Kuukausiarkisto: heinäkuu 2012

Kaverukset?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Oma elämä, Ystävät & perhe 7 kommenttia

Koiramme on ottanut perheen uusimman tulokkaan vastaan sangen hyvin. Perheemme aikuisilta se ei ole vaatinut erityisesti huomiota, mutta meidän vanhemmistamme ja sisaruksistamme sekä muista lähipiirin ihmisistä se vaikuttaa olevan mustasukkaisempi. Kun vauva on vaikkapa äitini sylissä, se hyppää nököttämään tämän syliin seuraksi. Vieraille täytyy myös raahata leluja heiteltäväksi ja puruluita pideltäväksi. (Niistä saa silloin paremman otteen – laiska koira). Varsinkin, jos nämä keskittyvät vain ihmettelemään vauvaa.

 Koira kuitenkin ”pussailee”  vauvaa ja makoilee tyytyväisen oloisena tämän seurassa. Vauvan motoriikan kehittyessä ja älyllisten kykyjen saavuttaessa edes mäyräkoiran tason, voi näillä kahdella olla sagen hauskaa yhdessä. 

Lisää kieltoja ja rajoituksia koiran olemassaolo toki lapsen laajenevaan maailmaan tuo: Koiran ruokaa ei saa syödä, vesiä ei saa kaataa tai juoda. Koiran leluja ei saa viedä tai koriin ängetä… Pitää olla tarkkana, ettei koiran tarvitse ryhtyä suojelemaan ruokaansa tai nukkumapaikkaansa team täystuholta.

Onko kokemuksia siitä, kuinka hyvin lapsen saa opetettua kunnioittamaan koiran omaa tilaa ja tavaroita?

PS. Pahoittelen kännykkäkuvia. En ole saanut räpsäistyä kunnon kameralla hyviä yhteiskuvia perheen nuorimmista enkä ole halunnut lavastaa kuvaustilannetta. Silloin joko vauva tai koira tai molemmat hermostuisivat melko varmasti.

 

Vauvan uudet näkymät

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Sisustus, Ystävät & perhe Kommentoi

Etsin pitkään aiheeltaan ja väreiltään sen verran neutraalia mobilea, että kelpuuttaisin sen makuuhuoneeseemme. En halunnut kuolla äkilliseen aivosähkökatkokseen, josta saisin kiittää jotain renkutusta soittavaa, villisti pyörivää, riemunkirjavaa ja klovinkammoa aiheuttavaa pellemobilea. Hyh.

Apuun riensi Papershop, josta löytyi juuri passeli joutsenmobile, joka pyörii nyt hiljakseen pinnasängyn yläpuolella. Ja täytyy todeta, että yhtä kiinnostuneelta vauva vaikuttaa tuosta vähäeleisemmästäkin versiosta kuin tuttavien kammotusmobilesta. Estetiikan voitto lastentarvikebisneksestä!

Kuva: Papershop

 

Päivän asu

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Hiukset, Oma elämä, Päivän tyyli Kommentoi

Tuo perhosmekko on kyllä ehdottomasti yksi kesäsuosikeistani. Se ei ole niin avoin, että vaatisi alleen topin, se peittää tarpeeksi reittä ja peppua niin ettei aina tarvitse kaverikseen sukkahousuja, se sopii sekä arkiasuksi kaupungille että vähemmän muodollisiin juhliin, on mukava ja joustava päällä sekä uutena etuna: sen kanssa on helppo imettää.

Hiuksissa on eilen tehty kampauksen tapainen viritys, joka koostuu kahdesta letistä, jotka on solmittu takaa yhteen ja kiinnitetty hiuspinneillä ja puolella litralla hiuslakkaa, jotta tukkaa ei tarvitsisi laittaa enää ennen perjantain saunavuoroa. Ja miten niin olen laiska laittamaan hiuksiani?

