Pöllöarvonnan voittajat

Käytin eilisen myöhäisillan listaamalla itselleni ylös, ketkä arvontaan osallistujista halusivatkaan säästöpöllön, ketkä olivat ihastuneet pöllökorkkien pullotusmahdollisuuksiin ja keiden kotona kaivattiin pöydän suojaksi tablettia. Sitten syötin arvat random.orgiin erikseen kunkin porukan osalta. Ja nyt sain viimein nakuteltua voittajat myös blogiin.

Toivomansa keltaisen pullonkorkin voitti Amma, turkoosin Mr. Ugglyn arvallaan lunastaa Sannananna ja vaaleanpunaisen pöllötabletin arvonnassa onnisti Ninnua.

Laitan voittajille vielä sähköpostia, mutta jos satutte huomaamaan täältä voittaneenne ennen kuin sähköposti saavuttaa teidät, saatte toki laittaa postiosoitteitanne tulemaan blogin mailiin (ilmansinuaolenlyijya@icloud.com); Saadaan sitten postipöllöt matkaan kuin Harry Potterissa ikään.

P.S. Jos arpaonni ei suosinut, mutta jokin KG Designin pöllöista tai muista ihanuuksista jäi kaihertamaan mieltä, alekoodi on voimassa vielä muutaman päivän.

 

Sokeria ja hilettä

Suurin osa eilisestäkin meni levätessä. Illalla piipahdimme vanhemmillani syömässä ja lapsen riemuksi paikalla olivat samanaikaisesti kummatkin isovanhemmat. Muumitalo-vappupalloa esiteltiin kaikille, jotka vain suostuivat sitä ihastelemaan, herkut tekivät kauppansa ja simaakin Kuutti sai maistaa pienen lirauksen.

Söimme salaattia ja hyvin perinteistä vappuruokaa, lasagnea, jota olikin useampaa sorttia, maidollista, kauramaidollista ja kasvisversiota. Jälkiruoaksi oli kattilatuoreita munkkeja ja kääretorttua. Oli mukava nähdä sekä omaa että miehen perhettä ja perhetuttuja, mutta meidän vappujuhlintamme päättyivät kuitenkin puoli yhdeksän aikoihin, kun suuntasimme viemään lasta yöunille. Ja olinpa itsekin taas levon tarpeessa.

Viimeinen kuva pääsi mukaan postaukseen siitä syystä, että vaikka ruoka ja seura olivat hyvää ja lapsen kaksivuotiskemujen koristeita kierrätetty ansiokkaasti, on ensi vuonna ehkä paikallaan muistaa tästä vapusta myös kaikkeen olemiseen vaikuttaneet fyysiset olotilat. Pahoittelenkin kanssajuhlijoille jatkuvaa röhimistäni ja köhimistäni: Toivokaamme että antibioottikuuri oli ehtinyt vähän purrakin enkä onnistunut tartuttamaan ketään.

Kuvistakin varmaan näkee että valmiiksi vanhan ja väsyneen näköinen naamani oli kuorrutettu vielä ylimääräisellä kalmankalvolla ja tummilla silmänalusilla, mutta kyllä se tästä taas pikkuhiljaa, kunhan happi alkaa kulkea kropassa ja saavuttaa ihon päällimmäisetkin kerrokset. Eikä sitäpaitsi ole mitään, mitä iso kerros askartelukiillettä ei korjaisi!

Lohduttavaa oli, että mieskin taisi olla liikkeellä vähän vanhoilla silmillä. Vierailun aikana tämä sai kuulla useammankin kuitin veljiltäni pystyssä nukkumisesta. Ulko-ovella kameralaukun kanssa säätämisestä kommentoidessani miesparka puolustautui hätäpäissään toteamalla: ”Mulla on vaan yksi olkapää!” Okei hani, mennään vaan kotiin nukkumaan.

