Meri-iloa ihan kympillä

Eli 52-viikkoa yhteiskuvaprojektin (klik) kuvat viikolta kymmenen. Kuten blogin Facebookin puolelle jo päivittelinkin, sain reissusta niin paljon kivoja kuvia, että niiden läpi käyminen ja karsiminen vienee tovin. Mutta onhan onnistuneiden reissukuvien ylitarjonta aina positiivisempi asia kuin pari surkeaa kännykkäkameran kuvaa. Kummastakin löytyy nimittäin kokemusta.

Tänään on purettu tavaroita ja pyöritetty pyykkiä kotiin päästyämme. Hikoilin reippaat pari tuntia kuntokeskuksella ja illalla pyörähdämme pojan kanssa vanhemmillani saunassa. Jos sitten lapsen yöunien aikaan ehtisi tehdä lomakuvakoosteen. Aikataulultaan melko mielipuoliselta vaikuttavan, opinnäytetyön toiminnallisia osuuksia pursuilevan ensi viikon valmistelemisen ohella…

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Printtaa mua!

Söpöistä, pikkulapsille tarkoitetuista vaatteista loppuvat koot ennemmin tai myöhemmin, valmistajasta riippuen usein jo kokoon 86 tai 92. Se tuottaa tuskaa, mutta koetan hyväksyä tosiasiat. (Isommillekin lapsille löytyy onneksi kivoja vaatteita ainakin Noshilta, Bobo Chosesilta ja Papulta.)

Isommille lapsille on toki tarjolla kokoomusnuorten luottouniformuun sopivien pikkuaikuisvaatteiden lisäksi printtipaitaa jos jonkinlaista, sporttimerkkien logoilla tai erilaisilla teksti- ja numeroprinteillä varustettuina, mutta satun olemaan vaatteiden kuvioiden suhteen aika ronkeli. En keksi, miksi lapseni paidassa pitäisi lukea NewYork78, kun lapseni ei ole koskaan käynyt kyseisessä paikassa eikä luvullakaan ole erityistä merkitystä.

Selailin muutaman yleensä suosimani lastenvaatteita myyvän verkkokaupan isompien lasten ”osastoja” ja masennuin hieman tarjonnan yksipuolisuudesta. Jonkin sivupalkkimainoksen kautta klikkailin itseni Zalandon alennuspuolelle ja hei, löysin kivoja printtipaitoja! Niiden kaikkien mielestäni rumien paitojen joukosta, krhm.

Tosin en maksaisi kolmeakymppiä t-paidasta, vaikka siinä olisi kuinka söpö pöllö, parikymppiäkin alkaa olla kipurajoilla. Kollaaseissa onkin vain noin parinkympin hintaisia tai reilusti halvempia paitoja. Ja vain yksi tekstipaita… Kas kummaa, ”tyttöjen puolelta” suosikkeja löytyi enemmän. Missä ovat kirkkaan väriset ja iloiset paidat – ilman olkarypytyksiä ja rusetteja?

Naureskelin muuten tovin jos toisenkin ajatukselle Kuutista tuo salamapusero päällään. Saako joku muukin siitä vahvoja tv-sarjaflashbackejä?

Semmoista tänään, kertokaa toki, jos tiedätte kauppoja tai valmistajia, joilta saisi lastenvaatteen näköisiä, disneypixarvapaita vaatteita myös taapero- ja leikki-ikäisille.

terveisin
Hullu lastenvaatehamstraaja

 

 

Tukholmanostalgiaa ja -vinkkejä

Olemme käyneet Tukholmassa lukuisia kertoja, joinain vuosina kolmekin kertaa ja kun yhdessäolovuosia on takana reilut seitsemän, on Tukholman matkoja kertynyt… aika monta. Blogin lähes ensimmäiset postauksetkin ovat erään länsinaapuriin suuntautuneen reissun jälkimainingeissa kirjoitettuja.