Mekko,  ja tukkaperhonen ovat H&M:ltä. Koko helmikasa löytyi Ison Robertinkadun Fida Lähetystorilta. Ballerinat ostin hääkengiksi jostain Sellon kenkäkaupasta, en enää muista mistä. 

 

Kylpyhuone

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Oma elämä, Sisustus Kommentoi

Tervetuloa jälleen monitoimihuoneeseemme, josta on mahdoton saada järkevän sävyisiä kuvia kiitos luonnonvalon puutteen ja huonon kamerankäyttötaitoni. (En muuten koskaan meikkaa kylpyhuoneessamme, koska sen valaistus on niin luonnoton.)

Yllä on kaikki asuntomme pyykinkuivatukseen varattu tila, tosin vessan koukkuihin sekä asunnon ovien päälle saa ison pyykkikatastrofin sattuessa pyykkiä kuivumaan. Taloyhtiöllä on lisäksi kuivatusteline pihalla. Kuvassa näkyvä ahkera kapistus eli pyykinpesukoneemme, joka on myös kuivausrumpu, estää kuivausominaisuudellaan asuntomme muuttumasta yhdeksi suureksi kuivaushuoneeksi.

Lisäksi kuvista voi löytää vauvan hoitopisteen likaisille kestovaipoille tarkoitettuine pusseineen. Pesukoneen ja seinän välissä on vauvan kylpyammeen säilytyspaikka ja kylpyammeen ns. vauvateline roikkuu kuivaustangosta.

Kun muutimme asuntoomme, kylpyhuoneessa oli samat laatat kuin nytkin ja se oli remontoitu hiljattain. Vaihdoimme vain vanhan altaan, lampun ja pöntön kannen, kiinnitimme koukkuja, peilin ja kaapit.

Asensimme myös suihkuverhotangon. Olenkin usein miettinyt, miten edellinen asukas kävi suihkussa ilman suihkuverhoa tai -kaappia kastelematta koko koirankopin kokoista tilaa? Myöhemmin hankimme vielä pyykinkuivaustelineen. Puun värisen panelikaton maalasimme valkoiseksi.

Lääkkeet ja ensiaputarvikkeet säilytetään vanhassa VR:n ensiapulaukussa, joka saa majailla lattialla siihen asti, että se täytyy nostaa pikkukaverin ulottumattomiin. Tuo laukku sopii sikäli hauskasti asuntoon, että koko talomme kaikki huoneistot on aikanaan rakennettu VR:n työntekijöiden asunnoiksi.

Kuviolliset tekstiilit ovat kaikki H&M Homesta, punainen pyyhe on Ellokselta, sisustustarrat löysin Etsystä, peili, valaisin, saippua- ja hajuvesipullo, hoitoalusta, poljinroskis ja pyykkipojat ovat Ikeasta.

Kylpyhuoneen kaapit syövät melkoisen tehokkaasti kaiken, mitä meidän tarvitsee säilyttää vessassa. Käsipyyhkeet, pesuaineet, vauvan hygieniatarvikkeet, vähemmän käytössä olevat meikit ja kaiken muun kuvissa näkyvän.

 

Päivä, jona ei saa mitään aikaiseksi

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu hyvinvointi, Oma elämä Kommentoi

Tässä syyllinen. Eikö tuosta paatuneesta ja häijystä naamasta näe, että kaveri sabotoi vähintäänkin tahallisesti kaikki yritykseni saada itseni tai asunnon kuntoon….

Pikku-ukko on aamu kuuden jälkeen nukkunut parikymmentä minuttia ja senkin sylissäni, muuten tätä on pitänyt heijata tai kantaa sylissä tai syöttää koko ajan. Se siitä siivoamisesta ja suihkussa käymisestä.

Ja koira päätti aamutuimaan jostain täysin tuntemattomasta syystä pissata vierashuoneen sänkyyn, mistä tuli kaksi koneellista pyykkiä lisää synkästi kylpyhuoneen nurkasta tuijottavaan kasaan.