 

Vappu Norppalan tapaan

Tänään nukuin tautiani pois puolille päivin ja söin kunnon terveysaamiaiseksi miehen eilisiltana paistamia munkkeja. Simamme on tosi hiivaisaa; Osaisiko joku teistä sanoa, häviääkö hiivan maku pikkuhiljaa, jos siman antaa käydä pidempään? Hiivaa on laitettu sankoon ihan ohjeen mukainen määrä, mutta käyntiaikaa on ollut huoneenlämmössä vasta kolme päivää.

Vappupalloja, sarpentiinejä tai viirinauhoja ei tähän huusholliin ilmestynyt; Jos olen sängyn pohjalla sairastamassa, ei täällä kyllä kukaan muu koristele. Toisaalta olemme lähdössä viikonlopuksi mökille ja tänään pääsemme valmiin pöydän ääreen vanhemmilleni, joten kukapa niitä koristeita olisi ollut katselemassakaan. Ja lapsi sai sentään valita itselleen vappupallon, josta lahjanaruihin hurahtanut kissamme on syönyt narun poikki jo kolmesta kohtaa.

Voisin sanoa, että pahus kun tämä tauti estää villin vapunvieton, mutta emmepä ole kovinkaan hillittömiä vappujuhlintoja harrastaneet naismuistiin. Enemmänkin kavereiden tai perheen kesken pikniköintiä tai pienimuotoista juhlintaa ja hyvää ruokaa kotosalla. Tänä vuonna lapsi lähtee heti huomenaamulla mökille ja me seuraamme perässä perjantaina. Huomenna meillä olisi siis teoreettinen mahdollisuus lintsata ruoanlaitosta ja käydä jossain ulkona syömässä, käytännössä tilanne riippuu siitä, pysynkö jo tolpillani.

Hauskaa ja omannäköistänne vappua teille kaikille!

P.S. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta? Värkkäsin aamupalalla uuden bannerin ja sivupalkin pallurat. Ottaisin mieluusti palautetta vastaan.

P.P.S. Julkaisen illallemmalla vielä pöllöarvonnan voittajat ja huhuilen vielä parin ensiapupakkausten voittajan perään.

17/52: Pikatsemppaus

Eihän se ole lapsen syy, että olen onnistunut poimimaan itselleni jostain tällaisen kaikki voimat vievän ja henkeä ahdistavan taudin; Olenkin koettanut venyttää pinnaani ja olla niin hyvä vanhempi kuin olen yskänpuuskien, pihisemisen, torkahtelun ja kuumehoureiden lomassa kyennyt.

Pikainen saippuakuplien puhaltalusessio matkalla autolle ja kohti lääkäriä kuului näihin äitiysponnisteluihin. Sopivan rauhallista ja nopeaa puuhaa, jonka pystyin suorittamaan kököttämällä kyykyssä sekä vetoamaan pojan ja miehen kauppareissuun puhalleltuani kuplia pienen hetken. Tänään kävin tosiaan lääkärissä. Ensin suuntasin terveyskeskuskseen, jossa oli niin ruuhkautunut päivystys, että minut ohjattiin erikoislääkärille paikalliseen Aavaan.

Lääkäri syynäsi keuhkojani ja hengitysteitäni pitkään tutkien ja kuunnellen. Tuomioksi tuli ärhäkkä keuhkoputkentulehdus ja tulehduksen alku keuhkoissa. Kannoin apteekista lääkkeitä kotiin peräti kuudellakymmenellä eurolla (opintotuella kituuttava kiittää!), vaikka olen yleisesti ottaen sitä mieltä, ettei hengitystieinfektioita tarvitse lääkitä.

