Kissan viikset!

Peppi päätti parkkeerata itsensä vauvan seuraksi tämän leikkimatolle. Hetken vauvan innokkaita tutkimuksia siedettyään se totesi paikan liian rauhattomaksi ja poistui paikalta itseään puistellen.

M ei vielä ymmärrä lopettaa, vaikka tätä kieltäisi kiskomasta kissoja korvista tai nappaamasta näiden turkista kiinni. Mutta kunhan pikkukaveri saa hieman järkeä päähänsä, tälle aiotaan kyllä tehdä selväksi, ettei eläimiämme saa kohdella kaltoin tai kiusata niitä.

Onneksi koiralla ja kissoilla tuntuisi olevan sangen pitkä pinna, mitä tulee vauvan touhuihin. Siitä huolimatta vauvan ja eläinten kohtaamisia valvotaan tarkasti.

Muistattehan osallistua arvontaan!

 

Vieras-/lastenhuone

Toistaiseksi vierashuonekäytössä oleva lastenhuoneemme rakennettiin itse alusta asti, joten se on myös ainut huoneistamme, jossa on enemmän kuin yksi ei-kivinen seinä.

Lastenhuoneen makuuhuoneen puoleiseen seinään tehtiin katon rajaan ikkunoita, jotta luonnonvalo pääsisi kulkemaan huoneeseen edes vähän. Vaikka muun asunnon seinien perusväri on harmaa, jätettiin lastenhuoneen seinät valkoisiksi sen pienen koon vuoksi. Oven viereen jätettiin syvennys, jonne mahtuu lattiasta kattoon ulottuva säilytysjärjestelmä koreineen ja laatikoineen, seinäkoukkuja ja paikka hoitolaukulle ja auton turvaistuimelle, joka toimittaa pienissä neliöissämme myös sitterin virkaa.

Kalusteita on vähän: Lipasto, jossa säilytetään vauvan käyttövaatteita, kerrossänky, jossa aikuisetkin vieraat mahtuvat majoittumaan (2 x 200cm x 90cm), avattava työpiste ja työtuoli. Nurkkakaapissa on isompia lastenvaatteita, lautapelejä ja leluja. Sängyn päällä on säilytyskuutioissa osa lastenkirjoista.

Yhdelle seinälle valikoitui tehostetapetiksi Marimekon Pienet kivet-kuosinen, pyyhittävissä oleva muovisekoitetapetti, joka on Ferm Livingin eläinmitta-sisustustarran tavoin tilattu Seinäruususta. Taulut ovat Kodin1:sestä, AllPostersista ja Perromaniasta.

Päiväpeitteitä ei sänkyihin kuulu vaan Ikean eläin- ja Finlaysonin Retkimuumi-pussilakanat saavat vuorotella petauksissa. Koristetyynyt ovat H&M Homesta, Ellokselta ja Kodin1:sestä. Ison koriste- ja lattiatyynyn päällisen ja nurkkakaapin (kuvassa huonosti paikallaan olevan) verhon äitini on ommellut Ikean kankaasta.

Tuo Papershopin syntymäpäiväkortti on mielestäni melkoisen hieno!

Tekstiilien lisäksi leluja on koettu valita siten, että niitä voisi pitää esillä ilman, että huone näyttää värimaailmansa puolesta täysin kaoottiselta.

Kuvissa näkyvät musta pupu ja Missioni-henkinen nalle H&M Home, ruskea nalle on 22-vuotias lapsuuteni kaveri, puunukke on lahja entisestä työpaikastani. Nukkekoti sisustuksineen Minimaailmasta, leikkiruoat ja -astiat Ikeasta, aterinlokerikko Keravan Fidalta, Taika-lautaset hutiostos (väärä koko) Iittalalta. Myyrä Vekaravintistä ja jääkarhu on lahjaksi saatu, iso panda Ikea ja mäyräkoira Hemtex.

Robottitarra Etsystä, viltti Lindex:istä, lamppu Ellokselta, pupu Marimekon, säästöpossun pikkumies on saanut lahjaksi.

Kodin koristuksia

Kauniita koruja olisi suorastaan sääli sulloa lippaisiin. Onneksi en tee niin.

Kun omistaa paljon koruja, ne pääsevät harvakseltaan käyttöön ja niiden ollessa esillä kotona, niistä voi nauttia muutenkin kuin osana omaa asua.

Ja kissankarvojahan ei kerry kaikkialle…

 

 

Blogihäveliäisyyttä

Teen tunnustuksen – pian.

Luen usein pohdintoja siitä, missä määrin blogeja pitävät ihmiset kertovat oikeasti elämästään. Kuvataanko koteja vain siivouspäivänä, kerrotaanko parisuhteen asioista vain positiiviset ja julkaistaanko omista kuvista vain ne, joissa ei näy selluliittia tai raskausarpia?

Ja sitten siihen tunnustukseen: Piilotin edellisen postauksen lääkelaatikon sisältöä esitelleestä kuvasta sinne eksyneen liukuvoiteen toisen laatikon sisään. En kyllä tiedä, miksi se edes oli siellä. Ja lääkärileikeille naureskelijat voivat nyt hiljaa miettiä, miksi se oli ensimmäinen ajatuksenne. Hyi teitä!