Välillä olemme piipahtaneet maissa vain syömässä ja tekemässä ostoksia (joko sisustus- asuste- tai lastenvaatehankintoja). Erityisesti hotellimatkoilla on kuitenkin ollut aikaa kiertää myös nähtävyyksiä: Useimmille (turhankin) tutun Vanhan kaupungin lisäksi Kuninkaanlinna, Tre Kronor-museo, Suurkirkko, luonnonhistoriallinen museo, Aquaria-vesimuseo, Vasa-museo sekä monet keskustan nähtävyyksiksi laskettavat kohteet kuten erilaiset aukiot, rakennukset ja kauppakeskukset on tullut koluttua läpi.

Postauksen kuvien ja aiempien reissujen postauksien selailun (sekä linkkien etsimisen myötä) virittäydyn hiljaksiin Tukholmatunnelmiin, sillä lähdemme perjantaina miehen vanhempien ja sisarusten seurassa risteilemään sisätilojensa osalta uudistetulla Silja Serenadella. Kuvia löytyy monien vuosien takaa, yhdessä kuvassa Kuutti on mukana vatsassa ja pari muuta kuvaa on lapsemme ensimmäiseltä Tukholman matkalta, jolloin hän oli vain muutaman kuukauden ikäinen. (Voi mikä ruttuinen pallopää!)

Alkuviikon työlistani miellyttävimpiä hommia onkin ohjelman suunnitteleminen maissa vietettävälle ajalle. Olisiko teillä antaa hyviä vinkkejä kahviloiden, putiikkien tai nähtävyyksien suhteen?

P.S. Jos olette suuntaamassa Tukholmaan tai kaipaatte muuten vain reissukokemuksia, olen kirjoitellut muun muassa suloisesta kuppipakkukahvilasta, hieman erilaisesta hotellista, Skansen-kokemuksistamme sekä trooppisesta perhospuutarhasta.

 

Oivalluksia ja elämänjanoa

Lapsen kanssa pieniin hetkiin pysähtyminen… Se ei ole tärkeää vain lapsen kokemusmaailmaan tutustumisen tai tämän kohtaamien asioiden sanoittamisen kannalta vaan myös oman kyvyn innostua asioista lapsellisella tavalla säilyttämisen vuoksi.

Viikonloppuna oivalsin, ettei lapsemme ole tainnut päästä tunnustelemaan lunta tai jäätä lainkaan paljailla käsillään, sillä kylmän syksyn, talven ja alkukevään ajan hän on aina ollut pihatouhuissa asianmukaisesti hanskoitettuna. Mutta nyt, kuvaustuokiossa, auringon lämmittäessä talon seinustaa lämpimästi, jopa kuumasti, lapsi oli ilman hanskoja.

Lunta on ollut talven mittaan lapsen lapiossa, kottikärryssä sekä pulkan ja rattikelkan alla, muttei paljaassa kädessä. Ja nyt, pienen jäisen lumikökkäreen saaminen käteen herättikin ihmetystä. Kuten lapsi itse sanoi, se oli kylmää. Jääpalaa piti puristaa ensin oikein kovasti kämmenen sisällä, sulkea sitten silmät tunteakseen kylmyyden paremmin ja lopuksi painaa se vielä poskea vasten.

Näissä hetkissä mietin, muistanko itse pysähtyä kokemaan ympäristöäni täysipainoisesti, kaikilla aisteilla: Katsomisen lisäksi myös haistelemaan, maistelemaan, kuulostelemaan ja tunnustelemaan erilaisia pintoja, ruoka-aineita tai äänimaailmoja. Vastaus on ei. Tässä kuten monessa muussakin asiassa lapsi on arkea rikastava seuralainen, sillä lapsi kyllä pysäyttää ihmettelyn äärelle, jos sille vain antaa vähänkin aikaa ja tilaa.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Ja ysiviikko HIIOP

52-viikkoa kuvissa on päästy onnellisesti jo viikkoon yhdeksän. Yhteiskuvat napattiin pihalla, sangen reippaalla tahdilla, kuten aika monet muutkin blogin kuvista. (Olisipa asialleen vihkiytynyt hovikuvaaja, jota voisi käyttää edes joskus miehen kiusaamisen sijaan!)

