Aihearkisto: Lapset ja lasten tyyli

Lumoava isänpäiväarvonta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Uutiset & yhteiskunta, Vanhemmuus 50 kommenttia

Lumoava on tullut minulle paremmin tutuksi vasta muiden Kidebloggaajien tekstien ja kuvien kautta. Kiinnostukseni Lumoavaa kohtaan heräsi aikanaan, kun minulle selvisi että Lumoavan korut sekä suunnitellaan että valmistetaan Suomessa.

Olenkin käynyt useamman kerran kurkistamassa, millaisia koruja Lumoavalla taiteillaan, kuten heidän sivuillaankin sanotaan, ylpeänä kotimaisuudesta ja käsityönä valmistettavasta tuotemerkistä.

Jopa omaan niuhoon makuuni sopivia koruja löytyi useampia; Suosikkejani ovat Sade– ja Paratiisi korusarjat, Karnevaali– ja Kuningatar riipukset sekä Kukinto– ja Pihla korvakorut.

Miesten koruvalikoiman selaaminen oli sen sijaan jäänyt vähemmälle, mutta isänpäivän lähestyessä kävin kurkistamassa myös miesten korutatarjontaa. Omia suosikkejani olivat Soturi-sarjan korut ja Mahti-riipus ketjuineen.

Sainkin Lumoavan kautta kuvattavaksi muutamia Soturi-tuoteperheen koruja ja kävimme Kuutin kanssa kuvaamassa touhukkaita isoisä-lapsenlapsi kuvia lapsuudenkodissani. Isä suoriutui valokuvamallina toimimisesta omaan hillittyyn ja melko vakavamieliseen tapaansa.

Minusta on ihanaa, että isille on oma päivänsä, onhan heidän roolinsa monissa perheissä ja monien lapsien sekä aikuisten elämässä suuri. Isät ansaitsevat tulla muistetuiksi ja arvostetuiksi, kuten olen aiemminkin kirjoittanut.

Siksi minusta on erityisen mukavaa polkaista käyntiin koruarvonta, jossa joku teistä voi voittaa vapaavalintaisen Lumoavan miesten korun. (Palkinnon arvo on 85-195 euroa.)

Tyylikäs koru on saajan iästä riippumaton, arvokas lahja omalle isälle, isoisälle, puolisolle, kumppanille, poikaystävälle, lapsen tai lasten isälle tai miksei vaikka isänä erityisen ansioituneelle ystävälle.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen ja linkittämällä Lumoavan sivuilta toivomasi miesten malliston korun kommentin yhteyteen. Arvonta päättyy tiistaina 5.11 klo 23.59.

Laitathan kommentoidessasi (vain minulle näkyvään) sähköpostikenttään sellaisen osoitteen, josta voin tavoittaa sinut helposti, jos arpaonni osuu kohdallesi. Näin saan kyseltyä osoitetiedot mahdollisimman nopeasti ja koru ehtii perille ennen isänpäivää.

Onnea arvontaan!

Videopostaus: Uintiharjoituksia

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu työ & raha 8 kommenttia

Tänään on luvassa arkistojen aarteita eli uintivideo lomareissulta.
Videolla näkyy sisarusteni välisen nahistelun lisäksi ensimmäinen ja viimeinen julkinen esiintymiseni uimalakissa – toivotaan, ettei missään muualla, minne ikinä matkaammekin, ole uimalakkipakkoa.

Kuutti polski lomakohteemme sisäaltaan erittäin lämpimässä vedessä mielellään. Alle kuusitoistavuotiailta kielletty poreallas olisi kiehtonut myöskin ja lasta sai olla useampaan otteeseen nostamassa pois porealtaan päädyn tikkailta.

Taaperon mielestä kelluttava uimapuku on mainio keksintö ja olemme kyllä täysin samaa mieltä. Puku on vielä hieman iso, sillä hankkimassamme puvussa pienin koko on tarkoitettu lapsille, joiden paino on viidestätoista kilosta eteenpäin eikä vesipedollamme ole painoa kuin yksitoista kiloa. Silti puku pitää uima-asennon varsin hyvänä ja lapsi pääsee uimaan itsenäisemmin kuin aikuisen tukemana, mikä on saanut altaassa kiukkuamisen katoamaan lähes tyystin.

