Kuukausiarkisto: lokakuu 2014

Kuka laittaisi niille edes kengät pieniin jalkoihin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Löydöt, Raha, Ystävät & perhe Kommentoi

 

 

 

Olen viettänyt viime päivinä muutaman tovin kellarikomerossamme. Yleissiistimisen lisäksi olen kaivellut esiin kylmempiä säitä varten varastoon ostamiani lasten tennareita. Tarkastus on ulottunut myös Kuutin talvivaatteiden varastojen tilaan, mutta pitäydytään tässä postauksessa kuitenkin jalkineissa jutun – tai oikeammin kuvien määrän, rajoittamiseksi jotenkin järkeväksi.

Ohuet kangastennarit eivät enää lokakuisessa pakkaskelissä tunnun hyvältä vaihtoehdolta lapselle jalkaan laitettavaksi. Itsehän kyllä hiippailen edelleen säännöllisesti ballerinoissa ja kangastennareissa, mutta se on ihan oma lukunsa; Aikuisena kuvittelisin osaavani pitää huolta jalkojeni kuivuus- ja kohmeisuusasteesta, mutta samaa en voi olettaa kaksivuotiaalta.

Joten millaisilla popoilla aiomme selvitä syksystä ja talven pikkupakkasista? Parit paksummat syksytennarit on mielestäni hyvä olla, yksissä kuvien kengistä on jopa karvavuori. Ja toisin kuin tällä hetkellä käytössä olevissa paksummissa tennareissa, noissa kaikissa on reippaasti tilaa parillekin villasukalle, mikä tietenkin pidentää kengän käyttöikää reippaasti.

Ketjuliikkeen edullisten toppatennareiden lisäksi tilasin kesäaleista, bloggaajakollegan tontilta löytämääni alennuskoodia hyödyntäen, Crocsin AllCast Leather Duck Bootsit. Voi olla, etteivät nuo lämmitä tarpeeksi, jos pakkanen alkaa hätyytellä kahtakymmentä, mutta tuttavien kokemuksien perusteellä sekä aikuisten että lasten mallit pitävät järkevällä sukalla varustetut jalat lämpiminä yllättävän hyvin.

Ja erittäin vedenkestäväksi mainostetut kengän kerrokset ovat tietenkin plussaa, ottaen huomioon, että suurin osa Etelä-Suomen talvesta tulee todennäköisesti olemaan kuran, vesilätäköiden ja hyisen loskan värittämää lotraamista. Eipä sillä, että kaipaisin myöskään paukkupakkasia. Jos pikkaisen pakkasta ja lumiukkojen tekemiseen sekä pulkkamäkihommiin sopvia lumikerros saataisiin, se riittäisi allekirjoittaneelle mainiosti…

Tulikos voitettua jotain?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Kirjat, Muu hyvinvointi, Muu suhteet 1 kommentti


Huuh, ette usko, millaista säätöä näiden kouluhommien kanssa on ollut viime päivinä. Tai varmaan uskotte, koska suurin osa teistä on varmasti opiskellut joskus vauhdilla tai opiskelee edelleen. Nyt kun sain, tapani mukaan lapsen nukkumaanmenon ja kotiaskareiden jälkeen, istahdettua koneelle, julkaistakoon pidemmittä puheitta lastenkirja-arvonnan sekä Unicef-arvonnan voittajat. Pistän voittajille huomenna vielä sähköpostiviestiä tai otan muutoin yhteyttä. 

Piti samalla kysymäni, että olisiko teillä tulevalle viikolle jotain toiveita, suosikkeja tai inhokkeja: Mistä haluaisitte lukea ja mikä ei ainakaan kiinnosta? Sana on vapaa!

 

Tontut – nuo tiiraavat pirulaiset

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Ystävät & perhe 12 kommenttia

Lapsemme toiseen uhma-aaltoon on saatu uusi, ammatti-identiteettiä pönkittävä, kasvatusalan asiantuntijoiden suosittelema ja äärimmäisen rakentava (so not) vanhemmuuden väline. Varmaan arvaattekin jo: tontut.