Ulkoloishäätö tai toinen käsipari tänne hetinyt – ihan kaikella rakkaudellakin.

[Onneksi on harvinaislaatuisen aikaansaava mies. Ja tämä ei ollut sarkasmia.]

Tänään ärsyttää…

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Muu muoti, Uutiset & yhteiskunta 12 kommenttia

… Lehti- ja televisio- sekä katukuvamainonnassa näkyvä räikeä (seksuaali)väkivallan imitointi ja ihannointi. 

Erikoisinta kaikissa väkivaltateemalla ratsastavissa mainoksissa, näyteikkunoissa tms. on mielestäni se, että tällaiseen kuvamateriaaliin pääsevät käsiksi kaiken ikäiset: Ne iskevät päin kasvoja (pun intended) kadunkulmassa, laivan kosmetiikkamyymälässä tai lehden takakannessa.

Millaisen viestin nämä kuvat mielestänne antavat?

Antavatko tällaiset mainokset lisäarvoa tuotteelle, merkille tai valmistajille?

Mennäänkö muotimaailman jatkuvassa shokeeraamisen halussa ja julkisuudenkipeydessä jo roimasti yli tietyn moraalikehyksen saati hyvän maun rajan?

Onko toisen ihmisen nöyryyttäminen ja tähän kohdistuva väkivalta seksikästä?

Voiko tällaista materiaalia perusteella sillä, etteivät tilanteet ole todellisia tai että tarkoitus on luoda taiteellinen vaikutelma?

Herättävätkö tällaiset kuvat halua ostaa tuotetta?

Millainen vaikutus seksuaalisuuteen ja seksiin liittyviin rooleihin on toistuvilla visuaalisilla ärsykkeillä, joissa naiset esitetään useimmiten seksiobjekteina ja miehet hallitsevina ja väkivaltaisina?

Muun muassa sosiaalisen oppimisen teoriaan perustuen on syytä olettaa, että ympäristömme ärsykkeet kuten median viestit ja niiden kautta tapahtuva toistuva altistuminen kuville, jotka sisältävät seksististä ja väkivaltaista aineistoa, turruttavat reaktioitamme esimerkiksi raiskauksiin sekä parisuhde- ja perheväkivaltaan.

Tuleeko (seksuaali)väkivallasta tällöin sosiaalisesti hyväksyttävämpää, vähemmän poikkeuksellista ja luotaantyöntävää?

Miten toistuvat visuaaliset ärsykkeet muokkaavat ajatteluamme?

Haluaisitko kävellä lapsesi kanssa tämän näyteikkunan ohi? Minä en haluaisi kävellä sen ohi edes aikuisseurassa?

“When violence is used to sell a product, it does not just sell the product; it condones violent attitudes and behavior and contributes to exaggerated fears of violence among those encouraged to see themselves as its potential victims.”  

Dr. C. Kay Weaver

Mielenkiintoista luettavaa aiheesta ja sen sivusta.

 

Harrastukseni / Partio

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Eko, Oma elämä Kommentoi

Kuva on Kolin vaellukselta.

Tempauduin harrastamaan partiota aikuisena, lapsesta asti partiota harrastaneen L:n vanavedessä. Aktiivisuus, tehtävien vaativuus ja ajallinen satsaus ovat kasvaneet vähitellen: Aluksi kävin vain silloin tällöin retkillä tai leireillä. Tällä hetkellä ohjaan omaa ryhmää viikottain (tosin nyt on kesätauko), toimin avustavana aikuisena toisessa, istun hallituksessa kerran kahdessa viikossa ja toimin yhteyshenkilönä yhden ikäkauden johtajien sekä lippukunnan johdon välillä.

Kuva on lippukunnan kevätretkeltä Sipoon Hinsbystä.

