Juhlia juhlien perään

Ensin perjantaina ystävänpäivän kakku- ja hedelmäjälkkäriherkuttelut, eilen hilpeät kaksivuotissynttärit ja tänään vielä kolmannet juhlallisuudet synttärikahvien merkeissä. Hyvällä todennäköisyydellä vuoden ainoa viikonloppu, jonka jokaiselle päivälle osuu jokin syy napata kakkupala tai kaksi, kaikesta hauskuudesta huolimatta onneksi – ainakin housujen jalkaan mahtumisen kannalta.

Olenpahan saanut hyvän syyn meikata, tupeerata vähän tukkaa ja kiskoa mekon päälle useampana päivänä putkeen. Sekä pukea lapselle kauluspaidan ja rusetin, mikä on melkein parempi juttu kuin oma pynttäytyminen; Kauluksellisia puseroita ja bodyja kun on kertynyt parikin erilaista ja niiden käyttöikä, toisin kuin omien vaatteideni, voi jäädä yllätävän lyhyeksi.

Hauskaa on tosiaan ollut, mutta palaan mielelläni myös normaaleihin arkipäiviin. Juhlat eivät tunnu pitkässä juoksussa enää juhlilta, jos niistä tulee päivittäisiä.

P.P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Täysi elämä ja hedelmäkulho

Downshiftaaminen on päivän sana, mutten ole ikinä ihan täysin sisäistänyt sitä. Jos kyse on siitä, ettei tee itselle epämieluisaa työtä hampaat irvessä suurinta osaa vuorokaudesta, en ehkä ole ollut vaan sopivassa tilanteessa päätyäkseni eksistentiaaliseen vauhtisokeus-kriisiin; Olen vain porrassiivonnut, hoitanut lukuisten perheiden lapsia, ollut vanhemman rouvan ja pienen lapsen henkilökohtaisina avustajina, toiminut kodinhoitajana…

Ja suurimman osan ajasta lähtenyt töihin mielelläni, vaikka työpäivät ovat venyneet matkoineen välillä kymmenestä yhteentoista tuntiin. Olen miettinyt, onko töissä uupumisen ja työhön käytetyn ajan vastustaminen hyvinkin ihmiskohtaista, sillä itselleni työ kuin työ on tuonut yhteiskuntaan osallistumisen ja onnistumisen kokemuksia sekä hyvää mieltä.

Välillä työrintamalla on ollut rennompaa, lähinnä opiskelu- tai vanhempainvapaa-aikana. Silloin lapsen hoito ja erinäiset järjestöhommat kuten partiopestit, perhekahvilan pyörittäminen sekä uusimpaan harrastukseeni, bloggaamiseen, liittyvät blogosfäärin yhteisöllistämistempaukset ovat täyttäneet kalenteriani ja päiviäni.

Viime päivinä postaukset ovat lipsahtaneet hyvän elämän, omien oppimistapojeni ja ystävyyden pohjimmaisen luonteen (yli?)analysoinnin puolelle, joku voisi sanoa eevakolusmiksi. Mutta aika ajoin elämän olennaisien asioiden liitoskohdat täytyy tarkistaa, kiristää lenksuttavien jalkojen ruuvit ja oikoa pellistä kuprut. Lupaan etten ota kuitenkaan tavaksi!

Se mitä aioin ennen metakirjoituosioita sanoa oli, että olen pohjimmiltani puuhaajatyyppiä. Vapaa-ajanvietto luiskahtaa helposti suursiivoukseksi, tapahtumien järjestämiseksi tai lähipiirin asuntojen uudelleensisustamiseksi. Ja kaikesta päätellen puuhakkaana pysyminen tekee minut onnelliseksi.

Siksi tämän päivän ohjelmallinen anti: crossing, sali, Ikean reissu ystävän kanssa ja lastenkutsut siihen päälle ei tunnukaan pelottavalta, puuduttavalta tai vapaapäivän ahtamiselta epämieluisen täyteen vaan mainiolta tavalta viettää lauantaita.

Toivottavasti teidän viikonloppunne on sopivasti täytetty kaikella mukavalla ja hedelmäkulhosta löytyy vitamiinikavereita kantamaan kohti kunnon kevättä! Sillä ala-asteen luokkatoverin minulle antamin kimalleponitohtorin valtuuksin totean hedelmän päivässä pitävän sekä lääkärin että kallonkutistajan loitolla. Että Jutta voi tunkea sen ananaksen hanuriin ja olla ihan hiljaa vaan.

