Perjantain pikavinkki kenkäfriikeille pihistelijöille

Okei jos minulla on yksi lastenvaateheikkous niin ne ovat kengät. Kaupunkikäytössä, varsinkin syksy- ja kevätkeleillä vettä hylkivät, siistimmät kengät on todettu huushollissamme hyväksi. Myös hyvät kumpparit ovat aina mielestäni hyvä sijoitus, vuorella tai ei – lapselle tai aikuiselle. Hankin paljon kenkiä Ellokselta, sillä sieltä löytyy usein merkkikenkiä alennuksesta. Täysihintaisina en niitä raaskisi tai voisi ostaa. Jos siis syksykengät ovat hankintalistalla, käykää ihmeessä kurkistamassa nekin alennukset.

Nyt vain tällainen lyhyt pikavinkkaus, sillä meillä on kotona kaaos isolla alkukirjaimella. Tiskit, lajittelemattomat pyykit, tarhainen keittiö, kuolleet leikkokukat, likaiset kissanhiekkalaatikot ja kymmenkunta muuta askaretta odottavat hoitajaansa. Nyt on vain pakko kääriä kuvitteelliset hihansa ja ryhtyä siivoushommiin ennen kuin jokin noista sotkuista herää eloon ja hyökkää kimppuuni…

P.S. Jos huomaatte akuutin kerho-/sisä-/päiväkotitossutarpeen, Kideblogeilla pyörii tuolla bannerissa 20% alennus Tohvelisankarin tossuihin, jotka ovat ainakin Kuutilla palvelleet hyvin päiväkotikäytössä.

 

Mun laumani

Mietin mökillä, kameran etsimen läpi ja välillä kameraa kaulassa roikottaen, lapsen, miehen ja koiran touhuja seuratessani, että aikamoisia urpoja nämä laumani jäsenet ovat.

Yksi nuoleskelee mustikoita irti pensaasta ja syö varmasti enemmän lehtiä kuin marjoja. Toinen unohtuu koneen ääreen tunniksi, vaikka on juuri käskenyt minut syömään. Kolmas istuu vadissa lauteella, ilmoittaa olevansa kiuas ja toteaa, että hänen päälleen saisi nyt heittää vettä.

Ja samaan hengenvetoon totesin, että nämä ovat juuri ne urpot joiden kanssa haluan kaikesta huolimatta olla. Että näiden kanssa oleminen ei aina ole helppoa kuin hengittäminen, mutta se on vähintään yhtä välttämätöntä. Ilmankaan en osaisi olla.

Siirappista tai ei, mietin taas että riitojen, tavaroiden paiskomisen, haukkuherkälle koiralle murisemisen, uhmaraivareiden, nukkumaanmenotaisteluiden ja puhkiturhautuneiden päivien väliaineena on niin paljon vakautta, tarkoituksen tunnetta ja puhdasta onnea että sillä seoksella luulisi pitävän ajoittain pahemminkin käsiin leviävän rakennelman kasassa. Ainakin jos se on rahtusenkin verran minusta kiinni.

Olisikin Summertime Sadness

Voi ei huomenna on jo elokuu: koulut alkavat, kaverit ja vanhemmat menevät töihin, lapsenvahtiapu-mahdollisuudet katoavat kokonaan, ei löydy enää päiväkahvi tai -saliseuraa, lehdet kellastuvat, kotilot hyökkäävät, millon ne lentomuurahaiset taas tulivatkaan, onkohan kaapissa yksiäkään ehjiä sukkahousuja, irtosiko nilkkureista pohja talvella vai ei, missä on mun kaikki villapaidat.

Elokuu iskee tajuntaan ja haluaisin julkaista jonkun postauksen, jossa olisi tunnelmallisia auringonlaskukuvia, kukkaseppeleitä, paljaita jalkoja, kauniita ihmisiä, pitsimekkoja ja ehkä joku söpö eläin. Liittää mukaan Summertime Sadness:in lyriikoita ja kertoa, miten kesäblues valtaa mielen, vaikkei tarvitsisi, sillä…

Ja sieltä se iskee. Radio Novan hittien hautausmaan vihreä, roikkuvasilmäinen ja yksikätinen zombi Mamban bändipaidassa. Vielä on kesääää jäljelläääääää. Ei, ei, ei. Tappakaa minut nyt heti. Tai nauttikaa vaihtoehtoisesti näistä epäharmonisista, vähän tärähtäneistä ja paikoitellen aika inhoarkisista kesäräpsyistä. Ja muistakaa että VIELÄÄÄ tulee kauniiittaaa päiviäää.