Aikuiset hyppäsivät heti kuvien oton jälkeen juhlatamineissaan autoon ja lapsi vietiin isovanhemmilleen hoitoon. En tiedä, välittyykö kevätfiilis kuvista, mutta sen ainakin tunsi heti kun astui ulos talon alaovesta. Lapsikin totesi ensitöikseen ”Mikä paistaa – aurinko paistaa.” Niin tai näin, lauantaiaamussa oli sekä juhlapäivän että ensimmäisen kunnon kevätpäivän tuntua.

Kuvat käytiin läpi ja muokkailtiin rajauksien sun muiden hienosäätöjen osalta kuntoon liikkuvan auton etupenkillä, auringon paistaessa suoraan näyttöön. Eräs norppaemo yritti myös liittää koneensa sattumalta pitkään listalla roikkuneeseen wi-fi:in, kun puhelimen omaa yhteyspistettä ei löytynyt. Mies kysyi verkon nimeä ja totesi sitten, että se on muuten takanamme ajavan poliisiauton wifi, eikä siihen välttämättä pääse. Hups ja sen lisäksi: Mistä se sen(kin) tiesi?

Aurinkoista ja lennokasta viikonloppua kaikille!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Musikaalinen erhe

Jos olette kuunnelleet Ipanapa Räppiä, tuota mainiota lastenlevyä, jolta räppiskeptikkoäidinkin korvaan on jäänyt pari lihavaa korvamatoa, saitte otsikosta ehkä omanne, olkaa hyvät.

Lapsen musiikkikasvatus, se on mietityttänyt viime aikoina jonkin verran; Milloin se pitäisi tosissaan aloittaa, miten ja kenen toimesta?

Meiltä löytyisi kotoa verrattain pätevä musiikkikasvattaja: Mies on nimittäin kaiketi ihan musikaalinen, sillä hänellä on yksi hyvin hallussa oleva instrumentti sekä pari ”leikkisoitinta”. Laulutaitokin teoriassa löytyy vaan ei kovin hääppöistä lauluääntä.

Minä taas olen sekä rytmitajuton että sävelkuuro, minkä kuka tahansa tanssimistani katsellut tai lauluani kuunnellut voi vahvistaa. Pöhköintä jutussa on se, että lapsen musisointisuosikista, aikuisen kanssa laulamisesta, vastaan silti minä – mies kun odottaa kuulemma instrumenttiopetukselle otollista ikää.

Onneksi päiväkodin viikko-ohjelmaan kuuluu yhdestä kahteen yhteistä lauluhetkeä ja hoitajat laulelevat lapsille muutenkin. Ja onhan lapsella ainakin pari musikaalista isovanhempaa sekä kolme laulu- ja soittotaitoista kummia. Heitä koetan työllistää musisointihommiin aina kun tapaamme ja muistan asian. Tosin lapsi raahaa kyllä oma-aloitteisestikin sukulaisiaan piano- ja kitarahommiin.

Lapsella tuntuisi riittävän intoa loputtomiin, sekä soittamiseen, laulamiseen että mukana jammailuun. Lauluun ryhdytään kesken leikkien ja aikuisiakin pyydetään laulamaan erilaisia lauluja. Uudet soittimet leikkisaksofonista ja rummuista ihan oikeaan huuliharppuun kiehtovat. Tosin klassiset lasten ensisoittimet, erilaiset marakassit, ovat saaneet osakseen vain laimeaa kiinnostusta. Liekö niissä liian hiljainen ääni?

Oikeita nuottikirjoja lapsi ei sentään jaksa käyttää: Nehän ovat hurjan tylsän näköisiä. Sen sijaan joululahjaksi saatu kuva-sanakirja on kovaa soittokirjakamaa. Kuutamosonaatti on ihan passé, tosimuusikot soittavat punaista kissaa tai Papan laivaa.

Lapsen innostus musisointiin on tarttuvaa ja johtaa usein myös koomisiin tilanteisiin;
Mies koetti kerran saada lapsen touhuamaan jotain omia hommiaan hetkeksi. Hän käski tätä laittamaan pehmoeläimensä nukkumaan ja laulamaan niille unilaulun.