Kun lapsi kiukuttelee mielivaltaisista asioista kuten siitä, että seinä on liian lähellä, Nipsulla on väärän mittaiset viikset tai hammasharja ei mene mukiinsa, sitä miettii, että pitäisikö tässä heilua moukarin sekä saksien kanssa ja pistää rakenteet ja pehmolelut uusiksi. Vaiko jättää osittain huomiotta, ottaa syliin rauhoittumaan, neuvotella vai hämätä. Todennäköisesti kaikkia tilanteen mukaan.

Lisäkikat ovat silti ajoittain tarpeen. Kun nukkumaan mennessä on ravattu vessassa pariin otteeseen, lipitetty vettä, kanneltu koiran tekemisistä ja liikkeistä, oiottu sukkia ja pöyhitty tyynyä, on ollut kohtuullisen timanttia huomata, että lapsi hiljenee ja käy unille kertalaakista, kun vilauttaa tonttukorttia.

Perheemme kaanonissa joululahjoja saa läheisiltä. Varovaisen toiveemme mukaisesti lahjoja tulisi lapselle yhdet kummiltakin isovanhemmilta ja yhdet kultakin kummilta. Vähempi tietenkin käy, enempää paheksutaan höyhenenkevyesti. Myös tekemistä ja kokemista sisältävät, yhteiseen aikaan painottuvat ja aineettomat sekä yhdessä hankitut lahjat olisivat kivoja, koska minikokoiseen kaksio-kolmioon ei yksinkertaisesti mahdu loputtomasti ihanuuksiakaan.

Joulupukilta saattaa saada ehkä jonkin erikoispaketin ja joulupukki tuo kaikki lahjat tullessaan. Tontut, nuo joulupukin pienet kätyrit, arvioivat rutiinien sujumista muistikirjojensa kanssa ja hienoista suorituksista saa hyviä merkkejä ja niistä saatetaan mainita yleisen kehumisen ja hehkutuksen kanssa. Pipariksi menneistä pukemis-, syömis- tai nukkumaanmenotilanteista tulee puolestaan kurjia merkintöjä. Uppoaa kuin veitsi voihin, voin kertoa. 

Uhmaraivareiden välisinä suvantohetkinä ehdin kuitenkin pohtia, että pilaanko tonttukortin satunnaisesti pöytään iskemällä lapseni. Vähintään loppuelämän traumat tulee, ei mahda mitään… Mitäs sanotte: Tontut – uhka vai mahdollisuus?

P.S. Jouluhullu Norppa tunnustaa leiponeensa tämän talven ensimmäiset piparit eilen.

 

 

Jos lapsi saisi valita vanhempansa…

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Mieli & hyvä elämä, Uutiset & yhteiskunta, Ystävät & perhe 6 kommenttia

…millaiset vanhemmat lapsi valitsisi itselleen?

Uskon että lapsen kannalta tärkeintä on vanhempien läsnäolo, johdonmukaisuus, luotettavuus, turvallisuus ja aito kiinnostus lasta kohtaan. Arjen pyörittäminen, perheen taloudesta huolehtiminen ja lapsen perustarpeiden tyydyttäminen kuuluvat luonnollisesti pakettiin. Mutta mitä sitten kun arjen asioiden hoitaminen ei enää sujukaan, vanhemman tekemiseen ja olemiseen ei voi enää luottaa, lapsi kokee olonsa turvattomaksi ja aikuinen käyttäytyy arvaamattomasti?

A-klinikkasäätiön uusin video The Orphanage eli Orpokoti jatkaa paljon kansainvälistäkin mediahuomiota saaneen Hirviöt-videon jalanjäljissä. Monen verkkokalvoille iskostutta ja alkoholiongelmaisen vanhemman pelottavuutta esille tuonutta videota seuraavassa tarinassa esiintyvät lapset pääsevät kurkistamaan erilaisia vanhempia heidän elinympäristöissään.