Ihan vielä lapsi ei ole käsittänyt, että puku päällä ei voi sukeltaa ja epäonniset sukellusyritykset pukuun sonnustautuneena päättyvät usein veden hörppäämiseen suuhun. Onneksi lapsi osaa vauvauinnin peruina sulkea hengitystiensä ja sylkäisee vesiannoksen saman tien ulos. Koetamme uiskennella jokaisella uintikerralla jonkin aikaa myös ilman pukua. Tuolloin lapsi saa sukellella niin paljon kuin haluaa.

// Easy Swim-puvut (11-39kg*) ja Swimcoach-puvut (15-33 kg*).

*Saatavissa tämän painoisille lapsille, tarkista koot myyjän sivuilta

Neuvolakuulumisia ja kasvun vaiheita: 19 kuukautta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu hyvinvointi 6 kommenttia

Nämä lapsen kehityspostaukseni eivät näköjään osu nykyään yksiin niin sanotusti järkevien etappien kuten vuoden tai puolentoista vuoden kanssa. Tosin tällä kertaa syy piilee oman sähläykseni sijaan ajanvarauksellisissa seikossa, sillä neuvolasta ei saanut mielekästä aikaa lomien ja lääkäriaikojen vuoksi ennen lokakuuta, jolloin lapsi oli jo ohittanut puolentoista vuoden rajapyykin lähes kuukaudella.

Kävimme siis viime viikolla taaperon kanssa neuvolassa. Kyseessä oli laaja terveystarkastus, jossa paikalla oli oman tutun terveydenhoitajamme lisäksi lääkäri. Tarkastelussa olikin lapsen kasvun ja kehityksen lisäksi myös perheen kokonaisvaltaisempi hyvinvointi.

Meiltä kysyttiin jaksamisestamme, parisuhteemme tilasta, päihteiden käytöstämme, harrastusmahdollisuuksistamme sekä tukiverkostamme. Lisäksi puhetta oli kaikkien perheenjäseniemme liikunta- ja ruokailutottumuksista yhdessä ja erikseen. Koen voineeni vastata rehellisesti, että tilanne on elämäntilanteemme moniin muuttujiin nähden varsin vakaa ja hyvä.

Pysytyn helpotuksekseni allekirjoittamaan myös totemukseni siitä, että päiväkodin aloitus sujui lapsen osalta melko kivuttomasti, vähin itkuin ja hyvin mielin. Päiväkotiin lähdetään touhukkaana ja iltapäivällä pihamaalla odottaa iloinen lapsi, joka ei malttaisi jättää työntökärryralliaan tai sählypeliään millään kesken.

Lapsen pituus ja päänympärys mitattiin ja hänet punnittiin. Silmien ja korvien kunto tarkistettiin myös. (Varsinkin korviin kurkkaaminen oli tervetullutta pitkähkön flunssan jälkeen ja onneksi ne olivat ihan siistin näköiset.) Poikaa tunnusteltiin sieltä ja täältä ja hän sai pallon potkittavakseen ja heiteltäväkseen.

Taaperolle annettiin palikkalaatikko sekä kuvakirja tutkittaviksi. Kirjasta löytyi monta tuttua asiaa ja sanojakin saatiin mukavasti kuuluville. Palikat löysivät tiensä oikeisiin koloihin ja osa palapelin paloistakin loksahti paikalleen. Viimeinen palikkalaatikon pala tosin laitettiin laatikkoon nostamalla koko päällikansi pois paikaltaan. Laiskuutta vai luovaa ongelmanratkaisua? Mene ja tiedä.

Millainen meidän puolitoistavuotiaamme sitten on? 

Pääsääntöisesti rohkea tapaus, joka katselee vieraita aikuisia ja lapsiakin hetken kauempaa, mutta lämpenee kuitenkin melko nopeasti uusissa tilanteissa, kun huomaa, että läheinen aikuinenkin ottaa rennosti.

Uhmaikää lähestyvä tyyppi, jolla minä-ite-vaihe nostaa hiuksenhienosti päätään ja erilaisissa tehtävissä kuten palapeleissä tai vetoketjun avaamisessa epäonnistuminen tuottaa suurta harmia, joka myös näkyy ja kuuluu. Palapelin palat saavat kyytiä ja villapukua kiskotaan auki otsa hiessä ja huutaen.

