Kuukausiarkisto: kesäkuu 2012

Tatuointipohdintaa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Iho, Oma elämä 6 kommenttia

Söpöjä tirppoja, mutta joku saattaisi luulla niitä ihosairaudeksi…

Minulla on tällä hetkellä 18-vuotiaana piirtämäni ja ottamani tatuointi vasemmassa nilkassa. Kuva on otettu kaksi päivää tatuoinnin ottamisen jälkeen. Nyt haluaisin ottaa lisää tatuointeja. Ajattelin, että haluaisin tatuoinnit muistuttamaan täysi-ikäistymisen lisäksi ainakin naimisiin menosta ja M:n syntymästä.

Tatuointi olisi todennäköisimmin tulossa yläselkään, lapaluiden tai -luun päälle, koska se alue ei ole niin herkkä lihomisen tai laihtumisen tuomille muutoksille eikä se rypisty iän myötä yhtä näkyvästi kuin vaikkapa käsivarret. Tässä on vuonna 2008 tekemäni lyijykynäluonnos tatuoinnista. Anatomiset seikat eivät ole kuvassa pääosassa, kuten näkyy, vaan siinä on koetettu hakea tyylisuuntaa ja tatuoinnin paikkaa. Edelleen jokin luonnoksessa viehättää, olkoonkin että se on auttamattoman kömpelö. Jatkotyöstämisellä tuossa voisi kuitenkin olla jo osviittaa hakemastani ideasta.

Kun pohdin tatuoinnin kokoluokkaa, selailin kuvia internetistä ja tulin siihen tulokseen että yllä olevan kokoinen kuva olisi ehdottomasti jo liian suuri ja tämän jutun ensimmäisen kuvan linnut taas niin pieniä, että ne näyttävät enemmän luomilta kuin tatuoinneilta.

Lintuteema viehättää edelleen ja saman aiheen käyttäminen liittäisi uuden kuvan jo yhdellä tasolla vanhaan. Värillistä tatuointia en joka tapauksessa haluaisi, en ole jostain syystä koskaan halunnut itseeni värillisiä kuvia. 

Mutta pitäisikö uuden tatuoinnin olla myös piirostyyliltään vanhan kaltainen vai voisiko se olla erittäin aidon linnun näköinen tai siluettimainen, kuten suurin osa kuvista, joista nyt innostuin? Ja tulisiko kokonaisuudesta sekava, jos usealla eri tyylillä tehtyjä lintuja olisi siellä täällä vartalossa?

Viehätyin hurjasti myös ajatuksesta saada selkääni lintuparvi. Sitäkin ajatusta pitänee jatkotyöstää ja tehdä luonnoksia luonnoksien päälle. Tai löytää tatuoija, joka hoitaisi myös suunnittelutyön. Osaisiko joku suositella tatuointien saralla alansa rautaista ammattilaista Helsinki-Vantaa-Kerava-akselilta?

 

Mitä paketista paljastuukaan…

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Höpsöä, Oma elämä, Sisustus 2 kommenttia

Tiimityö kunniaan teema jatkuu. Lähes koko eilisen satoi ihan kaatamalla, vasta myöhäisillaksi kirkastui. Saimme siis M:n kanssa kyydin vanhemmilleni saunaan, kun kerran isäni oli muutenkin autolla liikenteessä. Kävimme myös postissa nappaamassa paketin, jota en sen särkemisen pelossa halunnut kuljetella pyörällä. 

Tilasimme kaverimme kanssa puoliksi Glorian Kodin, josta sai Ystävänlahjaksi valita esimerkiksi tuollaisen hienon potkuauton, jota olen himotellut jo ennen M:n syntymää. Ja nyt se tuli postissa, jee!

Saunoimme ja söimme, L:kin hölkkäili paikalle. Illan ohjelmassa oli myös paketin sisällön kokoaminen. Isän, veljen ja minun yhteistyöllä saimme kasattua auton. Nyt se on kotona ja odottaa M:n kasvamista. Isompiakin poikia (ja minua) olisi kiinnostanut potkutella sillä, mutta yläikäraja käyttöön oli neljä vuotta. Hö!

 

Päivän asu

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Oma elämä, Päivän tyyli Kommentoi

Maksihame, pusero, pääkallorannekorut sekä ballerinat ovat H&M:stä, sateenvarjo Ikeasta ja huivin olen saanut äidiltä. Värikäs rannekoru ja maatuska ovat Lindexistä, poro-rintakoru Seppälästä ja käsilaukkuna toimiva, kierrätyskankaasta ommeltu pussukka on ostettu Keravalta sirkusmarkkinoilta.