Siinä missä orpokodeissa vierailevat vanhemmat ovat saaneet ainakin joskus, ja saavat jossain päin maailmaa kenties edelleen (en ole riittävän perehtynyt prosessiin sanoakseni mitään varmaa) valita adoptoitavan lapsen itselleen, on roolit käännetty videolla päälaelleen. Paitsi että lapset eivät lopulta saakaan valita vaan heille osoitetaan vanhemmat, jotka he saavat mukaansa: Joiden kanssa heidän täytyy elää arkista elämäänsä päivästä toiseen.

Osallistuin taannoisilla varhaiskasvatusmessuilla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Marja Holmilan luennolle aiheesta alkoholinkäyttö lapsiperheissä. Puheenvuorossa käsiteltiin muun muassa suomalaisten alkoholinkäyttöä yleisesti ja todettiin alkoholin käytön lisääntyneen merkittävästi kuluneina muutamina vuorikymmeninä, naisilla enemmän kuin miehillä ja juomatapojen muuttuneen siinä mielessä, että nykyään tyypillisin juomisympäristö on yksityiskoti. Seurana toimii usein oma puoliso. Puheenvuorossa pohdittiin, miten lisääntynyt alkoholinkulutus sekä kotiympäristön muuttuminen alkoholin nauttimisen paikaksi vaikuttaa lasten tilanteeseen.

Puheenvuorossa todettiin pienten lasten päihdeongelmaisilla vanhemmilla olevan usein moninaisia ongelmia esimerkiksi mielenterveyden ja talouden hoitamisen saroilla ja päihdevanhemmilla olevan myös merkittävä riski kuolla ennen kuin lapsi täysi-ikäistyy. Lastensuojelun mahdollisuuksia avustaa päihdeongelman kanssa painiskelevia perheitä pohdittiin ja todettiin, ettei peruspalveluissa usein ole voimavaroja tukea oireilevia lapsia, mikä viivästyttää osaltaan varhaisen tuen palveluiden toteutumista – olkoonkin, että uudessa lastensuojelulaissa edellytetään ehkäisevää lastensuojelua.

Ongelma on todellinen ja koskettaa lukemattomia lapsia Suomessa; Luennolla esiteltiin päihdeongelmaisten vanhempien lapsilta kerätyistä kertomuksista nousseita kokemuksia ja toiveita. Lapset olivat toivoneet muun muassa apua vanhempien juomisesta seuraavaan kiusaamiseen, turvallista nukkumispaikkaa, apua pienemmille sisaruksilleen, joiden hyvinvoinnista he kantavat huolta sekä paikkaa, johon he voisivat lähteä kotoa silloin kun vanhempien juominen karkaa käsistä. Lasten esittämät toiveet kertoivat ilmiasuaan monisanaisemmin siitä, millaista arkea heidän perheessään eletään. Enkä toivoisi sellaista lapsuutta yhdellekään lapselle.

Millaisia ajatuksia video herättää teissä? Miten olette kokeneet vanhempienne alkoholinkäytön lapsena ja miten olette ratkaisseet alkoholin käyttöön liittyvät asiat omassa perheessänne, jos perheeseenne kuuluu lapsia? 

Kuva on otettu mekkoiltamista, jossa pulloja tyhjensi lauma naisia. Yhtään lasta ei vahingoitettu prosessissa, koska seurueen raskaana oleva jäsen vältteli kumoamisprosessiin osallistumista ja muutoin lapset olivat lähipiirin hyvässä hoidossa.

 

Timanttinen Kaupunkiverstas eli jotain siistiä jokaiselle

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu hyvinvointi, Oma elämä, Suosittelen 1 kommentti

Lasipalatsin yläkerrasta löytyi muutama viikko sitten kätketty aarre: Kaupunkiverstas. Raahauduin kyseiseen paikkaan opiskelukaverini aloitteesta, Varhaiskasvatusmessujen informaatiotulvan ryydyttämänä ja pysähdyin pitkäksi aikaa pyörimään akselini ympäri puhtaan innon suomalla liike-energialla. Hitto mikä paikka!