P.S. Kuten kuvista näkyy, meidän asuntommekin on hyvä osoitus täyden kaapin ja nurkkien elämän filosofiasta. Sekä asujien määrän suhteessa neliöihin että asunnon käyttötarkoitusten puolesta, onhan se kahden ihmisen kotitoimisto (koko- ja osapäiväisesti), eläintarha ja lataamo samaan aikaan.

P.P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Olipa kerran kunnon läskiperjantai

Siis sellainen löhöpäivä, jonka liikunta koostui asemalle ja sieltä kotiin polkemisesta, koululle kävelystä ja lapsen hakemisesta päiväkodista. Ja ruokavalio leivästä, hedelmistä, tomaattikeitosta sekä miehen ystävänpäiväksi tekemästä jälkiruoasta ja sacherkakusta sekä palanpainikkeeksi korkatusta vaihtokauppa-Fresitasta.

Illan ohjelmakaan ei ollut järin aktiivinen vaan se muodostui spontaanisti saunomisesta, lapsen ja miehen halailusta, jääkiekon katselemisesta sekä yleisestä yhdessäolosta, enemmän tai vähemmän perhekasana.

Kuten blogin Facebookissa, (jonne tulee usein sellaisia kuulumisia, joita en kaikkia avaa postauksiksi asti) kerroinkin, lapsella oli ollut illan lisäksi aika rento päivä myös päiväkodissa, sillä 12-13 lapsen ryhmän lapsista vain neljä oli ollut hoitokuntoisina. Nyt jännätää, tuoko lapsi uusimman tautiaallon pöpön meillekin ja sairastuuko hän siihen itse.

Kaikilla oli siis melko rento päivä, ellei ruotsin kurssin suullisen esitelmän pitämisen huippulukemiin nostamaa sykettäni lasketa. Ainut perheemme treenaaja oli tänään mäyräkoira. En tiedä mitä mieltä te olette, mutta minun käsitykseeni oman näköisestäni ja onnellisesta elämästä tällaiset löysäilypäivät tavallaan kuuluvatkin.

P.S. Sisustuskirja-arvontaan tästä!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Päiviä, joiden ajatteleminenkin väsyttää

Tiedätte varmaan, millaisiin päiviin postauksen nimi viittaa?

Aikaiseen herätykseen, jätti-ison tavarakassin raahaamiseen, paikasta toiseen hurjaa ravia juoksemiseen sekä rauhassa syödyn, monipuolisen lounaan korvaamiseen jollain epämääräisellä.

Akillesjänteitä näykkivään kiireentunteeseen, pakollisten asioiden suorittamiseen toisensa perään, vailla toivoa rauhoittumisesta ennen kuin kaatuu kaikkensa antaneena iltamyöhäisellä sänkyyn.

Sellaisen päivän aloitan pian. Onneksi pohjalla on naurulatausta naisseurassa sekä laatuaikaa lapsen kanssa. Ja omakohtaisilla kokemuksilla pönkitetty tieto siitä, etteivät pisimmät ja raskaimmatkaan päivät kestä ikuisesti Niitä seuraa ennemmin tai myöhemmin rentoja löhöilypäiviä, joina ehtii hippiposeeraamaan, rapsuttelemaan koiraa ja haistelemaan tulppaaneja.

Miltä teidän alkuviikkonne näyttää?
Iskeekö vauhtisokeus vai kellutteko (tilapäisessä) tyvenessä?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Superherkkua: Artisokka-pesto-halloumleivät

Nyt on maailmankirjat sekaisin, ajattelevat he, kun norppaemo alkaa jakaa reseptejä. Ei kuulkaa tule tavaksi, lupaan. Mutta joidenkin herkkujen edessä on vain tehtävä poikkeus.

Mies teki nimittäin eiliselle ystävävierailulle tarjottaviksi artisokka-pesto-halloumleipiä.
Ihan törkeän hyviä. Ei mitään lisättävää.

Ai niin ja se resepti…
12 kappaletta leipiä (3-4:lle)

Täyte:
Tölkki artisokansydämiä
1 ps Cheese flakeseja 150 g 
3 rkl oliviiöljyä
Puoli nippua tuoretta basilikaa

Kaikki muut osat:
1 pussi moniviljapaahtoleipiä
1 pkt halloumia
Basilikan lehtiä
Margariinia ja/tai öljyä paistohommiin

Soseuta täytteen aineet keskenään. Kuumenna pannulla voita, käytä nopeasti leipiä pannulla kummaltakin puolelta.
Leikkaa halloumit todella ohuiksi paloiksi. Laita pannulle sen verran öljyä että se peittää halloumpalat kokonaan.
Paista hetki, ei tarvitse kääntää.