Lapsi kantoi kaksi pupuaan ja Myyränsä sänkyyn, peitteli ne, juoksi hakemaan joululahjaksi saadun ukulelensa ja rämpytti soitintaan mylvien samalla ”unilaulu, unilaulu, unilauluuuuuu”. Vähän kyllä nauratti, sillä olisi pitänyt olla kuolemanväsynyt voidakseen nukahtaa siinä maailmanlopun metelissä.

Millaista musiikkikasvatusta olette saaneet tai tarjonneet lapsillenne? Ja mikä on päiväkodin, harrastusten ja koulun osa sopassa?

P.S. Videolla on vähän pojan musiikkihommia, lisää löytyy instagramista.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Reiman raikkaat ja snadisti retrot kevätuutuudet

Poimii-rukkaset / Raba-kumisaappaat / Tuike-takki / Kivijoki-hattu

Fangan-haalari / Iijoki-pipo / Sonne-kengät / Poimii rukkaset

Virva-haalari / Ote-hanskat / Wetter-kengät / Achan-pipot

Kivijoki-hattuPoimii-rukkaset / Wetter-kengät / Taag-takki

Kävin muutama kuukausi sitten kurkistamassa Reiman kevätilmettä heidän uuden mallistonsa esittelytilaisuudessa. Ihastuin täysin kevätvaatteiden kirkkaisiin perusväreihin ja niiden yksinkertaisiin, mutta sitäkin tyylikkäämpiin jujuihin, kuten valkoisiin, isoihin neppareihin sekä nahkayksityiskohtiin.

Useimmat suosikikseni nousseista vaatteista toivat enemmän tai vähemmän mieleeni lastenvaatteet vuosikymmenien takaa ja ihmekös tuo, ne kun kuuluivat Reiman 70-vuotismallistoon (kivoja kuvia, klik), jonka suunnittelussa 70-luku oli toiminut inspiraation lähteenä. (Ja hauskoja kuvia menneiltä ajoilta, klik.)

Kollaasien vaatteista kaikki haalarit ja takit ovat vedenkestäviä, kuten myös kengät, Sonne-kenkiä lukuun ottamatta. Kivijoki-hatut kestävät sadetta ja kaikki hanskatkin kestävät roiskeita ja kevyttä sadetta. Hyvä niin, sanoo lapsen kerroksittain pukemista karttava, mukavuudenhaluinen ja lankutusraivareita välttelevä norppaemo.

Olen pyytteettömästi ja häpeämättä ihan rakastunut näihin, mutta mitäs te pidätte? Liian blast from the past vaiko juuri sopivasti unisexiä ja värejä?


P.S. Pyysitte vinkkaamaan alennuksista ja minähän vinkkaan eli: Elloksella tänään kaikki ALE-hinnat vielä puoliksi!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kaksi vuotta kestovaipparallia

Seuraa pakollinen aloitushuomautus ennen kuin sohaisen koko kestovaippasoppaa: Kokemukset ovat omiani, joskin saatan sivuta myös miehen tai lähipiirimme kokemuksia. Mielensäpahoittajien ei kuitenkaan kannata vaivautua pahoittamaan mieltänsä. Te olette eri mieltä, syystä tai toisesta ja se ei muutu miksikään kommentilaatikossa tai mammapalstoilla huutamisella.

Eräs lukijani kysyi, löytyykö blogistani postausta kestovaippojen käytöstä ja jouduin toteamaan, ettei löydy, vaikka olemmekin käyttäneet kestoja yövaippoja ja satunnaisia reissuvaippoja lukuun ottamatta kohta kaksi vuotta.

Miksi kestovaipat? Sen kysymyksen saan kuulla aina ajoittain, tutuilta, ystäviltä ja sukulaisilta. Tekisi mieleni vastata, että miksi ei, mutta mihinpä se johtaisi, joten totean, että minulle kestojen käyttäminen on ollut ensisijaisesti ekologinen valinta, muttei niiden käytöstä koituneille rahallisille säästöillekään ole tuhahdeltu! Asiaa ei muuten koskaan tiedustella mieheltä, vaikka olisihan hänkin voinut olla päätöksenteon primus motor.

