Juuri kun pääsin sanomasta, ettei lapsemme ole ollut kunnolla kipeänä kuin pari kertaa kuluneen lähes kahden vuoden aikana, jokin mystinen flussa-maha-kuumepöpö iski huusholliimme. Olinkin jo usemmalta tutulta kuullut sekä lukenut monen blogin puolelta samantapaisen pöpön kiertäneen laajan joukon pääkaupunkiseudun lapsiperheitä. Tosin en sanoisi tätä flunssaksi enkä perinteiseksi vatsataudiksikaan. Taudin perimmäinen olemus onkin vielä hämärän peitossa.

Maanantai-iltana lapsi sai selittämättömän huutoraivarin ruokapöydässä, josta lukuisten tuloksettomien juttelu- ja kysely-yrityisten jälkeen kiikutin edelleen kirkuvan lapsen potalle, missä hän huusi hampaiden pesun ajan. Laitoin lapsen sänkyynsä ja sanoin tulevani kohta  peittelemään kunnolla, kunhan nostaisin ruokatavarat jääkaappiin. Palatessani parin minuutin jälkeen lastenhuoneeseen Kuutti oli jo unten mailla. Ja kello oli puoli seitsemän!

Sanoin miehelle, että lapsi ei taida olla nyt ihan kunnossa. Seuraavana aamuna sama kiukkuaminen jatkui, höystettynä tulikuumana hehkuvalla lapsella, jonka koholla olevan ruumiinlämmön jopa minä, tunnetusti sangen lämminverinen kaveri, tunsin ihan kädellä kokeilemalla. Kehotin miestä mittaamaan kuumeen ennen kuin hän suunnittelisi lähtöä päiväkodille ja olihan sitä lähemmäksi 39 asteen verran.

Tuntuu, että kun jotain sanoo ääneen, homma varmasti karahtaa karille ja niin kävi nyt sekä lapsen vähäisestä sairastelusta sanomisen että opiskelujen ja taaperoperheen arjen melko sujuvan yhdistämisen  kehumisen suhteen.

Kävi nimittäin niin, että koko viikon toinen ihan pakollinen opiskelumeno osui juuri tiistaille; Jos en olisi päässyt paikalle, emme olisi saaneet opinnäytetyösuunnitelmaamme valmiiksi ja lähetettyä ohjaajillemme sekä työyhteisöyhteistyö-kumppanillemme. Suunnitelman hyväksyminen ja opponoinnin sopiminen olisi viivästynyt niin, ettemme olisi ehtineet hakea tutkimuslupaa ajoissa kaupungilta ja opinnäytetyön toiminnallisen toteutuksen aloittaminen olisi venynyt jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Millä tuurilla lapsi sairastuu kotihoitoa vaativassa määrin juuri sellaisena päivänä, jonka aikataulujen pitäminen vaikuttaa koko loppukevään, ensi kesän ja syksyn opiskelujen etenemiseen? Voi struudeli.

Onneksi mies pystyi hoitamaan lasta, olkoonkin että se vaati joustoa työaikataulujen osalta koko työporukalta. (Huono omatunto soimaa siis siitäkin.) Lapsi oli kököttänyt opiskelupäiväni ajan divaanille kasatussa peittopesässä, tutti suussaan ja katsonut välillä puolitehoilla Muumeja ja torkahdellut lyhyiksi ajoiksi kerrallaan. Vain riisikakut ja mehu olivat kelvanneet ruoaksi ja juomaksi.

Mies ei ollut voinut poistua yli kahden metrin päähän surkeuden valtaamasta lapsesta, joka oli aloittanut tuhannenmoisen huudon, jos mies oli koettanut lähteä vastaamaan puhelimeen tai hakemaan teetä. Varmasti erittäin tehokas työpäivä…

Keskiviikko sujui vähän leppoisammin, lämpöäkään ei ollut yhdelläkään mittauskerralla. Lapsi jaksoi jo leikkiä Muumeilla, juosta hiukan ympäri asuntoa ja hölmöilläkin hieman normaaliin tapaan. Ehdin jo huokaista ja toivoa pöpön menneen ohi ennätysnopeasti. Tosin lapsi oli kuumeen jälkeisessä olotilassaan koko ajan niin hikinen, että hän vietti lähes koko päivän vaipoissa, vähän väliä vettä hörppien – eikä suostunut nukkumaan peiton alla.