Siinä vaiheessa kun pelkkä autolta lääkärikeskukselle käveleminen saa aikaan yskäkohtauksen, hengityksen vinkumista ja huimausta täytyy kuitenkin antaa periksi. Syödään sitten antibioottikuuri, hengitellään avaavaa astmalääkettä ja suihkitaan kortisonia. Josko vaikka joskus paranisikin. Eikä varsinkaan avaava lääke ole pahitteeksi ulkona leijuvan siite- ja katupölymääränkään vuoksi…

P.S. Tänään on viimeinen päivä osallistua pöllöarvontaan ja alekoodia voi hyödyntää vielä 5.5 asti.  

Lastenvaatteissa nyt: Eläimet ja hedelmät

Sain eräältä blogini lukijalta ihan kasvotusten palautetta, että lastenvaatekollaaseja olisi kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja sellaisiahan piti siis tekemäni.

Täytyy sanoa, että tappelin tällä kertaa yhden uuden fontin asentamisen kanssa oikeasti kolme varttia, kunnes luovutin. (Fonttitiedosto oli ilmeisesti jotenkin rikki, koska se kyllä asentui koneelle, mutta mikään koneen ohjelmista ei kyennyt käyttämään sitä.) Sanon tämän siksi, että kollaasipostauksia parjataan usein kommenttibokseissa ja keskustelupalstoilla täytepostauksiksi tai annetaan ymmärtää niiden olevan helppoja ja nopeita tehdä, varsinkin kun euron kuvat vilistävät siinä samalla silmissä.

Toiminnanohjauksessani on ehkä vikaa tai olen tuotteistanut itseni huonosti, kun en ole koskaan saanut penniäkään yhdestäkään kollaasipostauksesta. Kaiken lisäksi niiden tekemiseen tuntuu aina uppoavan aikaa, kun kahlaan läpi kahdesta kahdeksaan aikuisten- tai lastenvaatteita myyvää verkkokauppaa, tallennan kuvia koneelle ja selvitän niiden tekijänoikeudet (yleensä ketjut antavat luvan käyttää markkinointimateriaalejaan).

Sitten avaan esitysgrafiikkaohjelman, valitsen käytettävien pienempien kuvien määrän yhdessä kollaasikuvassa, käsittelen kuvat ja sommittelen ne paikalleen, lisään ja käsittelen tekstit ja mahdolliset ”erikoistehosteet” kuten pienet koristekuvat tai fonteilla tehtävät yksityiskohdat. Lopuksi lataan valmiit kollaasit blogin kuvapankkiin, lisään ne omille paikoilleen postaukseen, kirjoittelen postauksen tekstit ja lisään tuotteiden saatavuustiedot. Hommaan tuhrautuu helposti pari tuntia, välillä enemmänkin.

Puuha on toki mukavaa, enkä siihen muuten ryhtyisi. Paljon mieluummin siirtelen sitruunabodya edestakaisin kollaasissa kuin levitän pyykkiä tai kirjoitan Tiimi- ja ryhmätyön opintojakson esseetä, valitettavasti. Mutta halusinpa vain sanoa, ettei kollaasien värkkääminen ole välttämättä yhtään sen nopeampaa kuin kuulumispostauksen kirjoittaminen tai asukuvien räpsiminen, joten antakee armoo.

Sitruunabody, melonimekko ja -leggingsit: Lindex / Ananaspaita: Mini Rodini (Babyshop) / Ananastoppi: H&M

Lintushortsit ja -haalari: H&M / Tukaanisetti: Lindex / Tukaanipaita: Mini Rodini (Babyshop)

Ananashaalari, mansikkapaita ja -tunika sekä melonitoppi: Lindex

Mini Rodinin norsuhaalari, kameleonttipipo ja -paita: Babyshop / Eläinhaalari: Lindex

 

 

Kotipolttoista, kiukkukohtauksia ja keuhkotauti

Aamulla herätessäni totesin, ettei vuosikymmenen allergiaoireissa tainnutkaan olla kysymys yksinomaan siitepölyallergiasta. Olin kyllä epäillyt asiaa jo litteroidessani haastatteluaineistoamme opinnäytetyöparini kanssa viltin sisään kääriytyneenä ja alati unitiloihin pyrkiviä silmäluomiani vastaan taistellessani. Miehen kanssa parisuhdeaikaa tämän tapaan viettäessämme eli pelatessamme jouduin aivastelemaan, yskimään ja niistämään niin että pelkäsin vierastyötuolimme virkaa toimittavan antiikkituolin hajoavan liitoksistaan.

