Muutama ystävä ja sukulainen on jo kysellyt, mitä Kuutin joulutoivelista pitäisi sisällään. Laadin ronskisti vanhemman oikeudella lahjatoivelistan, jossa koetin kyllä ottaa huomioon lapsen kiinnostuksen kohteet. Muun muassa tällaisia juttuja pääsi listalle:
Kun lapsi kasvaa, käy sama vaatekoko aina vain pidempään ja sisävaatteitakin kuluu eri lailla kuin aiemmin. Littlephant-paita (98) ja karhuhousut (98/104) sekä –sukat (22/24 tai 25/27) ovat Lindexiltä, mistä sisävaatteita tulee muutenkin hankittua paljon.
Kevään pyöräilyjä varten sillä silmällä katselttu katu-uskottava pyöräilykypärä on FDS:ltä ja kuivaneiden katujen leikkeihin pingviinipipo ja tähtihaalaril (92/98) Mini Rodinilta. Tämän talven touhuihin lämmin talvipipo (50) sekä lumirukkaset (1-2) Reimalta tulisivat tarpeen.
Uskoisin kirjojen suosion kasvavan tasaisesti lapsen kasvun myötä. Vaikkapa Tatu ja Patu Helsingissä sekä Ellan ja Aleksin aakkoset tai Suomen lasten eläinsadut täydentäisivät kirjahyllyä mukavasti.
Kuutti jaksaa leikkiä junaradalla jo ihan mukavasti ja uskon että sähköllä toimiva veturi se vasta hieno juttu olisikin. Aikuisten urakkaa helpottaisi latausmahdollisuus patterirumban sijaan. Helsinki Made of Wood-palikkasarjalla pääsisi opettelemaan pääkaupungin nähtävyyksiä junaratareitin varrelta.
Palaset-sarjan retrohtavat norsut olisivat hauska koriste lastenhuoneeseen eikä Duplon leikkisettejä ole koskaa liikaa peruspalikoilla rakentelua elävöittämässä.
Erittäin mainioita olisivat myös yhdessä vietettävää aikaa ja tekemistä lupailevat lahjat kuten vaikkapa lahjaksi annettu yhteinen reissu lasten teatteriesitykseen tai sisäleikkipuistoon.
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Huaaaaaah, ai tulit sitten kotiin. Olenkin ottanut koko aamu- ja alkuiltapäivän kestäneet nokoset.
Vähän vain murisin tavan vuoksi, kun posti tuli. Murr, murr. Puh puh ja niin edespäin. Haukkua ei kuulemma saisi.
Tekisi kovasti mieli tulla pomppimaan ja riekkumaan jalkoihisi, mutta siitä tulee yleensä sanomista. Makaan siis tässä, heilutan häntää ja odotan lupaa riemunilmaisuille.
Nuusk niisk. Hei mitä, haistanko jotain namia?
Anna mulle vähäsen maistiaisia? Jooko? Pikkasen?
Om nom nomme. Syön nyt, näytän viisaalta sitten myöhemmin.
Mitäs sitten? Leikkimään, lenkille, köllimään: Mennään jo!
Tai niin ainakin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan tehdä. Olin tosiaan perjantai-illasta lauantain puolille päivin Sipoonkorvessa auttamassa tarpojaikäisille suunnatussa partiotapahtumassa.
Ajatuksena olikin, kotiin päästyäni, lähinnä oleilla yhdessä taaperon kanssa ja tämän nukahdettua viettää aikaa miehen kanssa.
Huomasin kuitenkin lajittelevani pyykkejä, napsivani kuvia, kirjoittelevani postausta, pyyhkiväni keittiön tasoja ja pikaimuroivani asuntoa uudella varsi-imurillamme.
Olisin voinut kyllä arvatakin, että näin kävisi. Ihmisiä kun on oman kokemukseni mukaan kahta sorttia: niitä joille jouten olo ei tuota pienintäkään haittaa ja niitä, joille se on vaikeaa ellei mahdotonta.
