Aamulla heräsin tavalliseen tapaan jo valmiiksi vähän väsyneenä: Mies hieman tavallista väsyneempänä jouduttuaan lapsen aikaisen heräämisen ja aamukitinöiden uhriksi suuremmissa määrin kuin normaalisti kotioloissa. Kauaa emme jaksaneet taistella touhukkaan taaperon riehumista vastaan, joten laittauduimme lähtövalmiiksi ja suuntasimme aamiaiselle.

Servietillä ja ruokalapulla suojattu lapsi pisti poskeensa aamupalaa vanhempiensa seurana ja aina kun tämä alkoi osoittaa hermostumisen merkkejä, kannettiin eteen uusi ruokalaji. Näin vanhemmatkin ehtivät syödä täyttävän aamiaisen, jolla selvittiin hyvin pitkälle iltapäivään asti. Lapsen suosikkeja olivat karjalanpiirakat, kurkku, amerikkalaiset pannukakut ja jogurtti. Omaa suosikkiani eli skagen-tyyppistä katkarapusalaattia koetin maistattaa Kuutille, mutta hän ei välittänyt herkusta erityisemmin.

Pian aamupalan jälkeen ajelimme rattaiden kanssa maihin, hyppäsimme metroon ja nousimme takaisin maan pinnalle T-Centralenissa. Päästyämme pienen hissi- ja tietyömaamutkan kautta tutunnäköiselle kadulle Kuutti nukkui jo rattaissaan sikeästi. Olimme ajoittaneet lyhyen ostoskierroksemme maissa käymisen alkupuolelle, koska ajattelimme aamupäiväunien sujuvan paremmin kaupoilla kierrellessä ja Skansenin käynnin olevan antoisampi, jos lapsi olisi valveilla.

Pyörähdimme Lindexillä hakemassa muun muassa Littlephantteja, Gallerianin Monkissa etsimässä hametta ja Polarn O. Pyretissä lahja- ja alennusmyyntiostoksilla. Ei siis mitään järisyttävän erikoisia ostoksia, mutta sellaisia asioita, jotka olisi tullut hankittua ennemmin tai myöhemmin – kenties kalliimmalla ja isommalla vaivalla. Lopuksi metsästimme KappAhlista miehelle hätävarauimashortseja, jotta tämä pääsisi laivalla uimaan siitä huolimatta että olin unohtanut heittää hänen uimapöksynsä matkalaukkuun.

Ostoksien jälkeen hurautimme Djurgårdenin Bussilla Skansenin eteen ja naureskelimme ruotsalaisille bussimatkustajapaimenille, jotka olivat kaikkialla neuvomassa, mistä bussin ovesta olisi suotavaa nousta rattaiden kanssa bussin kyytiin ja mihin suuntaan päätepysäkiltä tulisi poistua päästäkseen pois pysäkiltä. Sana ”holhousyhteiskunta” taisi esiintyä keskustelussa pikaisena vierailevana tähtenä.

Skansenissa lapsi viihtyi jonkin aikaa jahdaten kanoja, ihmetellen ahvenia, rapsuttaen kissaa ja kurkkien kaneja maanalaisien tunneleiden kautta. Pian halu laajentaa tutkittavaa aluetta kävi ylitsepääsemättömäksi ja äidin jämähtäessä tuijottamaan hylkeitä hypnotisoituneena, isä tutkiskeli lähialuetta lapsen kanssa.

Kun hyljeaitaukselta päästiin jatkamaan matkaa, kävimme vielä tutustumassa saamelaiskotaan, joka jännitti Kuuttia selvästi outoine ihmisineen ja tuoksuineen, samoin kuin hieno vanha maalaistalo, jonka seiniä koristivat satoja vuosia vanhat maalaukset. Kuvattuamme kilejä ja käytyämme tahtojen taiston siitä, saako kaivuria mennä tökkimään, aloimme olla valmiit suuntaamaan takaisin keskustaan.