En ole vähään aikaan ollut mistään yhtä innoissani, joten ajattelin esitellä teille paikan mahdollisuuksia: Kaupunkiverstas on jokaisen Helsingin keskustaan eksyvän ulottuvissa, viiden minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemalta. Kehyskunnissa asuville tai Helsigissä toisinaan vieraileville, työskenteleville tai asioiville Lasipalatsissa pyörähtäminen on hyvinkin helppoa.

Kaupunkiverstasta voi käyttää omana keskustatoimistonaan; Vetäytyä kaupungin vilskeen keskiöön, mutta silti omaan rauhaansa; Napata kahvin sekä läppärin mukaan ja ruveta hommiin. Kaupunkiverstaan aulassa sijaitsevassa Urban Office kaupunkitoimistossa on sermein eristettyjä työskentelypisteitä, joissa voi työskennellä tai pitää kokouksia.

Lisäksi musiikin kuunteluun, rennosti ottamiseen tai lyhyempiaikaiseen rauhalliseen työskentelyyn, kuten blogikommentteihin vastailuun löytyy omakohtaisesti mukavaksi todettuja ”munatuoleja”, joissa pääsee tehokkaasti eroon ympäristön ärsykkeistä. Hieman keskittymishäiriöinen multitaskaajanorppa kiittää!

Erilaisia multimedian työstämiseen liittyviä palveluita löytyy myös liuta: Miltä kuulostavat kannettavien ongelmissa auttava läppäritohtori, Kaupunkiverstaan palveluissa opastava media-assistentti ja asianmukainen wlan-verkko?

Grafiikkatyöpisteellä voi piirtää, 3D-mallintaa, tehdä sarjakuvia, käsitellä kuvia, animoida… Mitä luovaa digitaalista tekemistä ikinä keksiikään. Tarkemmat tiedot ohjelmistoista, laitteista ja käytön edellytyksistä kuten varauksista löytyvät täältä.

Kaupunkiverstaalta löytyy useita skannereita sekä mahdollisuus filmi-, dia- ja valokuvaskannaukseen. Vanhoille VHS-kaseteille tallennetut kotivideoaarteet tai korvaamattomat lapsuuden tv-sarjamuistot voi kopioida DVD-levyille. Työasemilta löytyvät kuvankäsittely- ja julkaisuohjelmat, joilla voi käsitellä valokuvia, taittaa painotuotteita tai suunnitella melkein mitä vain.

Videokameran saa lainattua kahdeksi viikoksi kirjastokortilla ja videoprojektejaan voi myös editoida Kaupunkiverstaalla. Videoeditointipisteen ohjelmistoineen voi varata vaikka koko päiväksi – ja oheen myös opastuksen.

Kaupunkiverstaalta löytyy paljon mahdollisuuksia omien käsityöprojektien toteuttamiseen sellaisille, joille harrastus on satunnainen tai tilaa ja rahallisia mahdollisuuksia välineistön hankkimiseen kotikäyttöön ei ole: Ompelukoneen tai saumurin voi varata käyttöönsä tai leikata vinyyliä kangaspainatuksiin ja painaa kuviot prässillä luonnonkuitukankaalle. Vinyylikeikkurilla voi myös leikata tarroja. Kelpaisivatko vaikkapa omatekoiset printtipaidat tai itse tehdyt sisustustarrat? Niinpä!

Koska en ole käsityöihminen henkeen ja vereen, mutta tykkään toisinaan hifistellä, otin eniten kierroksia kuullessani, että Kaupunkiverstaalta löytyy myös mahdollisuus 3D-tulostaa. Tulostimella voi kokeilla tulostaa pieniä kolmiulotteisia esineitä valmiista mallista tai pyytää henkilökuntaa auttamaan mallin etsimisessä tai mallinnuksessa. 3D-tuloste maksaa saman verran kuin paperituloste, eli 40 senttiä kappale. 