 

Nälkäinen nainen kiertää ympyrää ja kuvaa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Liikunta & ravinto, Oma elämä, Sisustus Kommentoi

L tekee ruokaa keittiössä. Kuulemma kasvistortilloita. Tai jotain. Ei juustoraastetta, koska juhannusklähmäyksen jälkeen tulisi syödä kevyemmin. Yleensä yllä olevassa liitutaulutarrassa oleva lause toimii ruokailuni punaisena lankana, mutta tällä hetkellä mikä tahansa ruoka kävisi, oli se sitten pää- tai jälkiruokaa. Nälkä!

Vauva nukkuu taas hetken, joten päätin ruokaa odotellessani kuvailla vähän. Meillä on kaksi Sohvi Kirahvia, toinen on kiivennyt olohuoneen vaihtuvan näyttelyn seinälle koristeeksi. Taulu on itse akryylimaaleilla maalaamani. Älkää kysykö, mikä tuo otus on. Vasta taulun valmistuttua tajusin sen muistuttavan Hayao Miyazakin Prinsessa Mononoke-elokuvan metsänjumalaa – kun pikkuveljeni, joka myös on suuri ko. herran elokuvien ystävä, mainitsi asiasta.

Vessan oven vieressä on vessan lattialämmityksen säätösysteemi, jota voi toki käyttää korujen ripustamiseen. Mitä ei voisi. Sen päälle on istahtanut Ferm Livingin tarrapaketin mukana tullut sisustustarrojen kiinnittämisen harjoittelemiseen tarkoitettu tipunen.

Ruoka on valmis! Olen pelastunut. Nyt syömään.

Juhannuskuvia ja muuta reissun satoa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Matkat, Oma elämä Kommentoi

Mökillä parhaat hajoilut tarjosi totuttuun tapaan Aliaksen pelaaminen. Seuraavat loistavat arvaukset kirvoittivat erityisesti hilpeyden ilmaisuja:

– Tämä on sellainen iso petoeläin ja siihen eteen väri…

– Sinikarhu! (Jostain iski Kapteeni Sinikarhun päähän ensimmäisenä.)

– Mulla on sängyssäni mies, sen olkaan tatuoitu on…

– Anssi Kela! (Ehkä Jack Nicholsonia kuitenkin haettiin. Toisaalta Anssi Kela-tatuointia ei varmaan monilla ole…)

Ai miten niin äitiyslomalaisella pätkii? Ei koskaan.

En ole uskaltanut vielä punnita koiraa mökkireissun jäljiltä. Se saa kaikkea ylimääräistä herkkua aina mökkireissuilla ja paisuu kuin pullataikina. Nyt se oli reissussa neljä päivää, mikä tarkoittaa pienennettyä nappula-annosta ja ylimääräistä liikuntaa seuraavalle viikolle. Ahneen maastonakin pitäminen linjakkaana käy ihan työstä. Kun joku juhannusmässäilyjen jälkeen vielä rajoittaisi omiakin ruoka-annoksia ja veisi lenkille, olisin tyytyväinen.

Uusi Flexi Bath-ammeeseen kuuluva vauvatuki oli muuten saunareissuilla käytössä ja se oli ainakin meidän testaajajässikän mielestä loisto-ostos. Kylpyammepaniikki ei iskenyt lainkaan vaan ukko katseli ammeestaan kiinnostuneesti kaikkea ympäröivää. 

Vaikka vieressä piti toki olla jonkun koko ajan istumassa, jäivät kädet vapaaksi peseytymiseen ja löylyn heittoon eikä tarvinnut kököttää kaksin kerroin ammeen päällä kädet ja hartiat jumissa. Kun kerran vauvastakin kylpeminen oli useamman testikerran perusteella selkeästi mukavampaa näin, kadun vain sitä, ettemme älynneet kyseistä lisäosaa hankkia aiemmin.

Sekä omien että vauvan asujen jonkin asteisen väripaletin kasassa pitämisessä reissun päällä auttoi kummasti vanha, hyväksi todettu keino: Kun mukana oli vain kolmen värisiä vaatteita, saattoi minkä tahansa asun osan vaihtaa koko asun vaihtamisen sijaan, mikäli ruokaa, maitoa tai vauvan ruoan lopputulemia päätyi vain yhdelle vaatteelle. Ja silti yleisilme pysyi jotensakin siistinä. Olin pakannut vaatteita taas viikon tarpeiksi, mutta kun kerran autolla mentiin, ei liikapakkaus pahemmin haitannut.