Erityisesti lapsilla ja varhaisnuorilla partioharrastuksen pääpaino on viikottaisissa kokouksissa, joiden asiasisältö perustuu valtakunnalliseen partio-ohjelmaan, soveltaen sitä kulloisellekin ryhmälle sopivaksi. Lisäksi ryhmän tai ikäkauden kesken käydään retkillä ja osallistutaan partiotaitokisoihin. Meillä lippukunta järjestää vuosittain pääsiäisleirin ja kesällä on joko lippukunnan, piirin (Uusimaa) tai valtakunnan tason partioleiri. Vanhemmat partiolaiset voivat osallistua myös kansainvälisille leireille, joita järjestetään eri puolilla maailmaa.

Vanhemmilla nuorilla ja aikuisilla toiminta koostuu nuorempien ryhmien ohjaamisen lisäksi myös oman vertais- tai pienryhmän tapaamisista, yhdessä toteutettavista vaelluksista tai muista aktiviteeteista ja luonnollisesti retkille ja leireille osallistumisesta. Työpanoksen lisäksi vanhemmille nuorille ja aikuisille on usein myös omaa ohjelmaa sekä partiotaitokisoja, joten harrastus ei koostu vain partion mahdollistamisesta nuoremmille harrastajille.

Kuva on kesäleiri Räyskän rakennusleiriltä.

Partiossa opetellaan monia taitoja. Erätaitojen kuten majoittumisen, tulen teon ja työkalujen käytön lisäksi harjoitellaan ensiapu- ja kansalaistaitoja kuten äänestämistä sekä arkitaitoja kuten kierrättämistä ja leipomista tai vieraillaan vaikka tutustumassa verenluovutukseen. Leikit ja ryhmän yhteistoiminta sekä vertaisjohtajuuden kehittyminen asteittain kuuluvat toimintaan niin lapsilla kuin aikuisilla.

Kuva on lippukunnan syysretken kisojen ruokarastilta.

Mainiona puolena pidän sitä, ettei partio ole kallis harrastus, ellei siitä tee sellaista. Toki partiostakin löytyy niitä, jotka haluavat laittaa harrastukseensa rahaa mm. kalliimpien vaellusmatkojen tai varusteiden muodossa, mutta vuositasolla partion jäsenmaksu on 40-50 euron luokkaa.

Kuva on lippukunnan lettukojulta Keravan sirkusmarkkinoilta.

Harrastuksen aloittamiseen ei tarvita sen ihmeellisempiä varusteita kuin kokouksissa ulkoleikkeihin (kulloiseenkin säähän) sopivat vaatteet ja jalkineet. Jos harrastuksesta innostuu eikä kotoa löydy retkeilytarvikkeita, ei isompiin investointeihin tarvitse ryhtyä. Makuupusseja ja -alustoja sekä rinkkoja saa alussa useimmiten lainaan johtajilta ja yhteiset varusteet tulevat lippukunnan puolesta. Juhlatilaisuuksissa (tai kokouksissakin) käytettävää partiopaitaa, johon suoritus- ja ikäkausimerkit ommellaan, suositellaan hankittavaksi jossain vaiheessa.

Kuva on Seikkailijaikäisten yhteiseltä viikonloppuretkeltä Jokiniemen autiotuvalta.

Partio eroaa mielestäni olennaisesti vaikkapa urheilu- tai taideharrastuksesta siten, että se on laaja-alaisempaa ja monipuolisempaa. Partio on itse asiassa ennen kaikkea kasvatustoimintaa, jonka tavoitteena on tukea lasten ja nuorten kasvua heidän yksilölliset ominaispiirteensä huomioon ottaen.

Päämääränä on persoonallisuudeltaan ja elämäntavoiltaan tasapainoinen, vastuuntuntoinen, aktiivinen sekä itsenäisesti ajatteleva paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteisön jäsen. Päämäärä on suunnilleen sama kaikkialla maailmassa ja siihen pyritään partiomenetelmän avulla, joka on partion valitsema kasvatuskeinojen kokonaisuus.

