Kevätsisustus mielessäin

Joulu on nyt lähestulkoon purettu ja kevään sisustusmietteet ovat vallanneet ajatukseni.

Savunharmaa, pastellivärit ja keltainen houkuttavat ja olenkin ajatellut uudistaa pitkästä aikaa jonkin verran tekstiilejämme, ovathan monet tyynynpäälliset pitäneet pintansa kodissamme jopa kuuden vuoden ajan.

Tällä hetkellä kotona on vähän tekstiilejä ja vielä vähemmän valoa, mutta ehkä pieni mietintätauko on paikallaan ennen kuin kevät ottaa vallan ulkona ja sisällä.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kolme väriä: Punainen

Joskus mieleni hiihtelee hiljaksiin ihan omia latujaan jossain Lapin erämaissa enkä edes koeta ottaa selvää sen liikkeistä; Olen viime öinä nähnyt unia, joissa vaellan vain punaisilla vaatteilla täytetyissä vaatehuoneissa, syön mansikoita ja kääriydyn jättimäiseen punaiseen vilttiin.

Kun kuulen puhuttavan värikausista, mietin, tarkoittaako ”sininen kausi” muidenkin sanomana sitä, että heidän on sinisen kautensa aikana hankalaa pukeutua muihin kuin sinisiin vaatteisiin (tai ainakin sinisen lähisävyihin), katsella muita tehostevärejä kodissaan tai kirjoittaa muistiinpanoja muun värisellä kynällä.

Jonkin värikauden iskiessä kunnolla päälle tiedän jo, että kausi voi kestää päivän, kaksi tai kuukausia – jotkut värikaudet kestävät lievempinä jopa vuosia. Olen todennut, että jos vaihtoehtoja on kaksi, raahautua erikoislääkärin kautta hurisevaan tuubiin selvittämään, onko aivoissani jotain rakenteellista vikaa tai lakata suosiolla kyntensä punaisiksi, kaivaa kaapista punaista päälle ja jättää joulutekstiilit ja -koriste-esineet vielä hetkeksi paikoilleen, valitsen aina jälkimmäisen.

Jokaisella on omat omituisuutensa, olkoot minulla vaikkapa akuutit ja intensiiviset värikaudet.

P.S. Muistakaa arvonta!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Keltainen tammikuu

Kuvan tuotteet: H&M Home

Kuvan tuotteet: Ellos

Kuvan tuotteet: H&M Home

Jaa niin sitä vain luulin joulun korvilla saaneeni hetkeksi tarpeeksi keltaisesta väristä. Se hetki meni ilmeisesti ohi vauhdilla ja humisten, sillä H&M Homen kevätuutuudet näyttivät ihanan pirteiltä, kirkkailta, raikkailta ja …keltaisilta.

Loppupeleissä hurahtamiseni keltaiseen ei yllätä, sillä se on melko looginen jatkumo viimekesäiselle keltaiselle hulluudelle. Mitä keltaisen kavereihin tulee, suosikkiväriparini ovat niin ikään pysyneet samoina; Ne ovat edelleen eri valko-harmaa-musta-akselin sävyt.

En tiedä, johtuuko tästä pitkittyneestä loppusyksyisestä säästä vai mistä, mutta olen siirtynyt kunnollisen pakkasen ja lumisen talven odotuksesta haaveilemaan jo keväästä. Tai ehkä kyse onkin ennemmin halustani rymseerata koti kevätasuunsa?

Onko joku muukin jo siirtynyt odottelemaan kevättä tai saanut ennenaikaisen sisustuskärpäsen pureman?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kuusen uudet kuteet ja viimehetken joulustressi

Jäi joulusiivous sitten aika viimeiseen hetkeen ja päivään. Monen asian summasta oli kyse. Myöhästyneistä laivoista, väärinkäsityksistä puolin ja toisin sekä kaikesta pienestä mikä oli jäänyt tekemättä. Tänään on kuurattu puunattu, nahisteltu, rähisty ja sovittu. Syöty voileipiä ja höpötelty kaverin kanssa kaaoksen keskellä vaippasillaan.

Melko tiukka päivä on siis takana, pitkään tuntui siltä, että pitkään asunto tuli vain koko ajan sotkuisemmaksi, kun kaappeja, uunia sun muita harvoin siivottavia nurkkia alettiin puunaamaan. Eräs kätevä emäntä unohti liinavaatteet tuulettumaan ulos ja mies kantoi kotiin palatessaan märät täkit ja petauspatjan sisään melko kireän oloisena.