Väsyneenä ja nälkäisenä melko mahdoton kiukkuaja – sekä isäänsä että äitiinsä tullut siis. Syö ruokansa pääsääntöisesti itse ja hyvin, uusia makuja varsin ennakkoluulottomasti kokeillen. Nukahtaa helposti, mutta herää edelleen silloin tällöin öisin, usein viimeistään viiden-kuuden aikoihin yöllä, mutta jatkaa unia seitsemän tienoille, jos könyän lastenhuoneen sänkyyn hänen viereensä.

Naurava kujeilija, jolle piiloleikit, hippa tai vanhemman kanssa kieppuminen ja jumppaaminen tuottavat iloa. Hupsuttelija, pusuttelija ja kutituskihertäjä, jonka kanssa voisi hassutella kaikki päivät jos vaan kerkiäisi. Välillä ilkikurisuus ja vanhemman pujuttaminen karkailuilla ja omapäisillä tempauksilla on myös aika raivostuttavaa.

Pitää monipuolisesta touhuamisesta ja kyllästyykin ajoittain hyvin herkästi. Innostuu liikuntaleikeistä sekä kiipeilystä, isovanhempiensa ja sisarustemme näkemisestä, eläimistä, musiikista ja laululeikestä. Rakastaa uimista hyvin paljon ja osaa liikkua ja touhuta vedessä luontevasti. On löytänyt selkeitä suosikkikirjoja ja leluja, joiden vaihtaminen toisiin ei sujukaan noin vain.

Juttelee paljon ja ymmärtää hurjasti enemmän. Osaa suorittaa pieniä askareita pyynnöstä ja seuraa tarkasti sekä hänelle suunnattuja että muiden ihmisten välisiä keskusteluja. On koko ajan enemmän aidosti osallistuva ja vuorovaikuttava osa perhettämme ja päivä päivältä hauskempaa ja mieluisampaa seuraa ainakin äidilleen.

Entä ne strategiset mitat?

Pituutta oli kertynyt yksivuotisneuvolan jälkeen kuutisen senttiä lisää ja nykyisellään sitä oli noin 84,5 senttiä. Painoa oli tullut puolisentoista kiloa lisää puolessa vuodessa ja tätä nykyä käsipainollamme on massaa reippaat yksitoista kiloa.

Pituus kulkee kasvukäyrälaskurin mukaan nollakäyrän tuntumassa, paino hieman miinuksella samoin kuin päänympärys; Hyvinkin tasaista ja omaa linjaansa noudattavaa kasvu on ollut, kun verrataan puolivuotis-, yksivuotis- ja puolitoistavuotisneuvolan mittaustuloksia.

Että semmoinen pläjäys!
Miten on, jaksatteko lueskella näitä kehitysraportteja puolivuosittain?

Lue myös:
Neljätoista kuukautta
Täysi kymppi
Kuusi kuukautta
Vauvan neljä kuukautta

 

Puistossa bloggaajaporukalla

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Mieli & hyvä elämä 2 kommenttia

Olin kahden hottismamman kanssa puistoilemassa sunnuntaina. Mukana olivat Tessa ja Iksu lapsineen ja täytyihän kolmen bloggaajan porukalla olla ainakin yksi kamera mukana leikkipuistossakin.

Oli mukavaa, joskin hieman outoa kuvata muitakin kuin oman perheensä jäseniä. Muiden kuin oman muksun kuvaaminen toi toivottua vaihtelua; Kaikki kolme taaperoa ovat aivan omanlaisiaan persoonia ja siten myös erilaisia kuvattavia.

Kun palasin kotiin, kamera tuntui painavalta eikä ihme, olihan muistikortille tallentunut 266 kuvaa. Huh! Voi siis olla, että tämän kuvauskerran kuvia vilahtelee useammallakin tontilla tulevien viikkojen aikana.

Ulkona oli yllättävän lämmintä, aurinko ei vain raaskinut ilahduttaa meitä läsnäolollaan. Tarkenimme kuitenkin keekoilla välillä paitahihasillamme, minä jopa ilman neuletta asukuvieni oton ajan.

Meille sattui siinä(kin) mielessä loistava tuuri, että leikkipuiston lukittava leluvarasto oli kerrankin auki ja lapset työntelivätkin varastosta löytyviä kottikärryjä ja lastenvaunuja innoissaan. Kivaa oli, mennäänkö vielä uudestaan ennen lumen tuloa?