3D-skanneri skannaa fyysisiä kappaleita digitaaliseen kolmiulotteiseen muotoon. Useimmiten skannattu tiedosto vaatii enemmän tai vähemmän käsittelyä 3D-mallinnusohjelmalla ennen tulostusta. Pienin skannattava kappale on 5x5cm, suurin 20x20cm. Kun malli on valmis, tulostin sulattaa muovikaapelia ohueksi nauhaksi ja suihkuttaa nauhan haluttuun muotoon. Tulostettava esine rakentuu kerros kerrokselta. Tulostimessa käytetty materiaali on biohajoavaa PLA-muovia. Läpimitaltaan noin viiden sentin kokoisen esineen tulostukseen kuluu aikaa suunnilleen 30 minuuttia.

Kohtaamispaikan 3D-tulostimella voi tulostaa omia mallinnuksia tai valita haluamansa mallin valmiista lähteestä. Valmiita malleja löytyy esimerkiksi ThingiVerse-sivustolta. Kohtaamispaikan tulostin on tarkoitettu kokeiluun ja prototyyppien tekoon ja se soveltuu mainiosti erilaisten pienten hyöty- ja harraste-esineiden valmistamiseen: Miltä kuulostaisi vaikkapa korvakorujen, teippirullatelineen, kuulokesuojan, kynistä koottavan hauskan miniseinähyllyn kiinnikkeiden, tiskirättitelineen, nukkekodin designkalusteiden, tai timanttikulmaisten lautasliinarenkaiden tulostaminen?

Ihan huikea mahdollisuus päästä itse testaamaan uutta teknologiaa! Ja kyllä, tiedostan tämän kuulostavan melkoiselta nörttihehkutukselta, joten liitettäköön vielä The Big Bang Theory-pätkä aiheesta tähän loppukaneetiksi:

Ei tuolta ehkä ihan jokaiselle löydy jotain, mutta voihan vaikkapa koira-, jalkapallo- tai ryyppäysharrastustaan laajentaa tekemällä siihen liittyvät verkkosivut, videon tai tissutteluporukalleen samanlaiset paidat. 

P.S. Arvon Unicefin ja Globe Hopen yhteistyön tulokset eli ihanat pikkuasusteet ylihuomenna, kipin kapin siis osallistumaan arvontaan!
 

Gagamaista sunnuntaina!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu hyvinvointi, Päivän tyyli, Ystävät & perhe 8 kommenttia

Luvassa on jälleen hieman erikoisempaa asusettiä, tovi sitten julkaistun maya-henkisen asun kaveriksi; Kaverin ja tämän seurustelukumppanin synttäreillä oli Lady Gaga-teema ja täytyyhän teemajuhliin aina pukeutua asianmukaisesti, eikös? 

Koska olen seurannnut Lady Gagan uraa lähinnä sen alkuvaiheissa, ammensin asuinspiraatiota Pokerfacen musiikkivideon mustasta korkeakiiltoisesta asusta sekä mieleeni iskostuneesta asukokonaisuudesta, jossa ladylla oli yllään pelkkä body, korkeat korot sekä tyköistuva bleiseri.

Lisäksi vähän kreisiasusteita wanhojentanssihanskojeni ja megakorun muodossa sekä lastenosastolta löytynellä naamiolla. Tukkaakin pöyhin tavallista isommaksi, kuten osa instagram-seuraajista ehti jo noteerata. Olin itse asuun ihan tyytyväinen, mutta mitäs te sanotte: Tuleeko asusta Lady Gaga-mielleyhtymiä?