Viime yönä koristelin kuusen, Kuutti lisäsi muutamia palloja vielä aamulla. Pääsipä kuuseen myös yksi lapsen päiväkodissa tekemä joulukoriste, jonka löytää kuvistakin aika helposti. En epäile, etteikö siivouksesta tulisi valmista ennen aamua – olkoonkin että kaikki on vielä levällään. Ainut kuvauskuntoinen nurkka oli kuitenkin päivänvalon aikaan juuri joulukuusen ympäristö, olkoonkin että kuusen alla leiriytyi neulaslegioona.

Ihanaa joulua teille kaikille!
Toivottavasti jouluvalmistelut alkavat olla pulkassa ja pääsette ottamaan rennosti viimeistään huomenna.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Pientä hemmottelua ja toinen jalka lomalla

Kultahipun Evelina haastoi minut taannoin osallistumaan arjen ylellisiä pieniä asioita esiin nostavaan blogihaasteeseen, mutta asia hieman jäi ja jäi …ja sitten marraskuu ja virallinen osallistumisaika päättyivät ennen kuin ehdin löytää inspiraation ja räpsiä mielestäni teemaan sopivia kuvia.

Haaste tai ei, välillä sitä pysähtyy miettimään, että näitä asioita elämässäni rakastan ja olen etuoikeutettu, kun saan nauttia niistä (lähes) päivittäin.

Itseni toteuttaminen blogin kirjoittamisen, valokuvien ottamisen, askartelun, sisustamisen, paketoinnin, puhelukukkasten piirtelyn tai spontaanien ruokapurkkiasetelmien muodossa on minulle tärkeää.

Juuri hetki sitten mietin, että kenties välttämättömämpää kuin osaan edes ajatella. Mitä olisin ja millainen minusta tulisi, jos luovuuden ja estetiikan toteuttaminen vietäisiin elämästäni täysin pois? Viime viikkojen stressisumassa luovalla, vaikkakin hyvin pikaisella puuhastelulla on ollut keskeinen rooli hermoromahduksen estämisessä.

Lähellä asuvat ystävät ja ennen kaikkea meidän molempien lapsuuden perheiden jäsenet, jotka saattavat piipahtaa jonain iltana tuosta vain kylään, osallistua lapsen päiväkodin joulujuhlaan sankoin joukoin tai järjestää spontaanit glögikutsut, ovat erityisen arvokasta sosiaalista pääomaa sekä meille että lapsellemme. Pienet hengähdystauot ja jaetut hetket ovat kallisarvoisia juhlan lisäksi myös arjessa.

Uintikaverit, bleidausseura, markkinoilta tuotu jättipipari tai väsymätön hippaleikittäjä ovat muutamia asioita, jotka lapseltamme jäisivät ainakin toisinaan kokematta ilman viikoittaista lähisukulaisten tapaamista.

Eläinten ilahduttavaa ja terapeuttista vaikutusta ei myöskään sovi vähätellä. Pehmeä, kehräävä kissa on monena päivänä ollut avustamassa minua ylikierroksille päässeen lapsen nukuttamisessa päiväunille ja toinen kissamme on toiminut kummitäti H:n terapiakissana tämän vieraillessa veli matematiikan tiimoilta luonamme. Hertta on leikkinyt Kuutin kanssa väsymättä riehumisleikkejä ja lämmittänyt sängyn pohjalla koulutöitä epätoivon partaalla väsertävän emäntänsä jalkoja ja selkää.

Eikä ruokaa sovi vähätellä. Miehen omin käsin pyörittelemät kotihampurilaiset, joiden välistä kurkistelivat paistetut halloumit, majoneesi ja kasvikset hölläsivät kiristynyttä pipoani, olkoonkin etteivät ne ehkä saaneet viikon kevyimmän aterian palkintoa. Kaiken kaikkiaan taidolla ja rakkaudella valmistettu ruoka saa minulta toisinaan hieman liian vähän arvostusta.

Se että jaksan taas pysähtyä nauttimaan pienistä, suurista asioista ja hengittämään hetkeksi, puhuu omaa kieltään siitä, että tiedän joululoman odottavan kolmen päivän päässä. Olen henkisesti ja fyysisesti jo toinen jalka lomalla ja voin kertoa, että tämä loma on odotetuin pitkään aikaan.