 

Kesällä kerran eli kesäkuvahaaste

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Matkat Kommentoi

Anna heitti omalla tontillaan pullopostia muille Kidemimmeille ja pitihän pullon sisälle kätkettyyn kesäkuvahaasteeseen tarttua. Luvassa on siis muutamia kuvia kesästä, (ei suinkaan sitä pyydettyä seitsemää kappaletta). Suurin osa kuvista on aiemmin julkaisemattomia, mutta jotkin niistä ovat vilahdelleet jo aiemmissa postauksissa.

Jos joku teistä on melko tuore lukija, pääsee kuvien alla olevia linkkejä pitkin kurkkimaan viime kesän touhuja laajemmin ja fiilistelemään ylipäätään kesää suuremman kuvalastin voimin.

Yksi kesän ihanimmista asioista oli tietenkin se, että miehellä oli useampi viikko kesälomaa ja olin itse hoitovapaalla, joten ehdimme reissaamaan yhdessä.

Nautiskelimme kesäluonnosta käymällä useampaan otteeseen miehen vanhempien mökillä. Vietimme mökillä muun muassa juhannuksen ja kävimme siellä muutenkin saunomassa, uimassa, touhuamassa miehen perheen kanssa ja teimmepä yhden reissun mammaporukallakin. Yhtenä viikonloppuna mökille eksyivät myös omat vanhempani sekä superkuu.

Mökillä on kyllä lähes poikkeuksetta mukavaa ja koetan ottaa siellä aika lötkösti (silloin kun yhteisiä hommia ei nakiteta). Mökkikausi avataankin usein viimeistään toukokuussa, kuten tänäkin vuonna. (Monena vuonna mökki ei toisaalta ole päässyt ollenkaan talviteloille, sillä olemme pyörähtäneet siellä marras-joulukuussa tai alkuvuodestakin.) Erityisesti lapsi ja maastonakki nauttivat tontilla rymyämisestä ja ylimääräisestä leikki- ja puuhailuseurasta.

Silloin kun olimme kaupungissa ohjelmoin lomaamme erilaisilla blogitapaamisilla. ”Blogilapsia” ja -aikuisia kävi kylässä ja välillä hoidossakin. Kodin ulkopuolisissa tapaamisissa kävimme ainakin Linnanmäellä ja Seurasaaressa. Ystäviämme kävi meillä kylässä ja kävimme yhdessä myös pienillä retkillä. Teimme vastavierailuja ystävien ja sukulaisten luokse eri puolille pääkaupunkiseutua.

Lisäksi touhusimme jonkin verran läheisissä puistoissa ja nautiskelimme puistokahvilan antimista sekä vanhempi- ja lapsiseurasta. Kaupungissa oli mukava osallistua myös erilaisiin kaupunkitapahtumiin kuten Siivous- ja Ravintolapäivään. Molemmat olivat hauskoja kokemuksia ja toivon jatkossakin muistavani ne ja selviäväni haistelemaan ja maistelemaan tunnelmia.

Omasta kaupungistamme löytyi yllättävän kivaa kesäfiilistä niin tapahtumien, maisemien kuin erilaisten tempaustenkin muodossa. Lapsen kanssa tuli kierreltyä paikkoja pyörällä ja rattailla ja hienoimpiin paikkoihin tuli tehtyä myös kuvausiskuja.

Kesä oli suurissa määrin yhdessäolon aikaa. Ei vain pienen perheemme kesken vaan myös miehen perheen ja omien vanhempieni sekä sisaruksieni kanssa reissaamisen ja touhuamisen muodossa.

Kävimme vanhempieni kanssa uimassa, touhusimme kotikaupungissa ja ajelimme Tirvaan mökkeilemään. Tirvan kauniilla alueella sielu ja mieli lepäsi, mutta huomasin myös ettei kesälomailustani tule mitään ilman toimivaa nettiyhteyttä.

Kesään kuuluvat olennaisina myös kesän maut: grilliruoka, luonnonmarjat ja torin tuoreet antimet. Kesällä tulee syötyä paljon, mutta toisaalta yllättävän monipuolisesti ja kasvisvoittoisesti. Yhdistettynä ulkona rymyämiseen kesän ruokavaliomme oli näin jälkikäteen ajateltuna varsin terveellinen.