Kuva sopii teemaan sikäli että sen julkaisemistakin kadun huomenna. Ehkä.

Näin seuraat palstaani – Kolme konstia

1) Valitse palstan vasemmasta laidasta klemmarin kuvan vierestä ”Seuraa palstaa”

2) Tykkää Ilman sinua olen lyijyä-yhteisöstä Facebookissa.

3) Palsta on listattu myös Bloglovin:iin.

Iso kiitos kaikille vakiolukijoille! Lämmittää tämän tilastohiiren mieltä, että Google Analyticsin mukaan joka päivä jokunen sielu käy lukemassa kirjoituksiani. 

Ja aktiivisille (ja kaikille muille) kommentteja kirjoittaville myös kiitokset. On ihana huomata ilmoituksia selatessaan, että omaa palstaa on kommentoitu!

Uudet lukijat tervetuloa! 

Kuten aiemmin totesin, kunhan harrastukset syyskuun alussa pyörähtävät käyntiin, luvassa on hieman erilaisempi arvonta. En aio arpoa mitään blogin kautta saatua näytetavaraa. (Ei sillä, että olisin mitään saanut…) Vaan luvassa on jotain… erilaista. Näette sitten!

Kuva täältä.

 

 

Vesimelonikukkaisraparperi

Tässä kuvassa on kaikki kohdallaan: Pieniä kuutteja, hajuvesiä kauniissa pulloissa, vanha avain, pioni – yksi lempikukistani, lintukoruja sekä vähän pitsikuviota ja kirkkaankeltaista. Jotain kallista ja halpaa, jotain saatua sekä löydettyä ja niiden lisäksi jotain itse tehtyä.

Tai no kaikki muu on kohdallaan paitsi tuo pahuksen puhelimen latauspiste, joka on onneksi nykyään siirretty toisaalle. Erilaisten astetelmien kasaaminen kaiken maailman purnukoista on ihanaa. (Asetelmien puhdistaminen huonepölystä ja kissankarvoista ei.)

Tässä kuvassa on kaksi suosikkihajuvettäni; Marc Jacobsin Daisystä jokin sesonkiversio, joka on sopivan kevyt ja kukkainen sekä D&G:n hajuvesi, jonka päätuoksuiksi mainittiin ainakin vesimeloni ja raparperi. 

Pidän raikkaista mutta kuitenkin makeista tuoksuista. Tuoksun erottuvimpina osina suosin makeita ja herkullisia, marjaisia tai hedelmäisiä tuoksuja… Kenties jonkin verran kukkaistuoksuja.

Jouluun mennessä nuo kaksi pulloa lienevät jo tyhjentyneet. Joululahjatoiveita silmällä pitäen: Osaisitteko suositella kuvauksen perusteella jotain uutta suosikkituoksua? 

PS. Mitä tuoksihin tulee, pullon pitää olla joko yksinkertainen tai syötävän suloinen. Ihana tuoksu voi jäädä hyllyyn tylsän tai ruman pakkauksen vuoksi. Voi helpon elämän ihanaa vaikeutta!

 

 

Näen selvästi värit

Sain hiusvärini taas kirkastettua tulevia juhlallisuuksia silmällä pitäen. Ruskeanharmaa juurikasvun kaistalekin katosi kiltisti.

Aion pitäytyä kotivärjäyskonsteissa ja melko tasaisessa kirkkaassa punaisessa, kunnes häämatkamme auringon paahteineen ja merivedessä tukan liottamisineen on ohi. Sen jälkeen voin toivottavasti uhrata hieman aikaa ja rahaa kampaajalla käymiseen.

Tukkaani ei ole leikattu yli vuoteen ja silloinkin leikattiin vain otsatukkaa. Hiukseni on värjätty kampaajan toimesta viimeksi joulukuussa (sitä ennen useampi vuosi sitten). En koskaan kiharra tai suorista tukkaani, korkeintaan sutaisen sen löysille leteille, nutturalle tai poninhännälle.

En käytä muita muotoilutuotteita kuin hiuslakkaa ja sitäkin lähinnä lenkille lähtiessä, etteivät otsan suortuvat valuisi koko ajan kasvoille. Eli ellei väriä lasketa, hiukseni ovat hyvin pitkälti luonnontilassaan. 

Vaikka itse sanonkin, tukkarukkani on melko siedettävä siihen nähden!Tässä vielä toinen kuva todistamaan, ettei vauva ollut kuvattaessa koko aikaa ihan noin surkean näköinen kuin ensimmäisessä kuvassa…

 

 

Intiaanikesä

Villasukkafilosofiani mukaisesti jalkaan sujahtivat helteestä huolimatta Keravan Fidasta löytyneet palmikkokuvioiset villasukat. Mokkasiinit H&M:ltä. Hankin vauvallekin omat minimokkasiinit samalla kun hankin hapsuihanuudet iselleni.Tunika on vaatteistani ainut, joka saa, kenties kuvionsa muodosta johtuen, minut näyttämään poikkeuksetta kolmannella kuulla raskaana olevalta. L inhoaa tunikan tekomokkamateriaalia, joten sitä on hyvä käyttää nyt kun olen yksikseni tämän viikon.