Kokoa täytteet valmiiksi paistettujen leipien päälle.
Ensin täytetahna, sitten halloumit, koristeeksi basilikanlehtiä (se toinen puoli nipusta). Ja lopuksi syödään!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kevät tuli kotiin

Ulkona on vielä ihan täysi talvi, mutta auringonpaisteen ja vastasiivottujen nurkkien innostamana kannoin ison osan vanhoista sisustustekstiileistämme niiden tilasta riippuen joko kellariin, korjauspinoon tai kirpputorikassiin. Vielä ei ole kukkakuosien aika, jos minulta kysytään – mutta kirkkaat värit ja pastellit ovat tervetulleita.

Sovimme miehen kanssa, osana vaimon romanttisen huomioimisen projektia, että saisin kukkia vähintään kerran kuukaudessa. Mies aloitti projektin parilla tulppaaninipulla, jotka olivat omiaan lisäämään kevätfiilistä kotiin. Happy wife – happy life, vai miten se menikään?

Miltäs kodin kevätilmeen ensimmäinen aalto näyttää?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

 

52 viikkoa / 4

Täällä vallitsee merkittävästi virkeämpi ja aikaansaavampi olo näin sunnuntain kunniaksi. (Toisin kuin vaikka perjantaina, jolloin olin ihan koomassa.) Olen ollut jo aamupäivällä tekemässä koko kropan saliohjelman läpi sekä venyttelemässä ja tasapainoilemassa kehonhuoltotunnilla. Mies kävi pojan kanssa vaunulenkillä saattamassa minut kuntokeskukselle ja nyt parempi puoliskoni huristelee imurin kanssa asuntoamme vähemmän karvaiseksi.

Olemme ehtineet muovailla ja aikomuksenani olisi leipoa vielä lapsen kanssa – muutakin kuin muovailuvahatähtiä ja -palleroita. Illalla on ohjelmassa ehkä Lipsin laulamista ja Mass Effectin ykkösosan pelaamista miehen kanssa. (Arvatenkin jälkimmäinen ei ollut oma ideani.) Ja jos sitä ehtisi vielä kouluhommiakin vilkaista.

En ole mikään musiikin suurkuluttaja, mutta kun jokin biisi nappaa, saattaa se jäädä kummittelemaan mieleen viikoiksi ja päädyn usein lopulta jäljilttämään kappaleen. Näin kävi muutaman GG:stä korvamadoiksi tarttuneen kappaleen kanssa ja ne ovatkin olleet viikonloppuna tehokuuntelussa. Alkuviikonlopun suhteellisen tehoton ja hidastempoinen rötvääminen taisi tulla tarpeeseen ja tehdä tehtävänsä, sillä tällä hetkellä tuntuu siltä, että jaksaisin tehdä vaikka mitä, kuten raivosiivota Bitchin tahtiin. Toivottavasti tekin olette saaneet levättyä viikonloppuna!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Vaatekaapista sohvalle

Sieluni on selvästi jakautunut häiritsevällä tavalla kahtia. Ja tänä keväänä jako vain korostuu, sillä pikkuponeista lainatut pastelli- ja karkkivärit himottavat, mutta toisaalta karummat, lännenelokuvista lainatut hiekan sävyt, intiaanikuosit ja kuumuuteen kuolleiden eläinparkojen kallot nappaavat myöskin.

Ehkä armahdan itseni ja lompakkoni ja jään näiden ihanuuksien suhteen odottamaan alennusmyyntejä ja sinkoan saluunantunnelman asuntoomme vasta syksyllä…

Kaikki tyynyt: H&M Home

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

 

Kevään tekstiilihankinnat ja hiusylläri

Sain hommattua kevääksi uusia sisustustekstiilejä ja niiden osalta asunnossamme tulee tapahtumaan melkoinen myllerrys. Kunhan suurimman tekstiilierän sisältävä paketti saapuu, alkavat muutoksen tuulet puhaltaa erityisesti olo- ja makuuhuoneessa.

Iiks, raahauduin äsken kotiin partiokokouksesta ja ajattelin iskeä päähäni vaalennusaineen. Huomenna minulla on toivottavasti esittää kuvatodisteita uudesta väristäni. Sitä odotellessa… lukekaa vaikkapa aiemmin mainitsemani lehtijuttu blogin Facebook-sivulta.

Tänään tällaisia pikakuulumisia ja nopea kysymys:
Miltäs kevään harmaa-pastellinen värimaailma näyttää mielestänne?

Kollaasien verhot: Ellos ja H&M Home

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