Koetan pohtia elämämme valinnoissa muutenkin ekologisia seikkoja, kasvissyöjänä, roskien ja tavaroiden kierrättäjänä ja enimmäkseen lähimatkailijana. Täysin kertakäyttövaipoilla lapsemme vaippa-asioiden hoitaminen olisi ollut minulle iso pettymys ja olisin kokenut sen epäonnistumisena omalla kohdallani. Näin ei selvästikään ole monessa muussa perheessä, joille muut asiat ovat vastaavasti tärkeitä.

Kaksi isoa asiaa, jotka vaikuttavat vaippojen hankintaan, istuvuuteen ja isompien vaippojen ostamisen tarpeeseen ovat lapsen ruumiinrakenne ja kasvuvauhti. Joku lapsi voi painaa yksivuotiaana kaksitoista kiloa ja toinen saavuttaa kymmenen kilon rajapyykin kaksivuotissyntymäpäivänsä kunniaksi.

Isoimmilla lapsilla ns. newborn-kokoiset vaipat ovat käytössä vain hetken ja pienimmillä ne voivat sopia hyvinkin puolisen vuotta. Lisäksi hoikemman mallisilla lapsilla, jollainen omamme oli (äidistään poiketen) ihan pienenäkin, reisien paksuus vaikuttaa vaippojen istuvuuteen ja siten myös toimivuuteen. Tämä huomattiin meilläkin, kun jouduimme hankkimaan lisää pienimmän koon vaippoja lapsen synnyttyä.

Netistä löytyy paljon tukiryhmiä ja keskusteluita erilaisista vaippamateriaaleista ja eri vaippamerkkien eroista, muun muassa siitä, mitkä vaipat sopivat hoikemmille lapsille, herkkäihoisile tai missä on eniten säätö- eli kasvunvaraa. Tietoa löytyykin siis jopa liiaksi asti, joten keskityn kirjoituksessani kokemuksiimme, en kattavan tietopaketin kokoamiseen.

Sanon heti aluksi, että kokemuksiini kestovaippatouhusta vaikuttaa suuresti se, että olen todella laiska vaihtamaan vaippoja. Saman lapsen ja samojen vaippojen kanssa pelaavat muut aikuiset ovat selvinneet vähemmillä ylivuodoilla, mikä kertonee selvästi siitä, etten jaksa ja muista tarkistaa vaipan märkyyttä kovinkaan usein – ennen kuin lapsen housuihin, vaipan syrjään ilmestyy märkä läntti.

Synnytyssairaalaan emme raahanneet kestoja, mutta kotona kaivoin kestot heti käyttöön. Lapsemme syntyi pienen simpanssin oloisena, ohuilla ruipulajaloilla varustettuna ja kuten todettua, aluksi vain muutama hankituista kuoriosista istui niin hyvin, etteivät kaikki tuotokset tulleet reisiaukoista ulos. Noin kuukauden iässä usemmat kuoret alkoivat sopia.

Aluksi koetimme pitää kestovaippoja lapsella myös öisin, mutta pestyäni ison sängyn lakanan ja huljuteltuani myös petauspatjan puhtaaksi eräänkin kerran, taivuimme käyttämään kertakäyttövaippoja öisin. Tosin enemmän tai vähemmän säännöllistä pissalakanahommaa jaksoimme lähemmäs vuoden ajan. Ja kertakäyttöisillä yövaipoilla on jatkettu tähän asti, sillä lapsen lähes vuoden kestäneet tiheät ja jatkuvat yöheräilyt sekä edelleen silloin tällöin toistuvat yöhepulit ovat pitäneet huolen siitä, ettei jaksamiseni ole riittänyt öisiin vaipanvaihtoihin.