Saimme myös suunnattua auton nokan kohti Savoa, mikä on minulle erityisen tärkeää siksi että siellä asuu suuri määrä sukulaisiani sekä isovanhempani. Tänä vuonna ohjelmassa oli vielä yksi erityisen kiva tapahtuma, nimittäin äitini puolen suvun sukujuhlat. Kävimme myös tervehtimässä pikkuserkkujeni vanhempia, pikkuserkkuani ja fiilistelemässä Wanha koulu Ajanpatinassa.

Olen viettänyt lapsuuden kesäni järvien rannalla ja siksi nautin järviluonnon keskelle pääsemisestä edelleen, vaikka olen pikkuhiljaa alkanut lämmetä myös merimaisemille. Onneksi isovanhempieni luona järven rannassa saa lutrata ja kalastaa niin paljon kuin haluaa.

Ja yksi kesän kohokohta oli tietenkin partioleiri Turun saaristossa lossimatkoineen, iltanuotioineen, partiokavereineen ja uusine tuttavuuksineen. Kannattaa kokeilla!

Kesän kolme kovinta avainsanaa olisivat perhe (laajemmassa merkityksessään), luonto ja ystävät. Niillä pääsee aika pitkälle.

Heitän kuvahaasteen vapaasti eteenpäin. Jos olette jo osallistuneet aiemmin, linkittäkää oma postauksenne ihmeessä kommenttiboksiin. Kun syksy alkaa taittua talveksi, on ihanaa selaillla kesäkuvia!

Voi pientä norpanpoikaa!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Mieli & hyvä elämä 10 kommenttia

Kummitäti J oli löytänyt kännykkänsä valokuvakirjaston uumenista aarteen. Kun kuvaa katsoo, ei voi kuin miettiä, miten ihmeessä tuosta pehmustetyynyn keskiosaan mahtuneesta tuhisijasta on tullut lapsi, joka osaa kertoilla päivänsä kulusta, juosta hurjaa vauhtia karkuun hippaleikeissä ja osoittaa hyväntahtoisuutta muita kohtaan vaikkapa tarjoamalla omasta vispipuurostaan maistiaisia äidilleen. Ja missä välissä kaikki tämä on tapahtunut?

Mielen täyttää toisaalta haikeus, mutta paljon sitä vahvempana on tunne siitä että olen päivä päivältä onnellisempi ja viihdyn lapsen kanssa sitä paremmin, mitä isommaksi ja omatoimisemmaksi hän kasvaa. Tätä nykyä vanhempana olo tuo myös onnistumisen kokemuksia ainaisen ahdistumisen sijaan ja isomman lapsen kanssa alkaa olla mielekästä puuhata kaikkea mukavaa sisällä, pihalla ja kaupungilla. Olenkin miettinyt, voisiko olla niin, ettei se paljon kehuttu vauvantuoksuinen arki yksinkertaisesti sovi kaikille.

Miten te olette kokeneet vauva-arjen verrattuna arkeen isomman tai isompien lasten kanssa? Ihanana aikana vai väsymyspöhnäisenä mustana aukkona?

 

 

Talven ihmemaassa eli sykäys joulutouhuihin

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Mieli & hyvä elämä 4 kommenttia

Stockan jouluosasto, etten sanoisi jopa joulumaailma aukeaa tänään.
Kävimme eilen varaslähtöpäivänä kummitäti H:n kanssa haistelemassa, maistelemassa ja katselemassa tämän joulun trendejä niin koriste- kuin ruoka(lahja)rintamallakin.

Koristevalikoimasta löytyi kolme selkeää teemaa.

Suosikkini oli valkoinen, huurteinen ja pastellinsävyinen sekä hieman henmpeäkin ”luminen metsä”, jossa valkoisten ja hopeisten joulupallojen seassa seikkailivat erilaiset metsän eläimet: pöllöt, oravat, peurat ja ketut sekä erikoisemmat otukset kuten jääkarhut ja pingviinit.

Sekaan mahtui myös herkullisia ja tyttömäisiäkin elementtejä kuten kuppikakkuja ja leivoksia kuvuissaan, keijuja sekä balettitanssijoita.

Jos valkohopeinen, lasinen ja jopa hailakkaan pinkkiin taittuva estetiikka vetoaa, saisi sitä siis tuotua kuuseensa ja muihinkin koristeluihin kuten kattaukseen perustamatta kotiinsa metsäneläinten vastaanottokeskusta.

