Haavetakki

Tiedän olevani tässäkin asiassa vähän jälkijunassa, mutta olen oppinut että omassa tapauksessani joidenkin vaatehaaveiden täytyy vain antaa hautua riittävän pitkään. Ja nyt kauan pyörittelemäni ajatus vihreästä maihinnousutakista on toteutumassa.

Vihreänsävyisiä parka- ja maihinnousutakkeja on näkynyt muotikuvissa, ketjuliikeiden rekeissä ja kaduilla jo useamman vuoden ja ihastuin niihin lähes heti niiden ilmestyttyä rytinällä verkkokalvoilleni. Olen kuitenkin miettinyt pitkään, onko värimätsäyspakkomielteisen kannalta jonkin tietyn värisen takin hankkiminen lyhytnäköistä ja olisiko jokin tyylin sekä värin puolesta monikäyttöisempi takki fiksumpi hankinta.

Näiden vuosien aikana takkikokoelmani onkin täydentynyt harmaalla villakangastakilla ja mustalla trenssillä, jotka ovat oikein toimivia vaatekappaleita, mutteivät ole herättäneet mitään erityisiä sydämentykytyksiä, toisin kuin vaikkapa rehellisesti rakastamani mokkahapsujakku. Päätin lopulta muutaman vuoden harkinta-ajan olevan riittävän pitkä ja koska sydämeni sykkii vihreille renttutakeille edelleen, klikkasin yhden takin tilaukseen ja sovitukseen.

Minulla oli takille monia valintakriteerejä. Ensinnäkin väri: Sen pitäisi olla riittävän vihreä eikä taittua liikaa vaikkapa ruskeaan, harmaaseen tai siniseen. Toisekseen metalliset yksityiskohdat: Niiden tulisi olla mielellään takin väriset tai hopeiset. Lisäksi takin valintaan vaikuttivat myös pituus, jonka toivoin olevan likimain polvipituinen. Kurvikkaampana töppöjalkana asetin takille vaatimukseksi myös vyötärön säädettävyyden. Muunneltavuudesta, erikoisuudesta ja säväyttävistä yksityiskohdista tuli luonnollisesti lisäpisteitä.

Jännitän kovasti, sopiiko tilaamani takki. Minun täytyy sännätä heti mökiltä kotiuduttuani hakemaan paketti paikallisesta Valintatalosta. Takki on yksi näiden kollaasien takeista ja ajattelinkin kysyä, arvaatteko, minkä takin tilasin?

Takit: 1. & 2. H&M / 3. Seppälä / 4. Lindex / 5.-8. Zalando/ 9. & 10. Zalando / 11. & 12. Ellos

Katso myös:
The takki, villakangastakki talvihommissa ja trenssi koulutyttölookissa

 

Savunpoiston laukaisukeskus.

Nyt olisi vuorossa päivän asua eiliseltä ruokailureissulta Helsinkiin. (Tunnistatte aika varmasti myös glamröösin kuvauspaikan?) Mitä tästä sen kummemmin horisemaan kuin todeta että mustaa mustalla; Välillä tekee mieli kiskoa vaatekaapin tummempaakin osastoa päälle.

Mutta nyt kipaisen kuulkaas tuonne pihamaalle, sillä täällä paistaa aurinko, lokit kirkuvat ja meri kuohuu. Miesporukka nostaa laituria paikalleen, mutta itse ajattelin paikantaa lapseni ja koirani sekä tarkistaa, olisiko lakupussissa vielä jäljellä jotain ryöstettävää.

Housut ja takki: H&M / Toppi: Äidin / Kengät: Sigerson Morrison (Zalando) / Laukku: Cubus / Korvakorut: Gina Tricot

 

Lastenvaatteissa nyt: Eläimet ja hedelmät

Sain eräältä blogini lukijalta ihan kasvotusten palautetta, että lastenvaatekollaaseja olisi kiva nähdä pitkästä aikaa. Ja sellaisiahan piti siis tekemäni.

Täytyy sanoa, että tappelin tällä kertaa yhden uuden fontin asentamisen kanssa oikeasti kolme varttia, kunnes luovutin. (Fonttitiedosto oli ilmeisesti jotenkin rikki, koska se kyllä asentui koneelle, mutta mikään koneen ohjelmista ei kyennyt käyttämään sitä.) Sanon tämän siksi, että kollaasipostauksia parjataan usein kommenttibokseissa ja keskustelupalstoilla täytepostauksiksi tai annetaan ymmärtää niiden olevan helppoja ja nopeita tehdä, varsinkin kun euron kuvat vilistävät siinä samalla silmissä.