Takakontissa odottaa melkoinen läjä purkamatonta irtaimistoa viikonlopun pikkujoulureissun jäljiltä, päälläni on savunhajuinen takki ja kameralla muutamia kuvia partio-vauhdikkaan poikalauman touhuista. Jottei viikonloppu pääsisi viime metreillä leppoistumaan liiaksi, on ohjelmassa vielä uintia lapsen kanssa ja aikataulujen salliessa crossausta.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Ooh! Blogi-joulupostia!

Emmi järjesti tänä vuonna reippaana jouluisen Lilyn blogipostitempauksen ja eilen postilaatikossa kolisi. Tempauksen ideahan on lyhyesti selitettynä se, että mukaan ilmoittautuneet bloggaajat saavat erittäin salaisen blogiystävän, jota heidän tulee muistaa pienellä joululahjalla. Salainen blogiystävä paljastuu viimeistään jouluaattona, jolloin paketin mukana tulleen kuoren saa avata. Arvailla saa toki sitä ennenkin!

Mukaan otettiin, varmaan kiitos kahden aiemmin järjestämäni postitempauksen, myös yksi Kideblogien puolella kirjoittava musta Norppa ja pääsin availemaan ihania pieniä paketteja. Kas tällaisia:

Paketeista paljastui kaksi joulukoristetta (jotka katosivat yhteen asetelmaan enkä tietenkään muistanut enää kuvata niitä). Sen sijaan räpsin kuvat paketista paljastuneesta…

Tiskirätistä, jolle näin joulun alla (ja muutenkin) himosiivotessa tulee varmasti käyttöä.

Teekuppikorvakoruista, joissa on piparit likoamassa. Tekoetuhampaalla siunattuna liotan aina kaikki keksit, minkä lisäksi juon teetä, lempivärini on vihreä ja pidän kreisikorviksista, joten nämä olivat oikein nappivalinta!

Ja mäyräkoiran muotoisesta piparimuotista, joka sopii ojatorpedon emännälle ja pienen leipurin kätösiin oikein mainiosti.

Iso kiitos salaiselle blogiystävälleni!

Nyt pitäisi ryhtyä arvailemaan, keneltä paketti onkaan tullut JA ryhdistäytyä oman blogiystävän paketin suhteen. Keskiviikkona on viimeinen päivä, jolloin posti lupaa toimittaa paketit jouluksi. Iik! Kiire tulee!

Muut mukana olevat blogit ovat:
Mun elämä, milloin siitä tuli näin (ihana)
Aika kypsä äidiksi
Puutalobaby
Pikkujuttuja
Apiloita maljakossa
Asikaine
Ma-material Girl
Lurun
Onnenpäivä
Fitness Führer
ArkiJuhlaa
Why you little!!
RetroPrinsessa
Siperian Ella
Puuhevonen
Kahvia, kiitos!
As I See it
Odotuksesta Onneen
Häähaaveita

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

 

Vuosikymmenen kovin ylensyönti eli blogipikkujoulut

Blogipikkujoulut ovat nyt onnellisesti ohi ja niistä riittää kuvia ja juttuja varmaan pariinkin postaukseen. Paikalla olivat Tessa, Emmi, Rosanna, Mari, Iksu, AmmaSiperian Ella, Silkkitassu ja KaneliS, kaikki kera lasten sekä Eerika masuineen ja miehineen.

Reportaasia varten räpsimistäni kuvista suurin osa oli ruokakuvia, kolmesta syystä; Ensinnäkin olen suursyömäri.Toisekseen ehdin kuvaamaan ruokia ennen vieraiden saapumista, minkä jälkeen rauhallista kuvaushetkeä tai hyvää valoa ei kauaa ollutkaan.

Kolmannekseen saimme (enimmäkseen) paikallisilta yrityksiltä maisteltavaksi sellaisia herkkuja, että niiden kuvaamatta jättäminen olisi ollut hyvän maun (pun so intented) ja järjen vastaista. (Tai no, jos poro on lähiruokaa niin kaikki yritykset olivat paikallisia!)

Illan pimetessä ja menon käydessä lasten toimesta aina vain hullummaksi, jouduin nostamaan kameran kaapin päälle ja toivonkin vieraiden kuva-albumeistä liikenevän muutamia kuvia julkaistavaksi myös juhlien osaanottajista.

Ähkyn jälkimaininkien ollessa akuuttivaiheessaan, on hyvä julkaista juttu juhlien tarjottavista. Nälkäisenä tähän hommaan ei nimittäin parane ryhtyä.