MALIBU BEACH

Terveisiä Malibu Beachiltä!

Rantamaja alkaa pikkuhiljaa saada ylleen suunnittelemiani Malibu-sävyjä tekstiilien muodossa. Kuten aiemminkin jo kirjoittelin, maalipintaa on tänä kesänä luvassa vain huonekaluihin, mutta kyllä tyynyillä, lakanoilla, verhoilla ja pöytäliinallakin saa jo vähän haluttua ilmettä aikaan.

Nurkka kerrallaan ja silitysrautaa odotellessa…

SEURAA BLOGIA: BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Rakkaani esittäytyy

Pastellinvihertävä sohvapöytä tässä hei. Kuulemani perusteella olen uusi rakastettu, joten täytynee kertoa itsestäni parilla sanalla. Olen niin sanottu rescue-huonekalu. Minut oli tuomittu kannettavaksi kokolle, mutta eräs hamstrausoireista ajoittain kärsivä nainen raahasi minut kauhistuneen näköisenä turvaan ja lupasi kunnostaa minut uuteen uskoon.

Hintaa minulle tuli maalin ja pensselien muodossa noin kaksikymmentä euroa, suteja voi tosin käyttää muuhunkin. Työtunteja raikastamiseeni tuhrautui hiomisineen ja maalaamisineen varmaan kymmenkunta. Maalipintani kaipaa vielä pientä paikkailua, mutta olen pääpiirteissään valmis. Joka tapauksessa vihertävä sävyni on hienompi kuin tätä edeltänyt, lohkeillut ja vienosti ulosteensävyyn taittava ruskea värini.

Saan kesän mittaan toivottavasti kavereikseni tuunatun pirttipöydän kaluston ja kenties vuodesohvankin, riippuen siitä, mitä huonekaluja saa sorkkia ja kuinka vipsahtanessa tilassa minut tuunannut naisihminen on. Tämä taisi nimittäin kehittää itselleen orastavan jännetupintulehduksen raivoisalla hiomisellaan. Mutta kyllä tuo silti näytti ärsyttävän omahyväiseltä kuvaillessaan uutuudenkiiltävää ilmettäni. Kenties mielessään siinsivät suurisuuntaisemmat vaalean- ja pastellinsävyisten sisustusunelmien hattarapilvet?

SEURAA BLOGIA: BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kotona, ihania pikkuasioita

Huomenaamulla auto suntaa kohti mökkiä, mutta tänään voin fiilistellä siivottua kotia, yllättävän pitkään kestäneitä ketokukkia maljakossa, Pentikin koristeesta väsättyä papukaijakaulakorua (ai että mikä ysäri-kaijahulluus), parveketta lämmittävää aurinkoa, tasaisesti hurisevia pesukoneita ja valkoisilla pyykeillä kuorrutettua kylpyhuonetta.

Kasa hedelmiä pitää napostelunhalun jonkinlaisessa järjestyksessä ja pikkukaveri heräilee (päiväunien jälkeisestä horroksestaan) töitään tekevän isänsä apumiehen paikalla. Vaivalla kasaan väännetty soittolista pauhaa koneelta ja ajatukset suuntaavat ensi viikon muutamaan rauhalliseen päivään, jolloin saan pitää asuntomme ihan itselläni – poislukien karvakorvat, jotka jäävät nurkkiin torkkumaan. (Kuvien hedelmät eivät liity tapaukseen.)

Soittolistoista piti muuten sanoa, että totesin erään keskustelun perusteella tekeväni niiden(kin) kasaamisesta varsin vaikeaa; Olen viime aikoina koonnut soittolistoja yksinomaan tarinamuodossa eli etsinyt jonkin lukemani kirjan tai katsomani elokuvan juoneen ja tunnelmaan sopivia kappaleita tai kasannut listaa jonkin fiktiivisen pariskunnan tai hahmon ympärille tai jotain tilaisuutta varten.

Kun saan mieleisen soittolistan kasaan, kuuntelen sen yleensä puhki, poistan sen ja aloitan homman alusta inspiraation iskiessä. Ei ehkä se perinteisin tapa kuunnella musiikkia, tiedetään. Lupaan muuten tarjota kahvit, jos joku keksii, mihin tuo edellä linkattu soittolista liittyy. En kuitenkaan suosittele hakkaamaan asian suhteen päätään seinään, sillä tehtävä on kohtuullisen hankala. (Miehelläni ei ole vastausoikeutta!)