Kävelimme Skansenista keskustaan merenrantakatua pitkin ja ihailin rantaan ankkuroituja veneitä, joiden kannella oli jos jonkinlaista sisustusta: ruokailuryhmiä, ruukkukaupalla keittiöpuutarhoja, valosarjoja, laiskanlinnoja, riippumattoja – nököttipä yhden veneen mastossa laivakissakin.

Keskustassa istahdimme pienen bistron terassille syömään kana-ceasarsalaatin ja minkäpäs muunkaan kuin skagenin. Taapero kiskoi oman purkkiruokansa palanpainikkeeksi pienet maistiaiset meidän molempien annoksista. Purkkiruoka kun oli sisällöltään varsin vajaa. Huono äiti™ oli nimittäin aamutohinassa napannut hytin jääkaapista ensimmäisen käteen osuvan ruokapurkin ja se sisälsi vain edellisiltaisen ruokailun (isän syöttämät) rippeet. Hups.

Laivalle palattuamme kävimme yläkannen pienellä kylpyläosastolla saunomassa sekä tavallisessa että turkkilaisessa saunassa, polskimassa porealtaissa ja Kuutti sukelteli tyytyväisenä päästyään vaihteeksi sameaa järvivettä kirkkaampaan veteen uimaan.

Edellisen illan nukahtamisvanhingosta viisastuneena nukutimme Kuutin jo hyvissä ajoin niin että saimme syödä päivällisen aivan rauhassa, lapsen aloitellessa yöuniaan rattaissa vieressämme.

Myöhäisillan kökötimme jälleen toistemme hyvässä seurassa hytissä ja aamulla jäljellä oli enää aamiainen sekä kotimatka. Laivan saapuessa satamaan Olympiaterminaalin raitiovaunupysäkki on aina aivan tukossa, samoin kuin muutamat ensimmäiset raitiovaunut, joten reippailimme ja kävelimme junalle.

Oli kyllä mukava reissu, hyvät säät ja ruoat. Matka osui hyvään hetkeen, pään ylikuormittumistilan huomioon ottaen. Ensi kerralla taas vaikka isovanhemmat mukaan. Enempi kivempi, myös taaperon mielestä, kun saa vaihtaa hoitajaa lennosta.

Lähdimme reissuun torstai-iltapäivänä.
Olin jotenkin onnistunut keräämään itselleni ihan suhteettoman stressimöykyn kannettavakseni ennen lähtöä. Suuressa viisaudessani olin päättänyt matkan olevan ehdoton takaraja lukuisien kasaantuneiden projektien valmiiksi saattamiselle.

Kaksi matkaa edeltävää päivää olinkin sen verran kireällä että perheemme kolme narttua ja kaksi miestä luikkivat ohitseni pitkin seinänvierustoja. Kodin ulko-oven sulkeutuessa takanani ja kärrätessämme matkalaukun hissiin, osa päässä hautuneesta paineesta lähti jo purkautumaan.

Pakkasin aika kevyesti, koska matka laivalle taittui julkisilla kulkuvälineillä. Kolmen ihmisen (kahden yön) laiva-kaupunkireissun tavarat sai mahtumaan mukavasti keskikokoiseen lentolaukkuun. Takaisin tullessa käyttöön jouduttiin ottamaan myös rattaiden tavarakori, sillä tuomisille ei oltu (tarkoituksella) edes varattu tilaa laukkuun.

Matkustimme Tukholmaan Siljan Symphony-laivalla ja hyttinä oli DeLuxe-hytti. Linkin kuvista poiketen hyttimme ikkunan näköala oli meren sijaan laivan keskellä kulkevalle ostos- ja ravintolakadulle ”Promenadelle” päin ja ikkunan edessä oli pieni divaani, jolta saattoi katsella neljä kerrosta alempana kuljeskelevia ihmisiä.