Lapsen ihon kunto oli myös yksi asia, joka puolsi kestovaippojen käyttöä. Varsinkin pienempänä lapsemme iho ärtyi kertakäyttövaippojen käytöstä ja rauhoittui taas kun käytimme mahdollisimman paljon kestovaippoja. Tämäkin lienee yksilöllistä, mutta ilmeisesti kertakäyttövaippojen materiaalit tai niissä käytetyt kemikaalit kuten natriumpolyakrylaatti ärsyttivät lapsen ihoa. Lapsemme tuskin on ainut, jolla kertakäyttövaipat ärsyttävät ihoa, natriumpolyakrylaatin kun on todettu aiheuttavan ihoärsytystä erityisesti limakalvoille joutuessaan.

Mitä vaippoja meillä on sitten käytetty? Hankin ennen lapsen syntymää nettikirpputorilta ison pinkan ImseVimsen sisäimuja, lisäimuja ja kuoria, muutamalla kympillä. Lisäksi tilasin muutaman minikuoren lisää Myllymuksuilta. Ensimmäiseen vaippaerään meni rahaa yhteensä ehkä 50€. Kun vaipoista loppui lapsen kasvun myötä koko ja imukyky, mies tilasi Myllymuksuilta uutena lisää kuoria, muutamia bambutaittoimuja ja lisäimuja. Tuolloin hintaa tuli vaipoille 130€ eli ero käytettyinä hankitun vaippaerän ja täysin uutena ostettujen vaippojen välillä on aika merkittävä. Kestoihin on siis mennyt rahaa noin 180€.

Olemme joutuneet kahden vuoden aikana ostamaan kestojen lisäksi kymmenen kertakäyttövaippapakettia, joista viimeinen riittäee kaksivuotispäivään asti. Kertakäyttövaippoja on käytetty öiden lisäksi muun muassa joillakin laiva-, mökki- ja partioreissuilla sekä pitkillä automatkoilla joko jätehuollon tai pesumahdollisuuksien heikkouden vuoksi sekä joskus myös ikään kuin varmuuden vuoksi. Rahaa kertakäyttövaippoihin on mennyt noin 140€. Yhteensä olemme siis käyttäneet vaippoihin rahaa 320€.

Käyttämillämme kertakäyttövaipoilla hintaa vaipoille olisi tullut 1220€. Laskutoimitus on suoritettu (sangen optimistisella) kuudella Pampersin vaipalla vuorokaudessa, kahden vuoden ajan jatkuvasti käytettynä. Osakestoilullakin säästöä on tullut siis noin 900€. Ohoh, laskutoimituksen tulos yllätti kieltämättä itsenikin; Syntymänuuka iloitsee! (Ja oma laskelmani on aika maltillinen, monella sivustolla kun sanotaan, että kertakäyttövaippoihin voi käyttäaikanaan mennä 2000-2500 euroa.)

Pyykinpesusta sen verran, että pyöritin ja pyöritän 60 asteen valkopyykkiohjelman kahdesti viikossa, aikaisemman kerran viikossa sijaan. Kuudessakympissä pyörivät vaippojen lisäksi mm. vauvan rätit, erilaiset huonekalujen päälliset, pefletit, lakanat ja kuuman pyykin kestävät valkopyykkiin kuuluvat aikusten ja lapsen vaatteet. Yksi lisäkoneellinen viikossa ei kotityöhässäkässä paljoa paina – pyykkikuormaa lisäsivätkin vauva-aikana pitkään vaippapyykkiä enemmän lapsen (suspektin) refluksin aiheuttamat oksentelupyykit.

Se, kokeeko vaippojen pesun hankalaksi riippuu varmasti pitkälti siitä, löytyykö asunnosta oma pesukone vai pitääkö vaipat raahata esimerkiksi pesutupaan, pitääkö lähtökohtaisesti pyykinpesua vastenmielisenä askareena ja kuinka paljon vaippoja löytyy; Pieni määrä vaippoja tarkoittaa sitä, että ne täytyy myös pestä useammin.