Kuva on lippukunnan laskiasriehasta Keinukalliosta.

Partio-ohjelma on ikään kuin partiomenetelmän konkretisaatio, joka sisältää partiomenetelmän osa-alueet, jotka ovat:

Sitoutuminen partion arvoihin/ Jokaiseen ikäkauteen kuuluu partiolupaus, jossa sitoudutaan arvopohjaan, joka on kuvattu erikseen kullekin ikäkaudelle sopivin sanamuodoin. Lupaukseen pitää valmistautua, jotta lupauksen antaja tietää, mitä lupaa, ja osaa näin sitoutua lupaukseensa. 

Kuva on Seikkailijoiden talviretkeltä Hindsbystä.

Symboliikka/ Partio-ohjelma tarjoaa lippukuntien käyttöön esimerkiksi nimikkeitä, merkkejä ja tarinoita.

Lippukunnan pääsiäisleiri Malka 2011

Nousujohteisuus/ Partio-ohjelmasta löytyy kullekin ikäkaudelle sopivan haasteellisia aktiviteetteja. Samoja asioita harjoitellaan yhä vaativammin tavoittein. Ikäkausien perustana ovat ihmisen luontaiset kehitysvaiheet, ja siksi eri ikäkausissa toimitaan eri tavalla.

Lippukunnan pääsiäisleiri Malka 2011

Vartiojärjestelmä/ Partio-ohjelma määrittelee, millaisiin ryhmiin lippukunnan lapset ja nuoret tulisi jakaa. Ohjeet annetaan ikäkausijakoon sekä ryhmien kokoonpanoon. Partio-ohjelma ohjeistaa myös, millainen ihminen voi toimia kunkin ryhmän johtajana.

Kuva on Kolin vaellukselta.

Tekemällä oppiminen/ Partio-ohjelman aktiviteetit on suunniteltu niin, että ne kannustavat tekemällä oppimiseen. Itse tekeminen ja kokeminen sekä yhdessä päättäminen ovat toiminnan ja oppimisen kulmakiviä.

Kuva on Kolin vaellukselta.

Aikuinen tuki/ Partio-ohjelma määrittelee, millaista aikuisen tuen tulisi olla kussakin ikäkaudessa. Aikuisen tarkoituksena on olla partiossa sopivasti läsnä: nuorimmilla  vahvasti ikäkauden johtajana, vanhimmissa taustavaikuttajana ja tukena.

Kohina 2008 Uudenmaan partiopiirin piirileiri

Päivän hyvä työ/ Partio-ohjelmassa on erilaisia aktiviteetteja, joihin sisältyy palvelua ja jotka kasvattavat epäitsekkyyteen. Päivän hyvän työn tekeminen osoittaa konkreettisesti, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa.

Kohina 2008 Uudenmaan partiopiirin piirileiri

Toiminta luonnossa/ Partio-ohjelman aktiviteetit ja niiden ohjeistukset kannustavat toimintaan luonnossa, mutta luonnon ehdoilla ja suojelemaan sitä. Luonto on partiossa tärkeä toiminta- ja oppimisympäristö.

Kohina 2008 Uudenmaan partiopiirin piirileiri

Lippukunnassa on usein muitakin koko lippukunnan yhteisiä tapahtumia kuin kesäleiri. Leirejä saatetaan järjestää myös muina vuodenaikoina tai lippukunnassa voidaan sopia yhteisiä retkiviikonloppuja. Omassa lippukunnassamme järjestetään vuosittain muun muassa puurojuhla (ja ajoittain itsenäisyyspäivän juhla), käydään Kohtaamisessa, paistetaan lettuja sirkusmarkkinoilla, huolehditaan tiloista talkoilla, osallistutaan halukkaiden voimin partiomessuun, avustetaan Naisten 10:n järjestelyissä, pidetään laskiaisrieha ja järjestetään mahdollisuuksien mukaan lippukunnan omat partiotaitokisat…