Toiminnanohjauksessani on ehkä vikaa tai olen tuotteistanut itseni huonosti, kun en ole koskaan saanut penniäkään yhdestäkään kollaasipostauksesta. Kaiken lisäksi niiden tekemiseen tuntuu aina uppoavan aikaa, kun kahlaan läpi kahdesta kahdeksaan aikuisten- tai lastenvaatteita myyvää verkkokauppaa, tallennan kuvia koneelle ja selvitän niiden tekijänoikeudet (yleensä ketjut antavat luvan käyttää markkinointimateriaalejaan).

Sitten avaan esitysgrafiikkaohjelman, valitsen käytettävien pienempien kuvien määrän yhdessä kollaasikuvassa, käsittelen kuvat ja sommittelen ne paikalleen, lisään ja käsittelen tekstit ja mahdolliset ”erikoistehosteet” kuten pienet koristekuvat tai fonteilla tehtävät yksityiskohdat. Lopuksi lataan valmiit kollaasit blogin kuvapankkiin, lisään ne omille paikoilleen postaukseen, kirjoittelen postauksen tekstit ja lisään tuotteiden saatavuustiedot. Hommaan tuhrautuu helposti pari tuntia, välillä enemmänkin.

Puuha on toki mukavaa, enkä siihen muuten ryhtyisi. Paljon mieluummin siirtelen sitruunabodya edestakaisin kollaasissa kuin levitän pyykkiä tai kirjoitan Tiimi- ja ryhmätyön opintojakson esseetä, valitettavasti. Mutta halusinpa vain sanoa, ettei kollaasien värkkääminen ole välttämättä yhtään sen nopeampaa kuin kuulumispostauksen kirjoittaminen tai asukuvien räpsiminen, joten antakee armoo.

Sitruunabody, melonimekko ja -leggingsit: Lindex / Ananaspaita: Mini Rodini (Babyshop) / Ananastoppi: H&M

Lintushortsit ja -haalari: H&M / Tukaanisetti: Lindex / Tukaanipaita: Mini Rodini (Babyshop)

Ananashaalari, mansikkapaita ja -tunika sekä melonitoppi: Lindex

Mini Rodinin norsuhaalari, kameleonttipipo ja -paita: Babyshop / Eläinhaalari: Lindex

 

 

Paras suojata silmät, mua häikäisee niin

Tässäpä vähän räyhäkkäämmällä otteella kaapista kiskottua päivän asua. Välillä tekee mieli pukeutua hieman äijämäisemmin ja synkemmin: Ängetä kukkamekkojen sijaan päälle pääkallo- ja kivenmurikkakoruja sekä pyöränkumista tehty rannekoru. Maastokuviosta muistuttavaa mustaharmaata kuosia, tekonahkaa takkiin ja bootseihin. Lisätä kimalluksen vuoksi mukaan rönttäcollegeteepaita foliohattuetumuksella.

Kiukkuiset poseerausilmeet eivät kuitenkaan liity mielentilaan tai edes asuun vaan ulkona paistavaan aurinkoon. En ole koskaan ollut yhteensopiva kirkkaan auringonpaisteen kanssa, vaikka siitä pidänkin. Poltan ihoni herkästi ja silmäni menevät väkisinkin sikkuraan ja alkavat vuotaa. Mutta antaa auringon paistaa, mikäs tässä nyrpeältä tai vihaiselta näyttäessä. Mieluummin naama rullalla iloisten kesäihmisten keskellä kuin alakuloisten, talven läpi paarustavien ihmisraunioiden keskuudessa.

Täytyy muuten leggingseissä pyörimiseen liittyen todeta että on tämä salilla ravaaminen kummallista: Paino pysyy samana, löllö vähenee jaloista, mutta reidet näyttävät entistäkin paksummilta. Ei muuten kannata paljoa reisiraoista haaveilla, ei. Eipä sillä että olisin moista koskaan realistisena toiveena elätellytkään.

Mitäs sanotte asusta?
Keikalle vai hylättyjen asukokonaisuuksien kortistoon?

 

Vielä kerran Aussie ja pika-arvonta

Sainpas käsiini sen ”Aussie-seinän” edessä räpsäistyn yhteispotretinkin. Halusin jakaa vielä yhden juhlakurkistuksen kanssanne varsinaisen gaalapostauksen lisäksi, sillä asun värit ja kokonaisuus näkyvät mielestäni paremmin tässä kuvassa. (Jos haluatte nähdä muiden gaalavieraiden asuja tai tunnelmakuvia illalta, klikkailkaa itselle Lilyn Facebooksivujen kuvagalleriaan.)