Tukkoisen ja vuotavan nenän lisäksi myös keuhkot rohisivat ja ruumiinlämpö kipusi vaikuttavasti yli 39 asteen. Olenkin viettänyt suurimman osan päivästä tajunnan rajamailla huojuen, sängyssä, kolmen peiton alla hytisten. Olen niistänyt, kokeillut nenätippoja, allergia- ja kuumelääkkeitä, rasvannut rohtunutta nenää ja ylähuulta. Koettanut katsoa peittojen alla tv-sarjoja, mutta päätynyt nukahtamaan tuntikausiksi herätäkseni sekavana ja hikisenä peittovuoreni alta.

Olen ollut niin heikossa kunnossa, että sängystä noustessani meinasin pariin kertaan pökertyä. En tiedä, miten olisin selvinnyt tästä sairastelupäivästä ilman miestä, joka on vahtinut lasta, leiponut patonkeja ja lajitellut pyykkiä enimmäkseen valittamatta ei-niin-rentouttavasta sunnuntaistaan.

Kuutilla pukkaa ilmeisesti päälle kaksivuotisuhma, mikä ilmenee aiemmin kohtuullisen sovinnolla hoituneista rutiinihommista kiukuttelemisella. Potalle ei haluttaisi mennä, nukkumaanmenoista käydään tiukkoja huutotaisteluita ja kiipeilypuuhun sekä muihin kiellettyihin paikkoihin mennään täysin tahallisesti – välittömästi kiellon jälkeen.

Omaa tahtoa siis löytyy vaikka muille jakaa. Perushankalana tyyppinä sympatiseeraan lasta kun taas miestä selvästi ärsyttää, ettei kaksivuotias toimikaan kuin kutistettu aikuinen. Nyt flunssan sänkyyn kaatamana kiitin pienistä ankaruuseroistamme huolimatta onneani siitä, etten ole lapsen kanssa yksin. Normaaliarjesta selviäisin ehkä, vaikka taloudellisesti tekisi tiukkaa, mutta sairaana pinna ei olisi kyllä yhtään kestänyt lankuttamisia, karkaamisia tai muita uhman manifestaatioita.

Niistämisen ja torkahtelun lomassa takaraivossa jyskyttää vielä pienimuotoinen juhlapyhäahdistus. Kysymykseen ”Vappu tulee, oletko valmis?”, joudun vastaamaan ykskantaan että en. Kaikissa huoneissa roikkuvat pääsiäiskoristeet, hankkimattomat ilmapallot ja tänään hätäiseen huoneenlämpövalmistumisen varaan laskien tehty sima pitävät huolen siitä, ettei tässä huushollissa paljon vapulla retostella. Jos vaikka mies tekisi munkkeja sitten?

P.S. Ensiapupakkaukset on nyt (viimein) arvottu ja voittajiksi selviytyivät random.org:in suosiollisella avustuksella nimimerkit Xeve, Miopio, minttu, Tilia ja Outi. Voittajille on ilmoitettu asiasta myös sähköpostilla.

P.P.S. Muistattehan osallistua pöllötuotteiden arvontaan ja hyödyntää alekoodin Playtrayn verkkokauppaan!

 

Inhorealismipäivitys

Puolitoista tuntia litteroitavaa haastattelumateriaalia ja vuosikymmenen pahimmat siitepölyallergiaoireet. Kaikista rohkaisevinkin lähdemateriaali arvioi ammattimaisen litteroijan kuluttavan tunnin materiaalin litteroimiseen ympäripyöreän työpäivän.