Pyykinpesu ei siis ole minulle miinuspuoli kestovaipoissa, mutta kaksi miinuspuolta voisin sanoa, vastapainoksi ihoystävällisyydelle, ekologisuudelle, edullisuudelle ja uusien kaupasta raahaamisen välttämiselle. Nimittäin imutehon ja koon. Äitiysblogeja ja -keskustelupalstoja läpi kahlatessa törmää välillä termiin ”kestopeppu”, millä viitataan siihen tosiasiaan, että kestovaipassa lapseen tulee aina joko vähän tai paljon isompi kerros tavaraa takapuolen peitoksi, jotta imuteho olisi järkevä.

Useimmat housut ja bodyt on kuitenkin mitoitettu kertakäyttövaippoja käyttäville lapsille, joten bodyjen jatkopalat ja joustavakankaiset housut kuten leggingsit ja collegehousut ovat usein helpompia kestovaippojen kanssa pelatessa. Vaippa-asia täytyy ottaa toisinaan huomioon jopa ulkovaatteita hankittaessa, lähinnä haalareiden ja henkselihousujen ”keskivartalovarassa”, ettei vaate jää liian kireäksi haaraosastaan.

Ja sitten se imuteho. Millään kokeilemillani kestovaippayhdistelmillä imuteho ei ole ollut yhtä hyvä kuin kertakäyttövaipoissa, mutta enpä tiedä, onko joka tapauksessa tarkoituksenmukaista hautoa lasta samassa, märässä vaipassa tuntikausia kerrallaan, vaikkei vaippa vielä päästäisikään nestettä läpi. Kertakäyttövaipoissa oleva geeli saattaa nimittäin tihkua vaipan läpi lapsen iholle, jos vaihtoväli pitkittyy.

Imutehoa parantaa (reippaasti!) hyvin istuva vaippa sekä riittävän tiheän vaihtovälin rutiinin kehittäminen, mihin voi yhdistää halutessaan muita vessakasvatuksen muotoja kuten altaaseen tai pönttöön pissattamisen. Itse en jaksanut alkaa pissattelemaan lasta muualle kuin vaippaan, vaikka ajatus vaikuttikin kiinnostavalta ennen kuin vauva-arki iski toden teolla naamalle.

Ylivuodot eivät ole olleet minulle iso ongelma, parit housut vaan lisää pyykkikasan päälle ja se siitä. Sen sijaan lähisukulaisista osa on kokenut ylivuodot isompana ongelmana, joten se on varmasti yksilöllistä. Sukulaisten ja muiden lasta hoitaneiden suhtautuminen kestovaippoihin on vaihdellut paljonkin, osa on ilmoittanut käyttävänsä lapsella tämän hoitamisen ajan kertakäyttövaippoja, koska ne ovat tutumpia ja osa on opetellut kestojen kasaamista ja käyttöä kiinnostuneina.

Hoidossa oloa varten hankimme lapselle myös nipun AIO-vaippoja, jottei tottumattomampien tarvitsisi ryhtyä isompiin asettelu-urakoihin. Päiväkotiin vietävät vaipat taittelemme valmiiksi paketeiksi.

Ja sitten vielä yksi herkkänenäisen kommentti hajuasiaan. Usein kuulee sanottavan, ettei haluta kestojen haisevan pesua odottamassa päiväkausia, mutta kertakäyttövaipat vasta haisevatkin. En tiedä, miksi, mutta ne haisivat mielestäni kamalalle. Emme ole käyttäneet kovin monen eri merkkisiä vaippoja, Pamperseja ja Muumivaippoja on löytynyt kaapista, että osaisin sanoa, onko hajuasiassa merkillä väliä.

Kastuneena ja hautuneena kertakäyttövaipat kuitenkin alkavat lemuta – kenties vaipassa olevat kemikaalit reagoivat jotenkin lapsen tuotoksen kanssa? Eikä puhuta satunnaisista kerroista, joina jouduin riisumaan lapsen tarkitstaakseni, onko vaipassa kiinteämpää tuotosta. Mutta ei, vaippa siellä vaan lemusi.