Tarjottavia oli siinä määrin paljon, että hylkäsin jossain vaiheessa ajatukseni suolaisesta ja makeasta erillisestä kattauksesta ja annoin vieraiden hakea makeita tarjottavia parvekkeen tarjoilupisteestä, jonne olin vienyt ruoat talteen säilyvyyden vuoksi.

Vieraita kun saapui niin eri tahtiin, ettei suolaisia ruokia oikein viitsinyt korjata poiskaan ja suklaaleivoksenhimoismmat raapivat jo parvekkeen ovea malttamattomina. Tai sitten ne olivat kissat.

Ai niin ne ruoat. Saimme Kulmakonditorialta juhlapöydän ruokaisaksi puoleksi lohi- ja kanasalaattia sekä feta-pinaattipiirasta.

Salaatit saapuivat isoissa, kuljetukseen hyvin soveltuvissa kulhoissa, joissa ne täytyi vain sekottaa. Piirakat tarvitsi vain lämmittää ja sitten ruokapuoli olikin hoidossa. Kelpaisi vaihtoehdoksi vaikkapa polttareihin, syntymäpäiville tai työporukan illanistujaisiin.

Otin ”Kulmikseen” yhteyttä heti kättelyssä, kun pikkujoulut varmistuivat; Olen vuosien aikana kantanut kahvilaan säkillisen rahaa enkä turhaan, sillä maku ei ole koskaan pettännyt kahvilatuotteissa eikä semminkään erinäisissä tilaisuuksissa nauttimieni juhlamenujen osalta.

Juhlapöydän leivistä ja makeista leivonnaisista vastasi puolestaan kodistamme katsottuna ihan naapurissa sijaitseva Uudenmaan Herkku eli meidän kesken ihan vaan Herkku.

Leipomosta kantautuu varsinkin aamulla tuulen mukana sellaisia sulotuoksuja, että kiitän usein onneani siitä, ettei koulumatkani kulje Herkun ohi. Vai voiko joku muka vastustaa vastapaistetun leivän ja leivonnaisten tuoksua?

Suosikkieni Herkun munkkien (tavallisten hillomunkkien ja berliininmunkkien) lisäksi saimme makusteltavaksi perinteisen taatelikakun, joulupullan sekä suklaaleivoksia.

Salaattien kaverina toimivat vegaaneillekin sopivat, ohraiset riisipiirakatjoululimppu ja kauraleipä. L:n valmistama katkaraputahna koottiin hedelmälimppuviipaleiden päälle.

Tuota hedelmälimppua muuten voin lämpimästi suositella joulun pyhien leiväksi, sekä täyteläisen makunsa että säilyvyytensä vuoksi. Olen nimittäin kuullut noiden leipään leivottujen hedelmien pidentävän leivän säilymisaikaa melkoisesti.

Pistin tuulemaan myös juomapuolella ja saimme Sinebrychoffilta eli kotoisammin Koffilta palanpainikkeeksi klassista punaista Coca Colaa, lapsille sopivaa Muumi-limua sekä Golden Capin alkoholitonta siideriä, joka makeita virvoitusjuomia karttavan mieheni mielestä maistui jopa siideriltä, toisin kuin yleensä juomani hirvitykset. Kiitos vain tästä L!

Näiden lisäksi saimme myös tölkkeihin pakattua Ginger Alea, joka näytti kulutuksen perustella olevan naisväen makuun. Aika monta tyhjää tölkkiä sain kerätä asunnostamme seuraavana aamuna.

Minulta jäi juhlien valmistelukiireessä testaamatta löytämäni ginger ale-pohjainen glögiresepti, joten piilotin muutaman tölkin varastoon. Aion testiajaa reseptin vielä pikkujoulukauden kunniaksi.

Glögien ja mausteisten lämpimien juomien osalta maistelimme Valion Talvipäivä- mehua sekä Hehku-rypälejuomaa.

Viimeisin keräsi paljon kehuja kirsikkaisesta maustaan ja yksi vieraista näki itsensä nautiskelemassa juomaa myös pienen terästyksen kanssa, – johtuikohan kenties sekoituksen rommiaromista?

Valio muisti myös juhlien pienimpiä vieraita Kidius-pillimehuilla ja vanukkailla sekä Onni-tuotteilla.

Aikuisille oli varattu erilaisia juustoja, nimittäin monille tuttuja Aura-, Mustapekka-, Mustaleima– ja Kappeli-juustoja sekä Oltermanni Cheddar-uutuusjuustoa. Tosin näinpä yhden norpanpojan juoksevan leikkeihinsä kourassaan iso pala aurajuustoa. Leipien päällä testailimme raputuorejuustoa.