Housut ja kaulakoru: Lindex / Bleiseri, naamio ja body: H&M / Iltapukuhanskat: Stockmann / Korkokengät: Ikivanha ostos Lontoon kivijalkakaupasta
 

Aikamoinen saalis

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Liikunta & ravinto, Muu suhteet, Ruoka & juoma Kommentoi

Otsikko ei viittaa itseeni, vaikka eilisissä bileissä sainkin naispuoleisilta ystäviltäni ilahduttavasti hyvää palautetta asustani (josta lisää myöhemmin). Eilen oli syystä tai toisesta muutenkin sellainen sopivalla tavalla härski ja levoton olo; Oli ehkä ihan hyvä raahautua kotiin pikkutuntien alkupuolella, etten olisi heittäytynyt turhan vapaamieliseksi. Näin voinee todeta varsinkin saatuani jälkikäteen kuittia kohtuullisen estottomasta tujottamisesta, krhm. Tosiasiassa riehaantumisestani ei ole pelkoa, mutta aina voi hetken kuvitella olevansa arvaamattomampi kuin onkaan. Ihan hetkisen. 

Aamulla hyvinkin arkinen ja kotikutoinen totuus palasi rymisten kimalteen ja tekonahan sekä korkeiden korkojen tilalle, kun kiskoin päälleni neuleen, kuoripuvun ja kumisaappaat. Suuntasin sukulaisvierailulle ja sienestämään HSL-alueen ulkopuolelle (voitteko kuvitella). Rämmin maastossa sangen vähän aikaa ja silti tuloksena oli sangollinen suppilovahveroita. Aikamoinen saalis siis!

Sienten täytyy jäädä nyt jääkaappiin odottamaan siivottuina jälkikäsittelyään, sillä seuraava yö tulee kulumaan opiskeluhommissa. Varsinaista päätoimista päiväopiskelua, etten sanoisi. Vai kuinka moni opiskelupaikka edellyttää viikonloppuöiden viettämistä opiskeluihin oikeasti kuuluvien hankkeiden tai projektien (ei siis opiskelijarientojen) toteutusten parissa? Suuntaan tästä siis yövuoroon, viettäkää te viikonloppua vapaammissa merkeissä!

 

Niin söpöä että lähes ällöttää

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Muu suhteet, Sisustus 17 kommenttia

Meidän lastenhuoneemme on sisustettu valkoisella, mustalla ja kirkkaalla peruspunaisella; Pitkälti huoneen todella pienestä koosta johtuen olen pyrkinyt rauhoittamaan huoneen värimaailman pariin pääväriin ja satunnaisiin muihin väreihin tauluissa ja pienesineissä.

Olen silti fiilistellyt värikkäämpiä ja pehmeämpiä lastenhuoneita niin lehtien kuvissa, blogeissa kuin elokuvissakin: What Maisie knew-elokuvan lastenhuone oli hyvä esimerkki ihanasta söpöyttä, herkkyyttä ja runotyttöfiilistä yhdistelevästä tyylistä.

Myös Asuntomessuilta on löytynyt useampana vuonna omaa silmääni miellyttäviä, mintunvihreällä, murretulla roosalla ja sinapinkeltaisella sekä harmaaseen taittuvilla sävyillä sisustettuja lastenhuoneita. Suurin osa niistä on ollut pohjakalusteiltaan ja pintamateriaareiltaan kiitettävän unisex-tyyppisiä. Vain pikkutavarat ja lelut ovat antaneet ymmärtää huoneen kuuluvan mahdollisesti joko tytölle tai pojalle.

Ehkä hieman viime vuosituhannelle jämähtäneenä en kuitenkaan laittaisi pojan huoneeseen vaikkapa monikerroksisia tylliverhoja, pinkkejä pikkukukkakoreja tai kultaisilla paljeteilla kuorrutettuja sydäntyynyjä…

Suurimman osan ajasta olen täysin tyytyväinen reippaanraikkaaseen lastenhuoneeseemme, mutta näiden kuvien huoneiden kaltaiset söpöyspläjäykset iskevät toisinaan romanttisesta rimpsutyylistä pitävään, jakautuneeseen ja vetäytyvään sisustuspersoonani kuin hiustenkuivaaja kylpyammeessa kelluvaan ihmispoloon.

Niin söpöä että melkein ällöttää. Mutta silti aika ihanaa!
Eihän kellään olisi sattumalta tytön huoneen sisustusprojektia työn alla? Sellaista, johon pääsisin työntämään sisustusnenääni ovenrakoon?