Norppalassa siis kaikki hyvin. Itse asiassa varsin mainiosti.

Makuuhuoneen kesäasu

Aika värittömissä ympyröissä nukumme edelleen. Tyynyissä musta-valko-harmaata ja siellä täällä vähän ruskean sävyjä. Tosin lakanoissa vilisee kesäkaudella pistaasia ja kedonvihreää.

Suurimmat yksittäiset muutokset pienten fiksauksien ohella olivat päiväpeiton vaihtaminen juuttikankaisesta valkoiseen, varastossa pölyttyneeseen peittoon sekä jonkin aikaa kestäneen verhottoman kauden päättäminen; Parvekkeen oven ikkunassa ei ole sälekaihtimia, joten jokin ratkaisu piti löytää enimmän häikäisyn ja unia häiritsevän helotuksen hillitsemiseen.

Mitäs sanotte:
Pitäisikö kesän kunniaksi iskeä enemmän väriä ja kukkia kehiin?

Vappu Norppalan tapaan

Tänään nukuin tautiani pois puolille päivin ja söin kunnon terveysaamiaiseksi miehen eilisiltana paistamia munkkeja. Simamme on tosi hiivaisaa; Osaisiko joku teistä sanoa, häviääkö hiivan maku pikkuhiljaa, jos siman antaa käydä pidempään? Hiivaa on laitettu sankoon ihan ohjeen mukainen määrä, mutta käyntiaikaa on ollut huoneenlämmössä vasta kolme päivää.

Vappupalloja, sarpentiinejä tai viirinauhoja ei tähän huusholliin ilmestynyt; Jos olen sängyn pohjalla sairastamassa, ei täällä kyllä kukaan muu koristele. Toisaalta olemme lähdössä viikonlopuksi mökille ja tänään pääsemme valmiin pöydän ääreen vanhemmilleni, joten kukapa niitä koristeita olisi ollut katselemassakaan. Ja lapsi sai sentään valita itselleen vappupallon, josta lahjanaruihin hurahtanut kissamme on syönyt narun poikki jo kolmesta kohtaa.

Voisin sanoa, että pahus kun tämä tauti estää villin vapunvieton, mutta emmepä ole kovinkaan hillittömiä vappujuhlintoja harrastaneet naismuistiin. Enemmänkin kavereiden tai perheen kesken pikniköintiä tai pienimuotoista juhlintaa ja hyvää ruokaa kotosalla. Tänä vuonna lapsi lähtee heti huomenaamulla mökille ja me seuraamme perässä perjantaina. Huomenna meillä olisi siis teoreettinen mahdollisuus lintsata ruoanlaitosta ja käydä jossain ulkona syömässä, käytännössä tilanne riippuu siitä, pysynkö jo tolpillani.

Hauskaa ja omannäköistänne vappua teille kaikille!

P.S. Mitäs pidätte blogin uudesta ulkoasusta? Värkkäsin aamupalalla uuden bannerin ja sivupalkin pallurat. Ottaisin mieluusti palautetta vastaan.

P.P.S. Julkaisen illallemmalla vielä pöllöarvonnan voittajat ja huhuilen vielä parin ensiapupakkausten voittajan perään.

Alekoodilla kivaa kotiin tai äitienpäivälahjaksi!

Tässäpä pöllöarvonnassa lupaamani alekoodi Playtrayn verkkokauppaan.
Koodilla LYIJY saatte 15 % alennusta kaikista KG Designin tuotteista 5.5 asti.

Jos siis kiikarissasi on vaikkapa Mr Uggly-säästölipas, sille jää alennuksen jälkeen hinnaksi vajaa kaksitoista euroa. Eikä alle kolmetoista euroa ole paha hinta suuren suosion saavuttaneesta pilvipöytätableteistakaan, vai mitä sanotte?

Siispä kipin kapin hankkimaan äitienpäivälahjaa omalle äidille tai miksei itsellekin. Tai muuten vain jotain hauskaa ja kaunista kotiin. Itse olen katsellut uutuutena kauppaan saapunutta harmaata Fasett-kynttilälyhtyä sillä silmällä, josko siitä saisi söpön pikkumaljakon kesäkukille… Mutta sattuneesta syystä jäin odottelemaan alekoodia!

P.S. Arvontaan voi osallistua vielä 29.4 asti!