Kokoa hytillä oli neljätoista neliötä ja sinne mahtui parivuoteen, yöpöytien ja ”työpöydän” sekä eteisen vaatekaapin lisäksi kohtuullisen hyvin sisälle myös taaperon (vain öiksi avattu) matkasänky sekä rattaat. Työpöydän sivutasolle sai pystytettyä hoitopisteen. Ruoat ja juomat säilyivät omassa jääkaapissa. (Hieman reilumman kokoisessa hytissä matkustaminen ei välttämättä edes tule kalliiksi; Hintaa hytille tuli Siljan kesälahjakortin ja edellisiltä matkoilta kertyneiden bonuspisteiden käytön jälkeen alle viisikymmentä euroa. Tällä kertaa reissussa maksoivatkin siis lähinnä ruokailut ja ostokset.)

Sain äitienpäivälahjaksi valita jonkin kasvo- tai vartalohoidon laivan kauneushoitolasta ja halusin kokeilla tällä kertaa jotain uutta perinteisten jalka- ja käsihoitojen sekä ihonpuhdistuksen – joka sekin olisi kyllä tarpeeseen, sijaan. Hyttiin asettauduttuamme suuntasin melkein heti alakansille kylpytakkiin ja -tohveleihin sonnustautuneiden zen-tilassa olevien ihmisten keskelle, jättäen miehen ja taaperon tutustumaan uuteen temmellysympäristöön.

Seuraavat puolitoista tuntia vietin maaten vuoroin selälläni ja mahallani hoidettavana. Olin valinnut hoidokseni eksoottiselta kuulostavan ”hanakasumin”, jonka sanottiin olevan ”uudistava ja ravitseva vartalohoito, joka perustuu japanilaisiin perinteisiin”. Hoidon alussa koko vartalolle levitettiin kirsikankukka-riisijauhekuorinta. Kuorinta-aine poistettiin iholta pehmeillä kuorintapyyhkeillä. Sen jälkeen oli vuorossa jalka- ja kokovartalohieronta sheapuu- ja aasialaisia esansseja käyttäen.

Meinasin nukahtaa hoidon aikana useamman kerran ja hissille kävellessäni hartioistani kuului kaameita pamahduksia muutaman jumin ilmeisesti auettua. Ja iho tuoksui hyvältä vielä perjantai-iltapäivänäkin. Viimeistään hoidon jälkeen olin kunnolla siirtynyt minilomatiloihin ja stressikuorma oli unohdettu jonnekin ulkosaaristoon.

Palattuani rentoutettuna ja esanssoituna hyttiin, lähdimme kiertelemään putiikkeja Promenadelle ja alakerran Tax-Freehen. Matkamuistoni lisäksi ostimme hyttiin vähän juomista ja perinteiset hytti-Bountyni. Iltaruoan jälkeen kun tiedossa oli lähinnä töllön tuijottamista ja vierekkäin köllöttämistä vauvan nukahdettua unilleen. Matkalta tehdyistä ostoksista tulee juttua aikanaa, joten unohdetaan ne nyt ja siirrytään laivailun pääasiaan eli ruokailuun.

Menomatkalla söimme perinteisessä buffetissa. Suunnitelmamme nukuttaa Kuutti Tulaan ei oikein toiminut, sillä hän nukahti siihen liian aikaisin ostoskierroksellamme, heräsi viedessämme tavaroita hyttiin ja keikkui seuranamme koko iltaruoan ajan. Hän jaksoi muutamia kitinöitä lukuun ottamatta istuskella syöttötuolissa, erilaisia ruokalajeja maistellen niin kauan että olimme syöneet miehen kanssa tarpeeksemme.

Ruoka oli hyvää, vaikka söinkin tapojeni mukaisesti lähinnä kaloja ja kasviksia alkuruokapöydästä ja leivonnaisia jälkiruokapöydästä, jättäen lämpimien pääruokien lihantäyteisen linjaston kokonaan välistä.

Palatessamme hyttiin kello olikin jo yli yhdeksän ja taapero nukahti iltamaitojen jälkeen hetken kiukuteltuaan matkasänkyynsä. Lopun illan vietimmekin punkan pohjalla ja miehen nukahdettua puoliltaöin kirjoittelin vielä perjantain blogipostauksen. Selonteko Tukholmapäivän ja paluumatkan seikkailuista on luvassa maanantaina tai tiistaina, joten pysykää kuulolla.