// Kaikki kuvat: H&M

SO PREPPY

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Hiukset, Opiskelu, Päivän tyyli 2 kommenttia

Tänään olisi vuorossa vaihtelun vuoksi klassisia asukuvia. Olen luistanut alkuviikolla muutamilta luennoilta saadakseni kasan kirjallisia töitä pakettiin. Nyt niistä suurin osa on palautettu ja voin keskittyä jälleen tentteihin lukemiseen.

Motivaatio kirjoitushommien ja tenttikirjojen parista irtautumiselle on ollut vähän hukassa, kun luennoille ei ole pakko osallistua, mutta tehtävät on palautettava ja tenteistä selvittävä saadakseen opintopisteitä. Loppuviikosta olen tsempannut itseäni koululle lähtemiseen pukeutumalla koulutyttöfiilistä kohottavilla asuilla.

Linja jatkui myös tänään, kuten blogin instagramtiliä seuraavat ehkä huomasivatkin. (Instagramista löytyy tästäkin asusta pari lisäkuvaa.) Lempparimekkoni sai eilen kaverikseen sinistä ja valkoista: bleiserin, jonka laukun hihna veti toiselta olalta melkoiseen ruttuun kuvia otettaessa sekä uutuuttaan hohtavat tennarit.

Jos takkisählinkiä ei lasketa, niin mitäs sanotte: Annetaanko tästä hyväksytty asusuoritus vai siirretäänkö hylättyjen yritysten mappiin?

Mekko: Lindex / Sukkahousut, kaulahuivi bleiseri ja laukku: H&M / Tennarit: Ellos

P.S. Täytyy sanoa, että olen tällä hetkellä yllättävän tyytyväinen hiusteni väritykseen vaikka ne onkin värjätty viimeksi kuukausia sitten enkä ole lätrännyt niihin edes kevytvärjäävää hoitoainetta aikoihin. Väritön on uusi lempiväri?

 

Pimeässä kulkijoiden hengenpelastajat

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu muoti, Terveys, Uutiset & yhteiskunta 4 kommenttia

Parissa olkalaukussani killuu jo heijastin ja niistä, joita käytän harvemmin, pitäisi siirtää nykyisiin suosikkilaukkuihini muutamia. Ulkona kun on pimeää koko ajan pidempään aamuisin ja aikaisemmin iltaisin. Pian edes koulumatkani eivät osu valoisaan aikaan, ilta-aikojen harrastuksista puhumattakaan.

Olen tilannut heijastimia lahjaksi kavereilleni sekä vähintään kerran vuodessa heijastimensa hukkaavalle miehelle heijastimen jos toisenkin. Jonkin tilauksen yhteydessä antamaani sähköpostiosoitteeseen kilahti uutiskirje ja päädyin selaamaan Heijastinkaupan uutuuskategoriaa. Ainakin riikinkukko- ja jäätelö- sekä maatuskaheijastimet alkoivat houkuttaa kaikessa värikkyydessään, vaikka olenkin tähän asti pitäytynyt mustavalkoisissa heijastimissa.

Ja koska perheemme aikuisista onnettomuusalttiimmalta löytyy sekä vähemmän vakuutuksia että heikommin huomiokykyä, voisin pistää taas muutaman heijastimen tilaukseen. Ainakin edellä mainitun kaupan valikoimissa heijastimen sai viidellä eurolla ja perinteisiä, kovamuovisia mainosheijastimia saa ilmaiseksikin. Joten kyseessä on varsin halpa turvaväline.

Myös laki velvoittaa käyttämään heijastinta ja pimeässä jalkakäytävältä ajoväylälle astuessa on edes vähän turvallisempi olo, kun tietää autoilijalle jäävän yli tuplaten – jopa kolminkertaisesti enemmän jarrutusmatkaa. Päivän pakollinen infoisku olkoot tässä:

Muistattehan hankkia ja laittaa heijastimet muillekin perheenjäsenillenne, niin aikuisille kuin lapsille. Ja eläimille myös!