Lippukunnan pääsiäisleiri Malka 2011

Mielestäni parasta partiossa on uusien ihmisten tapaaminen, erilaisten tapahtumien suunnittelu, leikkiminen (vaikka pelkästään aikuisporukalla), leirit ja retket. On hienoa nähdä erilaisten ja eri ikäisten ihmisten toimivan yhteisten asioiden eteen kukin oman osaamistasonsa mukaan. Omatoimisuuden ja itsetunnon kasvamisen seuraaminen ohjattavissa lapsissa on myös palkitsevaa.

Lopuksi vielä Kerttu Juvan sanoittamaa laulua lainaten:

Ootko seisonut sä yksin kesäyössä, leirin vaipuessa hiljaa nukkumaan?                   

Ootko huomannut sä oudon onnentunteen, silloin valtaavan sun mieles kokonaan? 

Ootko tuijottanut liekkiin nuotiolla, nähnyt hiljalleen sen tuhkaan hiipuvan?              

Ootko tuntenut sä uuden ajatuksen, jostain syvyyksistä sieluus nousevan?

 

 

Päivän asu

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Hiukset, Oma elämä, Päivän tyyli 4 kommenttia

Sulkapusero Ellos, alla oleva musta maksimekko H&M, vyö jostain tunikasta, metalliset sulkakorvikset ja pääkallorannekorut H&M.

Otin loput sinettipidennykset pois muutama päivä sitten, kun ne alkoivat näyttää vähän omituisilta. Minulle laitettiin pidennyksiä 150 kappaletta vähän joulun jälkeen ja niistä oli siistihkössä kunnossa ja päässä kiinni 30 kappaletta kesäkuun lopussa, vaikken ollut edes hoitanut niitä mitenkään tarkasti ohjeiden mukaan. (Kaikki kuvassa oleva tukka on täten siis omaa.)

 

10 helmeä vauvaperhearjessa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu hyvinvointi, Oma elämä 2 kommenttia

1) Tyytyväinen tissille tai muuten vaan viereen tai mahan päälle nukahtanut tuhiseva, pörrötukkainen vauva on söpöööäähenkestä aika liikkis.

2) Pakonomaisen sosiaalisella norpalla on nyt seuraa ympäri vuorokauden, jos siltä tuntuu. Ei välttämättä kovin syvällistä ja henkevää, mutta seuraa. Ja eiköhän tuon patukan kanssa vähitellen voi puuhata erilaisia asioita enenevässä määrin.

3) Rauhalliset päivät kotosalla; ei ole kiire minnekään, eikä kannatakaan olla, sillä vauvan kanssa kiireen pitämisestä ei seuraa kuin hermoromahdus. (Katso ärsyttävien asioiden lista.) Voi puuhastella kotihommia, kun vauvanhoidolta kerkiää, blogata, käydä kyläilemässä, katsoa tv-sarjoja tai lenkittää koiraa. Kaikkea tätä ns. virka-aikaan sen sijaan että olisi koululla tai töissä.

4) Vauvan- ja lastenvaatteiden herkulliset kuosit. Tämä ei ole mikään ostaostauuttapaljon-hehkutus, sillä olen ostanut paljon vaatteita norpanpojalle kirpputoreilta ja alennusmyynneistä sekä saanut niitä tuttavilta. Yhtä kaikki ihanat robotti, hedelmä-, pallo-, dinosaurus-, ankkurikuosiset ja kaikki muutkin värikkäät, piristävät vaatteet tuovat iloa päiviin. Ja toki vauvan pukeminen yhteensopiviin asukokonaisuuksiin.

5) Yhteiset reissut koko perheen voimin oli kyseessä sitten arkisempi saunassa piipahtaminen vanhemmilla tai vähemmän arkinen viikonlopun risteily Tukholmaan. Hyvin sujuneelle reissulle tuo tiettyä lisäarvoa se, että siitä on selvitty kunnialla vauvan kanssa. 