Paikallisista yrityksistä oli juhlapöytää koristaneen kukka-asetelman muodossa esillä myös lempikukkakaupakseni kivunnut Helleborgin kukka, jota luotsaavat Päivi ja Terhi ovat somistaneet liikkensä sisätilojen lisäksi myös kaupan edustan kauniiksi kasveillaan.

Vaihtuvat asetelmat lämmittävät esteetikon sydäntä Keravan kävelykeskustan varsin Kouvostoliitto-henkisen arkkitehtuurin keskellä.

Kävin jälleen perjantaina ruokaostoksilla ja kiikutin Helleborgilta kotiin huonekuusen, joka oli sekä edullisempi että parempikuntoisempi kuin vastaava kasvi viereisessä Prismassa. Ja joku vieläpä paketoi sen säältä suojaan puolestani.

Norppaemo, periaatteessa ja koko ajan enenevässä määrin – sekä syystäkin, kotimaisten ja erityisesti paikallisten yritysten puolesta. Jo vuodesta 1995, jolloin aloin saamaan taskurahaa.

Tuliko nälkä? Itselleni tulee ruokakuvia ottaessa ja katsoessa yleensä aina, mutta nyt olen niin täynnä, ettei nälälle ollut tilaa.

Kiitoksia vielä sekä vieraille että mukaan lähteneille yrityksille!
Juttua illan kulusta ja vähän muustakin on tosiaan tulossa, kunhan saan kuvasaldoa perattua lisää ja ruinattua tilannekuvia vierailta.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Koristepallohulluus

Ajattelin että nyt voisi olla paikallaan julkaista kiukuttelun ja harmittelun vastapainoksi vähän kaunista hömppää. En jaksanut odottaa joulupallojeni esille saamista kuusen saapumiseen asti, joten väsäsin päivänä eräänä sisustustakkamme päälle jouluisen asetelman kynttilöistä ja erilaisista kullansävyisistä joulupalloista.

Saksanhirvi-metsäpeurapariskunta sai siirtyä ruokapöydältä takan koristuksiksi, sillä halusin saada jalallisen kakkulautasemme muuhun asetelmakäyttöön. Ja tietenkin siksi, että olohuoneen jouluteema on tänä vuonna ”Joulu Kalliovuorilla”. Vuoriverho, käpy- ja intiaanietnoteemaiset tyynyt, hirvikoristeet ja pöllöt viittaavat jo teeman suuntaan. Jätti-iso tekoturkisviltti ja joulukuusi vain puuttuvat.

Asetelma näyttää parhaimmalta pimeällä, kynttilöiden palaessa ja pallojen kimmeltäessä, mutta arvatkaa vaan, riittikö tämän norppaemon hermo säätää kameran kanssa niin että pimeässä olisi saanut edes likipitäen siedettäviä kuvia. Niinpä.

Mitäs tykkäätte?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kohti joulua kotosalla

Sisustuksemme asteittainen liukuminen kohti jouluasuaan alkoi lehtikuusikranssin askartelulla ja katto-oksan väsäämisellä.

Pian kaikki keltaiset ja vihreät sekä riemunkirjavat tekstiilit pestiin ja kannettiin varastoon. Kesäiset perhos- ja kukkatyynyt saivat niin ikään kellarituomion. Parisänkyyn vaihdettiin punaiset lakanat, keittiön mustavalkoinen kerni vaihtui punavalkoiseen ja olohuoneen oksaverhot vuorimaisemaan.

Ensimmäiset talviset koristeet ripoiteltiin pitkin asuntoa jo muutama viikko sitten. Asunnon ulko-oven syksynlehtikranssi paketoitiin varastolaatikkoonsa ja valkoinen höyhenkranssi pääsi oven koristeeksi – ajalle ennen joulukuuta ja syvänpunaista kranssia.

Eilen oli vuorossa koristelujen toinen aalto; Mussutimme joulutorttuja ja joimme glögiä Paun kanssa sekä ripustelimme ensimmäisen erän joulupalloista paikoilleen. Illalla toteutin vielä yhden koristeluprojektin, mutta siitä lisää vasta myöhemmin.

Asunto on nyt musta-harmaa-ruskea-valkopesty ja odottaa jo olohuoneen nojatuolin paikalle kohoavaa kuusta sekä adventtikynttelikköä. Iih, joulu.

Millaiset joulupuuhat teillä on meneillään vai koetatteko peräti lykätä joulun ajattelemista mahdollisimman pitkälle?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