Tähän hajuasiaan lienee hyvä lopettaa näiden kokemusten kertominen ja päättää juttu siihen, ettei homma varmaan ole kenestäkään erityisen hauskaa, käytti lapsella sitten kertakäyttö- tai kestovaippoja. (Tosin itse nautin puhtaan kestovaippapyykin levittämisestä eri osien mukaan lajiteltuihin sotilaallisiin riiveihin kuivumaan.) 

Luovutankin puheenvuoron teille: Nyt saa kysyä, mitä mieleen juolahtaa sekä jakaa tietoa, kokemuksia ja mielipiteitä… kunhan ette ihan hirveää sotaa pistä pystyyn!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ 

 

Lauantai-illan loppukevennys

Hyvät naiset ja herrat, haluan esitellä teille motivoituneen isän™.
Mies vahti lasta päivällä, odotellen että saisin itselleni ulkovaatteet päälle, kameran kuvauskuntoon ja vapauttaisin hänet saunan valmisteluhommiin.

Lapsi oli kuulemma ehtinyt yrittää jäälle säntäämistä jo useamman kerran ennen kuin ehdin paikalle. Räpsimistäni salakuvista yksi todisti, että mies saattoi olla hieman kypsä lapsen kieltämiseen…

Hauskaa lauantai-iltaa kaikille ja erityisesti teille, jotka olette väsyneitä loputtomalta tuntuvaan ohjeiden antamiseen (lapsille tai aikuisille).

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kettukarkkikuosia, jäätelöä ja Lapsellista menoa

Kävimme eilen Kuutin kanssa kylässä eräässä viehättävässä ja valoisassa kodissa. Viemisinä raahaamani runebergintorttulaatikko tyhjeni vauhdilla ja niiden ohella maistelimme Kolmen Kaverin uutuusjäätelömakuja, joista raparperi-valkosuklaa meinasi viedä järjen. Tiedättekö, kun jokin on vaan niin hyvää, että tekisi mieli itkeä?

Saimme perehtyä jutustelun, lapsien touhujen seuraamisen ja syömisen lomassa Beditin Suomessa valmistettaviin Zipit-päiväpeittoihin. Tuotteet olivat minulle ennalta tuttuja monien kuvien ja kokemusten kautta. Nyt pääsin kuitenkin myös hypistelemään kankaita, availemaan vetoketjuja ja pomppimaan patjan päällä (!).

Ajatukseni siitä, että haluan lastenhuoneen kerrossänkyyn tuollaiset petauspussit vahvistui entisestään. Ja kuten arvata saattaa, Vallilan kankaista tehtävien vaihtokansien kuoseista tuo Karkkipäivä-kuosi sekä Kettukarkki-kuosi veivät sydämeni. Seuraava isompi sisustushankintani tulee tämän testauksen jälkeen, rahatilanteen salliessa, olemaan lastenhuoneen yleisilmettä siistivät, lapsen mylläystä (avopetausta paremmin) kestävät, patjoja sekä petivaatteita lapsen ja eläinten touhuilta suojaavat vetoketjulliset päiväpeitot.

Muiden kotona on erityisen hauskaa kurkistella paikkoja, jos saa ottaa kuvia sisustuksen yksityiskohdista. Minä hiippailinkin pitkin asuntoa kuvaillen vähän väliä jotain kaunista. Kuutti leikki sillä välin yllättävän sävyisästi perheen lasten kanssa. Täytyy sanoa, että olin ylipäätään todella tyytyväinen lapseni käytökseen, mutta onnistumisen kokemuset eivät ole vanhemmuudessa jaksamisen kannalta varmaan koskaan tarpeettomia?

Piipahdus jäi hieman lyhyeksi, sillä juuri kahvipöytään käytyämme mies soitti. Hetken päästä hän jo odottelikin lähikoulun pihalla auto suunnattuna kohti mökkiä. Tai sitten useampi tunti sujui vain nopean tuntuisesti hyvässä seurassa?

Voisin tiivistää eilisen iltapäivän neljään sanaan: Kotikutsut – mikä ihana tekosyy.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