6) Köllöttely vauvan kanssa tai vauvan ja miehen kanssa. Tai koiran, kissojen, miehen ja vauvan kanssa tai… Mutta köllöttely.

7) Hyvä ruoka, kiitokset vaan kotikokille. Miinuspuolena aiemmin mainitut vauvakilot.

8) Isomman ja pienemmän pikkumiehen keskinäisen suhteen kehittymisen seuraaminen.

9) Kuutti käy pian hyvästä tekosyystä päästä remuamaan kaikkiin huippupaikkoihin kuten leikkipuistoihin, pulkkamäkeen, Puuhamaahan, Muumimaahan, Serenaan yms. Hahaa, pois lapset alta, mammanorppa tulee ja laskee päällenne, ellette väistä!

10) Vauvan hymy ja naurahdukset. Varsinkin kun tämä kaveri ei ole mikään tyhjännauraja vaan täysihoidon on pitänyt olla ihan viimeisen päälle, että hymyjä suotaisiin.

Mäntit

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Muu hyvinvointi, Oma elämä 2 kommenttia

Mielenkiintoisin havainto, jonka tein eilen rustatun 10 ärsyttävintä asiaa vauvaperhearjessa-listan pohjalta on, että kurjinta oloa eivät ole aiheuttaneet sellaiset vauvanhoitopäivät, joiden toivoisi jo olevan illassa, vaan törpöt kanssaihmiset. On jännää, miten osalla ihmisistä ei ole ollenkaan tahdikkuutta vaan (hormonipöllyissä) väsyneenä huojuvalle tuoreelle emolle tullaan huutelemaan ja nälvimään mitä sattuu, alkaen synnytyssairaalan vuodeosastolta.

Otan henkilökohtaisuuksiin menevän arvostelun yleensäkin herkästi itseeni, mutta nyt kun vanhemmuuden identiteetti on vielä uusi ja hauras, ovat jotkin kommentit loukanneet erityisesti. Useaan otteeseen on tullut itkettyä tai kirottua kotona, kun kyvyttömyyden ja huonommuuden tunne vanhemmuudesta suoriutumiseen on iskenyt jonkin mukamas hyvää tarkoittavan neuvon seurauksena.

Joten pikku vinkkinä itse kullekin. Jos sinulla ei ole jotain hyvää sanottavaa tai erittäin pakottavaa ja vankasti perusteltua syytä puuttua toisten ihmisten tapaan kasvattaa tai hoitaa lastaan, pidä suusi kiinni. Sopivassa hetkessä laukaistu kommentti voi jopa romuttaa ihmissuhteita.

Moni on varmasti törmännyt vielä tahdittomampiin törppöihin kuin minä, joten utelen: Mitkä ovat mänteimpiä kommentteja, joita olet saanut lapsiin, vanhemmuuteen tai johonkin ihan muuhun liittyen?

PS.

Olen ja olemme saaneet myös paljon positiivista palautetta ja kannustusta, joka on jäänyt yhtä lailla mieleen. Pikkukuutin kontaktinottoa ja jäntevyyttä on kehuttu neuvolaa myöten, joten emme ole ilmeisesti ainakaan täysin sabotoineet tämän kehitystä. Myös synnytyksen jälkeisestä nopeasta palautumisesta (näissä läskeissä ei pari lisäkiloa näy!) ja asunnon siisteydestä vauvasta huolimatta (kiitos luokkatoverini, ihanaa, että joku huomasi, että olin puunannut hulluna) on kiitelty. Jos jotain tästä hullusta vuodesta todennäköisesti säilyy pääkopassa niin se, keneltä on saanut tukea ja hyvää mieltä avuksi jaksamiseen.

PPS.

Tätä pätkää kannattaa katsoa, kun joku on ollut oikein mäntti.