Veljenikin pelmahti yllätysvierailulle ja leivoimme mustikkapiirakkaa, joka hotkittiin kolmeen mieheen ja yhteen naiseen niin nopeasti, että tyhjä piirakkavuoka oli vielä uunikuuma, kun siirsin sen tiskialtaaseen!

Viime yö meni kitisevää ja vääntelehtivää sekä levottomasti nukkuvaa lasta vahtiessa. Täytyy sanoa, että kohtuullisesti nukuttujen kuluneiden kuukausien jälkeen jatkuvien yöherätysten sietokykyni ei ole entisellään. Hermo meinasi palaa ihan tosissaan muutamaan otteeseen kiikuttaessani vesipulloa sänkyyn tai aamuyöllä tuttia, unipupua ja olematonta peiton ruttua etsiessäni.

Mies on saanut tuta vähintään osansa lapsen sairastelusta. Usein kuulee sanottavan, että lasten sairaudesta johtuvat työpoissaolot kaatuvat perheissä enimmäkseen naisen niskoille. Tämä tauti on ensimmäinen, jonka kohtaamme opiskeluihin palaamiseni jälkeen ja kakka, kirjaimellinen ja kuvainnollinen on jakaantunut lähes tasan, minun jäädessä jopa hieman voitolle.

Olen nimittäin pystynyt käymään treenaamassa lähes normaalisti ja uskaltaudun tänään jopa yhteen iltamenoon, sillä pöpö ei ole osoittanut mitään tarttumisen merkkejä. Minuun siis, toisin kuin miesparkaan, joka ei todellakaan ole ollut virkeimmillään lähipäivinä. Eipä sillä että vatsatautityyppiset pöpöt kovinkaan usein tarttuisivat minuun. Tappajavatsani taitaa kyetä hoitelemaan vähän pilaantuneen ruoan lisäksi myös yritteliäät basillit.

Eilen palatessani kuntoilemasta ja laittaessani lumisia kenkiäni vessaan huomasin melkoisen kasan puisen junaratamme palasia kuivumassa pesukoneen päällä. Ihmettelin asiaa tovin ja sain kuulla mieheltä lapsemme räjähtäneen poissaollessani junaratansa päälle. (Ruoansulatusasioita karttelevat älkööt lukeko kappaletta loppuun.)

Kestovaipasta oli kuulunut ”ruts” ja nestemäistä tuotosta oli suihkunnut junarataan, lattialle ja pahaa-aavistamattoman koiran päälle, Koira haisee pesusta huolimatta edelleen miedosti… pahalle.

Olen hoitanut sairaita lapsia ja erinäisiä eritekatastrofeja osana työtäni, joten tässä hauskuudessa ei ole minulle muuta uutta kuin se, että kyseessä on oma lapseni. Mies on sen sijaan kulkenut pitkän matkan pienistä lapsista täysin kokemattomasta isänraakileesta kaveriksi, joka osaa nauraa vatsatautikommelluksille sekä istuskella (sylin)kipeän lapsen kanssa keskellä yötä huomattavasti vaimoaan rauhallisempana.

Pysähdyin viime yönä katsomaan miestäni ja lasta, joka tuhisi tämän sylissä puoliunisena. Ajatukseni siitä, ettei vanhemmaksi tuloon tarvitse kokea olevansa etukäteen valmis tullakseen mainioksi vanhemmaksi vain vahvistui. Sillä mietin usein, miten osallistuva ja ennen kaikkea kehittymishaluinen sekä omassa vanhemmuudessaan varma puoliso minulla onkaan.

Terveisin eräs onnellinen vaimo, jolla on onnellisuudesta huolimatta toista päivää jatkuva päänsärky. (Herkät korvat ja lapsen huutohepulit eivät ole koskaan olleet hyvä yhdistelmä.)

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