Perheessämme on ainakin yksi kumpaakin sorttia.
Ruoanlaittovastaavallemme iski roskaruoan himo ja söimmekin päivälliseksi suorastaan terveysherkkuja. No emmepä me aikuisetkaan kovin usein kanna ruokaa kotiin isolla M-kirjaimella koristellussa paperikassissa ja lapsi syö hampurilaissapuskaa sitäkin harvemmin.
Päädyin lopulta jäämään kotiin, kaatosateeseen ja hengähdyshetken tarpeeseeni vedoten. Ja ehdimme hengähtääkin useamman tovin, kölliä lapsen kanssa vierekkäin, lukea ja leikkiä keittiöleikkejä sekä katsoa Kaapoa tietokoneelta.
Muistattehan muuten osallistua Lumoavan vapaavalintaisen miesten korun arvontaan! 
Tämä postaus saattaa aiheuttaa akuutin bloggaajan naama-yliannostuksen. Yleisen reiluuden nimissä varoitan jo etukäteen.
Päätin siis eilen kipaista hakemassa kaupasta värinpoiston ja rusehtavanvaalean hiusvärin. Niillä sitten läträsin useamman tunteroisen saatuani lapsen nukkumaan. Värinpoiston ja sittemmin hiusvärin vaikuttaessa sain paljon rästihommia tehtyä. Muovipussi päässä taltutin kotikaaosta ja tein puolet rästissä olevista kouluhommista; Tehotiistai paikkasi siis hyvin kaoottisen maanantain sotkemia aikatauluja.
Hiuksissa on sama vanha leikkaus, joka näytti kampaajalla käynnin jälkeen melko lailla lyhyemmältä ja huolitellummalta. (
Hiusten värjäyksen lähtötilanne oli siis se, että latvoissa oli pitkältä matkalta lähes mustalta näyttävää tummanruskeaa, muutama juurikasvu oli värjätty pois vaaleammalla ruskealla ja tyvessä oli aimo kaistale omaa maantienharmaata väriäni.
Valkosuklaakakku browniella
Mango-tuorejuustokakku
Vadin akvarellimaalausmainen kuvio ja värit ovat mielestäni todella kauniit. Haluaisin vadin itsellenikin, mutta joudun odottamaan tovin, sillä vadilla on hintaa rapeat seitsemänkymmentä euroa. Enpä siis hanki saman tien toista.
Voit osallistua arvontaan jättämällä kommenttisi tähän postaukseen 6.10 mennessä ja 
Onnea arvontaan ja kauniita syysilmoja!
Postauksen otsikko viittaa mukanokkelasti siihen, että olen Habitaressa käymisessä ikääni nähden melkoisen konkari.
Taisin käydä messuilla ensimmäisen kerran karvan verran vaille kuusitoistavuotiaana.
Tuoreen, (lähes raa’an) poikaystäväni – nykyisen mieheni raahasin mukaani täyttäessäsi kahdeksantoista.
Selvää aviomiesainesta, kun suostui seuraksi!
Sen jälkeen olen käynyt messuilla lähes joka vuosi; Habitarehan ei ole ollut vuosittainen tapahtuma kovinkaan pitkään ja kerran messujen ajankohtaan taisi osua syntymäpäiväristeily.
Mutta innostus tapahtumaan osallistumiseen ja sen raportoimisen seuraamiseen sisustuslehdistä ja -blogeista on kestänyt joka tapauksessa jo kahdeksan vuotta.
Miehen lisäksi messuseuralaisena on ollut useampaan otteeseen äitini, jonka sain tälläkin kertaa houkuteltua minun ja Kuutin kaveriksi. Aamuisella pikapäätöksellä messuille lähti myös isäni.
Mielenkiintoisimpia osastoja messuilla ovat monena vuonna olleet erikoisnäyttelyt kuten Ecodesign ja Trash Design, jotka esittelevät nimiensä mukaisesti ekologista ja kierrätysmateriaaleista, romusta, tehtyä muotoilua.