 

Luontohetkiä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Matkat, Oma elämä 1 kommentti

vierailla kallioilla, missä käkkärämänty haalistuu

keskipäivän valossa painaudun ihoasi vasten

matka oli pitkä, olen nähnyt monta ihoa

joitakin vasten painautunut, unohdin ne äsken

tutuksi käyneellä polulla kuljen takanasi

matka oli pitkä, palataan kaupunkiin myöhemmin

niin kuin nyt vielä silloin, kun päivät toistavat itseään

kun luet lehden ääneen, kun pensaat ikkunan alta kuolee

rakastan sinua

 

 

Kaikki kuvat © L

Lyriikat: Scandinavian Music Group / Vierailla kallioilla

 

 

Kuuletko jo sängyn kutsun?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Oma elämä, Sisustus Kommentoi

Ihanaa olla taas kotona! Laukut on purettu ja pyykkikone kehrää. Nyt voi vaihtaa kotivaatteisiin ja tunkeutua tyynykasan, koiran ja vauvan seuraksi omaan sänkyyn. Ehkä L:kin lisää itsensä jossain vaiheessa kasaamme.

Että mitä puuhattiin mökillä, saaressa, merenrannalla? Syötiin, syötiin lisää ja syötiin vielä enemmän. Poltettiin kokko, katsottiin televisiota, pelailtiin kortti- ja lautapelejä, uitiin ja ulkoilutettiin koiraa ja vauvaa.

Ei ollut kovin tapahtumarikas mökkireissu, muttei myöskään mitenkään negatiivisia tunnelmia aiheuttava. Se on aina olemassa oleva riski, kun sullotaan viisi aikuista, yksi teini-ikäinen, vauva ja koira samaan mökkiin kolmeksi päiväksi. Puuhailurepertuaari olisi ehkä laajentunut, jos sää olisi suosinut. Olisi voinut pelata mölkkyä, tehdä jättisaippuakuplia tai keksiä tarpeellisempia ulkohommia.

 

Monumentaalinen antirusketus

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Iho, Oma elämä, Terveys 6 kommenttia

Kummitusvauva uimassa. Toisille on ehtinyt kertyä rusketusta vähän eri lailla!

En rusketu. Palan. Joskus pahasti; onneksi en enää pariin vuoteen ole siinä onnistunut. Etelän reissuilla makasin joskus nuorempana kahden sentin aurinkorasvakerroksen kanssa marinoitumassa. Joskus paloin silti enkä edes uinut rasvoja pois. Käytin samoja bikineitä aina koko viikon reissun ja Suomeen palatessa saattoi löytää haaleaakin haaleammat rusketusrajat. Kirkkaassa valossa ja kun tiesi etsiä. Niinpä niin.

Viimeistä päivää Kanarian reissulla. Huomatkaa kuparinruskea jumalainen värini!

Olen päättänyt, että kalpeus on ikään kuin tavaramerkki. Olihan aikanaan tapana ajatella, että vain köyhät ja kipeät joutuivat ulos fyysiseen työhön. Fiksuilla ja varakkailla oli mahdollisuus soitella sembaloa sisällä ja juoda teetkin aurinkovarjon alla. Eli olen lähestulkoon aristokraattinen. Odotan soittoa Venäjältä. Jos joku vaikka tekisi vallankaappauksen ja päättäisi, että olen keisarinna! Tai vaihtoehtoisesti riittäisi, jos näyttäisin Charmedin eli Siskoni on noidan Paige Matthewsilta.

 Kerran olin ruskea. Silloin minulla oli ruiskurusketus. Käskin ruiskia läskin keskitummaksi laakista. Oli muuten messevän näköinen iho, kun väri alkoi kulua laikuittain pois. Laitan siitäkin kuvan, mutta älkää pelästykö taannoista pottakampaustani. Kuvittelin silloin, että jaksaisin laittaa sitä, mutta en jaksanut. Ainakaan partioleirillä keskellä metsää, ilman sähköä ja suihkua. En kyllä muutenkaan, mutta [lisää sopiva tekosyy tähän].

Aina voi lohduttautua sillä, että liiallinen auringonpalvonta tunnetusti vanhentaa ja vahingoittaa ihoa. Siis varjoon, suojaan, pitkähihainen päälle, sujahdus maksihameeseen ja UV-suojallista pakkelia naamaan. Näillä mennään. (Mutta kyllä se selluliitti näyttäisi kivemmalta ruskettuneena. Tai sitten ei.)

Kalpea on kaunista? (Kuva otettu heinäkuun loppupuolella.)

Itein vol. 2

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Itse tehty, Muu hyvinvointi, Oma elämä Kommentoi

Tässä kuvataidekoululla tekemäni grafiikan työ.

Tai ehkä kyseessä on oikeammin sekatekniikalla toteutettu työ, sillä:

1) Pohjalla oli (oma)valokuva.

2) Siitä tehtiin tuloste.

3) Tulosteeseen tein sarjakuvatussilla päälle osioita.

4) Kopioitiin tussattu versio tulosteesta.

5) Levitettiin päälle grafiikan väriseos ja painettiin prässillä paperille.

6) Lopuksi maalasin päälle akryylimaaleilla ja tussasin vielä ääriviivoja.