Olkoonkin että kuvasta löytyy kaksoisleuka ja kiinni lupsahtamassa olevat silmät, siitä välittyy mielestäni kuitenkin hyvin illan henki: Ilo julhista, rupattelusta sekä mukavien ihmisten välillä sukkuloinnista, hyvästä seurasta, ruoasta ja juomasta.

Pienen irtioton jälkeen jaksaa taas pitkään, vaikka arki onkin alkanut räkänenineen, aikaisine aamuineen ja uhmakohtauksineen. Juhlat on nyt hetkeksi juhlittu ja lupaan palata myös täällä blogin puolella takaisin arkeen.

P.S. Blogin Facebook-sivulla voi osallistua pieneen arvontaan vielä tämän illan. (kliketiklik)

 

Aussome

Vietimme eilisen illan Kellohallin teollisuusromanttisissa tiloissa, Aussie Blog Awardseissa, jossa pääsin juttusille sekä vain blogien välityksellä tuttujen että aiemmin tapaamieni ihanien naisten ja miesten kanssa. Kiihkeimmän vilinän tunteina ihmisiä oli tosin paikalla niin paljon että tuttujen välillä sukkuloiminen vaati vaivannäköä ja hyvää pujottelusilmää.

Ilta oli täynnä mukavia kohtaamisia ja vaikka jalat olivatkin sangen kipeät jossain vaiheessa, oli gaalaan osallistuminen hieno kokemus. Illan kohokohta oli kuitenkin Kideblogien oman Iinan loistava toinen sija Readers’ choice-kategoriassa, vain parinkymmenen äänen päässä voitosta. Ihan huikeaa ja täysin ansaittu sijoitus!

Sain miehen houkuteltua mukaan, kerrankin. Hän toimi seuralaisenani alkuillan ja katosi sitten takavasemman kautta kohti kotia. Tiivistunnelmaiset gaalat eivät ole oikein koskaan olleet nörttimieheni luonnollisin elinympäristö ja lähes kahdeksan yhdessä vietetyn vuoden aikana olen todennut, että on helpompaa hyväksyä mukisematta erilaisuutemme tässä asiassa – puolin ja toisin.

Gaala-asusta oli hieman haastavaa saada julkaisukelpoisia kuvia sateisen sään ja sisätilojen hämärän valaistuksen vuoksi, mutta kenties näiden kuvien välityksellä saatte jonkinlaista osviittaa lopullisesta asusta. Parempia yhteiskuvia putkahtaa kenties jossain vaiheessa, jos saan käsiini paikalla olleen kuvaajan ”Aussie-seinän” edessä napsimat kuvat.

Miten kävi Emmi, saanko sen erityispalkinnon vai pitääkö postaukseen lisätä kategoriaksi ”tätiasut”? 

 

Päivän asu: Kevät tulee

Niin lähtivät talvitakit kellarikomeroon, silläkin uhalla että joudun hakemaan toppatakin sieltä ottaakseni sen mukaan pääsiäisleirille: On hieman eri asia köpötellä keväisessä tekonahkatakissa kotoa juna-asemalle kuin seisoskella pikkupakkasessa tai muutaman lämpöasteen kelissä neljä päivää pihamaalla.

Paksut sukkahousut joutuivat myös tiukkaan karsintaan. Nyppyyntyneimmät ja reikäisimmät yksilöt päätyivät roskikseen. Ohuiden sukkahousujen käyttökausi on täten julistettu alkaneeksi. Kuten myös ohuenohuiden vesirajamekkojen…

Pipot eivät sen sijaan pääse lämpimän kauden säilöön vielä aikoihin, sillä ne ovat mainioita kavereita lättänän hiuspäivän sattuessa, tosin kuumimpina kuukausina suosin turbaania lämpöhalvauksen välttääkseni. Viimeisenä hommana olisi kesäkenkälaatikon raahaaminen yläkertaan ja saappaiden sekä nilkkureiden lajitteleminen varastoon. Jäinen pihamaa vaan sai minut luopumaan ajatuksesta – vielä toistaiseksi.

Mutta kevät tulee ja sitä täytyy juhlistaa keltaisin ja vihrein vaattein sekä kaiken maailman kukkaissävyin ja -kuosein. Edellinen puhkirakastettu kukkamekkoni meni viime kesänä vuosien käytön jälkeen kirjaimellisesti riekaleiksi; Nyt etsinnässä olisi yksi vaatekappale ensi kesäksi, nimittäin se täydellinen kukkaismekko. Jos sellainen tulee vastaan, vinkatkaa kiltit minullekin!

