Näin lapsen saamisen myötä olen oppinut arvostamaan muutamia asioita aivan uudella tavalla. Arvoon arvaamattomaan ovat nousseet muun muassa lämpimät ulkovaatteet (topattu parkatakki odottaakin jo pakkasia varastossa), järkevät talvikengät (toivottavasti viime talvena hankitut Sorelit kestäisivät vielä muutaman talven) sekä laukku, jonka kantamiseen ei tarvitse uhrata käsiään. Eikä laukku saa estää myöskään kantorepun käyttämistä.
Keltainen Kånkenini alkaa olla kaiken metsissä ja partiokisoissa juoksemisen jäljiltä niin kauhean näköinen, että hankintalistallani on ennemmin tai myöhemmin toinen reppu, ehkä hieman käytännöllisemmällä värillä varustettuna. (Nyyh, liian aikuisen kuuloista joutua asettamaan käytännöllisyys ihanan kirkkauden edelle.)
Koska en edelleenkään ole päässyt eroon neuroosistani, joka estää minua yhdistelemästä kultaisia ja hopeisia yksityiskohtia samaan asuun, haussa olisi reppu, jonka soljet, vetoketjut yms. metalliosat olisivat hopean värisiä.
Lisäksi repun pitäisi olla keskikokoinen tai reilu, sillä raahaan aina mukanani melkoista määrää tavaraa. (Enemmän on enemmän.) Kestävyydestä, puhdistettavuudesta ja ergonomiasta saa plussaa. Jotenkin järjellisissä rajoissa pysyvä hinta on välttämätön edellytys.
Ylemmän kollaasin musta tekonahkareppu on H&M:ltä ja kettureppu on FjällRävenin (liian kallis, mutta ihana). Kaikki muut reput löytyivät Zalandon valikoimista, joiden laajuudesta (myös) reppurintamalla yllätyin positiivisesti.
Oletteko jo päässeet yli ”takaisin alakouluun”-olotiloista, jos käytätte reppua?
Ja mitä ominaisuuksia reppua hankkiessa kannattaisi ottaa huomioon?
P.S. Päivitän Espanjan matkan kuulumisia reaaliaikaisemmin blogin Facebookin ja Pinterestin puolella eli ne kannattaa klikkailla seurantaan tuosta alta.
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Käytän farkkuja ehkä muutamana päivänä vuodessa. Tänään muistin jälleen, miksi. Farkut ovat nimittäin se vaatekappale, joka saa minut tuntemaan itseni todella isokokoiseksi, muodottomaksi ja turvonneeksi, vaikka kaikissa muissa vaatteissa tunnen oloni varsin itsevarmaksi ja luontevaksi.
Mustat katot tippuu vettä
Kun kukaan ei nää
Eilen kävimme testaamassa Keravan asemalla sijaitsevan Revanssin hampurilaiset. Emme olleet käyneet ravintolassa koskaan aiemmin, joten halusimme myös kurkistaa, miltä paikka näyttäisi. Ravintolasalin sisustus oli ihan viihtyisä, vaikka eteisaula antoikin ensisilmäyksellä olettaa koko paikan olevan nuhjuisempi. Ruoka tuli pöytiin kohtuullisen nopeasti, toisaalta juuri lounasajan loputtua paikalla oli vain kahdesta neljään seuruetta.
Punajuuripihvillä varustettu vegeburgeri oli oikein maittava ja mies sekä kummitäti-H pitivät ilmeisesti omista hampurilaistaan. Lapsi söi Ipanoiden oman burgerin melkein kokonaisuudessaan, tikkuperunoineen, kurkkuineen ja tomaatteineen päivineen. Lastenlistalta olisi saanut oman hampurilaisen ja nakkien ohella tilattua myös esimerkiksi paistettua lohta, mikä on mielestäni positiivinen asia.
Ei Revanssista tule kantapaikkamme Morrison’s Grill & Greenin korvaajaa, mitä hampurilaisherkutteluihin tulee, mutta ruoka oli siinä määrin hyvää, että kiireen tai laiskotuksen yllättäessä paikka on hyvä kotikaupungin vaihtoehto.
Paikalliseen urheilubaari-ravintolaan ei tarvinnut laittautua erityisen huolitelluksi, joten röyhelöpaita mustien housujen, korkonilkkureiden ja tekonahkatakin kaverina riitti mainiosti.
Kummitädin skootteri pääsi asukuvien rekvisiitaksi. Harmi vaan, etten osannut ottaa Pirellikalenterityylisiä poseerauksia vakavasti ja kaikki skootterin läheisyydessä otetut kuvat osoittautuivat hieman levottomiksi.
Aamulla kouluun lähtiessäni jalassani olivat vaaleanpunertavat kiiltoballerinat, jotka ostin joskus mieheni kanssa seurustelun alkuaikoina eli ainakin kuusi vuotta sitten. Niistä irtosi koulupäivän aikana pohja, joten ne päätyivät käytävän roskakoriin.
Blogissa komeilee kuva ruokalautasesta, jonka takana häämöttää musta mötikkä – kas järjestelmäkamerahan se siellä. Ruoka odottaa lautasella ja voi muuttuu sulaneeksi kynttilän vieressä sillä aikaa kun bloggaajaporukka ottaa yhteiskuvaa spagettipurkin ja banaanin avustuksella.
Jos rahaa lojuisi vailla parempaa käyttötarkoitusta, tietäisin tämäniltaisen H&M:n verkkokaupan selailun jälkeen, mihin roposeni laittaisin.
Löytyikö näistä kollaaseista jotain uusia juttuja syksyn toivelistoillenne?