Tosin Trash Design näyttely jäi mielestäni tänä vuonna vähän vaisuksi, kenties materiaalin saneleman yksipuolisuutensa vuoksi.
Mielenkiintoisia tuotteita ja ideoita on löytynyt joka kerralla myös Protoshopista, joka nostaa esiin uutta muotoilua tekijöineen.
Protoshopin kautta etsitään yhteistyökumppaneita ja valmistuskanavia ammattisuunnittelijoille. Monille mainioille tuotteille soisinkin löytyvän valmistajan!
Jos Trash Design ei napannut tällä kertaa, iloisia yllätyksiä olivat sen sijaan yläkerran Salongin puolelta löytyneet taideteokset ja antiikkikauppiaat.
Positiivisimmalla tavalla silmään pistivät 
Mitä messuista jäi käteen?
Elämyksellisellä tasolla hienointa oli esteettisten kokemuksien ja suunnittelijoiden oivalluksien ihmettelemisen lisäksi lapsen touhujen seuraaminen.
Voisi kuvitella että Habitaren kaltaiset messut olisivat lapsen mielestä varsin tylsä tapahtuma, jossa pitää istua rattaissa aikuisen maleksiessa läpi loputtomalta tuntuvia käytäviä, joissa ei saisi edes koskea mihinkään.
Messuilta löytyi kuitenkin paljon tutkittavaa ja paikkoja, joissa saattoi purkaa energiaansa, osallistua ja ihmetellä.
Aarnion Ponyt ja Dinot kiinnostivat. Niissä kiipeilemistä ja niillä ratsastamista olisi jaksanut pidemmänkin aikaa, mutta aikuisten jaksaminen loppui jossain vaiheessa ja lapselle saatiin myytyä matkan jatkaminen kauempaa löytyvillä kivoilla asioilla.
Hallin loppupäästä löytyikin hauskojen pesien rykelmä: Aalto yliopiston opiskelijoiden suunnittelemat Unitilat. Kuvissa näkyy unitiloista kaksi ja esillä tiloja oli yhteensä neljä.
Kolmea tilaa tutkimme, mutta neljänteen ei saanut valitettavasti mennä sisään. Hauskin oli ehdottomasti tila, jonka keskellä oli trampoliinimaisesi pomppiva pyöreä levy, jonka sivuilla oli vettä.
Tosin tuo samainen tila oli myös lapsen valvomisen kannalta haastavin. Hauskuus olisi helposti loppunut loiskahdukseen ja läpimärän sekä huutavan lapsen kantamiseen ulos messuilta.
Tutustuimme yhdessä myös Muuramen ”lastenhuoneeseen”. Laittaessani lapsen pieneen, pedattuun sänkyyn, hänen alahuulensa meni rullalle ja ilme synkistyi. Lapsiparka taisi kuvitella, että hänen oletettiin jäävän siihen keskelle messuväkeä, vieraaseen paikkaan päiväunille, olihan päiväuniaika juuri alkamassa.
Kävimme tervehtimässä myös 
Messukeskuksen yläkerrassa, kierroksen lopuksi haukatut hampurilaiset pitivät messuseurueemme energiatason kohdallaan ja kotimatkakin sujui sopuisissa merkeissä, mahat täynnä ja jalat väsyneinä.
Kävittekö Habitaressa? Mitäs piditte?
Kuten osa ehkä muistaa, naulakkomme, jossa säilytettiin muutamia useimmin käytössä olevia laukkuja, kauppakasseja, hattuja sekä pyöräilykypärää, hajosi eräänä päivänä lopullisesti. Olihan sitä korjattu erilaisin ruuviviritelmin jo useampaan otteeseen, mutta lopullinen lähtötuomio tuli jalkojen irrotessa siivouksen tiimellyksessä siinä määrin vauhdilla että pieniä puunsäleitä lenteli ja taulu tipahti seinältä.