Kuppikakut herkullisine kavereineen kiehtoivat melkoisesti, mutta käytyäni mielessäni läpi olemassa olevat joulukoristeeni, jätin ne vielä toistaiseksi harkintaan. Sen sijaan nappasin mukaani paketillisen lasisia koristekäpyjä, jotka nekin oli kuorrutettu lumisella pinnoitteella.

Toinen, minulle vähiten mieluinen teema oli värikäs ja lapsellinen teema, johon kuuluivat muun muassa leluaiheiset ja jopa hiukan kitschihtävät koristeet, kirkkaan perusväriset koristepallot, soittorasiat, karusellit sekä polkagriskuvoiset koristeet.

Ainoat leikkisään teemaan kuuluvat koristeet, jotka vetosivat minuun olivat robottiaiheiset koristeet, joita ostinkin yhden lastenhuoneeseen robottitaulun ja -sisustustarran kaveriksi.

Kolmas teema oli hieman vintagehenkinen, Kultahattu-estetiikasta ammentava sulkien, timanttien ja timanttivärien ryöppy, jossa toistuivat riikinkukkojen sulkapeitteistä löytyvät värit, muodot ja kuviot.

Koristeissa oli perinteisten koristepallojen eri variaatioiden lisäksi ainakin sipulimaisen muotoisia koristeita, erilaisia naamioita sekä riikinkukkoja.

Kiertelimme glögilasit käsissä ja yläkerran Fazerin valmistamia pikkunaposteltavia maistellen myös joulupuodin herkkuosastoa, josta löytyi mainioita ideoita niin joululahjoiksi kuin pikkujouluviemisiksi. Erilaiset kahvit, glögit, hillot, teet, mausteseokset ja herkkuseokset houkuttelivat ostamaan itsensä kotiin tai paketin täytteiksi erikoismauillaan ja kauniilla pakkauksillaan.

Jos joululahjaostoksilla iskee luovuuden pula, käyn tämän katsauksen innoittamana hankkimassa herkkupuolelta vaikkapa valmiita leivontasettejä tai kaunispurkkisia maustesettejä. Ruokalahjat ovat siinä mielessä mainiota, että ne harvoin jäävät nurkkiin pölyttymään käyttämättöminä.

Joulupuodin avajaisiin lähdin toiveissani löytää vahvistusta kodin tämänvuotisen joulutyylin visioilleni sekä päästä kiinni joulutunnelmaan. Tavoitteet toteutuivat yli odotusten; Viime yönä satoi kaatamalla, mutta nukahdin silti kimmeltävät kuusenkoristeet ja uunituoreet, ihanan pehmeät piparkakut mielessäni.

 

Veivät viimeisetkin roposet

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Lapset ja lasten tyyli, Muu työ & raha, Muu tyyli 4 kommenttia

Aika monen lastenvaateasioita toisinaan tai usein käsittelevien blogien kommenttibokseissa, myös omani, on harmiteltu lapsenomaisilla hienoilla kuoseilla varustettujen ja kivanväristen lastenvaatteiden kokojen loppumista suurimpaan vauvakokoon eli yleensä kokoon 86. Ja onhan se totta, että varsinkin monien suurten ketjuliikkeiden lastenvaatteet muuttuvat yhtäkkiä viimeistään koossa 98 pinkeiksi Hello Kitty-glitter-keijuoksennuksiksi tai Cars-monsteri-graffitikaaoksiksi.

Yksi minulle erityisen mieluinen parannus asiaan saatiin, kun Lindexin Littlephant mallistoon lisättiin uudemmilla kierroksilla joitain tuotteita myös koossa 86-116. Olenkin ostanut lastenvaatevarastoihini jo kahdet salmiakkileggigsit, yhden paidan ja yhdet rennomman malliset housut.

Syyslomamatkalla eksyin selailusessioni loppumetreillä jotenkin kummallisesti Lindexin sivuille, klikkasin Littlephant-tekstiä vanhasta tottumuksesta ja mitä ihmettä, uusia tuotteita! Varsin yllätyksettömästi poistuin verkkokaupasta vasta tilattuani kahdet housut ja yhden paidan sekä yhden tarjoushintaisen yöasun.