Laukku: Ivana Helsinki / Koru: Aarikka / Pipo ja neule: Ellos /
Takki, mekko ja sukkahousut: H&M / Kengät: Facebookin kierrätysryhmä

 

Päivän minityyli: Pääsiäispupu

Kävimme tosiaan päivänä eräänä Kuutin kanssa hamstraamassa pajunkissoja sekä taloyhtiön etupihaa että olohuonettamme koristamaan. Pajunkissat pääsivät mukaan myös minityylikuvaukseen, sillä mielestäni oli sympaattista, miten paljon pehmeät pajunkissat jaksoivatkin ihmetyttää lasta.

Asu koostui Lindexin Littlephant-leggingseistä, Fidalta löytyneistä villasukista sekä Polhemin kautta sovitukseen ja kuvauslainaan saamastani Metsolan Pupu Tupunan syntymäpäivä-paidasta.

Sovittaminen oli paikallaan, sillä en ollut varma, olisiko koko 92 sopiva Kuutille, tämän pituuden ollessa likipitäen 90 senttiä; Koot voivat vaidella varsin radikaalisti riippuen valmistajasta. Koko piti ilmeisesti kutinsa ja muistin taas, että lähes kaikki koon 86 vaatteet pitäisi pian raivata Kuutin kaapista jonnekin lainaan tai varastolaatikoihin. (Kristaliina, vieläkö kiinnostaa?)

Totesin myös, että taidan haluta tuon paidan meille ihan omaksikin, joten sellainen pitänee metsästää jostain. Mutta mitäs sanotte, nappaako Pupu Tupuna puserossa?

 

Gaala-asupaniikkia pukkaa

Gaala-asukriisiä todellakin pukkaa. Rankasti. Sain kutsun Aussie Blog Awards-tilaisuuteen ja olen siitä asti hermoillut siitä, löydänkö itselleni mitään riittävän fiiniä päällepantavaa. Köyhänä opiskelijana en voi shoppailla monen sadan euron cocktailmekkoa saati kolmi-nelinumeroisella hintalapulla varustettuja kenkiä tai laukkua juhla-asukseni, joten koko asun ostaminen uutena ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto.

Äitini riensi vaatekaappeineen hätiin ja sain häneltä lainaan Marimekon Iltauinti-mekon. Minua solakammalle ja pitkäjalkaiselle äidilleni mekko istuu hyvin (kuvatodiste, klik), mutta nähtäväksi jää, näytänkö se päälläni satakiloiselta täti-ihmiseltä. Noh, mekko on joka tapauksessa kaunis. Mekkoon mätsäävän vyön ja jakun löysin sopuhintaan H&M:ltä ja kengät Elloksen tarjouskorista. Erikoisen värisen mekon kanssa sopivaa gaalakelpoista laukkua etsiskelen edelleen.

Miehellekin vihjasin, että tämä voisi ehkä ostaa ennen gaalaa sekä farkut että kengät, joissa ei ole reikiä. (Siis sellaisia kulumisen aiheuttamia reikiä, ei suinkaan tyylin vuoksi tehtyjä.) Toisaalta on tavallaan virkistävää ja sympaattista, että joku ei oikeasti edes katso päivittäin peiliin tai pidä vaatteiden uusimista erityisen olennaisena asiana ennen kuin ne hajoavat pahemman kerran päälle. Mutta kyllä yhdet ehjät housut voisi ehkä silti omistaa – vaikka vaimon mieliksi?

Mitäs pidätte?
Kelpaako suunnittelemani kokonaisuus gaala-asuksi, vaikkapa aikaisempien vuosien asujen perusteella?

 

Päivän minityyli: Väripläjäys

Kävimme eilen kurkistamassa, miltä tulevan (lippukunnan oman) pääsiäisleirin leiripaikka näyttää. Saatuamme leiripaikan rakennukset tarkastettua sekä tutkittuamme niiden välitöntä lähimaastoa, ehdin räpsiä lapsesta muutaman kuvan ja istahdimme evästauolle; Kuutille maistuivat yllättävän hyvin banaani, pillituoremehu ja ruisleipä sellaisenaan, kenties kiitos kuului ulkoilmassa rymyämiselle.

Valitsin Kuutille reissuun paljon käytössä olleen keväisemmän ulkoiluasun, joka koostuu villaisista välikerroshousuista, hieman paksummista tennareista ja kevytvuorellisesta sekä vettähylkivästä takista. Takin kaveriksi päätyvät usein ohutta trikoopipoa hieman paksumpi neulepipo sekä sateenkaarihanskat, joita koetan käyttää mahdollisimman paljon ennen kuin ne ovat auttamattomasti liian kuumat.

Mitäs sanotte tästä väripläjäyksestä? Liikaa vai liian vähän?

Takki: Lindex / Tennarit ja pipo: H&M / Ulkopitkikset: Fida Kerava / Hanskat: Pikku Piipero