Ja ensikertalainen litteroija, jonka pää on tukkoinen ja nenä, silmät, kieli sekä kitalaki ovat turvoksissa, tuskin tekee mitään litteroinnin maailmanennätystä?

Ei varmaankaan tarvitse kertoa, kuinka rattoisissa merkeissä tätä viikonloppua vietetään. Juuri niitä hetkiä, kun harkitsen työllistyväni sittenkin kalanpakkausteollisuuden hanttihommiin jonnekin Etelämantereelle…

 

Hey baby – strike a pose!

Äidin imagolasit ja lapsi, jota on kenties kuvattu joskus ennenkin. Siinä ei paljon lautasella odottava iltapuuro kiinnosta, kun lapsi huomaa äidin yrittävän salakuljettaa kameraa keittiöön. Nähtäväksi jää, millainen pousaaja tästäkin kaverista kasvaa!

Löytyykö jonkun muun kotoa hyönteismyrkyn ja liekinheittimen kestäviä linssiluteita?

Alekoodilla kivaa kotiin tai äitienpäivälahjaksi!

Tässäpä pöllöarvonnassa lupaamani alekoodi Playtrayn verkkokauppaan.
Koodilla LYIJY saatte 15 % alennusta kaikista KG Designin tuotteista 5.5 asti.

Jos siis kiikarissasi on vaikkapa Mr Uggly-säästölipas, sille jää alennuksen jälkeen hinnaksi vajaa kaksitoista euroa. Eikä alle kolmetoista euroa ole paha hinta suuren suosion saavuttaneesta pilvipöytätableteistakaan, vai mitä sanotte?

Siispä kipin kapin hankkimaan äitienpäivälahjaa omalle äidille tai miksei itsellekin. Tai muuten vain jotain hauskaa ja kaunista kotiin. Itse olen katsellut uutuutena kauppaan saapunutta harmaata Fasett-kynttilälyhtyä sillä silmällä, josko siitä saisi söpön pikkumaljakon kesäkukille… Mutta sattuneesta syystä jäin odottelemaan alekoodia!

P.S. Arvontaan voi osallistua vielä 29.4 asti!

Paras suojata silmät, mua häikäisee niin

Tässäpä vähän räyhäkkäämmällä otteella kaapista kiskottua päivän asua. Välillä tekee mieli pukeutua hieman äijämäisemmin ja synkemmin: Ängetä kukkamekkojen sijaan päälle pääkallo- ja kivenmurikkakoruja sekä pyöränkumista tehty rannekoru. Maastokuviosta muistuttavaa mustaharmaata kuosia, tekonahkaa takkiin ja bootseihin. Lisätä kimalluksen vuoksi mukaan rönttäcollegeteepaita foliohattuetumuksella.

Kiukkuiset poseerausilmeet eivät kuitenkaan liity mielentilaan tai edes asuun vaan ulkona paistavaan aurinkoon. En ole koskaan ollut yhteensopiva kirkkaan auringonpaisteen kanssa, vaikka siitä pidänkin. Poltan ihoni herkästi ja silmäni menevät väkisinkin sikkuraan ja alkavat vuotaa. Mutta antaa auringon paistaa, mikäs tässä nyrpeältä tai vihaiselta näyttäessä. Mieluummin naama rullalla iloisten kesäihmisten keskellä kuin alakuloisten, talven läpi paarustavien ihmisraunioiden keskuudessa.

Täytyy muuten leggingseissä pyörimiseen liittyen todeta että on tämä salilla ravaaminen kummallista: Paino pysyy samana, löllö vähenee jaloista, mutta reidet näyttävät entistäkin paksummilta. Ei muuten kannata paljoa reisiraoista haaveilla, ei. Eipä sillä että olisin moista koskaan realistisena toiveena elätellytkään.

Mitäs sanotte asusta?
Keikalle vai hylättyjen asukokonaisuuksien kortistoon?