Tunika löytyi H&M:ltä ja sukkahousut ovat Lindexiltä.Kuvassa olisi tarkoitus katsoa hiuskoristetta, ei väsähtänyttä ja helteen kiilloittamaa naamaani. Sulka-fudaripanta Hennesiltä. 

Korvakorut löytyivät Gina Tricotin alennusmyynnistä pari vuotta sitten. Pidän näyttävistä koruista, mutta sieluun sattuu maksaa lähemmäksi parikymppiä rihkamakoruista, joten väijyn aina alennusmyyntejä korulöytöjen toivossa.

Sunnuntai-inspiraatiota

Kuva / helveticaneue

Olen viettänyt taas tovin jos toisenkin Pinterestin parissa. Olen päivitellyt omia kuvakollaasejani ja selaillut muiden kuvakokoelmia. Ihania, ihania asioita.

Kaikkea kaunista ei todellakaan tarvitse omistaa tai saada itselleen. Jo pelkkä haaveilu, kauniiden kuvien katselu ja uusista ideoista ilahtuminen on ravintoa sielulle: Muiden kekseliäisyyden hedelmien ihailu piristää ja tuo energiaa.

Tässä muutamia kuvia teidänkin sunnuntaipäivänne iloksi:Kuva / Pinterest via soul hack

Kuva / hellomusesKuva / myricastylistKuva / apartmenttheraphy

 

 

Söin eiku… ostin silmilläni

VAROITUS! Postaus sisältää selitystä siitä, miten ja miksi päädyin ostamaan erinäisiä asioita. Tämän materiaalin ei ole tarkoitus antaa ymmärtää, että jatkuva asioiden ostaminen ja kertakäyttökulttuuri tekisi ketään onnelliseksi. Mutta kai sitä joskus saa ostaa jotain ja olla iloinen. Jos asuu pienesti, ei omista autoa, kierrättää ja lentää superharvoin. Saahan?

~-~-~-~-~

Mikähöhän siinä on, että kun jonkin helpokäyttöisellä verkkokaupalla varustetun halpisketjun sivuille nassahtaa kerralla useampia ulkonäkökriteerini täyttäviä lasten tekstiilejä, alkaa ostoskori täyttyä kummasti?

Meillä on kaksi vauvan vilttiä ja olen todennut etteivät ne riitä, koska en halua pyörittää pesukonetta vain pestäkseni yhden viltin. Vauva nimittäin nukkuu vain viltin alla näin kuumalla. Hän myös jumppaa ajoittain viltin päällä, torkkuu sylissä vilttiin käärittynä ja viltillä suojataan turvakaukalo silloin kun se toimittaa sitterin virkaa. Tällä estetään epämiellyttävien yllätysten löytyminen turvakaukalon pehmusteista. Lienee siis selviää, että viltit ovat usein likaisina.

Niin sanotut aikuisten viltit ja torkkupeitot ovat vauvan hoitopuuhissa käyttötarkoitukseensa nähden suhteettoman kokoisia. Jos niihin käärii vauvan, viltti roikkuu joko jaloissa asti tai vauva läkähtyy.

Akuuttia vilttipulaa lievittämään on nyt tilattu yksivärinen harmaa viltti (yllä kasan keskellä) ja yksi vihreäraidallinen  torkkupeitto.

Pikkukaverilla ei ole vielä ollut omaa pyyhettä. Olemme käyttäneet milloin mitäkin kylpypyyhettä tämän kuivaamiseen. Toki kulloinenkin pyyhe on ollut vain vauvan käytössä eikä vaikkapa koiraa ole kuivattu siihen välillä.

Väijyin pitkään, josko yksi ihastelemani pirteän punasävyinen huppupyyhe olisi löytänyt tiensä erään verkkokaupan alennusmyynteihin, mutta ne olivat kaikki meneet korkeahkolla normaalihinnallaankin kaupaksi. Pyyhetilanne piti korjata, kun nyt ulkonäkö ja hinta kohtasivat sopivassa määrin.

 

Kaikkien vaatteiden kanssa yhteensopivia tutteja ei ole koskaan liikaa. Ja nyt joku kysyy, että onko tutti tekstiili. No ei ole, mutta tilasin silti.

Lisäksi hankin vähän isompien lasten osasolta tuollaisen karhuviitan ja -peiton risteytyksen. Haluaisin tuollaisen itsellenikin. Löytyisikö koossa isokarhu?

Ja jos L kyselee, että mihin noita tarvitaan, voin kätevästi linkittää tälle tämän postauksen ja sitten hän ymmärtää, että kaikille ostoksille oli järkiperustelut. Nerokasta.

Mainittakoon myös, että nyt tuolle ostamalleni kyltille olisi käyttöä.

Kuvat: H&M Home