmalle eikä lapselle , mutta kerrankos kesässä sitä vetää karkkiöverit.
Tehdasvisiitti poiki ajatuksen bloggaajareissusta, jota alan kenties puuhaamaan, kunhan saadan kesä pakettiin. Kaikesta päätellen tähän aikaan vuodesta ei voi eikä edes kannata suunnitella yhtikäs mitään. Siitä todistaa mielestäni tällä hetkellä mökillä valmistuva blogipostaus sekä opinnäytetyö. Minunhan piti jäädä kaupunkiin, mutta toisin kävi. Mutta kaipa täytyy vaan nauttia spontaaniuuden mahdollisuuksista, niin kauan kuin kesää riittää!
P.S. Ateneumin lippupaketti on arvottu ja voittajalle ilmoitettu voitosta sähköpostilla. Liput lähtevät Terhille, joka osallistui arvontaan seuraavalla kommentilla:
”Muumimamma on idolini. Yritän arjen hulinan painaessa liikaa päälle aina välillä muistaa Muumimamman asenteen. Tällä erää suosikkikohtaukseni piirrossarjassa on, kun Muumimamma sai tarpeekseen ja lähti seikkailulle. Nukkumaan Nuuskamuikkusen telttaan. Yhdellä arvalla mukana.”
GALILEO / Part 2
Partioleirirupeama alkaa olla pulkassa omalta osaltani. Tarpoja-, Samoaja- ja Vaeltajaikäisillä sekä aikuisilla Mahdollistajilla leiri jatkuu vielä, mutta Sudenpentu- sekä Seikkailijaikäiset lapset johtajineen suuntaavat tänään kohti kotia. Saan kyydin isältäni ja toisin kuin tulomatkalla, joka kului munniharpun soittoa kuunnellen ja jutellen, taidan vain ottaa torkut.
Leiri on pitänyt sisällään keittiöpuuhia jättimäisine ruoka-annoksineen, legorakennelmien kokoamista yhteisvoimin, päiväretken rastiradan läpi kävelyä, hienoja ruokahuutoja, kikatuttavia iltaohjelmia, keskusteluja ennestään tuntemattomampien tyyppien kanssa, väärän koulukunnan ruuvisarjojen ihmettelyä ja puhkisikeästi nukuttuja öitä.
Aurinkoa, lämpöä, kellumista järvessä yön pimeydessä tähtitaivaan alla, lempeän kosteita löylyjä saunassa, leiriruokaa, kahvilan munkkeja ja vohveleita. Kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa, nopeiden kielivaihdosten aiheuttamia koomisia tilanteita sekä partion hienojen puolien: yhdessä tekemisen, pyyteettömän avunannon ja toimintavalmiuden huomaamista käytännössä.
Näillä eväillä on hyvä suunnata muihin puuhiin ja partiosyksyyn. Toivottavasti loppuleiri on yhtä mukava, ellei vielä huipumpi!
Loppukesän suosikkivaatteet
Kesämekoissa hipsuttelu, niin ihanaa kuin se onkin, alkaa hiljalleen kyllästyttää allekirjoittanutta vähän. Huomioni kiinnittyy nettiä ja lehtiä selaillessa jo hiukan skarpimpiin asuihin, puhtaanvalkoisiin paitoihin, housuihin, lämpimämpiin, mutta rentoihin yläosiin, tennareihin läpsykkäiden sijaan ja hauskoihin asustelaukkuihin jättimäisten rantakassien korvaajiksi. Mutta eivät asiat sentään niin huonosti ole, etteikö mukaan mahtuisi aina yhtä mekkoa.
Loppukesän suosikit olisivat tässä, olkaa hyvät!
Huivi ja toppi: Lindex / Leggingsit ja tennarit: H&M
Shortsit, t-paita ja pusero: Lindexin uutta Holly & Whyte-mallistoa / Laukku ja sormukset: H&M
Mekko ja laukku: Lindex (Holly & Whyte) / Pusero ja t-paita: H&M
Housut: Lindex / Timantticollege ja -neule sekä korvakorut: H&M
Löytyykö näistä jotain mieluisaa tai erityistä suosikkia?
Lasten uusia lemppareita
Tänään on selvästi suosikkikollaasien luvattu päivä, sillä postausluonnoksissa odottaa vielä naisten vaatteisiin keskittyvä loppukesän uutuussuosikkien postaus. Mutta ensiksi siis lasten osastolle; Keräsin tähän postaukseen eniten käyttämistäni verkkokaupoista eli Lindexiltä ja H&M:ltä muutamia kivalta näyttäviä, uudehkoja vaatteita.
Sinällään yllätyksettömästi suosikkini löytyivät vauvojen osastolta, leggingseistä ja kengistä. Isompien lasten vaatteista kivoimpia olivat kirjain- ja dinosauruskuosiset vaatteet, joita kumpiakin voisin kelpuuttaa myös omaan vaatekaappiini.
Nappaavatko aakkoset, dinosaurukset tai pandat vai onko ne jo niin nähty Rodineissa tai Nununu:issa?
GALILEO 2014 / Part 1
Ensimmäinen partioleiripäivä ja yö sujuivat aika leppoisasti. Toki satojen ihmisten, osittain kansainvälisen leirin pyörittämisessä ja pystyttämisessä on haasteensa, mutta niiden ollessa yleisessä tiedossa itse kukin jaksaa odotella ruokaa, telttoja tai ohjelmaa hyvässä hengessä.
Tänään luvassa on päiväretki ja tavoitteena olisi kunnianhimoisesti selvitä metsästä ulos ehjänä, ajallaan ja eksymättä. Puuroon saa pian sokeria ja jalkoihin rakkoja; Leirillä on helppo keskittyä olennaiseen.
Aamulla seisoin pellon laidassa, katselin auringon aamusäteiden liikettä korsissa ja koetin olla säikyttämättä pellolla aterioivaa kurkipariskuntaa. Hetki pääsi niiden pysähtyneeltä tuntuvien, kauneudellaan kehon ja mielen tahtia hidastavien muistojen joukkoon, joista jää jälki sieluun, jos sellaista on.
Mutta antaa kuvien puhua puolestaan.
30/52 Huiske ja meri
Olipa kerran äiti, poika ja retki Muumimaailmaan, helle, huikea Merenhuiske ja jännittävä Drontti Edvard. Suurimman osan päivästä kameran takana viihtyneenä muistin kuitenkin pyytää itsestänikin pari räpsyä ja tämä toimikoon viikon yhteiskuvana. 52 viikkoa-projektin kuvaksi olisi tosin sopinut myös #MOMFIEen päätynyt ”festarityyliräpsy”. Kai olette huomanneet minun olevan tätä nykyä myös tyyliboggaaja? Hahah.