Harmittelin myös useaan otteeseen sitä, että olen liian rajoittunut pukeakseni taaperolleni sukkahousuja sellaisenaan eivätkä nuo ihanat yksilöt olisi ehkä perusteltavissa hameen tai mikroshortsejenkaan kavereina. Pahus.

Tulevatko Littlephant-malliston vaatteet jo korvista ulos ja toteutuvatko näissä mielestänne hyvin ajatus lapsenomaisuuden säilyttämisestä vähän isompienkin lasten vaatteissa?

 

 

Terveisiä sairastuvalta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Liikunta & ravinto 2 kommenttia

Nyt se sitten iski, jokaisen syksyn pakollinen syysflunssa.

Lapsihan oli jossain määrin räkäinen jo koko lomaviikon, mutta suunta ei ole ollut ainakaan parempaan päin; Muutama viimeinen yö on ollut sellaista hyppimistä ja heräilyä, ettei olt tullut paljoa nukuttua. Ja viime aamuina olen herännyt myös itse pää sekä hengitystiet tukossa ja kurkku kipeänä.

Täytyy vain koettaa hoitaa itsensä pikaisesti kuntoon, sillä oman loman jäljiltä opiskelutehtäviä ja tenttikirjan sivuja olisi kahlattavana hurja määrä. Aseena flunssaa vastaan ajattelin kokeilla perinteisiä lääkkeitä kuten hunajateetä, lepoa ja vitamiinien yliannostusta.

Itselläni on karttunut vuosien varrella vahva kokemus puolikuntoisena töihin, urheilemaan, rientoihin ja opiskelupaikoille raahautumisesta, mutta lapsen sairastelu tietää yhden tai kahden päivän taukoa koulu- ja päiväkotihommissa.

Onneksi lapsella ei ole ollut enää kuumetta, vaikka tämä viime yönä lämpöiseltä tuntuikin. (Kuumekouristusriski kun kulkee suvussa vahvana ja voimissaan.) Pienen hapsinkakkiaisen puhti on tyystin pois ja aivan kaikki, siis todellakin kaikki, harmittaa.

”Nuhakuume, flunssatauti, eihän siitä kukaan nauti, jätä rauhaan Kuutti polo, anna sille hyvä olo, etsi tauti toinen kolo”

 

Tukasta asiaa: Parturiin vai palloklubiin?

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Uutiset & yhteiskunta 20 kommenttia

Lapsi se vaan kasvaa ja kehittyy eikä vain pituuskasvun tai puheen kehityksen osalta vaan myös tukkalaitteen pidentymisen muodossa. Kokeilin aamutuimaan taaperon tukan pituutta ja tällä kertaa suurimman osan haituvista sai jo poninhännälle, mutta ”futarinutturaa” näistä kutreista ei vielä saanut.

Tukka on mielestäni ihan soma avonaisenakin, tosin kaikista kovimmissa menoissa ja tuulissa se saattaa heilahtaa kasvoille. Erilaiset glitteripinnit ja kukkapannat lienevät poissa vaihtoehtojen listalta, mutta jotain yksinkertaista kuminauhapantaa voisi toki harkita. Ja suuren osan ajasta ulkoillessa (ja välillä myös sisällä) lapsella on kuitenkin päässään joko ohuempi tai paksumpi pipo, jonka alle hiukset voi sujauttaa.

Useampi ihminen on jo kysellyt, milloin lapsemme hiukset oikein leikataan. Tukka pysyy melko hyvin poissa lapsen kasvoilta eikä se säännöllisesti pestynä ja harjattuna takkuunnukaan pahasti. Varsinaisia käytännön syitä hiusten leikkauttamiselle ei siis ole ja kieltämättä kammoan myös sitä riehumista, millaista tukan leikkaamisen yrittäminen parturin tai kampaajan tuolissa tulisi todennäköisesti olemaan.

Luulenkin kysymyksien juontavan juurensa lapsemme sukupuoleen, mikä ärsyttää minua tunnetusti melkoisesti. Noh, onneksi saan päättää itse lapseni hiusmallin vielä useamman vuoden ajan – sukupuolten välisten erojen pakkomielteistä ylikorostamista (myös) ulkoisin seikoin suosivien kauhuksikin.

Pitkä tukka pienillä lapsilla – uhka vai mahdollisuus? 
Ja onko sukupuolella väliä tässä(kään) asiassa?